Aiheellisesti monet kyseenalaistivat Espoon piispa Kaisamari Hintikan lausuntoja viime kirkolliskokouksessa 14.8.2020. Hintikan lausumista erikoisin oli homoavioliittoja koskeva huomautus, ettei muunlaiselle kuin homoavioliitoille myönteiselle opetukselle ole sijaa Espoon hiippakunnassa.
Vapaamieliset arvojen tuhoajat?
On tapana kuvata yhteiskunnan ja kirkonkin ilmapiiriä arvokonservatiivien ja arvoliberaalien eli vapaamielisiksi tulkittujen ihmisten, ideoiden ja toimien vastakkainasetteluksi. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta.
Virheellinen se on siksi, että niin kutsuttuun ja vapaamieliseksi tulkittuun arvoliberalismiin kuuluu aivan toisenlainen juonne: arvonihilismi, konservatiivisiksi ajateltujen arvojen muuttaminen ja tuhoaminen.
Piispa Hintikan lauselma on mielenkiintoinen juuri tästä näkökulmasta. Mitä liberaalia ja suvaitsevaista on tuomita muut kuin hänen tavallaan ajatelleet? Ei mitään – kyse ei ole liberalismista ja suvaitsevaisuudesta. Ne ovat vain välineitä ja savuverhoja olla suvaitsemattomia perinteisen kristillisen tradition mukaisesti ajattelevia ihmisiä kohtaan, arvonihilistinen yritys perinteen syrjäyttämiseksi.
Hintikan lausuma, joka ehkä oli enemmän innostuksen, kuin rauhallisen harkinnan innoittama, oli kuin paavin bulla. Oliko ”muunlaisen opetuksen” tuomitseminen tarkoitettu vain hänen hiippakuntansa papistolle vai tahtoiko piispa näin myös opastaa Hangosta Mäntsälään ulottuvan hiippakuntansa seurakuntalaisia, kirkon rivijäseniä?
Tälläistä omaantuntoon ja vakaumukseen ulottuvaa valtaa piispalla ei kuitenkaan ole, ei papiston eikä yksittäisten seurakuntalaisten yli. Piispa ei myöskään meidän kirkossamme ole virka-asemansa perusteellakaan uuden ilmestyksen tai erehtymättömien opintulkintojen lähde tai muiden yläpuolella oleva moraaliviisauden apostoli. Mutta apujahan voi löytyä laintulkinnan alalta!
Nyt Päivi Räsänen on, aivan törkeällä tavalla, syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan omasta Raamattuun ja kristilliseen traditioon perustuvasta vakaumuksestaan.
Erityisen ikäväksi asian tekee, että syytettä ajaa 67-vuotias valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
Tässä prosessissa Päivi Räsänen on vain korkeaprofiilinen sijaisuhri, kansanedustaja ja entinen ministeri. Syytteen varsinaisena tavoitteena on Raamatun, sen siteeraamisen ja perinteisiin kristinuskontulkintoihin uskovien ihmisten kriminalisointi.
Tavoite ei ole siis yleinen suvaitsevaisuus ja sen lisääminen, vaan kuin kommunismin parhaiden perinteiden mukainen kamppailu kristinuskoa vastaan, ihmisten ”tietoisuuden” muuttaminen ja toisinajattelijoiden kriminalisointi.
Täytyy vakavasti kysyä miten kirkon virkamiehet tai Räsäsen maalittanut viime syksyn uskonnon ylioppilaskirjoitusten laatija voivat olla edesauttamassa tällaista suvaitsevaisuutta ja ”rakkautta”.
Naispappeuden esimerkki
Luterilaisuuden jatkuva hajoaminen – kunnes on jäljellä vain lukemattomia yksilöitä omine uskontoineen – näyttää väistämättömältä. Myös naispappeus jakoi kirkkoa. Ikävältä noin naisena tuntui naispappeuden vastustus. Varsinkin kun oikein minkäänlaista pappeutta ei evankeliumeista löydy ja luterilaisen kirkon pappeus on pitkän historiallisen kehityksen tulos. Silloin, ennen ”suvaitsevaisuutta”, kenellekään tuskin tuli edes mieleen ryhtyä haastamaan naispappeuden vastustajia oikeuteen tasa-arvoloukkauksista tai uskomuksistaan. Miltä muiden vakaumukset sitten tuntuvatkin, olkoon heillä niihin oikeus kuten meilläkin.
Avioliitto on hieman toisenlaisen kysymys. Se on miehen ja naisen välisenä liittona vuosituhansia vanha länsimainen kreikkalais-roomalais-juutalais-kristillinen instituutio. Kyse ei ole vain kristinuskosta tai Raamatusta, vaan koko kulttuuripiiristä, jossa kristinusko syntyi ja muotoutui. Homoseksuaalisuuden institutionalisoineessa Spartassakin avioliitto oli miehen ja naisen välinen liitto.
Aikojen muuttuessa samasukupuolisten avioliitot on laillistettu. Kristilliseksi määriteltävä avioliitto, jokseenkin vastaansanomattomasti, on kuitenkin miehen ja naisen avioliitto.
Kun näin on, eivätkö seksuaalivähemmistöt voisi soveltaa Paavalin synodin esimerkkiä ja perustaa oman uuskristillisen uskonyhteytensä, omine pappeineen ja kirkollisveroineen, uuden kristinuskontulkinnan uskonyhteisön?
Eikö tämä olisi yleisen suvaitsevaisuuden, uskonnon- ja omantunnonvapauden näkökulmasta reilumpaa ja eettisesti ylevämpää kuin se, että oikeusistuimien kautta yritetään kieltää mielipiteen ja vakaumuksen vapaus perinteisesti uskovilta ja ajattelevilta ihmisiltä?
