Ihmiskunta on koko olemassaolonsa ajan käynyt sotia. Kun etsin vastausta ihmislajin sotaisuuteen, kävelen ympyrää ja törmään maailmankatsomuksellisiin selityksiin. Peruskysymys on, voidaanko sotaa koskaan ja missään oloissa hyväksyä ihmistenvälisenä käyttäytymisenä.
Viides käsky ”Älä tapa” on yksi kymmenestä käskystä. Se taitaa olla ainoa käsky, johon nykyisin eri yhteyksissä viitataan. Miksihän juuri tämä käsky nousee estradille? Miksi muut käskyt eivät herätä keskustelua – paitsi seurakuntien omissa ghetoissa?
Alkuperäisessä yhteydessään viides käsky on tarkoittanut uhaksi koetun henkilökohtaisen vastustajan surmaamista. Se ei ole liittynyt sodanvastaisuuteen sinänsä, vaan se on ollut yksilön oikeuksia puolustava.
Kyseinen käsky on käskyistä lyhyin. Se on ikään kuin toteava, jossa ei ilmaista, kenen tappamisesta on kysymys. Muinaisessa Israelissa sitä kaiketi sovellettiin yksilötasolla. Eli objektina oli toinen ihminen, vaikka käsky ei sitä eksplisiittisesti ilmaisekaan.
Sittemmin on käskyn sovellusalue suuresti laajentunut. Kun kirkko aikanaan päätti ohjeellisista pyhistä kirjoituksista, niin viimeistään 300-luvulta lähtien on Vanha testamentti kuulunut Raamattuun. Niinpä myös dekalogi eli kymmenen käskyä tuli mukaan. Mutta kun kirkko alkoi levitä uusille seuduille sille aiemmin vieraiden kulttuurien pariin, se joutui myös viidettä käskyä soveltamaan uusiin oloihin ja tilanteisiin. Tämä soveltaminen jatkuu yhä.
Tappamiskielto, jossa siis aluksi oli vahva yksilöeettinen painotus, eneni nyt koskemaan kaikkea hengenriistoa, myös sotaa. Esimerkiksi Suomen luterilainen kirkko on joutunut ottamaan kantaa suhteessa sotaan, aborttiin, itsemurhaan ja eutanasiaan. Myös kysymys kuolemanrangaistuksesta sisältyy tähän, joskaan se ei ole Suomessa relevantti.
Käsky on siis laajentunut yksilöetiikan piiristä varsin monenlaisiin tappamistilanteisiin. Käskyn eettinen velvoite on universaali. Tämä taitaa olla ainoa käsky, jonka oikeutus tunnustetaan myös kristinuskon ulkopuolella.
Viides käsky on kuitenkin tullut vaikeaksi muun muassa siksi, että nykyaikaisen lääketieteen mahdollisuudet elämän ylläpitämiseen, mutta myös kuoleman jouduttamiseen, on toista kuin joskus ennen. Tällä tarkoitan passiivista kuolinapua, eutanasiasta puhumattakaan.
Abortti ja eutanasia, joita tulisi tarkastella viidennen käskyn valossa, ovat tappamismuotoja, joihin monet modernin aikamme ihmiset suhtautuvat kummallisen pinnallisesti. Onko jokin objektiivinen kriteeri olemassa, jolloin sikiö muuttuu ihmiseksi vai onko hän sitä jo hedelmöittymisestä lähtien? Jos joku katsoo, että sikiö voidaan surmata, niin mihin objektiivisiin näkökohtiin perustelu nojaa. Sama koskee myös eutanasiaa. Molemmat käytännöt ovat jännitteisiä kristillisen etiikan ja ihmiskäsityksen kanssa.
Me elämme postmodernissa ajassa, joka ei ole kovin kiinnostunut eettisestä pohdiskelusta. Kun taannoin eduskunnassa keskusteltiin abortista, hämmästyin monen puhujan liki olematonta kiinnostusta asian eettiseen puoleen. Kysymys näytti aivan oikein koskevan naisen oikeutta omaan ruumiiseensa, mutta juuri kukaan ei pohdiskellut asiaa sikiön näkökulmasta. Ja luitenkin abortti on eettisesti problemaattinen, koska siinä surmataan kaikkein avuttomin ja puolustuskyvyttömin ihminen.
Niin tai näin, mutta viides käsky ei ole mikään abstraktio. Siinä jos missä on kyse ihmisten kohtaloista.
Sikiöllä, jolla ei ole vielä itsensä tiedostavaa aivorakennetta ei ole mitään ’omaa näkökulmaa’. Jos minut olisi abortoitu tuossa vaiheessa, en olisi osannut kaivata elämääni, koska en olisi tiennyt olevani olemassa ja että jotain olisin menettänyt.
Abortissa on olennainen kysymys, missä sikiön kehitysvaiheessa se korkeintaan sallitaan.
Käsky älä tapa, on kirjaimellisesti-kuten palstalla on moneen kertaan -turhaan?-näytetty, lo ratzach, ja kääntyy älä karkaa tai ratsa sta päälle (huomaa yhtymä suomeen), ja se oli kohdistettu vain juutalaisille itselleen, toinen juutalainen ei saanut karata toisen juutalaisen päälle.
