Ajattelin nostaa tämän omaksi keskustelunaiheekseen. Toistuvasti täällä on esitetty väite, kuin itsestäänselvyytenä, että ihminen (lajina ja kansana) tekee jatkuvasti parempia päätöksiä. Ja vastikään eräässä ketjussa esitettiin, että uusi sukupolvi on aina ollut edellistä viisaampi. Ja tulee aina olemaan.
Varmasti voimme kaikki tunnustaa tieteen saavutukset ja tutkimusten edistymisen eri alueilla. Mutta samaan lausuntoon liitetty väite siitä, että ihminen muuttuisi koko ajan myös kriittisemmäksi ja kriittisemmin ajattelevaksi, pani kyllä todella kysymään mihin tällainen uskomus perustuu.
Tieto ja viisaus ovat eri asioita, ja tämän ymmärtäminen on jo sinällään viisautta. Mutta tässä juuri olisi tarkasteltava ihmistä yksilönä. Ei ihmislajia ja ihmissukua. Koska viisaus ei mitenkään itsestäänselvästi lisäänny tiedon lisääntyessä.
Voi käydä jopa päinvastoin. Tiede voi palvella hyvin ja kehitys voi auttaa ihmistä vain viisauden kanssa. Ilman viisautta tiedosta voi tulla tuhoava ase, joka kohdistuu meihin itseemme.
Lisääntymisteknologia on kehittynyt, mutta onko sitä käytetty ja tullaanko sitä itsestäänselvästi käyttämään viisaudella? Onko viisautta siinä, että yhden naisen hedelmöittynyt munasolu istutetaan toisen naisen kohtuun, jotta kumpikaan nainen ei voisi pitää itseään selkeästi siitä syntyvän lapsen äitinä ja kiintyä lapseen?
Tätä on tehty jo pitkään. Koska se on mahdollista.
Plastiikkakirurgia on tuhonnut monen aiemmin terveen ihmisen elämän, ja sillä tehdään tuottoisaa bisnestä.
Aseiden kehitykseen on panostettu, ja tuloksia on nähtävissä.
Ovatko lisäksi kaikki nyt ja tulevaisuudessa tehtävät päätökset viisaita ja ihmisyyttä kunnioittavia? Abortin tekeminen on muuttunut paljon kätevämmäksi ja turvallisemmaksi. Eikä nykyisin sallita asiassa minkäänlaista omatunnonvapautta kenellekään, joka on halunnut lääkäriksi ja kätilöksi suojellakseen elämää, ei tuhotakseen sitä.
Ovatko valtion säästötoimenpiteet olleet aina viisaita? Viisaampia kuin aiemmilla sukupolvilla?
Muuttuuko ihminen? Kehittyykö ihminen? Viisastuuko ihminen? Ja mihin suuntaan vie huomispäivän tie?
Jokaisen ihmisyksilön täytyy viisastuakseen saada tehdä omat virheensä. Koska elinikä on rajallinen, työllä ja vaivalla hankittu viisaus katoaa jokaisen yksilön kuoleman myötä hautaan. Ihminen lajina siis tuskin pystyy kovin pitkälle viisaudessa kehittymään. Todistusaineistona toimikoon blogissa esitelty epäeettisten esimerkkien luettelo.
Yksilöt todellakin viisastuvat ja siihen vaikuttaa myöskin tiedon kasvu.Ongelmana on se, että yhteisöt eivät lähde viisaudesta hallintoperiaatteena ,vaan jostakin aivan muusta. Silti on myöskin tapahtunut suurta viisasta kehitystä yhteisötasoilla.
Se että löytyy kyliksi tuhoavia toimia sekä yksilö että ryhmä että globaalisella tasolla ei tee viisauden kasvua tyhjäksi.
Olisi helppo sanoa, että se Suomi, jossa nyt elämme, on vauraampi, oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi, vapaampi ja vakaampi kuin koskaan aikaisemmin esi-isiemme historiassa.
Kuitenkin jo tieteenfilosofian perusopinnot tutustuttavat naturalistiseen virhepäätelmään. Sen mukaan moraalista hyvää ei voi palauttaa mihinkään luonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan asiaan, koska tällainen kysymys kaatuu aina avoimen kysymyksen argumenttiin.
