Rajamäen kirkko Nurmijärvellä on monella tavalla ainutlaatuinen kirkko. Se on muun muassa funkkiskirkko ja taidekirkko. Erikoisinta lienee se, että se on varmaan ainoa viinatehtaan rakentama kirkko Suomessa. Kirkko vietti äskettäin 85-vuotisjuhliaan.
Vanhaan tehdaskulttuuriin kuului aikoinaan, että ruukki huolehti työntekijöistä ja heidän perheistään kokonaisvaltaisesti. Siten oli luontevaa, että se rakensi myös kirkon, kappelin tai rukoushuoneen työntekijöidensä ja alueen asukkaiden hengellistä huoltoa varten.
Samoin Suomessa on kartanoiden rakentamia kirkkoja tai kappeleita. Kytäjän kartano luovutti aikoinaan rakennuspaikan Kytäjän kirkolle, jonka sitten kyläläiset rakensivat. Suurin osa kirkoista on kuitenkin aina rakennettu kyllä seurakuntien toimesta, usein alueen asukkaiden toivomana tai suorastaan vaatimana.
Mutta Rajamäellä Alkoholiliike rakensi kirkon, huolehti sen menoista muutenkin, papin palkkakin maksettiin puoliksi seurakunnan kanssa.
****
Nurmijärven seurakunta ja sen yhteydessä toiminut Nuorten kristillinen yhdistys olivat jo 1930-luvun alusta lähtien vaatineet Rajamäelle seurakunnallisen toiminnan paikkaa, kirkkoa tai rukoushuonetta. NKY suunnitteli rukoushuonetta, mitä varten jo kerättiin varojakin. Rajamäen jo silloiset mahdolliset tilat kuten seurantalo eivät seurakunnan mielestä sopineet seurakunnan tarpeisiin, kun niissä oli paljon huvitoimintaa.
Nurmijärven kirkkovaltuusto ei suinkaan tuossa tilanteessa päättänyt, että seurakunta rakentaisi kirkon, vaan katsoi, ettei alkoholiliike voi vetäytyä vastuusta huolehtia monipuolisen seurakuntatoiminnan tilojen tarpeesta. Kirkkoherra Kankainen valtuutettiin kääntymään asiassa ministeriön ja muiden viranomaisten puoleen.
Alkon johto hoiti kirkkohanketta kuitenkin varsin omatoimisesti. Seurakunta sai tietää hankkeesta vasta kun arkkitehti jo viimeisteli piirustuksia. Se oli merkki siitä, kuinka kirkko vielä 1930-luvulla läpäisi koko yhteiskunnan yrityselämää myöten.
Rajamäen kirkon syntyhistoriassa on aikakaudelle ominaista tuokin erikoisuus, että paikallisen seurakunnan kirkkoherra Kosti Kankainen nimenomaan pyysi tehdasta rakentamaan tämän kirkon. Hyvä, että pyysi, sillä epäilen, olisiko seurakunta kyennyt ainakaan 1930-luvulla siihen ja tuskin ainakaan niinn komeaa.
Toisaalta Oy Alkoholiliike Ab oli päättänyt kirkon rakentamisesta seurakunnan toiveista riippumatta. Nimittäin, kun seurakunta vielä esitti toiveitaan, että pitäisi saada Herran huone Rajamäelle, oli yrityksen johtokunta jo päättänyt kirkon rakentamisesta ja käynnissä oli kirkkorakennuksen suunnittelu. Tunnettu funkkisarkkitehti Erkki Huttunen oli jo tehnyt luonnoksia Alkon johtokunnan hyväksyttäväksi. Rajamäen kirkko oli ensimmäisiä funkkiskirkkoja Suomessa.
Alkon johtokunta ei vain tehnyt päätöstä kirkon rakentamisesta ja rahoittanut sitä, vaan oli oikeasti kiinnostunut kirkon rakennustöistä ja varustamisesta. Johtokunta kaunisti kirkkoa maan johtavien taiteilijoiden teoksilla ja oli jopa henkilökohtaisesti tutustumassa sähköurkuihin musiikkiliikkeessä kirkkoa varten.
Piispa Aleksi Lehtonen oli tulossa vihkimään kirkon 20. marraskuuta vuonna 1938, mistä hän keskusteli – ei suinkaan seurakunnan kirkkoherran kanssa, kuten nykyään tapahtuisi, vaan Alkon johdon kanssa. Kipakkaakin vuoropuhelua käytiin silloin siitä, vihitäänkö rakennus kirkoksi vai rukoushuoneeksi. Kirkkoon päädyttiin piispan ilmoitettua, että muutoin vihkiminen siirtyy tulevaisuuteen.
