Raamattu kertoo etukäteen mitä tulee tapahtumaan ennen  maailmanajan loppua ja Kristuksen paluuta . Raamattu puhuu ulkoisista asioista mitä merkkejä on nähtävissä, mutta myös millaisia ihmiset ovat  seurakuntien sisällä . 

Toisen Timoteuskirjeen kolmannessa luvussa Paavali kertoo ; 

Lopun aikojen ihmiset

Sinun on syytä tietää, että viimeisinä päivinä ajat ovat vaikeat. Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanhimoisia kehuskelijoita ja ylimielisiä pilkkaajia. He eivät tottele vanhempiaan, vaan ovat kiittämättömiä ja jumalattomia. He eivät tunne rakkautta eivätkä anna anteeksi, vaan syyttelevät toisiaan. He ovat hillittömiä ja kesyttömiä eivätkä rakasta hyvää. He ovat pettureita, kärsimättömiä pullistelijoita, jotka rakastavat nautintoja enemmän kuin Jumalaa. Ulospäin he ovat uskonnollisia, mutta he kiistävät uskon voiman. Käännä heille selkäsi!

Tällaisia ovat ne, jotka ujuttautuvat ihmisten koteihin viekottelemaan syntien rasittamia, monenlaisten himojensa heittelemiä naisparkoja. Nämä naiset ovat aina kiinnostuneet oppimaan uutta, mutta totuutta he eivät koskaan opi tuntemaan.

Nämä viekottelijat vastustavat totuutta samalla tavoin kuin Jannes ja Jambres nousivat vastustamaan Moosesta. Heidän mielensä on turmeltunut, eikä heidän uskonsa läpäise testiä. Kovin pitkälle he eivät kuitenkaan pötki, koska heidän mielettömyytensä on kaikille yhtä ilmiselvää kuin noiden kahden typeryys lopulta oli.

Näihin kuvauksiin voi varmasti myös moni kristitty samaistua tänä päivänä , ainakin itsensä voi näistä aika ajoin löytää  tietyissä tilanteissa . 

Tässä Paavali kuvaa 2 Mooseksen kirjan 7. luvussa . tapahtumia Faaraon hovista , johon Paavali viittaa Timoteuskirjeessä.

₁Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi. ₂Puhu kaikki, mitä minä sinun käsken puhua; ja Aaron, sinun veljesi, puhukoon faraolle, että hän päästää israelilaiset maastansa. ₃Mutta minä paadutan faraon sydämen ja teen monta tunnustekoa ja ihmettä Egyptin maassa. ₄Ja farao ei kuule teitä, mutta minä asetan käteni Egyptiä vastaan ja vien pois joukkoni, kansani, israelilaiset, Egyptin maasta, toimittaen suuret rangaistustuomiot. ₅Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä ojennan käteni Egyptin yli ja vien pois israelilaiset heidän keskeltänsä.”

₆Ja Mooses ja Aaron tekivät, niinkuin Herra oli heitä käskenyt; niin he tekivät. ₇Mutta Mooses oli kahdeksankymmenen vuoden vanha ja Aaron kahdeksankymmenen kolmen vuoden vanha, kun he puhuivat faraon kanssa.

₈Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja sanoi: ₉”Kun farao puhuu teille ja sanoo: ’Tehkää jokin ihmetyö’, niin sano sinä Aaronille: ’Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi'”. ₁₀Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. ₁₁Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa: ₁₂he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. ₁₃Ja faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.

₁₄Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Faraon sydän on kovettunut, hän kieltäytyy päästämästä kansaa. ₁₅Mene faraon tykö huomenaamuna, kun hän menee veden luo, ja seisahdu hänen tielleen Niilivirran partaalle. Ja ota käteesi se sauva, joka oli muuttunut käärmeeksi, ₁₆ja sano hänelle: ’Herra, hebrealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani palvelemaan minua erämaassa. Mutta katso, sinä et ole totellut tähän asti. ₁₇Sentähden Herra sanoo näin: Tästä olet tunteva, että minä olen Herra: katso, minä lyön sauvalla, joka on kädessäni, virran veteen, ja se muuttuu vereksi. ₁₈Ja kalat virrassa kuolevat, ja virta rupeaa haisemaan, niin että egyptiläisiä inhottaa juoda vettä virrasta.'” ₁₉Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Sano Aaronille: ’Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja kaikkien niiden paikkojen yli, joihin on vettä kokoontunut, niin ne muuttuvat vereksi. Ja verta on oleva Egyptin maassa kaikkialla, sekä puuastioissa että kiviastioissa.'” ₂₀Ja Mooses ja Aaron tekivät, niinkuin Herra oli käskenyt. Hän kohotti sauvan ja löi Niilivirran veteen faraon ja hänen palvelijainsa nähden; ja kaikki vesi, joka virrassa oli, muuttui vereksi. ₂₁Ja kalat virrassa kuolivat, ja virta haisi, niin että egyptiläiset eivät saattaneet juoda vettä virrasta; ja verta oli kaikkialla Egyptin maassa. ₂₂Mutta Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa. Ja faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin. ₂₃Ja farao kääntyi ja palasi kotiinsa eikä välittänyt tästäkään. ₂₄Mutta kaikki egyptiläiset kaivoivat Niilivirran ympäriltä vettä juodaksensa; sillä he eivät voineet juoda virran vettä. ₂₅Ja näin oli kulunut seitsemän päivää siitä, kun Herra oli lyönyt Niilivirtaa.

