Bolivia on laamojen ja alpakkojen maa. Tarvitaanko siellä suomalaisia villasukkia? Sitä miettivät naiset pienellä Särkisalon saarella Salon seurakunnassa, kun saivat minut, paljasjalkaisen särkisalolaisen, nimikkolähetikseen Lähetysseurasta. He olivat tottuneet kutomaan villasukkia Karjalaan, mutta nyt mieleen hiipi epäilys – Boliviassa on varmasti villaa mielin määrin, kehtaako sitä edes ehdottaa… Miten kävi?
Bolivian evankelis-luterilainen kirkko parantaa Lähetysseuran tuella Andien alkuperäiskansojen elinoloja. Koko kyläyhteisön elämänlaatua parannetaan Latinalaisen Amerikan kulttuuriin kuuluvaan Buen vivir-ajatukseen perustuen. Buen vivir –ajatuksessa yhdistyy ihmisten hyvinvoinnin sekä elämän ja luonnon kunnioittamisen periaate, josta myös meillä läntisessä kulutusyhteiskunnassa asuville on paljon opittavaa.
Pieniä kasvihuoneita nousee yli 4000 metrin korkeudessa sijaitseviin kyliin tuottamaan vihanneksia asukkaiden muuten niin yksipuoliseen ruokavalioon, haasteensa väestön ruokailutottumuksien muuttaminen: valtavia salaatteja ja porkkanoita kyllä esiteltiin ylpeinä, mutta ei tiedetty mitä niille pitäisi tehdä. Niinpä kyläläisille päätettiin järjestää myös kokkikurssi.
Ilmastonmuutoksen myötä myös vesitilanne on Andeilla huonontunut nopeasti, ja joten kyliin päätettiin asentaa vesijärjestelmiä.
Yksi on tuote, jota he kuitenkaan eivät tee – villasukat. Hartiahuiveja, villatakkeja ja -puseroita ja sormikkaita syntyy, mutta kunnon villasukkia ei tuotteiden joukosta löydy. Niinpä Särkisalon Lämmintä lähimmäiselle –naiset saatiin vakuutettua siitä, että kutominen Boliviaan kannattaa. Nimikkolähetin matkalaukku onkin käynyt pieneksi satojen iloisenkirjavien villasukkien ja pienten vauvannuttujen pakkaamisessa matkalleen kohti Andien kylmiä maalattioita ja saviseiniä. Naisten välille on syntynyt sanaton viestintä, kutominen yhdistää ja vireillä on ajatus matkasta vuoristoon tapaamaan kollegoita, vertailemaan villoja ja oppimaan toinen toisiltaan. Solidaarisuus maailman vähempiosaisia kohtaan ei häviä suomalaisten keskuudesta, vaikka hallitusohjelmaa lukiessa siltä näyttääkin. Hyvinvoinnin ja resurssien tasaaminen kulutuksen ja itsekkyyden sijaan on maapallomme ainoa toivo, ja siihen kekoon kantavat kortensa myös Särkisalon naiset. Buen vivir!
Arja Koskinen
Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyö koordinaattori