Toki jumalanpalvelukset ja muu hengellinen toiminta kirkossa tapahtui Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan ja paikallisseurakunnan puitteissa. Alko ei mitään omaa kirkkokuntaa perustanut.
Juhlista kerrotaan anekdoottia, että paikallisen seurakunnan raittiusmiehenä tunnettu kirkkoherra oli kysynyt Rajamäen tehtaiden johtajalta, että ”kustannetaanko kirkon rakentaminen alkoholia myymällä”. Johtaja oli vastannut, että ”ei suinkaan, vaan hiivan ja etikan myynnillä”.
****
Tämä prosessi kertoo, minkälainen kirkon asema yhteiskunnassa oli siihen aikaan. Kirkko ja yhteiskunta yrityksiä myöten olivat lähes yhtä.
Viimeistään 1980-luvulla yhteiskunta oli muuttumassa. Hengellinen elämä alkoi vetäytyä seurakunnan sisälle ja yksityiseksi asiaksi. Tuo prosessi on yhä kesken.
Myös yrityselämässä tapahtui muutoksia. Kokonaisvaltaisesti yhteisön hyvinvoinnista vastaaminen jäi pois ja yritykset keskittyivät ydintehtäväänsä, bisneksen tekemiseen. Hengelliset asiat siirtyivät seurakunnalle, kunnalliset kunnalle.
Niinpä Alkokin luovutti vuonna 1985 Rajamäen kirkon Nurmijärven seurakunnalle.
Pienenä ollessani meille opetettiin, että vieraiden rahojen kanssa pitää olla vielä paljon tarkempi kuin omien. Kauppareissun jälkeen tehtiin tili: tuossa on tavarat, tuossa kuitti ja tuossa vaihtorahat. Äsken luin lehdestä, miten myymälän kassa merkitsi jatkuvasti asiakaspalautukseksi tuotteita, mutta pistikin ”palautetun” tuotteen hinnan omaan taskuunsa. Mikä meitä riivaa? Emmekö osaa vai emmekö halua olla rehellisiä?
riivaaako liisaa nyt sitten jokin,minua ei ainakaan.osaan ja haluan olla rehellinen vaikken olekaan uskovainen.rehellisyys ei riipu uskonnosta.
Juha hyvä, ymmärsitkö lukemasi? Kommenttini ydin oli rehellisyyden puute, toisen ihmisen tai yrityksen rahojen pistäminen omaan taskuun. Epärehellisyys riivaa. Uskonnosta en puhunut sanaakaan. Omahyväinen kommenttisi ihmetyttää. Harva meistä voi olla noin varma itsestään.
Alkossa töissä ollessani kävin Rajamäellä ja myös tutustumassa Rajamäen kirkkoon. On moderni verrattuna edellisvuosikymmenien – tai -satojen – kirkkoihin.
Tampereella on punatiilinen. kooltaan suhteellisen pieni yksilaivainen kirkko, Finlaysonin kirkko. Se on Finlaysonin puuvillatehtan rakennuttama ja valmistui 1879. Jo vuodesta 1846 tehtaalla oli oma pappi. Vuonna 1981 yhtiö lahjoitti kirkon tontteineen Tampereen seurakunnille.
Finlaysonin kirkko on erittäin viihtyisä. Muutaman kerran olen ollut kirkossa sateenkaarimessussa.
Kirkko säilyi, mutta ei Finlaysonin puuvillatehdas. Rakennuksissa on muun muassa työväenmuseo Verstas, jonka uumenissa on tehtaan valtaisa höyrykone entisellä paikallaan, sekä ravintoloita ja muuta toimintaa. Museolla on pysyvien näyttelyiden lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä, aivan äskettäin 1990-lukua koskenut ”Ysäri”-näyttely.
Tampereella on päinvastainen idea, tehdä Vanhasta kirkosta ’viinatehdas’, miten lienee suunnitelma edennyt?
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta ja Pyynikin Brewing Company ovat solmineet yhteistyösopimuksen oluen valmistamisesta. Keräämme tämän ”kirkon muistin” villihiivan muodossa talteen ja käytämme siitä oluen, jossa on mukana koko Vanhan kirkon historia, Pyynikin Brewing Companyn perustaja Tuomas Pere sanoo tiedotteessa.
Vaalean, belgialaistyyppisen vehnäoluen olisi tarkoitus olla myynnissä vuoden päästä kesällä.
Hankkeen yksi tavoite on hyväntekeväisyys. Osa oluen myyntituotosta käytetään seurakunnan diakoniatyöhön Vanhalla kirkolla. Olutta myydään ainakin Keskustorin ravintoloissa.
Olipa mielenkiintoista historiaa. Kiitos.