Luin mielenkiinnolla Vihreiden hallitussaavutuksista kertovaa koontia (lue täältä).
Eräs otsikko on ”on lisätty mahdollisuuksia hyvään elämään”. Otsikon alla eräänä kohtana lukee ”peruskouluissa lisättiin taito- ja taideaineita ja yhteiskuntaoppia ja vähennettiin uskonnon opetusta”.
Se jää Vihreiltä sanomatta, että uskonnon kanssa vähennettiin myös elämänkatsomustiedon opetusta, koska nämä ovat keskenään vaihtoehtoiset oppiaineet. Uskonnonvastaisuuden kiimassaan Vihreät eivät taida tietää sitäkään, että elämänkatsomustiedon yläkoulun oppimäärästä huomattava osa käsittelee ympäristöetiikkaa ja kestävää kehitystä. Ja niin käsittelee myös uskonnonopetuskin.
Vihreiden käsitys hyvän elämän mahdollisuuksien lisäämisestä on siis se, että vähennetään oppiaineita, joissa käsitellään uuden, kestävän elämäntavan kysymyksiä. On siinä meillä ympäristöpuolue.
No nyt joku saattaa sanoa, että eikös noita teemoja voi käsitellä sitten siinä yhteiskuntaopissa tai ympäristöopissa tai taito- ja taideaineissa osana esteettistä kasvatusta? ”Ja paskat”, sanoi Metsolan Antti kun Kaukovaaran Karin yhtiösopimusta tutki. Noissa oppiaineissa on jo ihan tarpeeksi tavoitteita ja sisältöjä niin sanotuista kovista sisällöistä, että eipä sinne enää kestävä kehitys uppoa. Läpäisyperiaate puolestaan on pedagogisena mallina tutkittu ja köykäiseksi havaittu. Läpäisyperiaate = ei minun tarvitse, kyllä kollega sen opettaa. Sitä paitsi eettisten kysymysten syväluotsaaminen edellyttää etiikan opintojen suorittamista – en minäkään matematiikan opetusta lähtisi ilman koulutusta vetämään.
Ajamalla katsomusopetuksen vähentämistä yhdessä vasemmistopuolueiden kanssa on Vihreät ajanut samalla ympäristöetiikan alasajoa perusopetuksessa. Unohtuiko perustehtävä?
Seija
Kiitos viitteestäsi
Kimmo
1) On kaksi täysin eri asiaa
a) tehdä yleistäviä hyökkäyksiä maataloutta vastaan
tai
b) tutkia minkälaisilla toimenpiteillä maan lannoitus saadaan vastaamaan sitä määrää ja laatua että lannoituksen ja ravinteiden kulutuksen määrä vastaavat toisiaan.
Seijan viittaama tutkimus pyrkii juuri tuohon jälkimmäiseen tavoitteeseen.
2) Lannoittamisen nykytilanne on sellainen että pörssiyhtiöt ovat tulleet mukaan lannoitteiden hinnanmuodostukseen.
Kemirasta on vuonna 2004 eriytetty lannoitetuotanto Kemira GrowHowksi. Se on ollut maassamme lähes monopoliasemassa. Tuota asemaa se on käyttänyt hyväkseen. Sen hinnoittelu on nostanut lannoitteiden hintaa tavattoman runsaasti. Maanviljelijöistä tuntuu kuin heiltä yritettäisiin puristaa viimeisinkin euro pörssimaailman rattaisiin.
Jo aivan hintakysymysten takia tänä vuonna jokainen lannoitteita miettivä maanviljelijä tekee erittäin tarkkoja laskelmia voidakseen ratkaista mikä määrä ja mikä muoto antaisi parhaan mahdollisen lopputuloksen. Yhteenkään kiloon turhia lannoitteita nimittäin ei kenelläkään ole varaa kylvää peltoihinsa tai puutarhoihinsa. Jo pienetkin yliannostukset vievät muutoinkin tiukalla olevan talouden miinuksen puolelle.
.
Omassa suvussani sekä isän että äidin puolelta monet sukupolvet ovat olleet ja ovat edelleen joko viljelijöitä tai karjankasvattajia
Olen samaa mieltä Matias Roton kanssa siitä, että lannoitetuotannon pörssiyhtiöt ovat osaltaan syyllisiä maatalouden huikeisiin haittavaikutuksiin ympäristöllemme. ”Vähällä rahalla suuret tuotot”.
Raamatussa muistaakseni puhutaan maan viljelemisestä ja varjelemisesta. Totean valittaen, että ainakin oman sukupolveni maatalousyrittäjiä kiinnostaa enemmän helppo raha kuin maan varjeleminen.
