Caroline siirtyi ajasta iäisyyteen 18 vuotiaana. Hän oli syvästi uskostaan todistava. Sen lahjan Jumala oli hänelle antanut. Niinpä saamme kerran tavata hänet taivaan ikisaleissa, kun meidänkin aikamme on koittanut, ja Kristus herättää meidät kuolleista Jumalan kirkkauden saleihin.
Sunnuntai 25.11.2018
Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai
Kristus, kaikkeuden Herra
Vaihtoehtoinen saarnateksti: Joh. 5: 22-29
Tuomiosunnuntaiksi on annettu tavanomaisten tekstien lisäksi myös kaksi vaihtoehtoista tekstiä. Joh. 5:22-29 on niistä ensimmäinen.
Jeesus kertoo, että hän, Jumalan Poika, on saanut Isältä kaiken vallan. Isä ei tuomitse ketään, kaikki tuomiovalta on annettu Pojalle, Jeesukselle, joka on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Kristuksen tullessa takaisin tämä rajaton valta tulee täydessä kirkkaudessaan ja kunniassaan näkyviin. Kaikki tapahtuu yhdellä kertaa, kun hänen paluunsa hetki koittaa.
Jeesuksen puheessa mainitaan tuomio kaksi kertaa. Ensinnä siinä todetaan, että Jeesukseen uskovaa ei tuomita, vaan hän vapautunut tuomiosta. Sitten toisessa yhteydessä sanotaan, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Professori J. Ramsey Michaels kirjoittaa, että nämä täydentävät toisiaan. Ensimmäinen puhuu hengellisestä heräämisestä ja sen mukana tulevasta vapauttavasta tuomiosta. Tuomio tapahtuu tässä ja nyt, kun ihminen kuulee Jumalan sanan ja saa ikuisen elämän osallaisuuden jo nyt tämän elämän aikana. Heitä tuleva tuomio ja rangaistus ei enää kohtaa.
Toinen kerta puhuu aikojen lopulla olevasta tulevasta tuomiosta, joka ei enää koske niitä, jotka ovat uskossa vastaanottaneet Jumalan sanan vapauttavan tuomion ja ovat jo siirtyneet kuolemasta elämään.
Voimme siis todeta, että meille Jeesuksen omille ratkaisu on jo tehty. Evankeliumin sana on meille ojennettu pyhän kasteen kautta, ja niin meille kuuluu Jumalan sanan vapauttava tuomio: Jumalan lapsina saamme synnit anteeksi annettuina käydä taivaan riemuun. Saamme odottaa Kristuksen takaisin tuloa suuren ilon vallassa. Pelastus on meitä lähellä, riemu ja suuri autuus odottaa meitä, kun saamme kohdata rakkaan Vapahtajamme kasvoista kasvoihin.
Sen sijaan lain sana on kohtaava ankarana niitä, jotka eivät ole vastaanottaneet Jumalan armoa, vaan ovat torjuneet Jumalan sanan ja sakramenttien kautta tarjotun Jumalan hyvyyden ja laupeuden. Silloin he joutuvat teoistaan vastuuseen ja tuomio on sen mukainen.
Viimeisen tuomion tavoite on se, että perkele tuomitaan kaikesta pahuudestaan. Silloin paha loppuu, kun pahan alkuperä ei enää pääse sotkemaan olemassaoloamme vaan ainoastaan Jumalan täydellisen hyvän työn hedelmät ovat luonamme iankaikkisen elämän täyteydessä. Kristuksen näkyvä vallan otto toteutuu ruumiin ylösnousemusta seuraavassa uudistuneessa paratiisissa, silloin kun usko on muuttunut näkemiseksi ja ajalliset vaivat ikuiseksi iloksi.
