Viides käsky on kumottu. Saa varastaa kaupasta niin paljon kuin haluaa, eikä siitä seuraa mitään.
Edun saa nyt jokainen lapsi, jolla ikää ei ole liikaa. Näin kuuluu olevan ainakin Jyväskylässä.
Lapsilla on siellä kova kisa siitä, kuka varastaa eniten. Eikä kauppiailla ole keinoja estää edes sitä.
Tulevat isolla porukalla kauppaan ja vievät mitä haluavat. Mitä siinä kauppias voi. Jos jää kiinni, niin siitä ei seuraa mitään hankalaa.
Onkohan jotenkin lipsuttu näissä kasvatusasioissa. Joidenkin mielestä koulun tehtävä on hoitaa kasvatusta. Moni luulee kouluilla olevan hyvät valmiudet kaikkien ongelmien setvimiseen.
Tosiasia on paljon karumpi. Koulut ovat melkoisen kädettömiä kasvatusasioissa. Lapselle jos jälki-istunto on yhdentekevää ja kun muuta rangaistusta ei saa antaa, niin minkäs teet.
Ai. Otetaan vanhempiin yhteys. Siitäpä ei ole aina mitään apua. Syy huonoon käytökseen on opettajissa, kun eivät hoida kasvatusta. Opettajat on nykyisin helppo syyllistää.
Harva vanhemmista tuntuu käsittävän että, opettajien mahdollisuudet puuttua asioihin on tarkkaan laissa määrätty. Muut keinot on lain vastaisia. Eli jos opettaja havaitsee laillisten keinojen tehottomuuden, niin mitään ei ole enää tehtävissä. Lapset saa tehdä mitä mieleen juolahtaa.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Mutta minkähänlainen ? Olisikohan kirkon aika paneutua enemmän varhaisnuorisotyöhön ?
Minä kuvittelin kanssa, et kun kouluilla on toi KIVAKOULU menetelmä, ni asiat hoituu kyllä. Kiusaaminen saadaan kuriin ym. Nyt asiaan paremmin paneuduttuani huomaan opettajien olevan usein puun ja kuoren välissä. Toimivia keinoja ei ole, eikä järjestelmät kaikissa tapauksissa toimi.
Vuosikaudet koulut ovat pyrkineet salaamaan ongelmia. Pelkona on koulun maineen menetys ja siitä seuraava opettajapula. Nyt ei yhä pahenevia vaikeuksia enää kyetä salaamaan. Mätä alkaa pursua esiin.
Luulen, että noin mustaa on vain siellä, missä tilanteet ovat kriisiytynyt ja kriisiytyneitä kouluja on. Eihän se nyt salaamista ole, mutta ei niitä voi lähteä levittelemään lasten asioita. Koko todellisuus paljastuu vanhemmille vasta sitten, kun mopo on lähtenyt käsistä ja vanhempien pakko alkaa toimia. Nimimerkillä kokemusta on.
Ei kun leiri vaariksi.
Taitaa olla viides käskykin Kumottu. Sipoossa koululaiset pahoinpitelivät kaverinsa.
kasvoihin ampumalla kuulapyssyllä, potkimalla ja hakkaamalla. Alle 15 ikäiset, kun saavat tehdä mitä huvittaa. Rangaistuksia ei tarvitse pelätä.
Eila. Salaamiseksi sitä nimitti koulun opettaja, jota jututin joskus 90 luvulla. Oli nimittäin kielletty siitä opettajia puhumasta mitään. Silloinkin oli kyse koululaisten suorittamasta pahoinpitelystä. Siihen aikaan riitti sentään pelkkien nyrkkien käyttö.
Minä taas viittasin kouluun, joka palkittiin hyvästä toiminnasta, sillä, että sinne sijoitettiin yhteen luokkaan lapset 7-17 vuoteen haitarilla, joilla kaikilla oli jokin oma ongelma. Lopputulos oli, että nyrkit paukku koko koulussa lasten tehdessä kierteen toisilleen. Tämä tapahtui ihan 2000-luvulla. Meni siinä hiukan aikaa, että koko karmeus selkeni itselle vanhempana ja aika monta lasta oli sairaslomalla. Paras esimerkki on ekaluokkalaiset, jotka alkoivat tapella keskenään, kun ryhmä oli viereisessä luokassa. Kunta liitoksen myötä kokeilu päättyy. Tämän seurauksena loppui oma lapsien tekoihin tuijottelu.