Vaihtoehtoja on toki olemassa: luomutuotteille on tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Mutta toki tämän blogin alkuperäinen tarkoitus lienee ollut vain vihreiden mustamaalaaminen, joten ei tästä sen enempää.
Ei mustamaalaaminen, vaan kritisointi.
Yllä oleva teksti oli vastaus Kimmo Wallentinin tekstiin.
”Yhteenkään kiloon turhia lannoitteita nimittäin ei kenelläkään ole varaa kylvää peltoihinsa tai puutarhoihinsa. Jo pienetkin yliannostukset vievät muutoinkin tiukalla olevan talouden miinuksen puolelle.”
Näyttää sitä olevan varaa kylvää ihan riittävästi Itämereenkin. Maatalouden valumat vesistöihin ja niiden kautta mereen ovat edelleen ylivoimaisessa kärjessä maamme rannikkovesien rehevöittämisessä. Onhan se nyt ollut tunnettu tosiasia, jo vaikka kuinka kauan. Se, että yrität taikoa maanviljelyksen puhtaaksi pulmuseksi luonnon saastuttamisesta ja yhtyä blogistin naiiviin vihreiden mustamaalaamiseen on toivoton yritys, eikä sitä mikään asioiden oikean laidan tunteva taho osta.
Erilaisten torjunta-aineiden ja myrkkyjen levittäminen viljelmille on sitten ihan oma lukunsa ja kolmas asia, joka ei ainakaan luonnon tilaa paranna on lietelannan levitys pelloille. Tiettynä aikana vuodesta paska haisee maaseudulla kuin painikilpailuissa ja pohjavedet huutavat hoosiannaa.
Kimmo W
1) Lannoitteiden hintakehitys on muuttunut aivan lähiaikoina. Tämä on myös selvästi muuttanut lannoitteiden käyttöä viimeisten vuosien aikana.
2) Torjunta-aineiden käytöstä otan muististani vähän vanhemman tilaston niin ei tarvitse haaskata aikaa. Sinä vuotena kun Suomessa torjunta-aineiden käyttö oli 0,8 kg hehtaaria kohti vuodessa, niin Hollannissa oli 22 kertaa isompi torjuntaaineiden käyttö.
Toinen esimerkki metsästä
Metsän lannoituksesta huolimatta suomalaisen metsästä 90 % Suomen metsistä on EU:n asettamien mittojen mukaan mukaan luomukriteerit täyttävää.
Roto: ”Lannoitteiden hintakehitys on muuttunut aivan lähiaikoina. Tämä on myös selvästi muuttanut lannoitteiden käyttöä viimeisten vuosien aikana.”
Jos lannoitteiden käytön vähentämiseksi tarvitaan lannoitteiden hintojen voimakas nousu niin kuin väität, ei voida puhua maanviljelijöiden harjoittamasta vapaaehtoisesta luonnonsuojelusta, vaan lannoitteiden käytön vähentäminen on ihan yksinkertaisesti vain pakon sanelema juttu. Mistäköhän se johtuu, että vasta kun on taloudellinen pakko, nämä esimerkilliset luonnonsuojelijamme – maanviljelijät – huomaavat tulevansa toimeen pienemmillä lannoitemäärillä kuin aikaisemmin??? Vai huomaavatko sittenkään?
Tästä voi vetää johtopäätöksen, että on syytä kannattaa lannoitteiden hintojen voimakasta nousua myös tulevaisuudessa niin vesistömme ja meremme kiittävät. Sama ilmiö on todettavissa myös viinan kulutuksen suhteen; kun hinta nousee käyttö vähenee ja maksa kiittää, kun hinta laskee, käyttö lisääntyy ja maksa poksahtaa.
Seija Rantanen toteaa tuossa ylempänä niin kuin asia on: ”Totean valittaen, että ainakin oman sukupolveni maatalousyrittäjiä kiinnostaa enemmän helppo raha kuin maan varjeleminen. Vaihtoehtoja on toki olemassa: luomutuotteille on tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Mutta toki tämän blogin alkuperäinen tarkoitus lienee ollut vain vihreiden mustamaalaaminen, joten ei tästä sen enempää.”
Mitä tulee torjunta-aineiden käyttöön, turha Hollannista on olkiukkoa tehdä. Ei se, että siellä käytetään monin verroin enemmän torjunta-aineita vaikuta yhtään kotimaisten viljelijöiden torjunta-aineiden käyttöä vähentävästi tai tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Osoittaa vain sen, että eivät ne maanviljelijät ole maailmanlaajuisestikaan mitään luonnonsuojelijoitten esimerkillistä valiojoukkoja. Myrkky mikä myrkky.
