1) Sukupuolinen suuntautuminen on saumattomasti yhteydessä sukupuolisuuteen. Sukupuolen käsite itsessään monimutkaistaa tätä. Sukupuolen merkitys ei poistu sillä, että laista poistetaan sukupuoli. Tämä käy ilmi tilanteesta, jossa mahdollinen isä havahtuukin haluun korjata sukupuoltaan niin, että hänestä pitkällisen prosessin kautta tulee äiti. Käsitin, että kun laki on sukupuolen suhteen neutraali, avioliitto ei mitätöidy, vaikka tarkkaavainen puoliso havaitsisi eräänä päivänä, että kumppanin sukupuoli on vaihtunut. Sukupuolella on siis merkitys eritoten sille, jonka mielestä sukupuoli pitää korjata. Emme tunne asian seurauksia mahdollisen lapsen kannalta.
Voinemme päätellä, että sukupuolen korjausprosessi muuttaa persoonaa ja on henkilölle itselleen vaativa. Tällaista henkilöä on syytä tukea kaikin tavoin. Henkilön sukupuolista identiteettiä on ihan aina alettu rakentaa ennen kuin henkilö itse on voinut lausua asiasta oman näkemyksensä. Tässä pätee huonosti se, että lapsemme saa sitten aikuisena päättää. Tämänkin vuoden aikana Naistenklinikan lääkäreillä on varmasti ollut vaikeita tilanteita, joissa on pitänyt päättää, mitä sukupuoli-identiteettiä vastasyntyneelle ruvetaan kehittämään. Tämä johtuu siitä, että geneettinen sukupuoli voi olla eri kuin ulkoinen ilmiasun sukupuoli. Jos geneettisen sukupuolen ja ilmiasun sukupuolen välillä on ristiriita, joka ratkaistaan valitsemalla sukupuoli-identiteetti, joka myöhemmin ei vastaakaan henkilön omaa kokemusta omasta sukupuolisuudestaan, tilanne voi edellyttää korjausta. Mutta jos tällainen prosessi olisi edessä, saattaisi olla, että siinä tilanteessa vanhemmuus jää jalkoihin, kun on muuta mietittävää. Asia on etupäässä teoreettinen mutta mahdollinen.
Lakitekstin kannalta sukupuolinen suuntautuminen voi olla hankala tai turhakin käsite, koska laki itse ei tunne sukupuolta, johon voisi suuntautua. Tämä on asiantuntematon lausunto, koska en tunne asiaa. Geneettisen sukupuolen ja ilmiasun sukupuolen ristiriidasta on se etu, että henkilö voi juosta naisten sarjassa ylivoimaisesti muita nopeammin ilman, että kukaan havaitsee kilpailijan olevan mies.
2) Luin Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen kirjoituksen Savon Sanomista. Jolkkonen eli tuttavallisesti Jartzinger (viittaa Ratzingeriin) on maltillinen ja aika analyyttinenkin hahmo. Hän on täysin oikeassa siinä, että kun Suomessa 1929 säädettiin avioliittolaki, sitä ei suunnattu ketään vastaan. Jolkkonen puhuu intentiosta. Hänen kirjoituksensa on minusta kiinnostava. Jolkkonen kirjoittaa:
”Jos yhdenvertaisuutta halutaan vahvistaa, onnistuisiko se vahvistamalla yksittäisiä ja konkreettisia oikeuksia, vai pitääkö muuttaa koko avioliittokäsitys?”
Tämä antaa tilaisuuden kiintoisaan meta-analyysiin. Meillä on mannereurooppalaisesti pitkään ajateltu niin, että asioita hoidetaan yleisten periaatteiden mukaisesti. Jokaista tekoa koskee Immanuel Kantia seuraten kriteeri, että siitä pitäisi tarvittaessa voida tehdä yleinen laki. ”Ei se yhteiskunta kuulkaa sillä tavalla pyöri, että täällä kaikki”-argumentti on juuri tätä Kantin vaikutusta, ja Putouksen Ymmi Hinaaja edusti tätä näkemystä oikeaoppisesti. Argumentti on tyypillinen, ja se voidaan esittää lapsenkasvatuksen yhteydessä. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki heittelisivät toisia esineillä tai roskia maahan.