Tai siis päättyi ainakin tämän koulun osalta. Itse siirsin oman lapseni koulun normaaliluokkaan yleisopetukseen jo aikaisemmin. Siitä alkoi vuosien työ tilanteen korjaamiseksi ja nyt minulla on terve vastuullinen nuori selkeiden tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. 🙂
Kun miettii tätä lyhyttäkin aikaa mitä on omasta kansakoulusta niin on meno muuttunu melkoisesti. Ennen fyysistä rangaistusta käytettiin koulussa eli kyllä silloin opettajan pelko oli se joka piti ojennuksessa.
Entä nykyään, ei taida olla mitään rangaistusta joka tehoaisi, siis ei taida pelkät puheet auttaa pitämään järjestystä kun rangaistuksen pelko on poissa, voi surutta tehdä melkein mitä vaan, sama kaiku on kirkossa ”tehkää surutta syntiä” armo kattaa kaiken, vai kattaako sittenkään?
Pekka: ”Kun miettii tätä lyhyttäkin aikaa mitä on omasta kansakoulusta niin on meno muuttunu melkoisesti. Ennen fyysistä rangaistusta käytettiin koulussa eli kyllä silloin opettajan pelko oli se joka piti ojennuksessa.”
Minkä ikäinen olet? Ihmettelen suuresti jos sinun kouluaikoinasi fyysinen pahoinpitely rangaistusmuotona oli Suomen kouluissa vielä sallittua. Itse täytin viime kesänä 70 vuotta enkä muista kuin yhden ainoan kerran kun omina kouluaikoinani opettaja olisi koskenut hermostuksissaan yhteen luokkatoveriini ja sai siitä hyvästä koulun johdolta vakavan kirjallisen varoituksen, joka oli ihan julkinen puheenaihe pitkän aikaa. Sellaisen opettajan, jolla ei ole muuta keinoa pitää oppilaat ”ojennuksessa” kuin fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, ei pitäisi olla opettaja lainkaan.
Taidat kuulua siihen kaikesta valittavaan ja ruikuttavaan seniorikansalaisten sakkiin, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin, eikä tänä päivänä ole mitään hyvää missään, vaikka kehitys on kulkenut noista menneistä ajoista huimasti parempaan suuntaan kaikilla elämän alueilla ja varsinkin suomalaisen koulutuksen ja koululaitoksen kohdalla.
Taidat myös kuvitella, että fyysinen väkivalta on ratkaisu silloin, kun syytä pahantekoon, rikollisuuteen tai epäsosiaaliseen käytökseen ei viitsitä tai haluta selvittää. Moneen kertaan tutkittu ja tunnustettu tosiasia on kuitenkin se, ettei rangaistusten pelko tai niiden koventaminen vähennä rikollisuutta pätkääkään. Pahantekoon ja rikollisuuteen on aina olemassa syyt yhteiskunnallisessa eriarvoisuudessa, kotioloissa, psyykkisissä mielenhäiriöissä tai sairauksissa, sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksissa jne.
Tosiasia on myös se, että väkivalta, tekipä sitä kuka hyvänsä, mistä hyvänsä syystä ja ketä hyvänsä kohtaan, synnyttää ainoastaan uutta väkivaaltaa ja katkeruutta. Koston ja katkeruuden kierre on valmis.
Sorry, se olikin Ari kommentti tuo: “Kun miettii tätä lyhyttäkin aikaa mitä on omasta kansakoulusta niin on meno muuttunu melkoisesti. Ennen fyysistä rangaistusta käytettiin koulussa eli kyllä silloin opettajan pelko oli se joka piti ojennuksessa.”
Kimmo Wallentin juu ei mellä opettaja käyttänyt fyysistä rangaistusta, en siis tiedä oliko sallittua, mutta kotona otettiin kyllä opettajan sanat tosissaan eli jos aihetta olis ollu niin kyllä vitsaa olis aiheesta saanut.