Voisimme väittää, että tasa-arvo tuottaa ihmisille onnellisuutta ja tasa-arvoisempi maailma on siksi parempi paikka. Kuitenkin voidaan aina perustellusti kysyä, onko se hyvä asia, että tasa-arvo tuottaa onnellisuutta. Moraalinen hyvä ja onnellisuus eivät välttämättä korreloi.
Tämän ajattelun mukaan moraalinen hyvä on määrittelemätön epänaturalistinen arvo, jota ei voi johtaa luonnonilmiöistä eikä myöskään yliluonnollisista tai metafyysisistä ominaisuuksista (Jumalan laki tai kosmoksen järjestys).
Tieteenfilosofiassa tieteen tehtävänä nähdään ympäröivän maailman ja sen ilmiöiden selittäminen. Tieteen tulosten soveltaminen on puolestaan monasti etiikan alaan kuuluva kysymys.
”Voisimme väittää, että tasa-arvo tuottaa ihmisille onnellisuutta ja tasa-arvoisempi maailma on siksi parempi paikka. ”
——-
-Kaikkien ihmisten tulee olla samanarvoisia, mutta mielestäni se ei tarkoita itsestäänselvästi samoja oikeuksia.
Itse olen sitä mieltä, että itsetarkoituksellinen samoihin oikeuksiin pyrkiminen joka asiassa, ei sinänsä paranna maailmaa, eikä lisää onnellisuutta. Eikä siinä välttämättä ole myöskään viisautta.
Ei ole mitään syytä koplata tasaarvboisuutta ja onnellisuutta yhteen. En ole muistaakseni törmännyt missään siihen että tasaarvoa ja siihen liittyvää oikeudenmukaisuutta perusteltaisiin onnellisuuden lisääntymisellä.
Se mikä on mielenkiintoista hiustenhalkomista niinkuin teoreettisessa filofiassa on tapana , ei pure jos katsotaan sitä miten tiedon ja sen soveltaminen on kuitenkin parantanut ihmisten elämää ja siten lisännyt onnellisuuden mahdollisuuksia.
Onnellisuushan on afekti, tunne, ja sellaisenaan reaktio , seuraus, jostakin. Vaikka valistusajan filosofit saivatkin aikaan sen, että USAn perustuslakiin on kirjoitettu ihmisten oikeus pyrkiä onnellisuuteen, niin onnellisuus ei ole jokin olemus joka löytyy afektien ulkopuolelta.
Tästä on myöskin seurauksena se, että onnellisuus ei ole välttämättä kiinni aineelisista asioista mutta ilman aineellisia asioita hyvinvointi on enemmän kyseenalaista. Me lataamme ympäristömme ja siihen kuuluvan esine ja ihmismaailman tunteilla. Kun olemme myönteisesti ladatussa miljöössä jonka hyvinvointi johtuu tiedon kasvun soveltamisesta arkimaailmaan , niin hyvinvointimme subjektiivinen laatu todennäköisesti koetaan hyvinvointina.
Elämä ilman subjektiivisuutta on tuskin sellaista elämää mitä ihmiset arvostaisivat oli objektiivinen totuus millaista vain. Jopa keskitysleireillä asukkaat kykenivät hetkittäin kokea onnellisuutta.
Seija, toivoisin että vastaisit aiheeseen muuten kuin suosittelemalla jotain kirjaa.
Ensimmäiseen kysymykseesi vastaan, että olen käynyt kesäyliopiston filosofian kursseilla ja lisäksi opiskellut sitä kirjoittamisen ohella pari vuotta. Tutkintoa en ole suorittanut, mutta filosofia on aina kiinnostanut. Se oli tarkoitettu tuossa esittelyssä kuvaamaan lähinnä elämänasennetta.
Oliko sinulla joku pointti tuon kysymyksen suhteen tässä yhteydessä?
”Ovatko lisäksi kaikki nyt ja tulevaisuudessa tehtävät päätökset viisaita ja ihmisyyttä kunnioittavia?”
Riippuu ihan siitä, miten viisaus määritellään.
Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei ole olemassa. Viisautta voidaan tarkastella vaikkapa filosofisessa, uskonnollisessa, kulttuurisessa tai tieteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Jokaiisessa viisauden määritelmä on ihan omanlaisensa. Uudet sukupolvet voivat käyttää aina jo olemassa olevaa, aikaisempien sukupolvien aikaansaamaa viisautta uusien ideoiden luomisessa ja viisaamman viisauden saavuttamisessa.