Nyt Jolkkonen näyttää vaihtavan tyyliä: Tässä kohtaa hän hylkää kirkon perinteisesti kannattaman näkemyksen eli yleisen universalistisen periaatteen (luterilaisuudessa on ollut vahva taipumus ajatella, että Kantin etiikka se passaa hyvin) ja ryhtyykin etsimään yksittäisiä epäkohtia, jotka voidaan pragmaattisesti ratkaista kulloisessakin tilanteessa. Tällainen ajattelu on enemmän tyypillistä englantilais-amerikkalaiselle liberalismille, jossa yksilö oman tilanteensa mukaisesti ratkaisee ongelman ilman, että tarvitsee kysyä neuvoa esimerkiksi kuopiolaiselta piispalta.
Rajavedosta onkin sitten kysymys. Emmekö voisi Jolkkosen mallin mukaan ajatella niin, että nyt ehkä on syytä kaivaa avioliiton käsitteestä ne yksittäiset epäkohdiksi katsotut asiat ja justeerata tätä avioliiton käsitettä pragmaattisesti?
3) Sen enempää Jolkkonen kuin kai tämä lakialoitekaan ei puhu siitä, mistä avioliitossa lopulta on kyse. Lisääntymisestä jokunen sana aina sanotaan, ja se liippaakin läheltä. Jolkkonen kirjoittaa:
”Ihmiset ovat aina järjestäneet lähisuhteensa monin eri tavoin. Yhteiskunnat ovat kuitenkin aina ja kaikkialla keskittyneet säätämään erityisiä velvollisuuksia suhteille, joista voi syntyä jälkeläisiä.”
Vanha testamentti tuntee aika erikoisiakin perhe- ja lähisuhdemalleja, joissa on myös jälkeläisiä. Kuitenkin se ”klassinen avioliitto”, josta Jolkkonen nimenomaisesti kirjoittaa, on tuore ilmiö, jota ei voi erottaa 1800-lukulaisesta modernista yhteiskuntakäsityksestä ja modernista kansalaisen käsitteestä, naisten äänioikeudesta ja sitä rataa. Tämä moderni avioliitto on kahden tasaveroisen ja -arvoisen puolison rakkausliitto, ”parisuhde”, jossa ”lapsen koti on äidin ja isän parisuhde”.
Tällaista parisuhdemallia Raamattu ei tunne. Raamatussa ”klassinen avioliitto” on jopa moniavioinen. Salomolla oli aika iso haaremikin. Aivan kuten paavi Benediktus sanoi, ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” liittyy pikemmin valittuun kansaan kuulumiseen, ei perhemalliin, jossa on äiti, isä, kaksi lasta, Volvo ja lipputanko.
Mikä tässä jälkeläisten asiassa on niin erityistä? Siitä ei puhuta. Se on perintöoikeus. Tämä oli keskeinen syy, että katolinen kirkko omaksui selibaatin: sen tehtävä ei ollut taata, etteivät papit harrasta seksiä. Kyllä he harrastivat. Selibaatin tarvittiin takaamaan, ettei papeille synny jälkeläisiä, joilla olisi laillisia oikeuksia periä kirkon omaisuutta.
”Lapsen oikeus äitiin ja isään” ei itsessään biologisesti eikä välttämättä psykologisesti tai sosiologisestikaan tarvitse erillistä instituutiota, koska tällainen ihmislapselle tärkeä kotipaikka eli vanhempien välinen suhde voi periaatteessa syntyä ilman maistraatinkin lähettämää laskua. Teoriassa ainakin. Käytännössä voi sanoa niin päin, että avioliittoon vihittyjen uskovaisten perheissä kyllä voi kasvaa psyykeltään hyvinkin epävakaita ja sairaita lapsia, joten papin aamen ei takaa yhtään mitään. Mutta laillinen perintöoikeus on asia, josta voidaan säätää laissa.