Olet kyllä siinä täydellisen oikeassa ettei väkivallalla ja rangaistuksilla ongelmia korjata mutta jos lapsella/nuorella ei ole riittävää rangaistuksen pelkoa niin heistä kasvaa ”syntiä surutta” tekeviä luterilaisia.
Ari: ”jos lapsella/nuorella ei ole riittävää rangaistuksen pelkoa niin heistä kasvaa “syntiä surutta” tekeviä luterilaisia.”
Synnin käsitettä en tunne (mitä se on?), mutta Suomen lain rikkojia, pahantekijöitä ja rikollisia ei rangaistuksen pelko estä lakia rikkomasta, pahaa tai rikoksia tekemästä. Jos ollet eri mieltä, niin voisitko osoittaa pätevää tutkittua faktaa väitteesi tueksi, ettei tarvitsisi tukeutua pelkkään mutuun.
Ari: ”niin kyllä vitsaa olis aiheesta saanut.”
Siinä tapauksessa vanhempasi olisivat syyllistyneet rikokseen nykyisen lain mukaan. Jos ja kun minä aikoinaan keskenkasvuisena hölmöilin (kukapa ei olisi uhma- ja murrosikäisenä hölmöillyt ja kapinoinut auktoriteetteja vastaan jopa koulussa) meidän huushollissa kokoonnuttiin perhepalaveriin ja asiallisesti keskustelemalla selvitettiin syyt tapahtuneelle, ilman, että vanhemmat asettivat itseään koskaan korkeampaan tai määräävään asemaan. Kaikki saivat puhua samanarvoisina. Ainoa ja ehdoton edellytys keskusteluissa oli rehellisyys ja totuudenmukainen selvitys tapahtumien kulusta ja siitä mikä johti väärään tekoon ja minkälaisia seurauksia siitä olisi voinut pahimmillaan olla. Asiat selvisivät aina keskustelemalla ja järkisyihin vedoten. Jos oli syytää anteeksipyyntöihin tai jopa korvauksiin mahdolliselle toiselle osapuolelle ne hoidettiin asianmukaisesti.
Pahoihin tekoihin ja lainrikkomiseen on aina olemassa jokin syy. Syyt on selvitettävä, keskusteltava ja saatava väärintekijä asettumaan vääryyttä kärsineen asemaann ja näkemään tekonsa seuraukset. Fyysinen rangaistus on väkivaltaista kostamista, mikä ei auta ketään kasvamaan kunnolliseksi kansalaiseksi, opettaa vain sen, että myös itsellä on oikeus käyttää ylivoimaa ja fyysistä – tai henkistä – väkivaltaa kun kokee tulleensa väärin kohdelluksi.
Rangaistusasteikkojen koventaminen ajatuksena se, että rangaistuksen pelko ehkäisisi rikollisuutta ei valitettavasti toimi. Esim. Yhdysvalloissa rangaistusasteikot ja tuomiot (monissa osavaltioissa on vielä voimassa mm. kuolemantuomio) ovat monin verroin kovemmat kuin esim. Suomessa, mutta ei se rikollisuutta ole vähentänyt. Väkivaltarikollisuus rehottaa monin verroin meidänkin maatamme runsaampana.
Ari, jälleen kerran käännät meidän Herramme Armon irstaudeksi (Juud.1:4) ja esität, että Jumalan armon saanut automaattisesti antaa vapautensa yllykkeeksi lihalle.
Vaikka Kristitty onkin kaikesta laista vapaa, niin hän kuitenkin elää Jumalan vaikuttaman Rakkauden mukaan ja pyrkii kaikin keinoin edistämään rakkautta ja rauhaa siellä missä elää, ei lain käskyjä pitääkseen, vaan Jumalan Rakkauden mukaan Kristuksessa, jossa koko laki on jo täytetty.
On ikävää, että panettelet Lutherilaisia ja puhut heistä jatkuvasti pahaa. Voisit tehdä tuosta asenteesta parannusta, jos pystyt?