Vanha testamentti on Jumalan sallimaa ja Jumalan itsensä aikaansaamaa muutakin kuin puolustussotaan liittyvää vastenmielistä tappamista tulvillaan.
Sepolle pieni täsmennys
Verbiä רָצַח , rā·ṣaḥ , ei käytetä eläinten tappamisesta eikä myöskään ainoatakaan kertaa sodankäynnin yhteydessä. Sen sijaan se merkitsee ”murskata” ja ”tappaa”. Sen sijaan en ole löytänyt ainoatakaan tekstiyhteyttä, missä se olisi viitannut päälle ratsastamista. Voitko kertoa, mistä olet tämän tulkinnan saanut?
Puhut myös sikiön tiedostamisen asteesta. Tätä kysymystä on pohdittu kristittyjen terävien teologien keskuudessa jo varhain. Tosin nimikkeet olivat vähän erilaisia ja näkökulmakin oli lähtökohtaisesti käsitys ihmisestä sekä sieluna että ruumiina.
Keskiaikana teologia otti vastaavan kysymyksenasettelun keskusteluunsa puhumalla sikiön ”sieluuntumisesta”. Heidän vastauksekseen vakiintui käsitys että poikalapsi sieluuntuu 40 päivän ikäisenä ja tyttölapsi 80 päivän ikäisenä. Tätä ei pidetty mitenkään sukupuolten eriarvoisuuden ilmauksena, vaan sen käytännöllinen lähtökohta oli sikiön sukuelimen tulo ilmeiseksi. Poikalapsen penis tuli näkyviin noin 40 vuorokauden perästä ja tyttölapsen sukuelin tuli esiin noin 80 vuorokauden perästä.
Matias, missä sanoin että sitä olisi käytetty eläinten tappamisesta? Eli mitä tuossa yritit minulle täsmentää?
רָצַח . Myös ’hakata kappaleiksi’. Ko ajan tapoissa yleensä karattiin toisen ihmisen päälle asein ja tai sodassa usein miekan kanssa hakaten ratsain. Ratsastaa tuli minulle assosiaationa verbin muodosta, jonka muistuttaa suuresti suomen verbin ratsastaa alkua (Vrt Pirkko Kakko: suomen ja heprean yhteydet).
One haastatellut suomalasia endokrinologeja sikiön aivotoiminnoista ja sikiön aivot kehittyvät jollekin asteelle 6 raskausviikolla, mutta siitän on vielä pitkä matka sen itsetietoisuuteen, tutkijat ovat erimielisiä siitäkin, missä vaiheessa vastasyntynyt vauva on itsetietoinen ja mikä reagointi on vain refleksiivistä.
Seppo
Kiitos vastauksestasi kysymykseeni mistä olet saanut päälle ratsastamisella tappamisen ajatuksen verbille רָצַח , rā·ṣaḥ . Viittauksesi suomen kielen samantapaisesti kuulostavaan ratsastaa -sanaan kertoo kaiken. Sanoilla ei ole mitään tekemistä toinen toisensa kanssa. Ei kerrassaan mitään.
Kerroin tuon verbin käytön alueet ja ne alueet, missä sitä ei käytetty aivan lisäselityksenä täysin sinun puheenvuorostasi riippumatta. Toki professori Antti Laaton Vanhan testamentin Selitysraamattu I kertoo aivan saman sivulla 436 huomautuksessa 190.
Nimenomaan tuo ettei verbiä ole käytetty ainoassakaan sotimista käsittelevässä yhteydessä nimittäin sulkee pois tuon päälle ratsastamisen ajatuksen. Sen sijaan härän puskemisella aiheutunutta kuoleman tuottamusta käsittelelevä pykälä 2. Moos. 20:28-29 järjestyy eri verbillä נָגַח , nā·gaḥ.
No olemme Matias yhtä mieltä pääajatuksesta eli että ’älä tapa’ kielto ei ole totaalinen ja koksi aikanaan vain juutalaisia vastaan toinen juutalainen. Kuten sanoin Vt on täynnä Jumalan itsensä toimenpanemaa ja sallimaa muutakin kuin sotaan liittyvää tappamista.
Sitä voiko ratsa olla yhteydessä suomeen, et voi tietää, joka tapauksessa Pirkko Kakon antama luettelo suomen ja heprean yhtäläisyyksistä’ on puhutteleva, oletko tutustunut?
Ylipäätään takerruit vain yhteen lähtökohtaisen viestini sivuosioon ja hautasit näin sen pääajatuksen.
Seppo
Ratsu -sanan etymologia on kyllä löydettävissä aivan muualta.
Viron ratsa, liivi ratsôl, vatja rattsaa, aunuksenkarjala raččahas, vepsä rachau,
muinaisgermaani *raiđja-z ja muinaisenglanti rǣde
Jne
Matias, monesti etymologi hyppää vauhdissa jo olevan junaan. Voi siis hyvin kysyä, mistä tuo ihan sama muoto r a t s a on sitten viroon tullut eli mikä on ratsan lähtöasema.