”Tässä Johanneksen evankeliumin logiikka on yhtä johdonmukainen kuin myös siinä että kasteen välityksellä meidät liitetään Jumalan yhteyteen, me synnymme Jumalan lapsiksi. Tämä on valtava Jumalan lahja. Lahjan keskeistä merkitystä pelastuksellemme Jeesus painottaa kertomalla mikä vaikutus on kasteen laiminlyönnillä. Se joka ei ole kastettu eli joka ei ole syntynyt vedestä ja Hengestä, jää ihanasta pelastuksen lahjasta osattomaksi. Joh. 3.”
Professori Osmo Tiililä puhui tästä kasteen asiasta näin: ”Näytte ajattelevan, että lapsikaste jollakin automaattisella tai mekaanisella tavalla pitäisi ihmisen Jumalan lapsena. Sitä se ei tee. Se on kyllä täysi armo, Herraan Kristukseen liittäminen, mutta me voimme tästä armosta langeta ja tosiasiassa useimmat lankeammekin. Meille kuuluu Paavalin sana: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”. Tarvitsemme herätystä suruttomuudessamme. Meidän kastettujenkin on useimmissa tapauksissa tultava henkilökohtaiseen uskoon- ja näin päästävä tietoisesti Herran yhteyteen. Tämä merkitsee monelle ahtaan portin läpi kulkemista tavalla tai toisella. On aivan epäilemätöntä, että monen monet lapsina kastetut ovat hengellisesti kuolleita ihmisiä. Uudestaan kasteen armoon palaaminen vaatii Pyhän Hengen uuden saamisen. ”Mikä Hengestä syntyy, on Henki, niinkuin lihasta syntyvä on liha”(Joh.3:6)
Tiililä jatkaa: Emmehän toki erehtyne olettamaan, että kansankirkkomme ihmismassat eläisivät uskossa ja olisivat Pyhän Hengen kuljettamia. Sanotaan: Me olemme lapsina kastettuja ja olemme siksi jo Jumalan valtakunnassa, ei meitä enää tarvitse hätistellä herätyssaarnoilla!
Myös ”evankelisuuden isä” F.G.Hedberg murehti vanhoilla päivillään sitä, että hänen alkamassaan liikkeessä oli alkanut esiintyä väärää lapsikasteeseen nojautumista suruttomuuden puolustuksena ja hän kirjoitti ja muistutti, että kastettuja ihmisiä on kehotettava kääntymään Kristuksen luo ja uskomaan Häneen, jotta he tulisivat heille jo kasteessa lahjoitetusta autuudesta osallisiksi.
Sana sanoo selvästi: Tehkää parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.
Tämä sanoma on yhä ajankohtainen. Ei ehkä ole aina niin mukava puhua kääntymisestä ja ahtaan portin läpi kulkemisesta eikä helppoa ”mennä ja myydä Kristuksen tähden kaikki” ja seurata ehdoitta Häntä koko jäljellä oleva elämänsä.
Mutta ilman ”uskonratkaisua” kasteesta eikä mistään muustakaan tule olemaan meille mitään iankaikkista hyötyä.
Jorma
Kiitos puheenvuorostasi.
Kirkosta eroamisellaan Tiililä menetti hengellisen arvovaltansa. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Niin kuin Suomen kansalainen aina on jonkun kunnan jäsen, niin myös vain sellainen, joka on jonkun konkreettisen seurakunnan jäsen voi olla Kristuksen kirkon jäsen.
Toki hänellä edelleenkin oli oppineen miehen spekulatiivinen taito puhua toiisinaan järkeviäkin uskonasioista. Olin aikoinaan hänen oppilaansa tiedekunnassa, joten tunnen hänen teologiansa rakenteen.
Useinkin näissä keskusteluissa, missä kaste ja parannus pannaan ikään kuin toisilleen vastakkaisiksi käsitteiksi, unohdetaan se, että kaste ei ole vain menneisyydessä tapanut toimitus, vaan jokaisessa hetkessä vaikuttava elämän voima.
