Koulut ovat aloittaneet syyskauden täällä Suomessa.
Douala on monen miljoonan asukkaan kaupunki. Siellä pidimme messuja yhdellä koululla Bonaberin alueella. Kuten monessa muussakin seurakunnassa, myös siellä jumalanpalveluksissa oli hyvin paljon lapsia mukana.
Sunnuntai 6.9.2020
14. sunnuntai helluntaista
Lähimmäinen
Ensimmäinen lukukappale 1. Sam. 24: 9-12, 17-21
Daavid oli kuningas Saulin hovimuusikko. Nuorukaisen tehtävä oli ilahduttaa synkkyyteen taipuvaista Saulia. Tämä nuori mies kuitenkin kunnostautui myös kuninkaan valiosoturina. Voitto jättiläismäisestä Goljatista on jäänyt monien mieleen, vieläpä näin 3000 vuotta myöhemminkin.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin olisi pitänyt. Kun Daavid saavutti hyvin suuria menestyksiä taisteluissa, niin kuningas alkoi pelätä nuorten sankariaan. Huolen aiheeksi vanhemmalle hallitsijalle muodostui pelko vallankumouksesta. Kuningas pelkäsi, että mainetta saanut nuori menestynyt soturi tulee niin suosituksi, että kansa vaatii vallan vaihtumista.
Seurasi vainoharhaisuutta lähentelevä ajojahti. Kuningas ryhtyi vainoamaan muusikkoaan. Pyrki suorastaan tappamaankin. Kokonaisilla sotilasosastoilla alettiin hakea Daavidia ja tämän käytössä olevaa noin 600 miehen joukkoa.
Sunnuntain ensimmäinen lukukappale kertoo tapauksesta, missä Daavid olisi voinut lopettaa takaa-ajon surmaamalla Saulin. Hän ei kuitenkaan halunnut tällaista ratkaisua, vaan pyrki saamaan rauhan. Kuningas Saul oli saanut ”kruunajaisensa” tuolloin käytössä olleella tavalla: Pyhitetyllä öljyllä voitelun välityksellä, Pyhän Hengen voitelulla. Tämä oli antanut hänelle Jumalan antaman valtuutuksen virkaansa. Maallinen kuningas oli vain taivaallisen kuninkaan käskynhaltija maan päällä.
Daavid kunnioitti tätä Jumalan antamalla voitelulla saatua valtuutusta niin paljon, että hän halusi loppuun asti välttää kaikenlaisia vallankumoushankkeita ja pyrki saamaan sovun hallitsijan ja valiosotilaansa välille.
Lukukappaleen edellä Saul oli poikennut luonnollisille tarpeilleen erääseen luolaan. Hän ei tiennyt että luolan perällä oli noin 600 aseistettua meistä, koko Daavidin joukko-osasto. Miehet pyysivät Daavidia tappamaan vainolaisensa, mutta Daavid kieltäytyi. Sen sijaan Daavi leikkasi palan Saulin puvusta todistusaineena näytettäväksi, kun Saul oli poistunut luolasta.
Daavid huusi Saulin perään. Näytti kädessään pitämäänsä Sauli vaatteen palaa ja osoitti, että jos hänellä olisi ollut kapinahankkeita, niin olisi surmannut Saulin sekä sitten suureen kansansuosioonsa vetoamalla julistautunut kuninkaaksi. Päästämällä Saulin lähtemään Daavid osoitti, että hän haluaa saada aikaan rauhan ja yhteistyön kuninkaan ja tämän parhaan soturin välille.
Saul ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Tuossa tilanteessa hän nöyrtyi myöntämään Daavidin olevan itseään jalomman persoonan. Niinpä Saul saattoi myötää, että hänen oma hallituskautensa päätyttyä Daavidista tulee seuraava hallitsija.
Valitettavasti tuo Saulin heltyminen osoittautui vain hetken heltymiseksi. Eipä kestänyt kauaakaan, kun Saul jälleen aloitti Daavidin takaa-ajon. Myöhemmin erään toisenkin kerran toistui samantapainen tilanne, missä Daavid olisi voinut surmata Saulin. Hän olisi vapautunut takaa-ajajastaan yhdellä keihään iskulla. Tällä toisella kerralla Daavid otti todistuskappaleikseen Saulin keihään ja vesiruukun.
Huomaamme miten pyrkimys vihollisen rakastamiseen tulee esille Daavidin käytöksessä Saulia kohtaan, mutta miten ihmisen pahansuopuudesta johtuvat kyräily, häilyvä epävarmuus sekä oman valtansa menettämisen pelko yhä uudelleen ja uudelleen ajoivat välien rikkoutumiseen ja suuriin kahnauksiin.
Jotain samantapaista voimme nähdä ja kuulla myös meidän aikamme uutisissa. Vallassa olevien alituisena pelkona näyttää olevan oman asemansa horjumisen pelko ja tästä seuraa milloin minkäkinlaisia ongelmia eri maissa. Vaalituloksista kiistellään ja syytöksiä vääryyksistä singotaan milloin rajummin milloin hillitymmin, mutta kuitenkin samat inhimilliset voimat oman valta-asemansa säilyttämiseksi tai vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseksi jylläävät näinä päivinäkin eri puolilla maapalloamme lähes joka päivän uutisten kertomana.