Seppo
Osoitin sinulle usean kantasuomalaisen ja parin muinaisgermaanisen kielen esiintymät vain ja ainoastaan osoittaakseni, että näiden piirissä esiintyvä etymologisesti perusteltavissa oleva kielen kehitys selittää ratsu -sanan ja siis ratsastaa -verbin kehityksen historian konkreettisesti aivan meidän lähiympäristössämme. On siis täysin mieletöntä käydä hakemaan suomen kielen ratsastaa verbille heprealaista taustaa, kun aivan tutkimushistoriallisesti heprean harrastus eurooppalaisessa kulttuurissa alkoi vasta Johann Reuchlinista, . 29.1.1455 – 30.6.1522. Vasta hänhän on heprean kielen tutkimuksen perustajana Saksassa, kun taas muinaissaksan kausi oli jo vuosisatoja aikaisempi kausi . Se on n vuosien 700 – 1050 välistä aikaa ilmaiseva nimitys.
Joten väite heprean vaikutuksesta näihin pohjoisiin kieliin osoittautuu tutkimushistorian kannalta täysin anakronistisesti ilman minkäänlaista kosketuskohtaa arkitodellisuuteen.
Matias, mm. Pirkko Kakon kokoamat heprean ja suomen samankaltaisuudet ovat siinä määrin monilukuiset että sattumaa on pidettävä eritäin epätodennäköisenä ja nykyinen dna tutkimuskaan ei aseta asialle enää esteitä, sillä tiede on näyttänyt että äitilinjamme tulee pääosin Euroopasta eikä Aasiasta. https://www.duodecimlehti.fi/duo95417
On mielenkiintoista esim. että heprean monet prepositiot ovat samoja samassa tarkoituksessa kuin suomen eräät taivutuspäätteet. Monikon päätteenä T kirjain on eritäin havinainen, suomen ja heprean lisäksi se esintyy vain parissa muussa kielessä.
”Valikko
KESKUSTELU
VIIHDE
ALENNUSKOODIT
LAINAA
TREFFIT
SÄÄNNÖT
CHAT
VAALIKONE
Aihealueet
Puolueet
Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Suomenkieli sukua heprealle
14134
08.08.2010 21:46
Ilmoita
ja tässä vähän lainausta tuolta sivustolta: http://www.seemi.julkaisee.fi/
” Jusleniuksen virkaanastujaisesitelmä vuonna 1712 kielten professorin virkaan käsitteli suomen kielen sukulaisuutta heprean ja kreikan kielten kanssa (”De convenientia lingvae Fennicae cum Hebraea et Graeca). Juslenius teki huomioita mm. heprean kielen verbien hifil-nifil-pual muotojen samankaltaisuudesta suomen kielelle ominaisiin johdannaisverbeihin esim: nousta, nostaa, nostella, nostattaa, nostatuttaa, nosteskella jne. sekä esitti yhtäläisyyksiä kielten sanojen välillä. On sanottu että niitä löydetyt n. 600 sanaa.
(esim. emo emot= äiti äidit molemmissa kielissä, vastavia on yli 900)
Sorry yo viestiin kopioitui vahingossa siihen kuulumatonta tekstiä. No onneksi se erottuu selvästi.
Seppo
Vertailevan kielitieteen menetelmillä ei päästä pitäviin tuloksiin yli 3500 vuoden päässä toisistaan olevien kansojen välisissä suhteissa. Niinpä kaikki sellaiset teoriat missä kuvitellaan heprean vaikutusta suomen kieleen on joitakin kirkollisia sanoja ja muutamia yksittäisiä kulttuurilainoja lukuun ottamatta jo aivan metodisesti tuomittu pätemättömiksi. Väitetään sellaista, mihin mittakeppi ei kelpaa.
Viittaamasi DNA menetelmän aikavälit ovat tätä pidempien kausien tulosta. Olen niistä lukenut jo aiemmin joten tässä jutussa uutta oli useampi yksityiskohta, vaikka aikaisempien lukemieni artikkelien yleislinjaus onkin ollut pääsuuntaisesti samoilla linjoilla.
Kansojen kulun kuvaukseen jokaisella erilaisella menetelmällä on jotakin lisäannettavaa, kunhan vain muistetaan kunkin metodin kompetenssirajat.
Matias, samuuksia ei ole vain ’muutamia ’ vaan suoraan tai pienen mutkan kautta saman merkityksellisiä ja muodoltaankin lähes identtisiä sanoja on satoja kuten myös vain suomelle ja heprealle ominaisia kieliopillisia rakenteita. Pari esimerkkiä: heprean HAR on vuori ja ilman epäilystä suomen sana HARJU on samaa lähtöä. Heprean KUM on nousta ja suomen KUMPU kumpuaa eli nousee ylöspäin.
Mitkondrioidemme DNA:t eivät siis aseta esteitä suomalaisten ja heprealaisten muinaisille kontakteille
Seppo
Tähän saakka olen kuvitellut, että sinä osaat hepreaa ihan oikeasti. Nyt huomaan näistä puheenvuoroistasi, että valitettavasti tiedoissasi on aivan perustavia heprean rakenteen tasolla olevien kielen alkeiden osaamisen puutteita.