Se, että ei ole perustettu omia uskonyhteisöjä, johtuu luonnollisesti siitä, että kyse ei oikeasti ole suvaitsevaisuudesta tai uskonnosta, vaan arvonihilismistä, siitä, että jopa oikeuslaitosta hyväksikäyttäen halutaan muuttaa perinteisiä arvoja ja puututaan virkavaltaa apuna käyttäen muiden ihmisten uskonnolliseen vapauteen.
Jokainen uskokoon kuten haluaa. Kun näkemyksiä on paljon, on todennäköisempää, että joku lopulta osuukin oikeaan. Seuraavaksi kirkollista vihkimistä varmaankin haluavat polyamoriset, moniavioiset parit. Heillekin ratkaisu tähän on oma uskonyhteisö ja oma uuskristillinen, polyamorinen uskonto.
Charlotta Lindfors, Tarja Parkkila, Kimmo Wallentin ym. kristinuskon vastustajat, kenenkään ei ole ole pakko kuulua kirkkoon eikä mennä siellä vihille. Jos kirkko sinänsä on harhaoppi, niin paras sitten pysyä harhaopeista kaukana. Turha myöskään täällä huudella herjoja. Voisitte mennä itseenne ja miettiä onko käytöksenne sivistynyttä.
Suomessa on näet mahdollista olla kuulumatta kirkkoon ja mennä tarvittaessa maistraatissa naimisiin. Tai olla menemättä naimusiin ollenkaan.
Huomatakseni kukaan täällä ei heittele herjoja.
Kirkko hyvin voi ja saa päättää kirkollisen vihkimisen koskevan vain tunnistettevasti miestä ja naista. Onko mitään ongelmaa tässä.
Eikö näin tulisi katsoa asiallisemmin Heitä jotka ymmärtävät Ihmisten samanarvollisen kohtelun ensiarvoisena.
Kirkko on tehnyt Piispankin johtamana hyvää työtä ettei asia mene eteenpäin. Mutta meneehän se joka tapauksessa.
Sistonen: ”Kimmo Wallentin ym. kristinuskon vastustajat”
Sistonen höpöttää jälleen kerran omiaan ja heittelee perättömiä syytöksiä lähimmääistensä niskkaan. Omalta osaltani voin todeta, että en ole ikinä vastustanut kristinuskoa, enkä mitään muutakaan uskontoa. Niinä vuosina, kun täällä olen esiintynyt olen ainoastaan esittänyt ihmetteleviä kannanottoja kysymyksiä uskonnollisista asioista. Olen aina todennut, että jokainen voi minun puolestani tehdä elämässään ihan mitä haluaa tai uskoa mihin mieli tekee tai kutsumus kutsuu, kunhan eivät tekemisillään vahingoita tai tee pahaa kellekään tai millekään muulle.
Sistonen: ”kenenkään ei ole ole pakko kuulua kirkkoon eikä mennä siellä vihille.”
Onneksi ei enää. Siinä suhteessa on todellakin saatu roimasti myönteistä kehitystä aikaan. Vielä pari sataa vuotta sitten Suomenkin rahvasta kuritettiin kirkkokurilla, istutettiin jalkapuussa ja peloteltiin helvetin tulella. Helvetti ei kuitenkaan enää koulutettuun kansaan pure. Kirkko on menettänyt helvettipelotteensa myötä myös arvovaltansa ja menettää vuosi vuodelta myös yhä lisää jäseniään.
Sistonen: ”Voisitte mennä itseenne ja miettiä onko käytöksenne sivistynyttä.”
Se sivistyskin lienee vähän semmoinen näkkökulmakysymys. Minun näkövinkkelistäni katsoen korkean sivistystason piiriin ei kuulu toisten ihmisten yksitysyyteen kuuluvien asioiden tonkiminen ja syntisiksi julistaminen jonkin kuvitellun henkiolennon oletetun tahdon mukaan.
Lisää kristillisen sivistyksen silaamaa sanomaa löytyy täältä: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf
Blogistille kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Minusta on outoa, että käännöskoneet (siis kielivirheistä päätellen venäläiset) voivat toimia tällä alustalla ikään kuin keskustelijoina.
Se on sitä globalisaatiota. Vai olisiko etupiiriajattelua?
Seija Rantanen saa halutessaan kirjoittaa esittämäni paremmalla suomenkielellä. Näin virheetkin tulevat paremmin esiin.
Asiasisältöön parempi suomennos kuitenkaan ei vaikuta. Kirjoittajan vika ei kait ole kun vieraita kieliä kovasti koulussamme opetetaan.
Yksi asia on myös siinä onko kirjoittaja enemmän tai vähemmän katsonut asiaa vieraalla kielellä. Näin lausevastikkeet hyvin ovat saaneet kipinää suomenkieleenkin kuin sanajärjestysasiat objektissa ja predikaatissa.
Muuten kovasti tykkään palautteestanne.
”Tanskassa on keskusteltu valmisteilla olevasta laista, jonka mukaan uskonnollisia yhteisöjä velvoitettaisiin kääntämään kaikki saarnat ja puheet tanskaksi ja lataamaan ne nettisivuilleen.”(K&K).
Mitä hulluutta!!!
Tavallaan olisi kuitenkin hienoa.
Jos Suomessa toteutettaisiin samanlainen käytäntö, niin ne meistä, jotka ymmärrämme ainoastaan suomenkieltä, saisimme paljon tietoa muista uskonnoista. Aika harva meistä nyt kuitenkaan osaa venäjää, kiinaa, arabiaa, somalia tms.
Kielen kautta ymmärtäminen tapahtuu – kielen kautta – vaikka käännettyäkin.