Minä sanoisin, että viisaudelle ei ole varsinaisesti määritelmää. Enkä pitäisi oleellisena sitäkään onko viisaus kaikkien hyväksymä ja tunnustama.
On kyllä hyvä kysymys että mitä viisaus oikeastaan on. Miten etsimme ja tavoittelemme viisautta, ja miten tunnistamme viisauden?
Mielestäni viisautta on ainakin sen tunnustaminen, että meitä ennen eläneet ihmiset eivät ole mitenkään itsestäänselvästi meitä tyhmempiä. Raamatun kirjoittajat eivät olleet meitä tyhmempiä, vaikka olivat ”paimentolaiskansaa”, eikä paimentolaisuudessakaan ole mitään tyhmää, tietenkään.
Viisaus on ollut aina olemassa, mutta se ei ole asia, joka ”kehittyy” samalla tavoin kuin tieto ja tiede. Sitä ei voi siirtää eteenpäin tuleville polville samalla tavoin.
Jokaisen ihmisen täytyy yksilönä etsiä viisautta. Ja opetella tunnistamaan se kun se tulee vastaan. Ja sanoittamaan sitä, jotta viisautta voi kirjoittaa muistiin ja toteuttaa tekoina, taiteellisena ilmaisuna ja yhteiskunnallisina päätöksinä.
Viisautta on myös ymmärtää, että kukaan meistä ei varsinaisesti omista viisautta. Me vain palvelemme viisautta, todistamalla sen puolesta.
Sari: ”Mielestäni viisautta on ainakin sen tunnustaminen, että meitä ennen eläneet ihmiset eivät ole mitenkään itsestäänselvästi meitä tyhmempiä.”
En ole niin väittänytkään. Tyhmyyden vastakohta ei ole viisaus. Tyhmyyden vastakohta on älykkyys.
Viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia.
Meitä ennen eläneet ihmiset ovat varmasti noin yleisesti ottaen olleet älykkyydeltään samanvertaisia kanssamme. Heillä ei vain ole ollut vielä yhtä suurta viisauteen tarvittavaa tietomäärää, kuin meillä heidän jo keräämänsä, meille testamenttaamansa ja sen avulla kartuttamamme oman tietomme lisäksi on. Tulevien sukupolvien tieto ja sen myötä myös viisaus karttuu edelleen myös meidän jo kartuttamamme ja olemassa olevan tiedon avulla.
Pyörää ei tervitse keksiä uudelleen.
”Tyhmyyden vastakohta ei ole viisaus. Tyhmyyden vastakohta on älykkyys. Viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia.”
—-
-Tietenkään viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia. Sitä juuri yritin tuossa sanoa.
Mutta mitä vastakohtiin tulee niin näen pienen puutteen siinä, että viisaudelle ei varsinaisesti ole omaa vastakohtaa. Siis omaa sanaa. Älykkyyden vastakohta on tyhmyys tai yksinkertaisuus. Mikä on viisauden vastakohta? Viisauden puute?
——-
”Meitä ennen eläneet ihmiset ovat varmasti noin yleisesti ottaen olleet älykkyydeltään samanvertaisia kanssamme. Heillä ei vain ole ollut vielä yhtä suurta viisauteen tarvittavaa tietomäärää, kuin meillä heidän jo keräämänsä, meille testamenttaamansa ja sen avulla kartuttamamme oman tietomme lisäksi on. Tulevien sukupolvien tieto ja sen myötä myös viisaus karttuu edelleen myös meidän jo kartuttamamme ja olemassa olevan tiedon avulla.”
—
-No tässä tulee esiin ero ajattelussamme. Yritin juuri sitä tuossa selventää, että viisaus ei ole kiinni tietomäärästä. Tietoa voi olla vaikka kuinka paljon, mutta silti viisaus puuttuu. Ja juuri siksi käsillä olevaa tietoa voidaan käyttää väärin ja tuhoisasti.
Eli viisaus ei kartu tiedon myötä, kuten esität tuossa. Eikä myöskään tiedon avulla. Viisaus ja tieto eivät ole myöskään sama asia, eivätkä suoraan kytköksissä toisiinsa. Viisaus ei siis ole riippuvainen tiedosta, ja juuri siksi meitä ennen eläneet ”paimentolaiskansat” voivat olla viisaudessa meitä paljonkin edellä.