Saat kasaan mielenkiintoisia irrallisia palasia, joilla voidaan kivasti leikitellä, mutta joiden palasilla ei tuon leikin ohella ole toistensa kanssa mitään tekemistä.
Mielestäni olet tässä tuonut esiin vastaavan tason pohdiskeluja kuin kuuluisa filosofi Immanuel Kant, joka kerran yhdessä teoksessaan pohti, kuinka paljon pitää polttaa halkoja auringon pinnalla, jotta saadaan se energiamäärä, mikä auringosta säteilee.
Et vaan Matias osoittanut mikä edellisessä viestissäni sanomani/näyttämäni ei voisi pitää paikkaansa…
Matias, en ole kertaakaan missään väittänyt osaavani täysin hepreaa, olen moneen kertaan todennut että osaan sitä vain sen verran. että voin käyttää kielitieteellisiä sanakirjoja ja olen vedonnut sangen usein siihen, miten monet heprealaiset rabbit ovat asioita tulkinneet. Ja olen sanonut, että jos tarvitsen litran maitoa ei minun tarvitse ostaa koko lehmää ja ettei tarvitse olla karjakko huomatakseen, milloin maito on hapanta…Mitä tulee ’palasiin’, niin annanpa minäkin yhden puujalkaesimerkin, jonka kaltaisia olet paljon käyttänyt:
Mopopoika huomasi, että parkista lähteneen auton kohdalle jäi suuri tuore öljyläikkä. Poika ehti panna auton rekkarin mieleen ja sai siitä tietää auton omistajan, soitti tälle ja pyysi tarkastamaan, josko autosta puuttuu öljyt. Omistaja katsoi ja kiitti, ei ollut ehtinyt huomata, koska oli ollut lyhyt matka ajaa kotiin eikä moottori ehtinyt ylikuumeta. Mutta jatkossa olisi auton hajoamisen ja onnettomuuden vaara ollut suuri. Poika ei ollut autoinsinööri…pieni pala tietoa riitti.
Matti
Kiitos suuremmoisesta pohdiskelustasi. Valotat viidennen käskyn kysymyksenasettelua monipuolisesti ja hyvällä asiantuntemuksella.
Pienenä täydennyksenä otan esille Vanhan testamentin aseman vanhassa kirkossa. Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu. Niin myös apostolisten isien ja kirkkoisien. Esimerkiksi erään Ireneuksen kirjan eräät osat ovat lähes tulkoon puhdasta Vanhan testamentin siteeraamista vain muutaman oman välihuomautuksen täydentäminä.
Vanhan testamentin heprealainen tekstin kokoelma TaNaK lyötiin lukkoon noin pyöreästi sata vuotta jKr., tai vähän yli. Silloin sovittiin, mitkä Kirjoitukset eli Ketuvim kuuluvat kokoelmaan ja mitkä jäävät ulkopuolelle.
Sen sijaan suurin osa tuon ajan juutalaisista piti kreikankielistä käännöstä Septuagintaa pyhänä kirjojen kokoelmana eli siis Raamattuna. Siinä ovat alusta asti olleet mukana myös meidän deuterokanoniset eli apokryfiset kirjamme, yhtä lukuunottamatta. Tämän kristikunnan valtavirran mukana on myös meidän Uusi testamenttimme, joka siteeraa Vanhaa tesamenttia nimenomaan Septuagintan muodossa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Kiitoksia kaima hyvästä blogistasi!
Matti:
”Alkuperäisessä yhteydessään viides käsky on tarkoittanut uhaksi koetun henkilökohtaisen vastustajan surmaamista. Se ei ole liittynyt sodanvastaisuuteen sinänsä, vaan se on ollut yksilön oikeuksia puolustava.”
En ole ihan varma tuosta, koska henkilökohtainen vastustaja saattoi olla rosvo tai rosvojoukko vuoristoisilla teillä. Matkalaiset eivät koskaan olleet täysin turvassa. Tietysti kristillinen kehoitus kääntää toinenkin poski, joka sinänsä on hölmö yleistettynä ohjeena, voi olla rosvon oikeuksia ajava, mutta posken kääntäjältä se voi viedä hengen.
Onko rosvolla oikeuksia? Voi olla kristillisesti koska se on muutenkin omituinen ja voi katsoa, että matkalainen on varmasti rikas ja rosvo köyhä ja sillä on oikeus ottaa rikkaalta mitä haluaa. ” Jumala on hyvä kiittämättömille ja pahoille ” sanoo Luukas.
Mutta asiaan:
Varhaiskristillisissä kirjoituksissa on kuitenkin pohdittu kysymystä lain kannalta, että onko kuolemanrangaistus, siis laillinen kuolemanrangaistus sopusoinnussa käskyn: ”Älä tapa ” kanssa. Joku viisastelija oli tullut tulokseen, että jos murhamies saa kuolemanrangaistuksen siinä tulee kaksi murhaa ja heidän mielestään se ei voi olla Jumalan tahto.