Saan vaikutelman, että tällaisesta omaisuudenhallintaa koskevasta puolesta ei puhuta siksi, että asia kiinnostaa enempi vasemmistoa kuin oikeistoa. Kysymys on siten ideologisesta, aatteellisesta prosessista. Tässä aatteellisessa prosessissa yleisesti ottaen (ei siis ainoastaan sukupuoliasioita koskien) liikkuu paljon rahaa, jota kanavoidaan niin sanottuun vaikuttamistoimintaan. Se tarkoittaa avointa lobbausta. Samaan aikaan media itse luo uusia käsitteitä, koska vaikeat asiat eivät meinaa mahtua otsikkoon eivätkä leipätekstiinkään.
Tässä on vielä yksi erikoisuus. Kun painotetaan lisääntymistä, siinäkin on kyse vaikuttamistoiminnasta, lobbauksesta, ideologisesta kampanjoinnista eli aivopesusta. Sitä on kaikilla osapuolilla. Piispan virka on nykymaailmassa eräänlainen pastorin ja terveystiedon opettajan tehtävänkuvia yhdistävä seksineuvojan virka. Kun avioliittoinstituutio on olemassa lisääntymisen vuoksi, eikö jokaisen avioliittoon aikovan pitäisi suostua tutkimukseen omasta lisääntymiskyvystä? Tällaista heteroille ei tehdä. On paljon pareja, jotka eri syistä eivät voi saada lapsia, ja jotkut eivät haluakaan. Silti mikään ei estä heitä menemästä naimisiin. Ennen vanhaan Jolkkosen tarkoittama ”klassinen avioliitto” sisälsikin kirkon opetuksessa ehkäisykiellon. Tämä mallia noudetaan vanhoillislestadiolaisuudessa.
4) Piispa Jolkkonen on hankalassa paikassa, koska hän nähdäkseni on lojaali niille linjauksille, joiden vaalimisesta hän saa liksaa. Hän ei voi itse niitä linjauksia klikkauksella muuttaa. Kari Mäkinen on tässä suhteessa notkeampi kaveri, hän feisbuukkaa melko vapaasti. Irja Askola on mielestäni esittänyt näissä aiheissa näkemyksiään etupäässä runouden muodossa, Vikström taas on pragmatisti sanan siinä merkityksessä, että hänen mielestään kirkon olisi kätevää luopua vihkioikeudesta, koska kirkolliskokous on niin raskasliikkeinen.
Jolkkonen nojautuu sanaan ”klassinen”. Herätysliikeretoriikassa puhutaan mielellään ”klassisesta kristinuskosta”. Se tarkoittaa 1600-luvulla syntynyttä uutta kristinuskon tulkintaa, jonka kehittymiselle seuraavana kahtena vuosisatana antoi skottilainen empirismi ja niin sanottu common sense realism.
Itselleni sana klassinen tuli läheiseksi lapsuudessani, jolloin eräässä autokirjassa oli piirroskuva Ford Sierrasta ja vieressä kuvateksti, joka havainnollisti, millainen on ”klassinen takaveto”. ”Klassinen avioliitto” Jolkkosen käsittämänä syntyi niihin aikoihin, kun ruvettiin puhumaan ”klassisesta musiikista”. Sillä tarkoitetaan kapeasti nähtynä wieniläisklassismia. Nykyisin voidaan kuitenkin puhua myös klassisesta 12 tahdin rock’n rollista. Tämä musiikkityyli perustui rhythm’n blues -musiikkiin, josta aikalaiset käyttivät myös ilmaisua race music. Näin ollen ilmoittaudun henkilöksi, joka arvostaa ”klassista rotumusiikkia”. Minulla on myös italialainen keittokirja, jonka hakemistossa on ”klassinen bolognese” eli ragù alla bolognese. Siihen tulee pekonia ja kananmaksaa.