Jeesus on antanut ohjeen, että käsite ”lähimmäinen” on laajennettava niin avaraksi kuin mahdollista. Näin käsky lähimmäisen rakastamiseen sisältää myös kehotuksen rakastaa jopa vihamiestäänkin-.
Joten jos se meistä riippuu, niin ulottakaamme rakkauden ilmapiiri niin laajaksi, että lähimmäisiksemme muuttuvat myös ne, jotka ovat meitä vihanneet.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
1. Sam. 24: 9-12, 17-21
Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
Matias
”Esimerkiksi Vespasianusta tukenut juutalainen Tiberius Julius Alexander toimi roomalaisten joukkojen komentajana Tiituksen lähimpänä miehenä vuonna 70 jKr., kun Jerusalemin temppeli hävitettiin. Tiberius Julius Alexander oli kuuluisan juutalaisen filosofi Filonin veljen Aleksanterin poika. ”
Kirjoitatko ihan huviksesi höpöjä ?
Tarja
Historia on monimuotoisempi kuin saatat aavistaa.
Matias
Augustus, Tiberius, Galingula, Claudius, Nero.
Huomaatko mitään, en selitä.
Tarja
”Pikkusaapas” kirjoitetaan ”Caligula”. Tämän lempinimen hän sai kun pienenä poikana hänet puettiin sotisopaan.
Gaius Caesar Augustus Germanicus oli hänen varsinainen nimensä.
Onhan täällä toinenkin Tiberius , en ole aikaisemmin hänestä kuullutkaan.
”Tiberius Julius Alexander (s. ensimmäinen vuosisata) oli roomalainen poliitikko ja kenraali. Hän syntyi rikkaaseen juutalaiseen perheeseen, mutta hänet hylättiin tai laiminlyötiin. Hänestä tuli myöhemmin Juudean prokuraattori vuosiksi 46-48. Vuosina 66-69 hän toimi Egyptin prefektinä ja taisteli legiooniensa kanssa juutalaisia vastaan. Hän myös tuki merkittävästi Vespasianusta, joka vuonna 69 nousi valtaan. Vuonna 70 Jerusalemin piirityksessä hän toimi roomalaisten joukkojen komentajan Tituksen lähimpänä avustajana. ”
Tarja
Juuri häntä tarkoitin. Upporikkaan miehen poika.
Toki tuo viittaamasi teksti sisältää pienen epätarkkuuden, kun siinä väitetään hänen tulleen laiminlyödyksi. Nuo syytökset lienevät todellisuudessa kohdistuneen häneen, että hän olisi hylännyt oman juutalaisuutensa. Tämä on puolestaan lienee syntynyt siitä, kun hän sotilaan tehtävässä joutui taistelemaan toisia juutalaisia vastaan.
Matias
”Tiberius Julius Alexander oli kuuluisan juutalaisen filosofi Filonin veljen Aleksanterin poika. ”
Eikö tämä filosofi yrittänyt yhdistää kreikkalaista filosofiaa ja Moosesta, ja egyptiläisyyttä ja mitä kaikkea , eikä siksi ole rabbiinisen juutalaisuuden suosiossa olenkaan ja ehkä myös siksi, että sukulaisensa soti heitä vastaan.
Sitä ei pidetty puhdasoppisena Tooran tuntemuksena, vaan sekaoppina.
Tarja
Filonista olisi paljonkin sanottavaa. Olen kuitenkin lähdössä Keskustan sääntömääräiseen puoluekokoukseen, joten en tiedä milloin ehdin vastaamaan.
Palaan asiaan, kun ehdin.
Matias
Olen minä hänestä lukenut jonkin verran ja netistä löytyy lisää, joten ei niin väliä sen suhteen.
Ok
Voinen sitten kertoa vähän persoonallisempaa.
Tyttäreni suunnitteli kerran tutkia kahden hellenistijuutalaisen: Filonin ja Paavalin välisiä yhteyksiä ja eroja.
Sitten hän päätti keskittyä vanhurskauttamiskäsitykseen.
Sitten hän huomasi tuon liian laajaksi ja keskittyi vain Paavaliin.
Sitten hän huomasi että vieläkin piti supistaa joten hän supisti Jumalan vanhurskaus -käsitteeseen.
Vielä kerran hän rajasi tämän Jumalan vanhurskaus -käsitteen Roomalaiskirjeeseen. Sen jälkeen oli helppoa kirjoittaa riittävän perusteellinen tutkimus noista neljästä kohdasta missä käsite esiintyy.
Tuota työtä isänä seuratessani innostuin lueskelemaan Filonia vähän enemmänkin.
Yhden kerran olen ollut Åbo Academin eksegetiikan tutkijaseminaarissa opponenttina eräälle, joka teki paperin Filonista.
Hyvää viikonloppua sinulle!
5.9. kokous jatkuu joten olen siellä aamusta alkaen koko päivän.
Matias
Hyvää viikonloppua, sinulle myös !