Samassa yhteydessä on pohdittu myös kysymystä kostosta, ja pidetty kuolmanrangaistusta kostona ja paheksuttu asiaa.
Laillinen kuolemanrangaistus ei kuitenkaan ole sama kuin että uhrin sukulainen lähtee tappamaan murhamiestä ikäänkuin kostona. Tässä voi tulla syyttömiä ruumiita, koska se tapahtuu useimmiten kuulopuheiden, luulon ja uskon perusteella, ei rikoksen tutkimisen jälkeen kuten oikeudellisesti. Pitää olla myös todistajia ja heille on omat ohjeet, ”Älä sano väärää todistusta” jne.
Meillä on kuolemanrangaistus ollut hyvin pitkään.
”Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972. ”
Eutanasiasta, eli omatahtoisesta poistumisesta elävien kirjoista, on sanottava, että se on ’ Kuoleman voittamista kuolemalla.’
Liittyy ajatteluun, että ihmiselle on annettu tietty määrä päiviä ollaksensa täällä, ennenkuin päivien pää, eli Herra kuolema tulee noutamaan. Hänellä on tieto jokaisen viimeisestä päivästä ja hän tulee aina ajallansa, hän on uskollinen palvelija.
Kun nyt ihminen ottaakin ohjat omiin käsiinsä ja päättää lähteä ennen kuin tämä viholliseksi koettu kuoleman Herra tulee, ennen kuin hänen viimeinen päivä koittaa, niin ihminen ikäänkuin voittaa Kuoleman Herran, koska tullessaan se ei enää löydä kyseessä olevaa henkilöä. Ei ole mitään mitä ottaa mukaansa.
Tässä toteutuu niin sanottu poltetun maan taktiikka.
Mutta jos ei haluta voittaa kuolemaa, kuolemalla, ei sellaisia tarinoita pidä myöskään ihannoitavina opettaa.
Matias
”Vanha testamentti oli Jeesuksen ja apostolien Raamattu. Niin myös apostolisten isien ja kirkkoisien.”
”Vanhan testamentin heprealainen tekstin kokoelma TaNaK lyötiin lukkoon noin pyöreästi sata vuotta jKr., tai vähän yli. Silloin sovittiin, mitkä Kirjoitukset eli Ketuvim kuuluvat kokoelmaan ja mitkä jäävät ulkopuolelle. ”
Kysymys
Miten ne ovat voineet olla Jeesuksen ja apostolien raamattuna, jos on koottu vasta 100-vuotta ajanlaskun alun jälkeen.
Tarja
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Yksittäiset teokset olivat syntyneet jo paljon aikaisemmin.
Kokoelmista vanhin oli Toora eli Laki eli siis meidän Viisi Mooseksen kirjaamme.
Toinen kokoelma oli Nevi’im eli Profeetat, joista varhaisemmat olivat Joosua, Tuomarien kirja, Samuelin kirjat ja Kuningasten kirja ja myöhempiä olivat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Kahdentoista profeetan kääröt.
Kolmanteen kokoelmaan Ketuvim eli Kirjoituksiin kuuluivat loput, joista keskusteltiin vilkkaasti jo ennen Jeesuksen aikaa ja ainakin sata vuotta jälkeenkinpäin.
Tämän kolmannen vaiheen mukaan tulo TaNaKiin eli Pyhään Heprealaiseen Raamattuun ratkesi vasta sata vuotta jollei peräti muutama vuosikymmen myöhemmin jälkeen Vapahtajamme syntymän.
Ensimmäinen tehtävänanto sanoi: Maata tulee viljellä ja varjella! Varjelemiseen kuuluu torjua hyökkäykset ulkopuolelta , olivatpa mitä laatua tahansa. Jos sitten sodassa tekee tekoja, jotka eivät ole välttämättömiä esim teloittaa aseettomia siviilejä, se on viidennen käskyn vastainen teko.
Sitten Jumala itse rikkoi raskaasti tuota viidettä käskyä käskiessään surutta tappaa eräästä viholliskansasta kaikki: myös vaimot, lapset ja eläimet.
Matti Wirilander,
Älä tapa, on kuudes käsky.
Jumala antoi Mooseksen kautta kymmenen käskysanaa ja järjestys Raamatussa on toistaiseksi alkuperäinen.
Katolisen kirkon käännöksessä on kaikki kymmenen, mutta toisen käskyn kohdalla maininta, ettei sitä enää tarvita. Suotta luterilaisuus suostuu väärän tiedon levitykseen.
Reijo
Turha noista numeroista on ruveta kinaamaan. Itäisessä perinteessä ja reformoiduilla älä tapa -käsky on kuudes, mutta länsimaiden perinteisillä kirkoilla se on viides käsky.
Kyseessä on pelkästään perinteiden erilaisuus eikä pätkänkään vertaa raamattukysymys.