Vähässä Katekismuksessa Luther puhuu kasteen voimasta ja vaikutuksesta puhuessaan kasteesta jokapäiväisen parannuksen lähteenä ja sitoo tämän jokapäiväisen parannuksen Jeesuksen sovintotyöhön Golgatan ristillä, Roomalaiskirjeen kuudennen luvun sanoihin perustaen, että päivittäin meidän vanha ihmisemme eli siis Aadamin perintönä oleva syntisyytemme on kuoltava ja uuden ihmisen eli siis Kristuksesta elävän ihmisen on noustava henkiin, ”nousta ylös”, jokaisena päivänä.
Neljänneksi
Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Isossa Katekismuksessa Luther painottaa sitä, että parannus ei ole kasteesta irrallinen lisäke joka toisi jotain uutta pelastukseen ikään kuin ”toinen lautta” pelastuksen tiellä kun kasteen pohjalta on pudottu merihätään, vaan että parannus on paluuta kasteen lahjaan eli takaisin kasteen pelastavan ”lautan” varaan jättäytymistä.
Matias Roto toteat:””Jeesuksen vastustajien kommentin perusteluna oli tahallinen asioiden vinoon viistäminen.”” (kyse Pietarin oppimattomuudesta ja kouluja käymättömyydestä)
Siis Apostolien tekojen kirjoittajakin on ollut juonessa mukana, siis väitätkö ettei Luukas ole tiennyt kuinka asia on eli onko Pietari kouluja käynyt vai ei?
Toisaalta asetut Raamatun Sanan yläpuolelle kun väität sen valehtelevan, siis väität ettei se olekkaan Jumalan Sanaa vaan ihmiset ovat sitä päässeet muokkaamaan omien valheittensa mukaan?
Ari hyvä
Älä ihmeessä sekota sanansaattajaa siihen sanomaan josta hän puhuu.
Apostolien teot nimemaan puhuu siitä että opetuslasten vastustajat väittivät apostoleita oppimattomina.
He -sanan korrelaattina ovat apostolien vastustajat.
Apostolien teot:
4:13 Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
Mitä tulee opin ja viisauden hankkimiseen niin meidän on hankittava sitä sen mukaan kuin elämämme tilanne myöten antaa.
Sananlaskut:
1:7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
2:6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
3:13 Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.
3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Matias Roto onko todella niin että kaste yksin pelastaa, siis kun vanhemmat päättävät että lapsi kastetaan niin silloin pelastuu ja toisaalta kun vanhemmat päättävät ettei kasteta niin ei pelastu, kenen teko on siis pelastus?
Ari
Pelastus on yksistään Jumalan teko. Hän antaa pelastuksen kasteen kauta. Kaste on yksistään Jumalan teko.
Kun vanhemmat jättävät lapsen kasteen ulkopuolelle, niin silloin he jättävät lapsensa pelastuksen ulkopuolelle. Tässä on sama sääntö kuin myös ajallisen elämän ylläpidossa. Jos vanhemmat eivät anna ruokaa lapselleen, niin lapsi kuolee. Jumala on pannut vanhemmat huolentimaan lapsistaan.
Helgellisessä elämässä tämä merkitsee, että tuo lapset kasteelle ja muutoinkin antaa heille opetusta Jumalan sanasta ja vie heitä seurakunnan tilaisuuksiin Jumalan kansan yhteisiin kokoontumisiin niin, että he myös käytännössä elävät Jumalan lapsina Jumalan perheessä, Jumalan kansan yhteydessä .
Esimerkiksi meidän lapsemme ovat pienestä pitäen oppineet osallistuneet messussa käyntiin.
Matias Roto toteat:””Isossa Katekismuksessa Luther painottaa sitä, että parannus ei ole kasteesta irrallinen lisäke joka toisi jotain uutta pelastukseen ikään kuin “toinen lautta” pelastuksen tiellä kun kasteen pohjalta on pudottu merihätään, vaan että parannus on paluuta kasteen lahjaan eli takaisin kasteen pelastavan “lautan” varaan jättäytymistä.””
