Koska Ryösö lopetti vastaamismahdollisuuden ja jätti tämän ns. viimeiseksi sanakseen:
”Kirjoitan suoran lainauksen kurssikirjasta Ihan täyttä hepreaa: ”Mikäli subjektia on tarpeen täsmentää, erillinen subjekti tulee useimmiten heti verbin jälkeen.”
Nähdäkseni siinä, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”, alleviivataan juuri sitä, että Jumala on subjekti.”
Niin huomautan, että yo. Ryösön vastaus on asiassa aivan irrelevantti, sillä kyse oli mahdollisesta passiivilauseesta, missä subjekti ei ole lainkaan näkyvissä. Ja siksi toiseksi ’useimmiten ’ ei ole sama kuin
’aina’. Siis Genesis 1:1 voidaan rabbien mukaan kääntää ”Luotiin 6, luotiin elävät voimat, taivaat (taivaankappaleet) ja tämä maa.”
Eikö kuitenkin raamatun kertomuksissa aina ne olleet tavallan vahvemmilla, jotka kuulivat Jumalan äänen ja toimivat sen mukaan niin hyvin kuin osasivat. Monet esimerkit kertovat siitä, että Jumalan tahdon kiertäminen tai vähättely toi onnettomuutta. Se kai on jo kokeellisesti todistettu, että Jumalan tahtoa etsivä on aina paremmassa asemassa kuin ihmisten suosiosta riippuvainen.
Kari Mäkinen käytti yksioikoisesti valtaansa kirkolliskokouksen puheenjohtajana, kun äänestettiin rukouksesta rekisteröidyn parisuhteesta.
Kari Mäkinen väänsi äänestyksen muottiin, ettei kyseessä ole opillinen asia ja rukous saatiin runtattua läpi, kun ei tarvinnut välittää määräenemmistöistä.
Keskustelua ei tarvittu siinäkään asiassa.
Ei tällaiset runoniskennät hämää.
Arkkipiispa: ”Raamatun kerronta on Mäkisen mukaan toisenlaista.
”Se piirtää niukoin vedoin, mutta ei peittääkseen vaan avatakseen näkyviin todellisuuden, jonka tausta on syvä ja tavoittamaton. Raamatun maailma on täynnä ristiriitaa, horjuntaa, moniulotteisuutta ja muutosta. Lukkoon lyöty, valmiina esitetty ja staattinen elämä ja ihminen ovat Raamatulle vieraita.”
Arkkipiispa Mäkisen ympäripyöreistä ”sana-akrobatioista” ei tahdo ”erkkikään” ottaa aina selvää, mitä tämä niillä lopulta tarkoittaa.
Jeesus opetuksissaan puhui kuitenkin ”totuudesta”, tyyliin niin kuin se olisi selvitettävissä ja määriteltävissä. Sanoi Johanneksen evankeliumin 4. luvussa mm.: ”Jumalaa tulee palvoa hengessä ja totuudessa.”
Paavali kirjoitti myös ”totuudesta Jumalasta”, ”totuudesta Jeesuksesta” ja kirkkoraamattukäännöksissä joissain paikoin ”totuudesta evankeliumista.” Ilmaisut siis viittaavat siihen, että ne ovat määriteltyjä ja selville otettavissa.
Paavali kirjoittaa 2. Timoteuksen 3. luvussa (uusi kirkkoraamattuk.) ”Jumalan tahdon mukaisesta elämästä johon opastusta löytyisi Raamatusta. Sekin siis jotain määriteltyä, jolle on ainakin annettu ohjeita ja suuntaviivoja:
” Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. 16 Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 17 Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.”
Jeesus taas tiedon hankkimisesta Johanneksen evank. 17:3: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Paavali puheessaan Ateenassa ”Jumalan löytämisestä: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, hän joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, 25 eikä häntä palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, koska hän itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. 26 Ja hän teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat asumaan koko maan pinnalla, ja hän sääti määräajat ja ihmisten asumisen määrärajat, 27 jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään.”
Arkkipiispalla on viisautta ja herkkyyttä. Koskettava puhe.
Rauhallisen ja armollisen oloinen puhe arkkipiispalta. Kiitos tästä
Älkää nyt koko ajan vain haukkuko. Minusta Kari on ihan tavallinen uskovainen inhimillinen ihminen, joka ei ole nostanut itseään muiden yläpuolelle, vaan on samanlainen etsijä kuin me kaikki Kristuksen armoon turvautujat. Tosin kyllä paljon viisaampi ja syvällisempi ajattelija kuin tällainen tavallinen eläkkeelle siirtyvä apupappi.