Toki on muistettava, että viisaus on aina yksilön löytämä ja oivaltama ja käyttämä asia. Ei minkään kansan omaisuutta tai hallinnassa. Kehittyneimmissäkään sivilisaatioissa ei välttämättä viisaus kukoista, vaan voi olla pahasti hukassa.
Sari: ”Mikä on viisauden vastakohta?”
Tietämättömyys.
Sari: ”Eli viisaus ei kartu tiedon myötä, kuten esität tuossa. Eikä myöskään tiedon avulla. Viisaus ja tieto eivät ole myöskään sama asia, eivätkä suoraan kytköksissä toisiinsa. ”
Riippuu ihan siitä, miten viisaus määritellään.
Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi. Viisaus muodostuu monipuolisen tiedon ja elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä.
Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei ole olemassa. Viisautta voidaan tarkastella vaikkapa filosofisessa, uskonnollisessa, kulttuurisessa tai tieteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Jokaiisessa viisauden määritelmä on ihan omanlaisensa.
”Tietämättömyys”
No ei. Miten tuo sopii yhteen kaiken sen kanssa mitä viisaudesta on sanottu esim. Raamatussa?
Loogisesti käännettynä ”tietämättömyys” on tiedon ja tietäväisyyden vastakohta. Mutta kuten jo sanoin, viisaus ja tieto eivät ole sama asia.
”Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi. Viisaus muodostuu monipuolisen tiedon ja elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä.”
——-
-Miten tuo ensimmäinen väitteesi istuu jälkimmäiseen? Siis siihen, että viisaus lisääntyisi, muodostuisi, kehittyisi ja siirtyisi eteenpäin lisääntyvän tiedon ja kokemuksen myötä?
Eli mistä tulee tämä kyky käyttää tietoa oikein? Jos ja kun se ei tule tiedosta itsestään? Mikä tekee siitä niin itsestäänselvää, että seuraava sukupolvi on aina edellistä viisaampi? Mistä tulee tämä vahva uskosi siihen, että seuraavalla sukupolvella on edellistä parempi kyky käyttää tietoaan hyvin ja rakentavasti?
Sari: ”Miten tuo sopii yhteen kaiken sen kanssa mitä viisaudesta on sanottu esim. Raamatussa?”
Ei Raamattu ole mikään viisauden määrittelyn tietokirja. Raamatun ”viisaus” on jo valitettavasti sellaista ”viisautta”, jonka ”parasta ennen” päivämäärä on mennyt umpeen jo aikoja sitten.
”Ei Raamattu ole mikään viisauden määrittelyn tietokirja.”
-Ei tietenkään ole!! Keskity nyt. Puhuin siitä miten Raamatussa kuvataan viisautta. Esim. sananlaskuissa. Sitä voit arvioida ihan itse ja ennakkoluulottomasti, leimaamatta sitä roskaksi, vain koska kirja on vanha.
Sari: ”Siis siihen, että viisaus lisääntyisi, muodostuisi, kehittyisi ja siirtyisi eteenpäin lisääntyvän tiedon ja kokemuksen myötä?”
No siten, että ellei monipuolista tietoa ole ja ellei se koko ajan lisäänny ja päivity, sitä ei voi käyttää hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi – viisaudeksi. Viisaus muodostuu monipuolisen tiedon ja elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä – uusinta tietoa ja tiedon hallintaa.
On selvää, että pullikoit vastaan tapasi mukaan periaatteesta, mutta kuten olen sanonut jo kahdesti ja sanompa vielä kolmannen kerran: Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei ole olemassa. Viisautta voidaan tarkastella vaikkapa filosofisessa, uskonnollisessa, kulttuurisessa tai tieteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Jokaiisessa viisauden määritelmä on ihan omanlaisensa.
Tämä saa riittää taas tällä erää. Voit vapaasti pitää tunkkisi, minä pidän omani.
”No siten, että ellei monipuolista tietoa ole ja ellei se koko ajan lisäänny ja päivity, sitä ei voi käyttää hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi – viisaudeksi. Viisaus muodostuu monipuolisen tiedon ja elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä – uusinta tietoa ja tiedon hallintaa.”
————-
-Mutta tuo juuri osoittaa sen, että tieto itsessään ei ole viisautta! Ja sitä paitsi, viisaus ei todellakaan ole eikä edellytä tieteellistä kehitystä, jotta voisimme löytää viisautta ja jotta viisautta voitaisiin käyttää.