5) Tästä on luonteva jatkaa Lähi-idän politiikkaan. Israel on kiinnostava esimerkki, koska siellä ”yleinen periaate” ja ”pragmatismi” muodostavat eräänlaisen liitoksen. Joitain vuosia sitten oli ennakkotapaus, kun oli alijan perusteella kansalaisuutta hakeva mies, joka oli naimisissa toisen miehen kanssa. Aviopari sai kansalaisuuden, ja oikeus katsoi, ettei lähtömaassa solmittua avioliittoakaan mitätöity Israelissa. Onkin tapana, että ne homoparit, joilla on kaksoiskansalaisuus esimerkiksi Kanadassa, voivat lomamatkallaan mennä naimisiin ja saada täten avioparin statuksen Israelissa. Mielipidemittauksissa sukupuolineutraali avioliitto saa Israelin kansalaisten keskuudessa suhteellisen suurta kannatusta. Tällaiseen lainsäädäntöön on siinä naapurimaissa vielä jonkin verran matkaa.
”Käsitin, että kun laki on sukupuolen suhteen neutraali, avioliitto ei mitätöidy, vaikka tarkkaavainen puoliso havaitsisi eräänä päivänä, että kumppanin sukupuoli on vaihtunut.”
No näin. Nykyäänhän tilanne on sellainen, että kun puolison juridinen sukupuoli vahvistetaan eriksi kuin mitä on pienenä määritelty, paitsi mahdollinen avioliitto muuttuu (puolison suostumusta edellyttäen) rekisteröidyksi parisuhteeksi, voi käydä myös niin päin että rekisteröity parisuhde muuttuu avioliitoksi. Tästäkin näkökulmasta ihmetyttää, mikä on se radikaali ero rekkarin ja avioliiton välillä, jos kerran samat tyypit voivat olla ensin yhdessä ja sitten toisessa.
”Emme tunne asian seurauksia mahdollisen lapsen kannalta.”
Googlaamalla pelkkiä tutkimusartikkeleita hakusanoilla ”transgender parents” löytyy 25 000 osumaa, joten tietoa ainakin riittää. En tiedä onko suomalaista tutkimusta juuri tästä aiheesta, mutta asiantuntemusta ja kokemusta kyllä löytyy.
”Asia on etupäässä teoreettinen mutta mahdollinen.”
Sukupuolenkorjaukseen hakeutuu Suomessa vuosittain parisataa ihmistä, joilla on lapsia, vanhempia ja muita läheisiä. Osa heistä on pienenä intersukupuoliseksi todettuja ja väärään suuntaan korjattuja. Eli ei tämä niin teoreettista ole, vaan koskee tuhansia suomalaisia.
Kohtaan 1 voisin toistaa sen, mitä Tenka jo sanoi.
Nykyisen lain mukaan parisuhteen nimi määräytyy sen mukaan, mikä henkilön sukupuoleksi on virallisesti kirjattu väestötietojärjestelmään. Mikäli henkilön sukupuolta korjataan, parisuhteen nimi muuttuu automaattisesti uuden sukupuolen mukaiseksi kumpaankin suuntaan.
Jos ajatellaan, että avioliitto tällä tavalla muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi, sillä on kolme potentiaalista oikeusvaikutusta:
(1) Yhteinen sukunimi muuttuu maksulliseksi, mutta en usko, että maistraatti lähettää laskua takautuvasti jos sukunimi on muutettu jo avioliittoa solmittaessa.
(2) Parin toinen osapuoli ei voi enää ottaa yhdysnimeä. Jos jommalla kummalla on jo yhdysnimi (esim. Lehto-Mäkinen), en usko, että viranomainen lähtee vaatimaan sukunimen muuttamista vaan sen saa säilyttää.
