Lukijani.
Tietyssä vaiheessa kosteaa lounasta tai päivällistä on verrattain varmaa, että lasinsa ainakin kertaalleen tyhjäksi siemaissut seurassani istuva henkilö karauttaa kurkkua. Sitten hän erilaisin muunnelmin tiedustelee: ”Sopiiko kysyä, miksi et juo viiniä?”
Tunnelmasta riippuen ryhdyn kertomaan perusteluja. Voin lähteä liikkeelle siitä, että alkoholi tuhoaa aivosoluja. Tai sen vaihtoehdolla: Alkoholi pirstoo palasiksi kauniit muistot. Siksi käytän sitä niin niukasti kuin mahdollista.
Jos keskustelukumppani on sitkeä sissi eikä tyydy vastaukseen, hän muistuttaa siitä, että Jeesus muutti Kaanan häissä veden viiniksi. Tai hän tuo pöytään Paavalin, joka kehotti nauttimaan viiniä terveyssyistä: ”Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojen vuoksi vähän viiniäkin.” (1. Tim. 5:23)
Entä jos viinin ystävä arvelee, että hän ei ole riittävän pätevä Raamatun tuntija? Silloin hän kertoo, että lääkäri on määrännyt isotäti Olgalle konjakkireseptin. Kun tämä teräsmuori joka ilta ottaa ohjeen mukaan tujauksen pullostaan, hän elää satavuotiaaksi sydänvaivoista huolimatta.
Ei auta kuin myöntää, että viini-ihme on totta. Paavalin neuvoakaan ei parane kiistää. Myös lääkärin ohje vanhukselle on ymmärrettävä. Mutta toisinaan voin silti viisaasti varoitella puhetoveria viinissä vaanivasta myrkkykäärmeestä. Sananlaskujen kirjassa on nimittäin suorastaan runollinen kuvaus humalahakuisesta juomisesta: ”Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy.” (Sananl. 23:31-32)
Vilpitöntä vakaumuksen kysymistä ei pidä päättää silmittömään sanasotaan. Vaikka en käytä viiniä ateriajuomana, voin vallan hyvin omaksua Siirakin kirjan neuvon: ”Viiniä juotaessa älä käy nuhtelemaan lähimmäistäsi, äläkä halveksi häntä, jos hän on iloisella mielellä.” (Siir. 31:31)
Olen huomannut, että suhteestani viiniin ei paljon piitata muualla kuin sitä sisältävän lasin äärellä. Sikäli on totta muinaisten roomalaisten havainto: ”In vino veritas.” Huumorimies väittää sen käännökseksi ’viinissä on verta taas’. Mutta historiallisesti todempaa on, että ruokaviiniin oli sekoitettu vettä!
Sinun
Harmaa rovasti
Kuten sairauspäiväkarenssista viime aikoina käydyssä julkisessa kiivailussa tuotiin esiin, yksittäisten krapulapäivien ongelma tunnistetaan tai sitä ainakin epäillään. Muistelen yhdellä työterveysaiheisella valistusluennolla aikoinaan kuulleeni, että työnantajan kannalta on yhtä huono tilanne jos hän menettää 10 tuotantopäivää yhden tosi ongelmaisen työntekijänsä takia tai samat 10 tuotantopäivää kymmenen kohtuullisesti käyttävän työntekijän yksittäisen krapulapäivän vuoksi.
Kohtuukäyttöä ei todellakaan ole säännöllinen runsas käyttö, jonka lasku yhteiskunnalle on miljardeja. Säännöllisestä runsaasta käytöstä on vielä matkaa alkoholismiin vaika se hyvän suunnan ja ennusteen antaakin.