Kimmolle muistutus, rangaistuksen pelon tärkeydestä. On hyvin tunnettua, että ihminen joka tekee väärin, odottaa myös tilannetta, että jää kiinni ja saa sovittaa tekonsa. ihminen joka saa tehdä aina väärin kenekään siihen puuttumatta, paatuu nopeasti ja muuttuu häikäilemättömäksi muiden alleen tallojaksi.
Milloin rangaistus ja kielto on asetettu lapselle, niin kiellon asettajan on myös huolehdittava, että lapselle löydetään oikeudenmukainen ratkaisu ja ulos pääsy lasta nöyryyttämättä. Joskus vanhemmat ovat lapselle kohtuuttomia suuttuessaan ja tekevät itse suuremman vääryyden, kuin lapsi jota ovat ojentamassa. Kasvatus onkin vaikea taito ja vaatii paljon kärsivällisyyttä.
Ihmisen oikeuden taju kasvaa ja syntyy, juuri siitä, että vääristä teoista seuraa sovitettava rangaistus. Monet vankilaan tuomitut haluavat istua tuomionsa täysimääräisenä, koska kokevat sen ansainneensa. Jos lapsi tietää tehneensä väärin, eikä kukaan välitä siitä, niin juuri siitä seuraa lapselle ongelmia tulevaisuudessa.
Sormien läpikatsominen voi olla joskus pahinta välinpitämättömyyttä lasten ja nuorten kannalta. Kyse on oikeudenmukaisuudesta, myös silloin kun rangaistus annetaan sovitun mukaan. Armo käy kuitenkin aina oikeuden edellä. Tuo lause on Raamatun suurimpia viisauksia ja sen merkitystä kannattaa jokaisen hetken aikaa miettiä. Lain ja Armon merkitys on kuin juomalasin ja veden, ilman toista ei toisesta ole mitään hyötyä.
Ismo, viittaan edelliseen kommenttiini Arille. En viitsi kopioida sitä enää tähän, mutta ilman muuta jokaisen (myös lasten ja nuorten) on vastattava teoistaan oikeudenmukaisella ja lainmukaisella tavalla. Fyysisen väkivallan käyttö rangaistuksena on kuitenkin menneiden vuosisatojen toimimattomia keinoja väärintekijöiden asenteitten korjaamisessa. Se on fyysisen ylivoiman käyttöä, jolla pyritään nujertamaan, nöyryyttämään sekä mitätöimään toisen ihmisen psyyke ja joka herättää kohteessaan ainoastaan pelkkää katkeruutta ja vihaa.
Ismo Malinen toteat ” Vaikka Kristitty onkin kaikesta laista vapaa, niin hän kuitenkin elää Jumalan vaikuttaman Rakkauden mukaan ja pyrkii kaikin keinoin edistämään rakkautta ja rauhaa siellä missä elää, ei lain käskyjä pitääkseen, vaan Jumalan Rakkauden mukaan Kristuksessa, jossa koko laki on jo täytetty.””
Ja kuinka on kun ns kristitty tekee väkivaltaa ja alistaa lähimmäisiän niin onko hän tämän rakkauden edistäjä vai ei?
Olemme ihmisiä kaikki ja monesti itsekkäitä. Lähimmäisen asettaminen aina ja kaikkialla itsensä edelle on hieno taito, jos joku on sen saanut oppia, niin olkoon kiitollinen. Väkivaltaa on monenlaista. Armo kasvattaa ihmistä ja saa ihmisen edistämään Rakkautta, lain kautta tulee viha ja kuolema.
Kimmo Wallentin esität seuraavan väitteen:”Tosiasia on myös se, että väkivalta, tekipä sitä kuka hyvänsä, mistä hyvänsä syystä ja ketä hyvänsä kohtaan, synnyttää ainoastaan uutta väkivaaltaa ja katkeruutta. Koston ja katkeruuden kierre on valmis.”.
Voitko antaa tuohon tarkan tutkimuksen ettei tarvii mutuun jäädä?