Viisaus on siis jotain mikä olisi olemassa ilman tietoakin (tieteen kehitystä) ja viisaus, jos meillä sitä on, vain auttaa meitä käyttämään lisääntyvää tietoa ja kehittyvää teknologiaa hyvin ja oikein.
Eli viisaus ei tarvitse tietoa, ei tiedettä eikä teknologiaa ollakseen olemassa, todellista ja käyttökelpoista.
——–
”On selvää, että pullikoit vastaan tapasi mukaan periaatteesta, mutta kuten olen sanonut jo kahdesti ja sanompa vielä kolmannen kerran: Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei ole olemassa. Viisautta voidaan tarkastella vaikkapa filosofisessa, uskonnollisessa, kulttuurisessa tai tieteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Jokaiisessa viisauden määritelmä on ihan omanlaisensa.”
—–
-Taas esität väitteen itsestäänselvyytenä. Ehkä se on puolustusmekanismisi…
En tietenkään pullikoi vastaan periaatteesta, vaan olen eri mieltä ja pyrin perustelemaan näkemykseni. Esittämättä mitään itsestäänselvänä asiana.
Tuota on aivan turha toistaa, ettei yhtä viisauden määritelmää ole olemassa. Sanoinhan sen itsekin jo alkuun, että viisautta ei voi oikeastaan määritellä ylipäätään. Se on itseolevaista, mysteeri. Ja kuitenkin sen voi tunnistaa kun sen löytää.
Loppu olikin sitten copypastea aiemmin kirjoittamastasi…
——-
”Tämä saa riittää taas tällä erää. Voit vapaasti pitää tunkkisi, minä pidän omani.”
-Mitä ihmettä, joko sinä lopetat aiheesta keskustelemisen? Miksi ihmeessä? Tämä on äärettömän kiinnostava ja tärkeä aihe, ja kirjoitin tämän bloginkin ihan vain siksi että toistuvasti esität väitteitäsi. Joihin halusin kuulla perustelusi.
Mutta en minä voi sinua määrätä aiheesta keskustelemaan, tietenkään. Ehkä se kiinnostaa muita.
Kimmo Wallentin sanoppa miksi ihminen ei opi olemaan tekemättä asioita joista vanhemmat sukupolvet varoittavat?
Miksi yhä ns ”viisaat” ihmiset tekevät tekoja joista aiheutuu vaaraa itselle ja toisille ja jopa voi saada koviakin rangaistuksia yhteiskunnalta?
Ari: ”Miksi yhä ns “viisaat” ihmiset tekevät tekoja joista aiheutuu vaaraa itselle ja toisille ja jopa voi saada koviakin rangaistuksia yhteiskunnalta?”
En ole kuullut, että viisaat ihmiset tekisivät sellaista. Viisauden osatekijöitä ovat ainakin älykkyys, tieto ja kokemus. Jokaisessa sukupolvessa on myös tietämättömiä, henkisesti sairaita, tyhmiä ja kokemattomia, jotka tuollaisiin tekoihin syyllistyvät. On olemassa myös yhteiskuntia ja jopa valtioita, joita ei voi kehua johdettavan erityisen viisaasti.
Sanotaan sitten vaikka niin, että keskimääräisesti uusi sukupolvi on aina vanhempiaan viisaampi.
”Viisauden osatekijöitä ovat ainakin älykkyys, tieto ja kokemus.”
—-
-Kaikkia noita oli esim. Frankensteinilla. (Fiktiivinen henkilö ei ole tässä oleellinen asia.) Tuollaiset tarinat ovat karmivia juuri siksi että ne ovat totta.
Tuo taas, että hirveyksiin syyllistyvät ”henkisesti sairaat” ihmiset ei käy yksiin sen kanssa mitä itse esitit viisaudesta, vaan se on aivan oma osatekijänsä ihmisen käyttäytymisessä.
Sari Weckroth:””Toki on muistettava, että viisaus on aina yksilön löytämä ja oivaltama ja käyttämä asia. Ei minkään kansan omaisuutta tai hallinnassa. Kehittyneimmissäkään sivilisaatioissa ei välttämättä viisaus kukoista, vaan voi olla pahasti hukassa.””
Kenen vallassa ihminen on, onko ihmisellä oma kyky löytää ”viisaus”?
Minusta ihmisellä on mahdollisuus löytää viisaus. Mutta sitä ei voi löytää ilman nöyryyttä, alttiiksi asettumista, oman pienuutensa tuntemista. Viisaus on jotain mitä emme voi hallita emmekä omistaa, koska se on aina meitä suurempi.
