Raamatussa kerrotaan, että kreikkalaiset etsivät viisautta ja hebrealaiset ihmeitä. Mitä me nyt sitten käsittelemme, kun otamme kantaa näihin? Me käsittelemme ihmisen pyrkimystä todistaa sanaa oikeaksi. Jos julistus olisi vähän syvällisempää niin minuakin saattaisi kiinnostaa, ajattelee joku. Jos tapahtuisi enemmän ihmeitä, niin minäkin saattaisin kiinnostua uskosta. Minun pitäisi saada varmistus, etten turhaan touhuaisi.
Nyt vaikuttaa siltä, että eksyminen sekavasti piirretyn kartan kanssa käy ilmeiseksi. Raamatullinen sana olisi: Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa! Nyt luulisi, että viisautta eli kirjoitusten tuntemista on yllin kyllin, mikä mättää? Jos viisaus kohdistetaan järjellisellä tavalla kirjoituksiin,, silloin käsitellään eri kieliä ja käännöksiä. Löydetään yhteensopivuutta kirjotuksista ja ihastellaan tutkimuksen korkeaa tasoa. Kun tutkimus saavuttaa huippunsa sen sisältämä voima saavuttaa miniminsä, koska mitä uskottavaa siinä on, mitä pystyy jokamies itsenäisesti tutkimaan kielen rakennetta myöten.
Kirjoitusten pitäisi aina johdattaa suuren Jumalan eteen pienenä ihmisenä armoa anomaan. Kirjoitusten pitäisi johdattaa ymmärtämään sen, että me elämme Hänen maailmassaan ja olemme kerran tilivelvollisia Hänelle. Toinen kysymys koskee ihmeitä. Onko Jumala Suuri ja Ihmeellinen, vaikka ei parantaisikaan olkapäätäni. Onko Jumala minulle niin suuri kuin oli niille kolmelle miehelle, jotka sanoivat: Meidän Jumalamme pystyy meidät varjelemaan, mutta vaikka ei niin tapahtuisikaan, niin emme kumarra patsasta. Me näemme Raamatusta, jos haluamme lukea, herätystä ei tullut massakokouksessa Vuorella! Herätystä ei tullut leipäihmeen seurauksena. Eikä herätystä tullut sairaiden parantamisen vuoksi. Herätys tuli Sykarin kaupungissa, kun Jeesus puhui naisen kanssa synnistä, mutta Hän teki sen rakkaudella!
Jeesus sanoi: Autuaita ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe, vapaasti muistellen. Autuas olet sinä Simon Joonaanpoika! Liha ja veri ei sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni Henki joka on taivaassa. Autuas on siis hän jolle Isän Henki ilmoittaa asioita. Ei niinkään hän, joka tekee kaivauksia. Kun koko elämä annetan Jeesukselle, niin silloin uskotaan Suureen Jumalaan ilman yhtään ihmettä pelastuksen lisäksi ja ilman suurta ymmärrystä Sanasta, vain sen, että Jeesus Kristus on minun Herrani!
Viisautta on ymmärtää, että ihmekertomukset ovat luultavimmin ja todennäköisimmin heprealaisen narraatioperinteen mukaisesti peitekielisiä metaforia.
Koko Kristillinen Usko lepää kuolleista ylösnousemuksen todistajien lausuntoihin joka sellaisenaan on Ihme, jonka he näkivät ja todeksi todistivat. Jostain syystä Jumalan nähnyt toteuttaa tahtonsa tämän yhden Merkin kautta.
”Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;
sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.
Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan -ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä-että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”. Luuk.2:25-33
”Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva”.1.Piet.2:6
Apostolit olivat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia ja juuri siihen uskoon myös Paavali meitä pakanoita kehotti. Jos uskomme Paavalin Jeesuksen todistajaksi, niin voimme myös lukea hänen kokemastaan ihmeestä:
”Kun näissä asioissa, (oli menossa vangitsemaan Jeesuksen seuraajia) matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.’
Niin minä sanoin: ’Kuka olet, herra?’ Ja Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.’
Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,
vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.
Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.” Ap.teot.2:12-23
Ihmeiden kieltäminen merkitsee samalla myös Jumalan olemassaolon kieltämistä.
Aamen! Pelastus on ihmeistä suurin! Ja Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä. Nämä ovat suurimmat ja muuta pienempää seuraa näistä.
Nykymenon yhteydessä on pakko miettiä, onko Jumala jotenkin tässä touhussa mukana? Jos Hän on, mistä tiedämme Hänen tahtonsa? Pitkät vuodet kristikunta on pitänyt Raamattua Jumalan ilmoituksena. Kun se ei enää kaikkien mielestä ole sitä, niin mistä me pidämme kiinni? Nykyihminen on sitä mieltä, että ihminen tietää nyt enemmän kuin Raamatun kirjoittamisen aikaan Jumala tiesi. Onko nyt tulkittava niin, että käärmeen lupaus on toteutunut: Te tulette tietämään… Minkälaisen palkan käärme maksaa lopulta?
Nyt osuit Lauri naulankantaan.
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” 2.Kor.13:5
Paavali oli joutunut Korintossa epäilijöiden kohteeksi, niiden, jotka olivat muka parempia kristittyjä, niitä, jotka olivat kaikessa henkevämpiä kuin Paavali ja arvioivat, että Paavali vaeltaa lihan mukaan, eikä ole uskossa ollenkaan. Paavali kuitenkin vetosi juuri Ylösnousemukseen ja siihen, että uskon kohteena ei ole meidän vaelluksemme ja omat ansiomerkit, vaan ylösnoussut Kristus, johon on laitettu Jumalan puolelta meidän kaikki toivo ja Usko.