Puhut kylläkin asiaa kuinka väkivalta on väärin, mutta tässä on minun ja Raamatun mielestä ero ettei kuritus vaikka olisikin fyysistä ole väkivaltaa, siis Jumalan tahdon mukainen kuritus. Itse sain vitsaa pienenä pari kertaa, ensin kun eka luokalla ”eksyin” kotimatkalla useaksi tunniksi (5) seikkailemaan ja toisen kerran kun varastin. Molemmissa tapauksissa ei isä hermostunut eikä edes korottanut ääntään vaan totesi rauhallisesti tekoni ja sen seuraukset, siis kun kurittaja todella rakastaa kuritettavaa niin se toimii Jumalan tahdon mukaisesti.
Se mitä tuot esille ”tasa-arvoisesta” tapahtumien ratkaisusta on minulle vieras, minulle isä opetti omalla käytöksellään toisten ihmisten kunnioittamisen eli esim kaikkia vanhempia tuli kunnioitta ja myös esivaltaa. Mielestäni tämä ”tasa-arvo” hömpötys (anteeksi ilmaisu mutta se kuvaa hyvin asiaa) johtaa auktoriteeti inflaatioon eli ei ole enää ketään jota täytyy kunnioittaa kun katsoo itse olevansa oikeassa, ei esivaltaa, opettajia eikä vanhempiakaan.
Ari: ”Raamatun mielestä ero ettei kuritus vaikka olisikin fyysistä ole väkivaltaa, siis Jumalan tahdon mukainen kuritus. Itse sain vitsaa pienenä pari kertaa, ensin kun eka luokalla “eksyin” kotimatkalla useaksi tunniksi (5) seikkailemaan ja toisen kerran kun varastin.”
Kuvottavaa.
Väkivalta on väkivaltaa, alistamista ja nöyryyttämistä vaikka sen pukisi Raamatulliseen palttooseen. Kuinka joku voi vielä nykyään Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa edees kuvitella, että fyysisellä kurittamisella voisi saada lastensa kunnioituksen osakseen. Katkeruuden ja alemmuuden tunteen saa varmasti, mutta siitä on kunnioitus kaukana. Onneksi lasten fyysinen kurittaminen on sivistyneissä maissa nykyään rikos ja lasten fyysinen koskemattomuus lailla suojattu, sanokoon Raamattu mitä tahansa.
Ari: ”Mielestäni tämä “tasa-arvo” hömpötys (anteeksi ilmaisu mutta se kuvaa hyvin asiaa) johtaa auktoriteeti inflaatioon eli ei ole enää ketään jota täytyy kunnioittaa kun katsoo itse olevansa oikeassa, ei esivaltaa, opettajia eikä vanhempiakaan.”
Kaikkien, myös vanhempien, on itse ansaittava kunnioituksensa. Kunnioitus ja auktoriteettiasema syntyy, jos on syntyäkseen. Se syntyy karismasta, empaattisuudesta, tilanteenhallinnasta, oikeanmukaisuudesta, analyyttisyydestä, ongelmienratkaisukyvystä, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, toisten mielipiteiden kuuntelusta, lainkuuliaisuudesta, moraaliarvoista, kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan….
Kukaan ei saa kunnioitusta osakseen tai auktoriteettiasemaa nöyryyttämällä, mitätöimällä, haukkumalla, alistamalla tai käyttämällä fyysistä väkivaltaa heikompiaan kohtaan. Väkivallalla otettu valta on pakkovaltaa. Pätee niin perheeseen kuin yhteiskuntaankin.
Minulla on kolme elämässään loistavasti menestynyttä poikaa (50-, 47- ja 40- vuotiaat). Olen noudattanut omilta vanhemmiltani perimiäni kasvatusmetodeja, enkä ole ikinä joutunut niitä katumaan. Voin vakuuttaa, että poikani kunnioittavat ja rakastavat minua yhä edelleen vilpittömästi ja pitävät monissa asioissa auktoriteettinaan. Toki heillä on omistani poikkeavia perusteltuja mielipiteitä monista asioista, mutta niin on tietysti oltavakin, kaikki kehityshän pysähtyisi, ellei mikään muuttuisi ja uusiutuisi. Jokainen sukupolvi kehittää maailmaa omin reseptein siitä mihin edellinen sukupolvi sen jättää.