(3) Pari ei voi jatkossa hakea adoptiota yhdessä. (vastaavalla tavalla homopari saavuttaa oikeuden hakea adoptiota korjaamalla toisen osapuolen sukupuolen)
En ymmärrä Juhani Huttusen ajatusta siitä, että sukupuolen korjaus olisi lapselle enemmän kärsimyksellinen kokemus jos avioliittolakia muutetaan. Mielestäni lapsen kärsimys ei riipu noista kolmesta edellä mainitsemastani erosta.
”En ymmärrä Juhani Huttusen ajatusta siitä, että sukupuolen korjaus olisi lapselle enemmän kärsimyksellinen kokemus jos avioliittolakia muutetaan”
Ei blogissa niin sanota.
Kirjoitat siitä, että emme tunne [lapsen vanhemman sukupuolen korjaamisen] seuraamuksia lapsen kannalta. Minun pointtini oli, että seuraamukset lapselle eivät riipu siitä, kutsutaanko parisuhdetta rekisteröidyksi parisuhteeksi vaiko avioliitoksi.
Jos blogisi otsikko on ”viisi huomautusta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin”, en ymmärrä miten tämä liittyy kyseiseen lakiin.
Eduskunnassa käsitellään vain avioliittolain yhden pykälän muutosta. Jos se menee läpi, avioliiton osapuolet voivat tulevaisuudessa olla samaa tai eri sukupuolta. Mutta kaikki muu lainsäädäntö jää entiselleen muun muassa parisuhdelaki. Vasta lain voimaan tultua voidaan solmia sukupuolineutraali avioliitto mutta mikään parisuhde ei lain nojalla muutu avioliitoksi.
Lyhyesti sanottuna koko perhelainsäädäntö menee sekaisin. Lainmuutoksen puolustajat selittävät, että uusi eduskunta hyväksyy sitten muut tarvittavat lainsäädäntömuutokset. On esitetty jopa väitteitä, että uusi eduskunta olisi tähän jopa velvollinen.
Mutta ei vanha eduskunta voi testamentata uudelle mitään lainsäädäntövelvoitteita. Harrastelijavoimin ei kyetä tekemään näitä muutosehdotuksia vaan ellei uusi hallitus niitä valmistele, tilanne jää sekavaksi.
Juhani Ketomäki,
Ei nyt lähdetä liioittelemaan.
Muuttamalla avioliittolain eduskunta tekee päätöksen tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä ja viranomaiset voivat alkaa sen pohjalta tekemään esimerkiksi tarvittavia muutoksia kaavakkeisiin, erilaisiin toimintaohjeisiin ja väestötietojärjestelmään. Puhtaasti tällä ratkaistaan yli 90% kansalaisaloitteen tavoitteista.
Muut perheoikeudelliset kysymykset ovat marginaalisia siinä mielessä, että ne koskettavat hyvin harvinaisia yksittäistapauksia. On siis älyvapaata puhua siitä, että koko perhelainsäädäntö menee sekaisin.
Ratkaisulla ei myöskään ”testamentata” mitään seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle vaan tehdään päätös tasa-arvoiseen avioliittolakiin siirtymisestä. Maailma ei ole milloinkaan valmis vaan jokainen hallitus ja eduskunta tekee pienempiä ja suurempi korjauksia lakiin tarpeen mukaan. Vaikea uskoa, ettei seuraavalle hallitukselle ”testamenttautuisi” myös jonkin verran kunta- ja sote-uudistukseen liittyvää ”hienosäätöä”, joka nykyiseltä hallitukselta ja eduskunnalta jää kesken.
En näe asiassa mitään dramatiikkaa.
Minun kommenttini liittyi ajankäyttöön ja siihen, mitä mielessä liikkuu.
Nyt en valitettavasti taida ymmärtää. Mihin ajankäyttöön? tai blogitekstistä; miten ”vanhemmuus jää jalkoihin”?