Israelin kansa piti päästä Niilin virran yli luvattuun maahan , mutta Jannes ja Jambres vastustivat . Seurakunnan kuvausta kuvataan viimeisinä päivinä näiden miesten tavoin että tekevät ihmeitä ja tahtovat säilyttää kristityn ulkokuoren ja maineensa , mutta kieltävät todellisen Jumalan voiman . Samalla tahtovat estää Jumalan tahdon suunnitelman toteutumisen .

Pahalla on myös suunnitelma ja siihen kuuluu valmistaa ihmisten  mielet vastaanottamaan se paha . 

Aika , jota elämme on Yksilökeskeisyyden korostusta ja hyvien tunteiden tavoittelua ja nautintoihin pyrkimistä . Negatiiviset tunteet halutaan poistaa ihmisestä ja niille keksitään uusia malleja ja diagnooseja ja hoitoja . Kuitenkin tunne- elämämme toimii meitä varjelevana jos haluamme ymmärtää niiden merkityksiä , eikä siivota negatiivisia tunteita pois. Ahdistus ja vaikeudet kuuluu ihmiselämään , kuten ilot ja riemun hetket . 

Kristillinen usko on julistuksen osalta valmistanut ihmisiä altistumaan torjumaan kristillisen uskon tuomaa vapautta ja armon omistamista . Synnistä puhetta ei juuri kuule , eikä rippi ole merkittävä asia monessakaan seurakunnassa . On tutkimusta merkityksellisestä elämästä , joka voi löytyä yhteisöllisyydestä ja sen parhaaksi toimimisesta ja tätähän raamatullinen seurakuntaopetus tahtoo tuoda meille. Oman onnen tavoittelu tekee ihmisiä laiskoiksi ja merkityksellisyys ja syvän merkityksen saaminen on usein ”jonkun ” puuttumisen tavoittelua, joihin itsekeskeinen elämä ei tuo tyydytystä. Jumala on myös rakentanut joka ikään myös ilon ja rakkauden omistamisen aikoja , mutta itserakenettu elämän malli ei tuota hyviä hedelmiä , vaan usein yksinäisyyttä ja jopa katkeruutta ja katumusta , kun onnellisuus vaan antaa odottaa itseään. Oman onnen tavoittelu usein suuntautuu odotuksiin saada ihana ihmis- suhde , joka on vaikea toteuttaa itsekkäiseen ihmiskuvaan sopivaksi . 

Totuuden torjuminen ja sen tuomaa kipua ei nähdä portiksi vapauteen , vaan syntisyyden ja syyllisyyden torjuminen on juuri sitä mitä ensimmäiset syntiinlangenneet ihmiset tekivät . Se on meille luontaista käytöstä jokaiselle , koska kannamme syntiä sisällämme lihamme puolesta . 

Vastauksena kohdata tulevaa on seurakuntayhteys, jossa evankeliumin ja lain julistuksen lisäksi tulisi olla , syntien tunnustaminen ja ripin käyttö. Tämän kaiken Kristus tahtoo seurakunnan päänä tarjota ensin meille esikuvana että hän palvelee ensin meitä messussa. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa vanhan liiton ja uuden liiton eroa , kun nyt esirippu on halki ylhäältä alas ja sen tilalla on Kristuksen ruumis , seurakunta , jonka kautta me pääsemme kaikkeen pyhimpään , Herramme luo taivaan kotiin .

Seurakunnan hallintomuoto  on Kristuksen rakkaus ja keskinäisessä yhteydessä Pyhä Henki rakentaa ruumista oman tahtonsa mukaan . Seurakunta ei rakennu kokouksissa istumalla eikä liioin päättävien elimien pöydissä vaan siinä keskinäisessä yhteydessä missä veljet ja siskot viettävät aikaa keskenään ja usein elämä vaan syntyy ja toiminta kasvaa . 

Raamatusta kumpuava ajatus Herra huoneen rakentaa , ei ole ihmismielen rakennelma ja päättämä ja siks täytyisi olla tilaa ja aikaa ja ennenkaikkea mieli että emme olisi esteenä , kun Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa tahtomista ja tekemistä . Meidän osuutemme on olla uskollisia apostolien opetukselle ja varjella omaatuntoamme eksymästä . 

Opetus ripistä  tulisi olla osana kristillisyyteen kuuluvana , normaalina käytäntönä . 

Kun tiedostamme meissä asuvan piileskelevän ja peittelevän ja usein myös vähättelevän asenteen suhteessa syntiin , niin se vaatii että me tiedostamme ja tarvitsevamme aika aijoin rippiä , että omatuntomme saisi vapaana omistaa Jumalan armon . 

Seurakunta on lopulta paimenen kanssa yhdessä ja Kristus toisella puolella . Ja olisi erikoinen tilanne , jos ennenkaikkea paimen ei käyttäisi rippiä omassa elämässään . Silloin kun paimen käyttää rippiä omassa Jumala suhteessa niin hän  on itse ymmärtänyt ripin merkityksen ja myös osaa kertoa siitä seurakunnalle . 

Täällä ajassa me tunnemme parhaiten Kristuksen juuri syntiemme anteeksisaamisessa, armon omistamisen kautta ja näin eläen me kerran emme kuule Herramme sanoja : minä en tunne teitä, vaan tulkaa isäni siunatut !