Kimmo Wallentin esität edellä viisauden vastakohdaksi tietämättömyyden, siis eikö nyt esim suomessa kaikki ”tiedä” esim liikennesäännöistä ettei humalassa saa ajaa, miksi kuitenkin nämä mielestäsi ”viisaat” (eivät siis ole tietämättömiä) ajavat humalassa?
Pasanen: ” miksi kuitenkin nämä mielestäsi “viisaat” (eivät siis ole tietämättömiä) ajavat humalassa?”
En ole väittänyt kenenkään humalassa ajavan olevan viisas. Vastasin tähän jo aikaisemmassa kommentissani: Viisauden osatekijöitä ovat ainakin älykkyys, tieto ja kokemus. Jokaisessa sukupolvessa on myös tietämättömiä, henkisesti sairaita, tyhmiä ja kokemattomia, jotka tuollaisiin tekoihin syyllistyvät.
Keeroin myös kantani viisauden olemuksesta: Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi. Viisaus muodostuu monipuolisen tiedon ja elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä.
Yhtä, kaikkien hyväksymää viisauden määritelmää ei ole olemassa. Viisautta voidaan tarkastella vaikkapa filosofisessa, uskonnollisessa, kulttuurisessa tai tieteellisen tutkimuksen viitekehyksessä. Jokaiisessa viisauden määritelmä on ihan omanlaisensa.
Tämän enempää en kanssasi asiasta peistä taita. Voit minun puolestani pitää mielipiteesi, minä pidän omani.
”Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi.”
—–
-Tässä sinä sen juuri itse oikeastaan sanoit. Ja tässä puhut myös ristiin aiempien väitteidesi kanssa, joiden mukaan tieto olisi itsessään viisautta.
Viisaus on juuri tuota (toki se on jotain vielä syvempääkin) mutta juuri siksi että viisaus on tuota, viisaus ei tule, kasva ja kehity automaattisesti tiedon mukana. Viisaus on hyvä ja hyödyllinen tapa käyttää tietoa, ei tietoa itsessään.
Elämämme viisaua on elämän olosuhteiden ja olemassaolomme kautta aikojen realistinen ymmärtäminen. Se ei tule koskaan valmiiksi mutta sen kehitys jatkaa eteenpäin menoaan. Esim. Lääketiede.
Lääketieteen avulla, kaikesta kehittymisestä ja olosuhteiden ymmärtämisestä huolimatta , tehdään hirveyksiä ja tyhmyyksiä.
Luen säännöllisesti tieteen kuvalehteä, ja jutut ovat joskus valmiita dystopia-hahmotelmia. Lääketieteen avulla ihmisiä voidaan pian kloonata ja jalostaa. Vanhemmat voivat valita lapselleen tiettyjä ominaispiirteitä kuin tilaustuotteelle.
Onko tässä viisautta? Vai tuhovoimaa, ota ihminen ei ole kyllin viisas näkemään, vaan on hurmioitunut omasta tietomäärästään ja kyvystä käyttää sitä.
Sari !
Tiede menee joka alueella eteenpäin. Se on viisautta. Toinen kysymys on kokonaan se miten sitä halutaan käyttää hyväksi. Esim. huumeet, ydinsota, jne.
”Tiede menee joka alueella eteenpäin. Se on viisautta. ”
-Ei ole. Tämän juuri voi nähdä tulevaisuusvisioissa, joita tiedelehdissä esitellään. Kaikki eivät tosiaankaan ja itsestäänselvästi ole viisaita skenaarioita.
Tieteen käyttäminen hyvin ja oikein on viisautta. Ei tiede ja sen kehitys itsessään.
Dystopioista kun tuli mainittua, niin monet ko. genren kirjat ja elokuvat ovatkin kertomuksia siitä miten maailmaa ja ihmistä pyritään parantamaan. Päämääränä on entistä kehittyneempi, parempi ja moraalisesti ylevämpi ihminen.
Tätä käsittelee mm. uutuus-trilogia, jonka juuri aloitin. Ensimmäinen osa on nimeltään ”Viallinen”.
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512405329/viallinen/
Kirjoitan tällä hetkellä itsekin dystopiaa. Tai yritän. Siinä on sama perusajatus kuin monessa, ellei jopa kaikissa muissakin. Pyrkimys kehittyä entistä paremmaksi.