Koska Ryösö lopetti vastaamismahdollisuuden ja jätti tämän ns. viimeiseksi sanakseen:
”Kirjoitan suoran lainauksen kurssikirjasta Ihan täyttä hepreaa: ”Mikäli subjektia on tarpeen täsmentää, erillinen subjekti tulee useimmiten heti verbin jälkeen.”
Nähdäkseni siinä, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”, alleviivataan juuri sitä, että Jumala on subjekti.”
Niin huomautan, että yo. Ryösön vastaus on asiassa aivan irrelevantti, sillä kyse oli mahdollisesta passiivilauseesta, missä subjekti ei ole lainkaan näkyvissä. Ja siksi toiseksi ’useimmiten ’ ei ole sama kuin
’aina’. Siis Genesis 1:1 voidaan rabbien mukaan kääntää ”Luotiin 6, luotiin elävät voimat, taivaat (taivaankappaleet) ja tämä maa.”
Aikanaan kirkon menestystuote oli usko ja pelastus.
Nykyään epävarmuus, hämmentyminen ja epäily. Tarjoaako se turvaa ahdistuneelle nykyihmiselle?
Nykyihminen ahdistuu varmaankin juuri epävarmuuden ja hämmennyksen vuoksi. Jos kirkko julistaa kaikesta kyselemisestä vapaata varmuutta, ei kosketuspintaa nykyihmiseen taida juuri löytyä. Sen sijaan sellaisen luottamuksen saarnaaminen, joka kestää epävarmuuden keskelläkin, voi olla juuri se sanoma, jota kaivataan.
”Aikanaan kirkon menestystuote oli usko ja pelastus.” Ajattelen päinvastoin, että kirkko on uskon ja pelastuksen tuote. Se ei ole tuotantoyhtiö, joka etsii asiakkaita vaan yhteisö, joka kutsuu jäsenyyteensä.
Osta hyvä auto!
Tosin epäilen sen hyvyyttä, ja siitä ilmoitettujen teknisten tietojen paikkansapitävyyttä. Kilometrilukemaa ei ainakaan tule uskoa. Eikä huoltokirjaan luottaa, se on muinainen väärennös.
Itse asiassa, epäilen itsekin koko auton olemassaoloa, niin saat sinäkin epäillä.
Mutta liity joukkoon ja osta auto!
” Samaan suuntaan ”. v.1943 . Kansakoululla ja Abrahamin kirkossa. (Kerimäellä ).
Siinä ei muuten ollut mitään ihmeellistä , mutta nyt oli jälleen sota-kevät .
Sota-keväiden nuoret , olemme kaikki samoja lapsia , yhtä toivekkain mielin katsomme tulevaisuuteen , Älkäämme koskaan kadottako herkkyyttämme.
Kokoukset näissä oloissa ovat tarpeellisia ja ajan vaatimia. Kokouksen ohjelma kiteytyi kysymyksiin , Suomalaisen kansanvaltaisuuden olemus ja sen hengen kasvattaminen sekä varhais nuorisotyön kysymykset.
Puheenjohtajana toimi , korkeaarvoinen piispa Eino Sormunen , nämä kysymykset olivat hänelle tärkeitä.
Teemana: ” Suomalaisen kulttuurin lähteille ”.
Suomalaisen hengen monimuotoisuus on täyttynyt omalla voimallaan , käyttökelpoiseksi raaka-aineeksi sivistyksellemme . Kokouksessa edustettuina oli ” Herroja Helsingistä ” ja erijärjestöjen edustajia , henkilöitä jotka tavalla tai toisella joutuivat huolehtimaan tämän kansan , joko aineellisesta tai henkisestä hyvinvoinnista.
Keskusteluissa osoittautui , että henkilökohtainen herääminen on työn onnistumisen ensimmäinen edellytys . Ohjelmat ja opinkappaleet ovat kuolleita , ellei niitä elävöidä , persoonallisen näkemyksen innoittama tuli.
Tämä aika vaatii uusia työmuotoja , jotakin ennenkuulumatonta olisi nuorisolle tarjottava . Varhaisnuorisokysymys nykyhetkellä on vaikea. Ei ole nuoriso perusluonteeltaan muuttunut , se tarvitsee samaa iloa ja virkistystä , kuin mekin aikoinaan. Tuntuisi turvalliselta , että me kaikki ajattelesimme tätä kysymystä samalla tavalla , siis ”soutaisimme samaan suuntaan ”. Kun näin toimimme olemme vahvoja myrskyissäkin.