Matias,
Asia ei ole turha, eikä kinattavissa, tai paremminkin siitä ei pidä kinata. On luettava mitä luettavissa on. Jos sallit, niin kerron, että et ”pysty” lukemaan niinkuin kirjoitettu on. Kysymys ei ole unohdettu asia, tarpeettomana poistunut, vaan kielto on muuttunut käskyksi. Sen muuttaminen kääntäenverrannolliseksi pitäisi olla ”itseymmärryksellekin” mahdottomuus, saatikka hengelliselle tutkiskelulle. Eli ajaton ja aikaansidotut käskyn noudattamatta jättämiset sitten kultaisen vasikan on ollut ansa joka koko hebrealaisen kansan ajan on laukeillut ja johdattanut tuhoon, Kuvat, kuvien edessä kumartelu ja niille uhraaminen on niiden takana olevan voiman palvelemista. Se, että RKK:n katekismus luokittelee palvon kaksi alempaa tasoa, on osoitus miten Kirjoitukset ovat ”eläviä” mm. katolisuuksille ja nyt sitten sinäkin tähän perinteitten ansaan lankeat, vaikket ole ainoa, matti W. tuskin tähän haluaa mitään sanoa? (On tarpeetonta sanoa tätä selkeämmin tai ihanammin, ottaen huomioon tietotasosi, minkä tuot esille.)
”Länsimainen perinne” kuuluu ryhmään, jota Jeesus vastusti. Sen edustajat ja vaalijat olivatkin ainoita joita hän ryhmänä nuhteli, ankarasti ja kaikkien kuullen. Luulivat päässeensä arvostelijoista eroon kun tappoivat/murhasivat Jeesuksen.
Reijo
1) Etkö todellakaan huomaa, että jokaisen katekismuksen pohjana ovat samat raamatunkohdat. Eivät nämä mitenkään ole erilaisia eri perinteiden mukaisesti alkeiden opetusta annettaessa.
2) Kuvakiellon varsinainen sanoma tähtäsi
e p ä j u m a l a n k u v i e n
palvelemisen. Kyseessä siis ei ollut muuta kuin toistaa se, mitä jo aiemmin on sanottu, että Jumala on uksi ja hänetä yksin on palveltava.
Vasta islam teki tästä sellaisen äkkiväärän kuvitelman että tämä tarkoittaisi
k a i k k i a
kuvia. Kristikunnan orientaalisessa osassa tämä johti voimakkaisiin keskusteluihin, joissa toiset kannattivat tätä islamin markkinoimaa linjaa ja toisia jotka puolustivat vanhempaa tulkintaa, että kyseessä on epäjumalan kuvien tekemisestä ja niiden pelvelemisesta jumalina.
Asia ratkaistiin Seitsemännessä ekumeenisessa eli yleisessä kirkolliskokouksessa Nikeassa vuonna 787 jKr. Siellä tuo islamin kehittämä uutuus torjuttiin ja sen sijaan kehitettiin ohjeita ohjaamaan kristillistä taidetta tuomaan esille evankeliumin sanoma rakentavalla tavalla. Itäisessä kirkossa tämä kehittyi sitten ikonitaiteeksi, jonka tunnemme ortodoksisissa kirkoissa.
Koska lännessä koko kysymys ei ollut mudostunut ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi, niin länsimaissa vanha perinne krusifikseineen ja kirkkojen seinämaalauksineen kehittyi aivan toiseen suuntaan.
Olen ollut kirkkoherrana Kumlingen seurakunnassa, jonka kirkossa on säilynyt kaikkein oikeaoppisin keskiaikainen kirkkotaide joka sisältää johdonmukaisesti etenevänä sarjana koko pelastushistorian täältä ajasta taivaan kirkkauteen.
Joten mielestäni puheenvuorosssasi sivuutit koko kirkon historian kannalta oleellisimman pointin siitä, mistä on kysymys kun noiden kymmenen käskyä sisältävien raamatunkohtien sisältöä tarkastellaan koko Raamatun valossa ja katsotaan miten sitä on tulkittu kirkon elämässä eri aikoina ja eri puolilla maailmaa.
Matias,
Pyytäisin sinua huomaamaan yhden jutun, että: otan huomioon sen mitä Raamatussa on kirjoitettu. Kun Kirjoituksia käytetään niihin ei lisätä ei poisteta eikä muunneta/ tulkita.
Alotimme käskystä, ”Älä tapa!”
Siis kuudennesta käskystä.
Se on yksi kymmenestä käskysanasta, joiden alkuperän tiedät ja joiden ehdottomuuden tiedät ja tiedät myös, että ne numeroitiin, eikä niiden järjestystä ole muutettu niiden Antajan toimesta.
Siis erilaisuudesta en maininnut, eli se ei ole kohdistus. Toisaalta minkä tahansa päälle voi rakentaa muotoilla mitä vain, mutta se ei yhdisty pohjaan.
Toinen käsky on eritelty, selitetty enemmän kuin muut käskyt, kiellot. Kuvien edessä kumartelu, koskettelu on kielletty niiden ”taustavoimien” tai niiden olemattomuuden, vuoksi. Lauselmasi on lyhyt mutta täynnä ristiriitoja, koska: kuvien kumartelu, koskettelu, koristelu jne, mitä toimintaa RKK:n kirkot ovat täynnä, akteja ja patsaita ja nk. pyhäinjäännöksiä. Ei todellakaan ole kysymys yhdestä jumalasta. Näitä opiskellaan jumaluuksista- oppien eli teologian (kielellinen merkitys) muodossa.
