Tiistaina 15.3.2016 tulee viisi vuotta Syyrian sodan alkamisesta. Takana on viisi surullista tuhon vuotta ja valitettavasti loppua sodalle ei ole näkyvissä. Syyria muistuttaa meitä siitä, miten kansainvälinen yhteisö on epäonnistunut totaalisesti vaikuttamaan rauhan syntymisessä. Seuraukset ovat nyt näkyvissä pakolaistulvina niin Syyrian naapurimaissa kuin Euroopassa. Oma arvioni on, että kun ilmat lämpenevät nyt keväällä, Eurooppaan pakenevien määrä tulee kasvamaan vaikka millaisia muureja rakennettaisiin maiden rajoille.
Sodan uhrit
Tilastot ovat surullista luettavaa: yli 250 000 ihmistä on menettänyt henkensä ja yli miljoona ihmistä loukkaantunut sodan aikana. Asiantuntijoiden mukaan nämä arviot ovat kuitenkin alakanttiin, koska lukuja ei pystytä tarkkaan arvioimaan ja ihmisiä kuolee Syyriassa joka päivä lisää.
Näissä arvioissa eivät ole psykososiaalista tukea tarvitsevat henkilöt, joiden on mahdoton saada tukea traumoihin ja painajaisiin. Useat heistä ovat lapsia.
Pakolaiset
Ennen sotaa Syyriassa asui 23 miljoonaa ihmistä. Lähes puolet heistä on joutuneet jättämään kotinsa. YK:n mukaan 6,5 miljoonaa heistä ovat maan sisäisiä pakolaisia Syyrian sisällä ja 4,8 miljoonaa pakolaisia Syyrian ulkopuolella: lähinnä Jordaniassa, Libanonissa, Turkissa ja Irakissa, ja kasvavassa määrin Euroopassa. Humanitaarisen avun tarve on massiivinen.
Olen seurannut Jordanian pakolaisleirillä, kun perheitä on lähtenyt Kanadaan kiintiöpakolaisina. Samoin monet perheet ovat sopineet, että isä lähtee Eurooppaan ja äidit odottavat lastensa kanssa perheen yhdistämispäätöstä. Nyt sekin toivo on hankaloitumassa, kun monissa maissa tiukennetaan säädöksiä.
Vaikka luvut ovat käsittämättömän suuria, on kyse ihmisistä ja perheistä, jotka ovat paenneet tynnyripommeja, epävarmuutta ja väkivaltaa. Mikä heidän kohtalonsa tulee olemaan uudessa kulttuurissa, joissa epäluulo pakolaisia kohtaan on kasvussa?
Kaikkein vähiten pakolaiset odottavat tyhjiä lupauksia – onhan kyse elämästä.
Tuhon määrä
Syyriaa on tuhottu käsittämättömän paljon sitten maaliskuun 2011 jälkeen. Maailmanpankin tammikuussa julkaistun raportin mukaan kuudessa Syyrian isossa kaupungissa tuhot olivat 3,6–4.5 miljardia dollaria vuoden 2014 loppuun mennessä. Näiden tuhojen jälleenrakentaminen tulee kestämään vuosikymmeniä. Siis siinä tapauksessa, jos rauha saadaan aikaan ja jälleenrakentaminen alulleen.
Arviolta 630 000 rekisteröityä pakolaista yksistään Jordaniassa maksaa valtiolle 2,5 miljardia dollaria vuodessa, mikä on noin 25 % valtion budjetista. Todellisuudessa Jordaniassa Syyrialaisia on 1,3 – 1,4 miljoonaa eli 13 % maan väkiluvusta. Melkoinen haaste maalle kuin maalle. Libanonissa pakolaisia lienee lähes 2 miljoonaa ja maa taistelee selviytyäkseen.
Tulevaisuus?
Tilastot ovat tilastoja, mutta ihmiset niiden keskellä ovat ihmisiä. Tilastojen takana on tuntevia ihmisiä, samanlaisia kuin meistä jokainen! Rauha ratkaisisi paljon, mutta ikävä kyllä, sen saavuttamien ei näytä helpolta. Silti jaksan toivoa, ettei meidän tarvitsisi nähdä kuudetta Syyrian sodan vuosipäivää ja rauha saataisiin aikaan mahdollisimman pian, ja samalla Syyrian jälleenrakennus alkuun. Lapset saisivat turvallisesti mennä kouluun, talouselämä toimimaan ja pakolaiset voisivat palata koteihinsa – ilman pelkoa tynnyripommeista ja venäjän ilmaiskuista.
Helppoa se ei tule olemaan, mutta toivosta ei tule antaa periksi. Meidänkin asenteilla on iso merkitys: kohdellaan pakolaisia ihmisinä ja nyt syntyvien ihmissuhteiden kautta voimme olla eräänä päivänä mukana Syyrian uudelleen rakennuksessa – rohkaisemassa ja ihan konkreettisesti auttamassa, kun maa nousee tuhkasta!
P.S. Damaskoksen nurkilla on tapahtunut aiemminkin ihmeitä, niin miksei nytkin? (Apt.9:3-9:19) Jospa rauhakin voisi ilmestyä ihmeen kautta, kun isot pojat eivät siihen pysty?
Kysymys sodan alkamisesta on mielestäni vähän epämääräinen. Jo 2010 eräät ääri-islamin joukot valtasivat kristittyjä kaupunkeja, tekivät suurta vahinkoa ja tappoivat ihmisiä. Kristityt pääsivät hengähtämään vasta kun Syyrian hallituksen joukot vapauttivat noita kaupunkeja. Valitettavasti noiden tapahtumien tiedottaminen on jäänyt myöhempien tapahtumien jalkoihin, kun tilanne on laajentunut koko maata koskevaksi eri ryhmittymien väliseksi valtataisteluksi.
Tänään 15.3 on sodan virallinen alkamispäivä. Väkivaltaa oli jo ennen sitä, mutta kansa sai viisi vuotta sitten tarpeeksi mileivallasta. Seuraukset ovat olleet surulliset.