KImmo W
Oletko tarkoituksellisesti sahaamassa omia syömisiäsi tuottavaa oksaa vai miksi tekstisi huokuu herjaa tuottajia kohtaan.
Etkö huomaa, että koska Suomi on elintarvikkeiden osalta tuontivoittoinen kuten koko Eurooppakin, niin mikäli emme tue suomalaista tuotantoa niin saamme ahtaa suuhumme paljon enemmän torjunta-aineita käyttävien maiden tuotteita.
Ei edes keskieurooppalainen luomu ole niin puhdasta kuin suomalainen kemiallisesti lannoitettu ruoka. Eräänkin moottoritien lähistössä kasvavien puskien ikä oli eräässäkin tutkimuksessa hiili14 menetelmän mukaan monta miljoonaa vuotta.
Toimit kuin vajaan puolen vuosisataa sitten erään koulun vanhemmat. He kritisoivat koulun tuolloin vapaaehtoisin voimin tekemää ruokapalvelua kalliiksi ja vaativat alempaa hintaa. Tulos oli että vapaaehtoisten piti lopettaa toiminta kannattamattomana. Siitäkös sitten poru nousi. Piti hankkia ulkopuolinen ruuanvalmistaja. Hinta nousi moninkertaiseksi, – Sitä saa mitä tilaa.
Edelleen on aihetta huomata, että torjunta-aineet ovat nykyisin yhä enemmän ja enemmän lajikohtaisia tuotteita. Ne ovat täsmäkohdennettuja.
.
Roto: ”Oletko tarkoituksellisesti sahaamassa omia syömisiäsi tuottavaa oksaa vai miksi tekstisi huokuu herjaa tuottajia kohtaan.”
Hei haloo! Eihän tässä mistään oman oksan sahaamisesta tai herjan huokumisesta ole kysymys. Oletko tarkoituksellisesti unohtanut blogin aiheen? Ei ole kysymys maanviljelyksen tuotantotavoista, niiden hyvyydestä tai huonoudesta, tehokkuudesta tai tehottomuudesta, vaan vihreiden mustamaalaamisesta ja siitä, että sinä väitit maanviljelijöiden olevan esimerkillisiksi kelpaavia sankariluonnonsuojelijoita.
Tuottakoot minun puolestani satonsa saastuttamalla vesistöjä ja kylvämällä myrkkyjään niin paljon kuin laki sallii, mutta turha silloin on tulla väittämään, että:
”maanviljelijät ovat vuosisatoja pitäneet hyvää huolta luonnosta. Heillä luonnosta huolehtiminen on ollut lähtökohta hyvän tuloksen saamiseksi.”
Matias Roto, sisävesistöt, meret ja pohjavedetkin ovat luontoa, ei yksinään maa ja metsä, joista viljelijät satonsa ottavat. Oma etu ja tuotantotavoitteet ohjaavat viljelijöiden, kuten kaikkien muidenkin elinkeinotoimintaa harjoittavien toimintatapoja. Mahdollisimman pienellä panoksella mahdollisimman suuri tulos.
Tässä mitään mustamaalata. Kai sitä vapaassa maassa kritisoida voi, kun on aihetta?
Kimmo W
Siinä ei ole mitään hävettävää eikä mitään vikaa että myös ruuan tuottajat saavat kunnon palkan työstään. Ruuan tuottaminen on niin tärkeää että sitä ei voi jättää pelkän harrastetoiminnan varaan.
Ongelma nykyaikana on sellainen että valitettavan monilla mielettömillä ja tuotannon kannalta aivan epäoleellisilla kirjoituspöytätuotteina elämälle vierailla määräyksillä on viljelijöitten elämää rasitettu niin että jo nykyisellään suomalaisen viljelijän toimeentulon mahdollisuudet ovat kestokyvyn rajoilla.
Jotta ymmärtäisit millä rakkaudella maanviljelijät esim huolehtivat eläimistään otan tähän äskettäin äitienpäivän tienoilla kuulemani lauseen. Muuan ihminen sanoi että kielemme kaunein sana on äiti. Toiseksi kaunein sana on lehmä.
Tämän rinnalla kettutyttöjen ja eläintiloille iskujaan tekevien eläinrääkkääjien toiminta on täysin käsittämätöntä. Niissä eläinten terveys ja turvallisuus asetetaan vakavasti alttiiksi kun puoskarien tavoin toimien mennään tärvelemään kovalla työllä yhdessä eläinlääkärien ja huolellisten viljelijöitten yhteistyöllä saatua eläinten tervettä elinympäristöä.
