Koukkuuntumiseni kirjoittamiseen on vaihtunut puikkoontumiseen villasukkiin 🙂 Joskus joku vanhoillislestadiolainen, kirjoitteluuni tuskastunut mieshenkilö yritti saada minua kiinnostumaan jostain muusta asiasta kuin kirjoittamisesta ja ehdotti minulle tomaattiviljelyä, heh. Noh sen aika kohdallani ei ollut silloin eikä nytkään, ei ehkä koskaan, mutta kun pahimmat päänsisäiset puhinat on puhallettu ulos, on jäänyt tosissaankin aikaa muille jutuille ja se hyvä.
Eli puhistaan ja puhiskaa niin kauan kuin puhinaa riittää, niin elämä helpottaa ja vapaus koittaa <3
Tota, en nyt keksi mitään muuta puhuttavaa, ellei aleta vaihtamaan villasukkamalleja tai kokemuksia, haasteita ja onnenkantamoisia sillä saralla.
Kun pysyn tiukasti villasukkapuikoissa, en havaitse mitään ”puhistavaa” ympäristöstäni ja historia on jo ytimiin asti kaluttu. Noh, kohta on kevät ja voi olla, että pistän taas nokkani ulos täältä sukkavuoren takaa, saas nähdä 🙂 Pidetään sitten palopuheita, eiks jeh?
Ai sielläkö sinä olet, villasukkavuoren uumenissa? Olin jo huomannutkin, että et ole täällä juuri kirjoitellut viime aikoina.
Neuloessa aivot lepäävät ja syntyy uusia ajatusrakennelmia, joita voit sitten tuottaa ulos myöhemmin.