Aiemmin olet tuonut parannusta kasteeseen sisään liittyvänä eli kun Pietari sanoo Apostolien teoissa ”tehkää parannus ja ottakoon teistä kukin kasteen….” niin selität etteivät parannus ja kaste ole erillisiä tapahtumia ja ajallisesti peräkkäisiä (ensin parannus ja sitten kaste) vaan pelkkä kaste sisältää parannuksen, NYTkuitenkin tuot parannusta erillisenä tapahtumana kasteen jälkeen?
Ari
Kysymyksessäsi asetat virheellisesti vastakkain kasteen ja parannuksen sisällöllisen merkityksen ja tuon merkityksen vaikutuksen elämän eri tilanteissa. Parannus on kasteen sisältö. Jos sitten elämässään on pudonnut pois tuosta sisällyksen hyväksikäytöstä elämässään niin on palattava uudelleen sen antamasta armosta elämään.
Esimerkiksi vertauksen tuhlaajapoika sai pojan aseman jo syntyessään isänsä kotiin. Vertauksessa kerrotussa kotoa lähdössä hän menetti tuon lapseutensa antaman hyödyn vaikka hän edelleenkin pysyi poikana. Kun hän sitten teki parannusta, niin hän ei lähtenyt hakemaan uutta kotia, vaan palasi saman isän kotiin, joka hänellä oli jo syntymästään asti.
Tämän vertauksen antaman opetuksen mallin mukaisesti myös kasteen antama hyöty on tarkoitettu elämässä nautittavaksi niin, että joka päivä teemme parannusta ja ojentaudumme joka hetki Jumalan tahdon mukaan.
Ihminen on sikäli outo, ettei ymmärrä omaa parastaan kovin helposti.
Olipa kerran nuoruuden ystävä, joka monesti vakuutti minulle, ettei pysty uskomaan Jumalaan.
Kerran sitten tunnusti elämänsä varrella ja äityi toteamaan elämänsä tyhjäksi ja kelvottomaksi… Kysyin häneltä, onko sinut kastettu lapsena? Johon hän totesi, että on hänet kastettu… Kerroin hänelle, että Jumala oli Kristuksessa ja tuli maailmaan ja lahjoitti seurakunnalle Uskon ja kasteen Kristukseen, joka poistaa synnin, jonka kautta sinunkin kaikki vääryydet on poistettu ja upotettu meren syvyyksiin. Jumala ei enää muista niitä. Näin on lupa uskoa Jumalan Sana ja Lupaus.
Ystäväni meni hyvin hiljaiseksi… Myöhemmin ystäväni oli alkanut lukemaan Uuttatestamenttia kehoitukseni tähden ja kerran soitti minulle hämillään yömyöhään ja sanoi: lukeneensa Johanneksen Evankeliuimia (Joh.16:9 ) jossa puhutaan, että synti on sitä, että ihminen ei usko Jumalaan…
Tajusin, että tuota ei voi ihminen itse ymmärtää, jollei Pyhä Henki sitä paljasta ihmiselle. Sanoin hänelle, että Pyhä Henki on aloittanut sinussa työnsä.
Myöhemmin olen todennut, että kärsivällisesti Hän tekee työtään.
Pyhä Henki on vuodatettu maailmaan Helluntaina ja sen seurauksesta maailmaan on lähetetty Siemen joka itää kaikkialla, missä on otollista maata. Näin on Herra hyväksi nähnyt. Sanoohan Paavali myös: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
Ismo
Kiitos hyvän todistuksen antamisesta !
Matias Roto:””Pelastus on yksistään Jumalan teko. Hän antaa pelastuksen kasteen kauta. Kaste on yksistään Jumalan teko.
Kun vanhemmat jättävät lapsen kasteen ulkopuolelle, niin silloin he jättävät lapsensa pelastuksen ulkopuolelle.””