Blogi pohti sitä, että jos on paljon muuta mietittävää, se mietintähän näin arkijärjellä ajateltuna voi vaatia huomiota, joka on pois jostakin muusta. Siihen voi sanoa, että ainahan näin on, ja ainahan on jotakin mietittävää, ja se on totta, pelkkä putkiremonttikaan ei ole pelkkä putkiremontti vaan voi jättää vanhemmuuden jalkoihinsa, kun on muuta mietittävää.
Samat henkilöt, jotka Suomessa ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa, tuomitsevat Israelin (aina kun se on mahdollista eli aina), jossa sukupuolineutraalia avioliittoa pidetään täysin normaalina, ja kannattavat Israelin naapurimaita, joissa homot hirtetään. Toisaalta ihminen ei ole kognitiivisesti eikä emotionaalisesti johdonmukainen, minäkin kannatan Kekkosen-Paasikiven linjaa ulkopolitiikassa, mutta en hakisi suhtautumisessa homoihin mallia Venäjältä, sympatiseeraan herätysliikkeitä, joille homojen ihmisarvon kunnioitus on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Lipputangot eivät enää käy kaupaksi. Siinä missä 1980-luvulla vielä saatettiin myydä lähes 30 000 lipputankoa vuosittain, niin nyt niitä saadaan kaupaksi tuskin 5000 kpl. Siinä mielessä ei ole mikään ihme, että ydinperhettä, jota ei ole koskaan ollut, on lopulta hajomassa mielikuvissakin.
”Klassiseen” 1600- ja 1700-lukujen taitteen kristinuskoon vannovat kristityt katsovat, että on vaarallista hyväksyä sellainen humanistinen näkemys, että ihminen voisi löytää itsestään, luonnollisella järjellään, oikeat eettiset arvot, vaikka juuri näin luterilainen teologia opettaa.
Jos silmäilee Euroopan karttaa, niin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa, Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa,Englannissa, Espanjassa, Portugalissa ja Ranskassa sukupuolineutraali avioliitto on mahdollinen. Sen sijaan sen ovat totaalisesti tyrmänneet Venäjä, Latvia, Liettua, Puola, Ukraina, Valko-Venäjä, Slovakia, Romania, Moldova sekä Balkanin maat.
Kumpaan ryhmään Suomi haluaa kuulua?
Jolkkonen. ”Maltillinen”? Hän on nähdäkseni varsin kiivas ja asenteellinen. Toki hänen analyyttisyytensä ja sanavalinansa maalaavat tätä jonkin verran umpeen. Älykäs mies. Toki. Mutta että ”Maltillinen”.
Mitä sinä sanoisit tuolla logiikalla minusta? ”Sosiaalinen”? ”Ystävällinen”? ”Kristillinen”?
Karir-Matti Laaksosen kanssa samoilla linjoilla sikäli, että sukupuolineutraliteetin kiivaissa puolustajissa on varmaankin yli puolet kovia Israelin vastustajia. Tämä on tässä tällainen yksi ihmeellinen asia. ”Ihmisoikeus” tarkoittaa näissä kysymyksissä jotenkin erilaisia asioita näille ihmisille. Voi olla, että jokunen neutraliteetin kannattaja Suomessa saattaa jakaa jopa Iranin kanssa Israelista näkemyksen ”wipe out”. Samaan aikaan sillä tiedolla ei ole kuitenkaan suvaitsevuusrintamalle edes uteliaisuusarvoa, kun Iran kertoo, ettei heidän maassaan ole ”yhtään homoa”.
Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat ovat myös usein tarkkoja siitä, että muslimit saavat vapaasti harjoittaa uskontoaan toisessa kulttuurissa, mutta suvaitsevuuteen ei näytä kuuluvan sanoa mitään muslimien käsityksistä homoseksuaalisuudesta tai avioliitosta.