Tänä päivänä on erityisesti muistettava niitä , jotka ovat monesti yksin unohdettuina viettäneet elämänsä iltaa. Meidän on muistettava niitä , jotka ovat inhimillisesti katsottuna menettäneet suuruutensa päivät. Sankariäitien osa olkoon meidän kaikkien sydämenasia ja ne miehet , joiden ansiosta elämme vapaassa maassa , he ovat niitä joiden elämänusko antaa voimaa monelle nuoremmalle ja joiden jalo uhrimieli on säteilevä valoa vaikeinakin aikoina.
” Terveisiä arkkipiispalle, puolustaessaan epävarmoja kertomuksia, pomimtoja , Koti ja – kiertokoulu- lehdestä ja monista senaikaisista kirjoista. V 1877.
Uskonnot ovat kulttuurillisia , symboolisia ja henkisiä luomuksia , joiden avulla ihmiset pystyvät hyväksymään lupaukset , haasteet ja onnettomuudet.
Vuodelta 1887 . Kuvauksia kristillisen kirkon vaiheista , jotka vanhoista kirjoista kokosi , Otto Henrik Elve , ” Vanha aika ” . Kirja oli alkuaan tarkoitettu luettavaksi kyläkirjastoissa. Parahin toivomme ja hartain puheenaihe nykyisin on , seminaarien saaminen paikkakunnallemme , että saisimme paikkakuntamme kauemmaksi kuulumaan . Seminaari lopettaisi tuota saarnattua ja saarnaamatonta kirkollisvelkaa. Nyt olisi aika, ”unesta nousta”. Sillä me olemme ottaneet kansan omat asiat ajaaksemme , tämän tärkeän tehtävän hyväksi , olkoon se sitten henkistä, hengellistä tai aineellista pyrkimystä . Tulemme erityisesti valvoman , että lehdessämme annetut neuvot voisivat olla aiheenantajina uusiin hankkeisiin.
V. 1887 , herra B Göderftröm on pyytänyt julkaisemaan Bermenin pastorin Otto Judenin teoksen ” Usko ja jokapäiväisyys ”. U,S:n arvostelussa tuetaan kirjailijan ominaisuuksia.
Jude on ottanut Abrahamin historian: Hän kuvaa patriarkan elämää , sen vähimpiä vaiheita , kirja nimeltään , ” Jokapäiväisyys ” . Hän pittää tästä uskonsankarista , salaamatta hänen hairahduksiaan , hän osoittaa tässä miehessä , kilvoittelevan , monesti langenneen , mutta viimein Jumalan yhteyteen kohonneena ihmisenä.
Olemme arvostelleet Judea vastaan , että hän oli jokapäiväinen , uskonnollisen elämän käsittely oli meille niin outoa , että olemme arastelleet sitä. Uskomme kuitenkin tämän teoksen vielä tuottavan monelle miehelle ja naiselle kelvollista luettavaa. Suosittelemme kirjan lukemista myös perheen keskuudessa . Teoksesta voi löytää paljon vahvistusta ja oppia sielun, sielulliselle elämälle . ” Levitköön tämä kirja laajalle kaikkiin kansakuntiin ”.
Pienellä paikkakunnallamme ,Jossa Abrahamin kirkko sijaitsee , oli toimeenpantu soitannollis- lauluiltamat .
Herra Pesonen , yhdessä nuoren musiikinopettajan ja oppilaiden kanssa. Yleisöä oli saapunut runsaasti tilaisuuteen. Aluksi esitettiin eräs romanssi oopperasta ,” Dinorah ” , sen jälkeen seurasi piano valssi , Shopin’ilta , yleisö keinui valssin tahdissa . Seuraavaksi herra pesonen esitti romanssin oopperasta ,” Don Basguale ”.
Sen jälkeen nelihenkinen lauluryhmä esitti Unkarilaisia kansanlauluja.
Lopuksi esitettiin huvinäytelmä ” Hän ei ole mustasukkainen ” . Iltamat päättyivät yhteislauluun ja tarjoiluun.
Savonlinnan seudulla , etsittiin kirjoista ja seminaareista yhteyttä , ympärillä olevista maista, kulttuurillisesti.