Osmo Kauppinen: ”Älkää nyt koko ajan vain haukkuko. Minusta Kari on ihan tavallinen uskovainen inhimillinen ihminen, joka ei ole nostanut itseään muiden yläpuolelle, vaan on samanlainen etsijä kuin me kaikki Kristuksen armoon turvautujat.”
Niin varmaankin. Kunhan vain oppisi vielä puhumaan yksinkertaisesti ja selkeästi, niin että tavallinen ihminenkin heti ymmärtäisi mitä tämä lopultakin tarkoittaa.
Kunhan Jumalaki olisi puhut ihmislle suoran kunkin omalla kielellä selkästi, mutta kun Hän valitsi maailman yhden vaikeatulkintaisimman ja käännettävän kielen eli heprean, jonka varmoja käännöksiä ei tiedä enää kukaan,ei edes Jehovan todistajien kääntäjät.
Meillä on viisas arkkipiispa. Kiitos levollisesta pohdiskelusta Mimesiksen ja Raamatun äärellä.
Samaa mieltä. Arkkipiispa oli lisäksi harvinaisen selkeäsanainen.
Kirkkopoliittinen viesti näyttäisi olevan vähän hankalasti nipussa, mutta, aivan, Auerbach sieltä löytyy. Arkkipiispamme tiedetään kirjallisuuden tuntijaksi. Ja tulihan muistutetuksi kristinuskon tekstiperinteen poikkeuksellisuudesta omassa ajassaan.
Arkkipiispa puheesta paljastuu karulla tavalla postmoderni, relativistinen totuuskäsitys: narratiivisessa maailmankatsomuksessa todellisuus muodostuu erilaisista kertomuksista. Totuutta sinänsä ei ole olemassa.
Tälläinen kertomuksellinen, konstruktivistinen todellisuuskäsitys on aika erikoinen kirkon päämiehelle.
Kari-Matti Laaksonen: ”Arkkipiispa puheesta paljastuu karulla tavalla postmoderni, relativistinen totuuskäsitys: narratiivisessa maailmankatsomuksessa todellisuus muodostuu erilaisista kertomuksista. Totuutta sinänsä ei ole olemassa.
Tälläinen kertomuksellinen, konstruktivistinen todellisuuskäsitys on aika erikoinen kirkon päämiehelle.”
Tästä tuleekin mieleen roomalaisen käskynhaltija Pontius Pilatuksen hieman pilkallisluonteiset sanat Jeesukselle. kun tämä oli tuotu hänen eteen kuulusteltavaksi: ”Mikä on totuus.” Jeesus oli juuri sitä ennen sanonut, että ”hän tuli sitä varten maailmaan, että todistaisi totuudesta.”
Johanneksen evank. 18. luku (uusi kirkkoraamattu): ”37 ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” 38 ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus.”
Arkkipiispan näkemys Raamatun kerronnasta on tietysti Kari Mäkisen omaa narratiivista todellisuudentulkintaa noudattaen ainoastaan eräs kertomus muiden vastaavien joukossa, jolla tosin esittäjän asemasta johtuen on poikkeuksellisen suuri mahdollisuus vakuuttaa kuulijansa, että juuri se on ”oikea kertomus Raamatusta.”
Arkkipiispa todistaa hyvin . Eikö tällä perusteella olisi hyvä ymmärtää antaa suoraan seurakuntaan haluavien ihmisten, opiskelijoitten, tulla Pelastustus Opistoon, missä Uskon silmälaseja voitaisiin käyttää opintojen alusta asti. Näin ei papin korkeakoulupohja olisi tulevaisuudessa lisäämässä seurakuntien kasvavia palkkamenoja. Tulevaisuudessa kyllä kirkon jäsenyyttä vähentää eniten ihmisten käyttöön jäävä raha eikä kirkkomme tarjoama oppisisältö. Raamatun historiaan keskittyvät opiskelijat voisivat sitten tehdä opintojansa omassa, (Yliopisto), opinahjossaan, missä He tulisivat sitten ymmärrykseen Teologian syvimmistä finensseistä, mihin liittyy Henkilökohtainen ymmärtäminen, tulkinta ja aina uudestaa selittäminen ja nimenomaan Oikean Uskon Kautta ymmärtäminen. Se on sitten eri asia, mitä Herramme Jeesus tästä ajattelisi. Sitten jossain vaiheessa syventävissä olisi ehkä mahdollisuus katsoa koko homman moraalista ja eettistä puolta. Mutta siihen mennessä opiskelija onneksi on unohtanut oman sisimpänsä.Niin, kuka Se käyttää kirkon ääntä, vrt. Arkkipiispan lausuma.