”Voi olla, että jokunen neutraliteetin kannattaja Suomessa saattaa jakaa jopa Iranin kanssa Israelista näkemyksen “wipe out”. Samaan aikaan sillä tiedolla ei ole kuitenkaan suvaitsevuusrintamalle edes uteliaisuusarvoa, kun Iran kertoo, ettei heidän maassaan ole “yhtään homoa”.”
Voiko olla? En ole tällaisista tyypeistä kuullutkaan.
Arvoisa blogisti Huttunen on näköjään ollut jossain määrin viidesläisten vietävissä. Vaikka hän on törmännyt termiin ”klassinen kristinusko” (viidesläisessä) herätysliikeretoriikassa, ei se tarkoita että kaikki puhe klassisesta kristinuskosta olisi sitä. Itse tunnen ihmisiä koti- ja ulkomailta, jotka eivät ole kiinnostuneet mistään kristinuskon muodosta seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen jälkeen (325-787) ja joilla ei ole harmainta haisuakaan evankelikalismista tai herätyskristillisyydestä, mutta jotka mieluusti keskustelevat klassisesta kristinuskosta.
Kari-Matti Laaksonen kirjoitti: ”Samat henkilöt, jotka Suomessa ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa, tuomitsevat Israelin (aina kun se on mahdollista eli aina), jossa sukupuolineutraalia avioliittoa pidetään täysin normaalina, ja kannattavat Israelin naapurimaita, joissa homot hirtetään.”
Pistipä pahan! Täytyykin miettiä, mikä kanta olisi sitten johdonmukaisempi:
1) ”Israel rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja hyökkää sotilaallisesti palestiinalaisia siviilejä vastaan – mutta hei, se on ihan ok, kun seksuaalivähemmistöjen oikeudet kerran ovat kunnossa”?
vai
2) ”Paha paha Israel on parantanut tuntuvasti seksuaalivähemmistöjen asemaa. Ergo: seksuaalivähemmistöjen aseman parantaminen on paha asia”?
Urpo Karjalainen kirjoitti: ”Karir-Matti Laaksosen kanssa samoilla linjoilla sikäli, että sukupuolineutraliteetin kiivaissa puolustajissa on varmaankin yli puolet kovia Israelin vastustajia. Tämä on tässä tällainen yksi ihmeellinen asia.”
Mie voin selittää:
Katsokaas, asia ei todellisuudessa ole niin kuin esimerkiksi tuon kommentin perusteella voisi kuvitella ajateltavan, että valtiot ovat joko kokonaan pahoja tai kokonaan hyviä.
Jokin osa-alue saattaa olla hyvällä tolalla ja toinen huonolla.
Sateenkaariasiat voivat olla kunnossa ja samaan aikaan syyllistytään muiden ryhmien syrjintään, kidutukseen jne. Kolmannessa valtakunnassakin kannustettiin kansalaisia terveellisiin elämäntapoihin, mistä ei seuraa, että jokaisen tupakoinnin vastustajan pitäisi kannattaa natseja. (ha, pelasinpa natsikortin.)
Riitta Bonny kirjoitti: ”Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat ovat myös usein tarkkoja siitä, että muslimit saavat vapaasti harjoittaa uskontoaan toisessa kulttuurissa, mutta suvaitsevuuteen ei näytä kuuluvan sanoa mitään muslimien käsityksistä homoseksuaalisuudesta tai avioliitosta.”
Veikkaisin, että avioliittolain uudistuksen aktiivikannattajilla lienee keskimäärin parempi tieto sateenkaarivähemmistöjen tilanteesta eri maissa kuin vastustajilla. Mutta mitä Bonnyn mielestä pitäisi sitten tehdä? Kieltää islamin harjoittaminen esim. Suomessa, tai edes rajoittaa sitä?
Olisihan hassua, että väittäisin islamin seksuaalieettisiä tulkintoja vastaan esim. tällä foorumilla, missä en ole huomannut yhdenkään muslimin ottavan kantaa asiaan.