Mikä ihmeen maanviljelijöiden puolustustaistelu tästä nyt tuli? Eihän koko aihe varsinaisesti liity millään lailla blogin aiheeseen. Lue tarkemmin edellinen kommenttini, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Jos maanviljelys näillä leveysasteilla on niin äärettömän vaikeaa ja viljelijöiden elämä kurjaa kaikkine tukiaiisineenkin, niin miksi ihmeessä sitä pitää väkisin harjoittaa???
””Toiseksi kaunein sana on lehmä.”
Kunnes se teurastetaan ja syödään.
Mitä ihmettä kettutytöt ja turkiskasvatus tässä keskustelussa tekevät???
Kimmo W
Vesien puhtaudesta huolehtiminen on monien erilaisten tekijöiden huomioimista.
Esim. aikoinaan ollessani Lapinjärven ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra osallistuin Taasian joen sääntelyä ajavaan mielenosoitukseen. Hanke meni läpi. Ennen tuota toimenpidettä neljännes Lapinjärven pelloista oli kevättulvien vallassa. Ravinteita huuhtoutui mereen. Tuon järjestelyn jälkeen ongelmasta päästiin. Luonnon suojelu ja taloudellinen näkökulma yhdentyivät hankkeessa. Ennen hankkeen alkuunpanoa tehdyissä laskelmissa kustannuksiksi arvioitiin noin 19 milj. markkaa ja sen laskennallisesti hallittavissa olevana aikana tuottama hyöty maataloudelle noin 25 miljoonaa.
Myös ilmaston kunnosta on luolehdittava. Esim. Kun kerran Porvoossa järjestimme rauhanomaisen mielenosoituksen Kilpilahden jalostamon ilmanpuhdistuksen tehostamiseksi keskustelimme Nesteen asiantuntijoitten kanssa. He kertoivat mitä he olivat siihen mennessä tehneet ja mitä oli suunnitelmissa. Tässäkin tapauksessa sekä luonnonsuojelulliset että taloudelliset kysymykset liikkuivat keskusteluissa erottamattomasti käsi kädessä aivan siitä syystä että kaikissa yhteisissä ratkaisuissa jalat on pidettävä tukevasti maassa jos haluaa saada pysyviä tuloksia.
Kokonaiskuvan saamiseksi on huomioitava myös asutuskeskusten vaikutus ilmaan ja vesistöihin. Asutuskeskukset ovat suuri haaste koko luonnolle.
Opiskeluaikanani kuljin talvisin Suomenlahden jäällä aamulenkeillä. Helsingin ympärillä näkyi ilman saastutuksien antama aamuvalon heijastuksen kajo kuin kupolina kaupungin yllä. Jo tuolloin 1960 -luvulla kaupungin keskusta ilma oli niin saastunutta että naava oli hävinnyt monien kilometrien päähän keskustasta. Naavan poistuminen luonnosta on selvä merkki saastaisesta ilmasta.
Kaupunkiasutuksen rasite vesistöille on merkittävä kysymys merien puhtaudelle. Tätä näkökulmaa esittelee esim. seuraava artikkeli.
http://www.aka.fi/fi/tietysti/luonto-ja-ymparisto/nyt-pinnalla1/tiivis-kaupunkirakentaminen-heikentaa-vesistojen-tilaa/
Mihin pyrit edellisellä kommentillasi? Ei minulle ole lainkaan epäselvää, että vesistöjen kuntoon vaikuttavat monet eri tekijät, mutta ei se vähennä tippaakaan maatalouden osuutta ylivoimaisesti suurimpana rannikkovesiemme rehevöittäjänä. Sehän on ihan tunnettu tosiasia. Turha sitä on kiistää.
Sinulle tuntuu olevan vaikea myöntää, että maatalouden harjoittaminen on tänä päivänä ihan yhtä raadollista tehokkuuden ja voiton maksimointiin tähtäävää yritystoimintaa kuin mikä muu tahansa. Ei se mitään luonnonsuojelua ole.
Järnefeltin ”Lehmisavun” ja vanhojen suomifilmien maalaisromantiikka ei kuki enää Matias.
Kun ajatellaan että maatalouden päästöistä suurin osa tulee mereen sisävesien eli järvien ja jokien kautta, niin
miten sitten samaan aikaan voidaan väittää
että maatalous on suurin fosforin ja typen yliannostuksen lähde ja
että kuitenkin järvet ja joet ovat hyvässä kunnossa mutta meri huonossa kunnossa.
http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Vesien_tila_hyvaksi__ehdotukset_vesienho(31291)
Heitän vain kysymyksen . . .