Ristiriitaisuuksissasi sotkeudut islamismiin, jonka kuvitelmat ei pitäisi olla missään tekemisissä raamatullisuuden kanssa. Nikean kuvapalvonata opin vastustus ei noussut Islamisteista, jota ei juuri ollut edes olemassa ja joita saatettiin alkuun katolisen kirkon vaikutuksesta. Jommankumman tietämättömyydestä on nyt kysymys, siis sinun tai minun?! Muutenkaan ei kannattaisi tehdä tällaisia laajoja kaarteita merkityksettömään ”tietoon”, ja samalla vedota (muka) Raamattuun.
Kuten ehkä liiankin usein olen yrittänyt sinulle painottaa, että katolisuuden kuvienpalvonta on ollut suorastaan minun tielläni jo vuodesta 1958 lähtien. Kun lapsuudenkaupungissani, Monfalconessa, kuljetettiin Madonna—patsasta läpi kaupungina, niin minä 12-vuotias poikanen olin ainoa, joka jäin seisomaan kun ihmiset suorastaan lakosivat polvilleen ja tekivät ristinmerkkejä ja toistelivat latinaksi kunnioitusta, — patsaalle!
Sveitsin kotiamme vastapäätä, kadun toisella puolella oli pyhimyksen, Carlo Borromeon patsas, joka oli myös alttari, johon päivittäin kukkia tuotiin. Tuoja oli ystävämme, jo ikääntynyt naisihminen ja lukuisten paikallisten keskeisten kiinteistöjen omistaja. Hänen hartautensa, päivittäinen palvontansa kohdistui tähän pyhimyksen kuvaan. Olen elämäni aikana elänyt kuvien palvojien kanssa, siis päivittäisessä elämässä. Kaikille olen ollut helluntailainen, pentecostale, vaikka kaikki eivät haluneet uskostani keskustella, kuin ehkä muutaman vuoden kuluttua tultuamme tutuiksi tai ystävystyttyämme. Jokainen harras kuvia palvova-kunnioittava, on halunnut ilmaista sisäisen tyhjyyden, mitä pyhimykset, ei edes Madonna ole täyttänyt. Jeesus on sivuseikka, jopa katolisten karismaattisten uskonnollisessa elämässä. – Painotan, että puhun nyt vain omasta elämänmittaisesta kokemuksestani, sekä että olen tässä ympäristössä edustanut sitä Jumalan Seurakuntaa, minkä Uustestamentillinen muoto on pähkinänkuoressa Apostolien tekojen 2. luvussa. Myös luvun 47. jakeen ”.. ja ollen kaiken kansan suosiossa” – kriteerin olen sulasta Armosta saanut täyttää.
Mitä ”kirkon historiaan” tulee ja sen kirkkotaiteeseen, niin sen huomioonottaminen on sivuutettavissa, koska kirkko, sakramentalisuus ei pelkästään ohita, vaan poistaa käskysanan numero 2 (kaksi). Raamattua ei olla poistettu, ainakaan vielä, mutta sen olennainen, mm. sakramenttien voiman kumoava ilmoitus on poistettu, ”jos traditiot, kirkon opit, poikkeavat Kirjoituksista, niin traditiot pätevät”. Tämän olen sinulle muutaman kerran sanonut, mutta ohitat sen, ja puhut muusta.
On johdonmukaista sanoa, että itäinen katolisuus kehitti ikonitaidetta ja läntinen jatkoi krusifikseineen ja seinämaalauksineen (unohdit patsaat, joita kirkot ovat täynnä). Toistan, tottakai se kehittyi, koska toinen käsky oli tehty tarpeettomaksi.
P.S. Olisi keskustelun hengelle eduksi, ettet olettaisi, että tiedän vähemmän kuin sinä, koska toistaiseksi tietosi, etenkin Raamatusta, ei ole ollut enempää kuin minun. Se, että onko se paljon, on toinen juttu.
Reijo
Raamatun käytön historian näytät kokonaan sivuuttavan, tietämättömättömyyttäsi. Et näytä tajuvan sitä, että Raamattu on elänyt koko kirkon historian ajan.
Sen sijaan helluntailaisuus syntyi vasta huhtikuun 9. ja 12. päivien 1906 kahden äijän kokemusten pohjalta, kun nämä hakivat elämäänsä erään Parhamin muutamaa vuotta aikaisemmin kokeman fiksaation, jossa tämä oli kuvitellut kielilläpuhumista aikaisemmin 1875 Keswickin konferenssissa lanseeratun kristillisestä kasteesta irralleen revityn käsitteen ”henkikasteen” tunnusmerkiksi. Vanhastaan kristikunta on Raamatun sanan mukaisesti opettanut Pietarin helluntaisaarnan mukaisesti, että Pyhän Hengen lahja annetaan nimenomaan kristillisessä kasteessa.