Hetkinen eikö tuossa ole selkeä ristiriita, ””Kaste on yksistään Jumalan teko” ja ””Kun vanhemmat jättävät lapsen kasteen ulkopuolelle””
Siis eikö Jumala olekkaan YKSIN kasteen takana eli kuinka vanhemmat voivat jättää lasta kasteen ulkopuolelle, siis ”kävellä” Jumalan yli? Miksi näitä lapsia ei kasteta eikö Jumalan tahto olekkaan että kaikki tulevat pelastukseen? Voiko ihmisen tahto mennä yli Jumalan voiman ja tahdon?
Ari
Vanhempana olemisen asema on sekin Jumalan asettama elämän järjestys. Nimenomaan Jumala on antanut vanhemmille lapsen hoidettavaksi ja huolehdittavaksi. Jos vanhemmat tässä Jumalan antamassa tehtävässä eivät hoida vastuutaan lasten saattamiseksi pelastuksen yhteyteen, niin silloinhan kysymys on siitä, että he epäuskossaan ja tottelemattomuudessaan tuottavat vahinkoa sekä itselleen että lapsilleen. Silloin heidän toimintansa ei ole uskon hedelmää kantavaa, vaan epäuskon synnin tuottamaa kuolemaa kohti menoa.
Matias Roto siis nyt itse todistat ettei pelastus ja kaste olekkaan yksin Jumalan teko, mot.
Kasteeseen liittyy ihmisen teko, päätös.
Ari
Kaste on ja pysyy ainoastaan Jumalan tekona. Jumala käyttää käsinään niitä ihmisiä joiden välityksellä hän tekonsa tekee.
Ihmisen työ ei koskaan ulotu edes mikrometrin vertaa myötävaikuttamaan Jumalan rajattoman toiminnan edistymistä, koska Jumalan työn mittasuhteet ovat aivan eri tasolla . On täydellistä jumalanpilkkaa kuvitella itsestään mitään sellaista, mikä voisi edes pieneltä hituseltaan tehdä sellaista, minkä Jumala yksinään tekee.
Roomalaiskirje:
9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
Panen tähän vielä Lutherin selityksen tuosta, että Jumala yksin suorittaa kasteen. Hän seuraa siinä koko yhteisen kristikunnan ikivanhaa perinnettä, että kaste on Jumalan työ ja kuvitelmat omien ansioiden ja tekojen tarpeellisuudesta ovat perkeleen juonia. Perkelehän pelkää kastetta, koska juuri siinä sen valta murretaan. Koko kristikunnassahan yhä edelleen yleisin perkeleitten ulos ajamisen toimitus on pyhä kaste.
Isossa katekismuksessa Luther sanoo:
Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko. Jokainen voi tämän perusteella itse päätellä, että se on paljon suuriarvoisempi teko kuin yksikään niistä, joita ihmiset ja pyhimykset ovat suorittaneet. Eihän mikään teko voi olla suurempi kuin Jumalan teko.
Mutta nyt onkin Perkele käynyt töihin sokaistakseen meidät valheellisella ulkonaisella pyhyydellä ja johtaakseen meidät Jumalan teoista omiin tekoihimme.
Matias Roto selitäppä mitä oikein tarkoittaa:””Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko.””?
Eikö jos teoriasi lapsikasteesta pitäisi paikkaansa, niin suurin perkeleen teko olisi juuri se kun vanhemmat jättävät lapsensa kastattamatta?
Ari
Lasten kastamatta jättäminen on todella suuri synti, koska siinä lapsi jätetään kristillisen uskon ulkopuolelle ja siis pelastuksen ulkopuolelle.
Matias Roto et todellakaan vastaa siihen mitä kysyn, siis voiko vanhemmat PÄÄTTÄÄ kastetaanko lapsi vai ei, siis kun mielestäsi kaste on TÄYSIN Jumalan teko?
Yksinkertaistan vielä, siis jos kaste on kokonaan Jumalan teko niin kuinka vanhemmat voi sen estää?