Ei muslimien tarvitsekaan ottaa kantaa. Kukaan heistä ei hyväksy sukupuolineutraalia avioliittoa ja osan mielestä homoseksuaalit tulee tappaa.
Höpsistä Juhani. Nasima Razmyar tulee nyt ensimmäiseksi mieleen, ja tuskin hän ainoa on.
Saas nähdä, ovatko kansanedustajat yhtä edistyksellisiä kuin kansa. Uusimman kyselyn mukaan 66 % suomalaisista kannattaa minulle ja muille homoille kaikkia kansalaisoikeuksia:
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194943439934/artikkeli/enemmisto+suomalaisista+tahtoo+homoille+samat+oikeudet+kuin+heteroille.html
—
Lakimies Husein Muhammed kirjoittaa, että ”Päivi Räsäsen ja Timo Soinin kaltaiset uskonnolliset konservatiivit ovat yhtä suuri uhka länsimaiselle yhteiskunnalle kuin vanhoillinen islam”
http://www.vihrealanka.fi/node/8327/
Lakimies Husein Muhammed on väärässä. Melkeinpä menisin sanomaan, että lakimies Husein Mumamedin kaltaiset mielipiteet, joilla on kosolti Suomessa sympatiseeraajia ovat paljon vaarallisempia kuin konsanaan Päivi Räsäsen tai Timo Soinin näkemykset.
Ainoastaan Isis taitaa olla ohittanut sen kilometripylvään, johon edes punavihreän vasemmiston tympeä arabisympatia ei enää yllä.
Israel on arvoilmastoltaan hyvin lähellä pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia. Ihmekö tuo, kun maan pitkälti rakensi Israelin Työväenpuolue, joka ei koskaan kuulunut sosialistisen internationaalin oikeaan laitaan.
Pakko rientää puolustamaan. Husein Muhammed on aivan huippu jätkä. Ja erittäin tietoinen asioista, i mean it.
Täysin mahdollista, joskin tuntuu osaavan sen ainakin ajoittain kivasti kätkeä. En erityisemmin sympatiseeraa persuja enkä etenkään KD:tä, mutta eihän Soinin&Räsäsen rinnastamisessa vanhoilliseen islamiin ole edes siteeksi totta, minkä blogistikin hyvin luullakseni tietää.
Vanhoillinen islam on siis VANHOILLISTA, pakko seisoa caps lockin päällä, raakaa vodkaa. Soinin&Räsäsen uskonnollinen konservatiivisuus on ehkä konservatiivista Suomen 2000-luvun arvoliberaalissa media-ilmastossa, mutta tuskin muuten.
Olet Kari-Matti täysin oikeassa siinä, että Suomessa mikään poliittinen liike ei hirttäisi homoja torilla, meillä Soinin ja Räsäsen Suomessa ei tulisi ikinä olemaan poliisia, joka kiduttaisi homoja. Husein Muhammed tietää tämän, mutta hän annostelee. Hän rakentaa ajatuksistaan sellaisen cocktailin, että lukijat imaisevat sen naamariinsa ja tajuavat, mihin hän oikeasti tähtää. Kurdit ovat kärsineet niin paljon arabimaailmassa, että he tajuavat, mikä on pelin henki, ja he näkevät, millaiseen ansaan lännen vasemmistovihreät kiiruhtavat, ja Muhammed ei kiellä tätä, mikäli tunnen hänen ajatuksiaan. (En tunne henkilöä kauhean hyvin.)
Jep, tuo on totta. Sitäpaitsi Husein puhuu em. siteerauksessa todennäköisesti ennen muuta vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Reunahuomautuksena lisään, että itse sympatiseeraan monin kohdin todennäköisesti enemmän ”maallistuneita, ihmisoikeuksia kannattavia muslimeja” kuin Kristillisdemokraatteja tai (katolisia) persuja.