Jos ottaisit aivan konkreettisen historian tapahtumien kuvaukset todesta, niin et lähtisi kinaamaan islamin vaikutuksesta etkä tämän aiheuttamasta yli sata vuotta kestäneestä keskustelusta kuvien käytöstä itäisessä kristikunnassa, missä asia oli arkipäivän yhteyksissä esillä arabikulttuurin asuessa naapuritaloissa.
Kinatessasi kansani asetat aivan kummallisesti vastakkain Raamatun sanan ja sen pohjalta nousseista tulkintaperinteistä toisen vaihtoehdon. Valitettavasti historian tajusi heittää tässä, kun et huomaa kumpaakin sekä idän että lännen perinteitä saman alkuperäisen Raamatun sanan pohjalta syntyneiksi tulkinnan muodoiksi.
Samaten ihmettelen, ettet huomaa oman tulkintaperinteesi syntyä 1900 -luvun alusta. Eihän koskaan aikaisemmin moisia ajatuksia ole noussut niistä raamatunkohdista, joita tuon tulkinnan perusteeksi esitetään.
Matias,
Ehdotin, ettet halveksuisi mitä kirjoitan, koska kaikki olen perustellut Raamatulla, eli tutkiskellut asiaa hengellisesti. Tällainen on uskovan ainoa tapa tutkiskella. En kirjoita sielullisesta tajunnastani, vaan mitä tiedän ja olen kokenut ja mitä sadat miljoonat tänään ja viimeiset 2000 vuotta ovat tietäneet, kokemisella ryyditettynä.
Et välttämätöntä Pyhän Hengen ”liuottavaa, sulauttavaa” vaikutusta, arvosta, koska mielipiteesi ovat tulkintoja, jälkitotuutta, joihin oppi jumaluuksista johdattaa, vt. teo-logia. Tämä mm. Platonin alottama linja voi hyvin. Se kumoaa Kirjoitukset, koska ei edes haluta lukea mitä on luettavissa. Tätä Paavalikin ihmetteli. Hän kirjoitti kaikki Jumalan Seurakunnalle, ja siksi ikäänkuin viittaa 2Piet.3:15-17. Pietari kertoo, että nuo tulkintojen kautta Paavalia ymmärtävät ovat niitä, jotka kaikkia Kirjoituksia kieroon vääntävät. Tähän Paavali vahvistaa, että ”.. eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta kuin mikä siinä on luettavana, ja minkä tekin tiedätte ja tulette kuolemaanne asti tietämään.” Katolisuuden hyväksymät laitokset ja KK38 ja KK92 ja 2020 vääntävät tietää-sanan, (epiginosko) ymmärtää-sanaksi. Näin tällä vauhditetaan oppia ”Kirkon itseymmärrys”.
Et ilmeisesti lue kirjoittamaani, koska jo kolmannen kerran otat esille, kovana kohdistuksena pitämäsi Keswickin ja ”äijien” kokemukset. Olen niihin tyhjentävästi vastannut yleisesti ja sinulle pariinkin kertaan.
Helluntalaisuus ei ole mitään, etenkään ei kirkkokunta ainakaan. Selitin tätä yleisesti ja sinulle henkilökohtaisesti pariinkin otteeseen. On kysymys Helluntaipäivänherätyksen Kastajaliikkeestä, jolloin Jerusalemissa perustautui ensimmäinen kristillinen paikallisseurakunta. Sen Profeettojen ja Apostolien perustus on Apt. 1:1-8, Apt. 2. luku. Koko Raamattu on harmoniassa mainittujen kohtien kanssa.
Huomioi, että asiallinen suhtautuminen ja asiallinen sanoitus on kaikelle asialle eduksi.
Vedettömät kasteet ovat Jumalan Hengen työ, vt. Kaste Kristukseen ja Pyhän Hengen kaste. Ensimmäinen on uskoontulo, kääntymys-mielenmuutos (metanoia).
Minulla ei ole ”tulkintaperinnettä”, on vain mitä Raamatussa on luettavissa. Se ei ole mikään ”reaaliaine” eli lukuaine, vaan uskossa sulautuminen. Ilman uskoa, ei kukaan ole näkevä Herraa, eikä vastaanottaa Voimaa, joka tekee uskovan kykenenväksi olemaan Jeesuksen todistaja, sanoilla tai ilman.
Tiedän Raamatun, VT:n ja UT:n mukanaolon. ”Moiset ajatukset” edustavat Raamatun uskossa sulautumista ihmiseen. Idän ja lännen perinteet ovat traditioita, jotka poiketessaan Raamatusta kumoavat Kirjoitukset. Uskon, että sinunkin pitäisi tämä tietää, koska käytännössä kumoat Helluntaipäivänherätyksen Kastajaliikkeen peruskirjan, Apostolien tekojen kahden ensimmäisen luvun ilmoituksen, koko siihen asti kirjattujen Kirjoitusten tiivistyksen.
Mitä Islamismiin tulee, niin niiden vaikutus on se viimeinen asia mitä vastaan 2. käsky piti kumota.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä, ja tämä hirmustui ja huusi:
– Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili. Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
– No, korpraali Konttinen, teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
– Minä se olin, herra vääpeli, vastasi Konttinen!