Ari
Kysymyksesi sisältää kahden täysin eri tasolla olevan kysymyksenasettelun ristiin ajaminen.
Jumalan kaikkivaltius liikkuu sillä tasolla, ettei yksikään ihminen milloinkaan voi päästä samaan. Toisaalta ihmisen mahdollisuudet ovat niin rajallisia, ettei kukaan voi hypätä edes yläpuolella leijailevan pilven varaan roikkumaan.
Jotenkin kysymyksenasettelusi ikään kuin rajaa ihmisen ja Jumalan rajan siten, että Jumalan mahdollisuudet muka alkaisivat vasta siitä, missä ihmisen mahdollisuudet päättyvät. Tällaisen maailmankuvan ongelma on siinä, että Jumala ajatellaan aivan liian pienenä ja rajoitteisena.
Koska Jumalan kaikkivaltius toimii sekä siinä, mitä ihminen ei voi hallita, että myös siinä, mitä ihminen hallitsee, niin silloin Jumalan työtä ovat sekä se, mitä hän tekee ihmisen ulkopuolella käyttämättä ihmistä välikappaleenaan, että se mitä hän tekee ihmisessä ja ihmisen välityksellä, käyttäen ihmistä välikappaleenaan. Koska Jumalan toimialueeseen kuuluu sekä se, mikä kuuluu meidänkin toimialueeseen että se mikä ei kuulu meidän toimialuesseemme, niin silloin olemme vastuussa omista tekemisistämme nimenomaan Jumalan edessä.
Kun Jumala on antanut isälle ja äidille toimeksiannon ja vastuun lasten hoitamisesta. Niin silloin vanhempien käyttäessä omaa päätösvaltaansa tuo ei millään tavalla hetkauta Jumalan valtapiiriä. Sen sijaan sillä on suora vaikutus siihen ja niihin, joiden elämäntilanne on heidän vastuualueensa.
Tämä merkitsee, että laiminlyömällä oman vastuunsa lastensa pelastuksen antavan sakramentin saamisesta lastensa hyväksi he jättävät lapsensa perisynnin takia kohtaavan onnettomuuden uhriksi. Mutta sen sijaan kun he tuovat lapsensa kasteelle, niin silloin iankaikkisen Jumlan täydellinen ja mittaamattoman suuri armo ja laupeus tulevat lapsen hyväksi.
Tässä näkyy miten suuren vastuun Jumala on vanhemmille antanut omista lapsistaan.
Siinä kodissa missä, lapset tuodaan kasteelle, Jumalan perheen jäseniksi, Jumalan lapsiksi, saadaan myös huomata kuinka suuri meidän Jumalamme rakkaus on meitä kohtaan, kun hän on antanut Jeesuksen tehdä sovintotyön puolestamme ja ojentanut tämän Vapahtajamme pelastustyön meidän hyväksemme pyhän kasteen sakramentissa.
Tästä Jumalan rajattomasta armosta Raamattu sanoo mm seuraavaa:
Psalmit:
103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Arilla on ilmeisesti sellainen käsitys ihmisestä, joka olettaa ihmisen olevan neutraali olento, vaikka ihminen syntyy kuoleman ruumiseen synnin tähden ja on luonnollisessa tilassa pelastusta vailla.
Eli ei vanhemmat voi estää ihmistä kuolemasta, mutta Kaste on pelastuksen väline seurakunnalle ja näin myös lasten vanhemmille Kristuksen Uskon kautta.
Seurakunta on uskon yhteisö, joka toimii Jumalan Pojan Uskon mukaan ja kautta.
Kirkko opettaa, että koko luomakunta on kadotetussa tilassa ja tarvitsee Pelastusta.
Luonnollinen ihminen vastustaa Jumalaa, eikä usko luonnostaan, sen tähden maailmalle tulee julistaa ja opettaa Kristuksen Evankeliumia ja kastaa ihmisiä Häneen, joka voi meidät parantaa synnistä ja siten myös kuolemasta
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.