Lukijani.
Kävin kaupassa. Siellä minua odotti yllätys, jollaiseen en ollut ennen törmännyt. Hedelmävaaka oli vilustunut.
Kuten tunnettua, hedelmävaaka on maamme ruokakaupoissa ahkerassa käytössä. Sen pitää suoltaa kymmeniä hintalappuja mitä erilaisimmille tuotteille. Siksi se toisinaan väsähtää työhönsä. Milloin loppuu tarrarulla ja vaaka vinkuu apua. Milloin taas asiakas painaa epähuomiossa väärän tuotenumeron ja liimaa virhetarran sinne, minne ei pitäisi. Milloin punnitusalusta pompahtaa paikoiltaan ja vaaka menee sekaisin.
Jos vaaka väsähtää, niin henkilökunta auttaa mielellään. Siksi hakeuduin vian huomattuani lähimmän myyjän luo ja kerroin, että yksi laite näytti kahden gramman painoa nollan sijasta. Silloin kaikki muu jäi ja myyjä riensi ripeästi epäkuntoisen vaa’an ääreen. Uudelleenkäynnistys oli tarpeen. Kysyin odotellessa huvikseni, mahtoiko hän tietää syytä vikaantumiselle. Myyjä osoitti katossa olevaa ilmastointilaitetta ja totesi, että nykyvaa’at ovat hyvin herkkiä. Toisinaan pelkkä ilmavirta saa ne sekaisin.
Ystävälliseltä auttajaltani siis opin, että jopa hedelmävaaka voi vilustua. Sain hyvää palvelua ja samalla mieli huvittui pitkäksi aikaa. Sisäisesti kihersin kuin Tuntemattoman Vanhala ahvenen ja Hietasen sukulaisuutta [1].
Hyödytön palvelus
Kun kauppa palvelee vapaaehtoisesti, asiakas tunnistaa sen laatuna. Mutta näyttää olevan myös sellaista palvelua, mikä tuotetaan vain viranomaisen säännösten tähden. Se näyttää johtavan omituisiin ratkaisuihin, joista asiakas ei välttämättä hyödy lainkaan.
Olemme tottuneet siihen, että kaupan hyllyjen reunasta löytyy lappuja, jotka sisältävät tuotteiden myyntihinnan sekä niiden kilo- tai litrahinnan. Yksikköhinta helpottaa vertailua, joten valmistajien erikokoisista tuotteista löytyy kätevästi omalle kukkarolle ja muille mieltymyksille sopiva tuote.
Nimitys ”yksikköhinta” ymmärretään meillä liian yksioikoisesti. Viittaan siihen, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirasto asiasta sanoo: ”Yksikköhinta tarkoittaa tuotteen kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa.”
Ohjetta rutiininomaisesti noudattava merkintä on hyödytön ja rinnastuu jopa sopimattomaan markkinointiin, jos se on ”omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös”.
Sentit piilottavat, metrit paljastavat
Pari esimerkkiä.
Suomalaiset ovat kahvikansaa ja keittävät lempijuomaansa sekä kotona että työpaikoillaan. Kun suodatinpussit loppuvat, kaupasta haetaan uusi pakkaus. Niitä löytyy joka lähtöön. Olkoot tarjolla vaihtoehdot A, B, C ja D. Jokaisessa on eri pakkauskoko. Kolmen yksikköhinta on 0,01 euroa kappaleelta. A on selvästi muita kalliimpi. Muiden tuotteiden yksikköhinta – sentti – on liian pieni ja siksi kadottaa olennaista tietoa. Väitän, että sellainen heikentää olennaisesti asiakkaan mahdollisuuksia vertailla tuotteita keskenään.
Me emme osta suodattimia yksittäin. Sentin suodatinpussit paljastuisivat erihintaisiksi, jos yhden sijasta vertailtaisiin vaikka sataa pussia. Edullisin 100 kappaleen erä B:tä voi maksaa 55 senttiä ja D kalleimpana 125 senttiä. C olisi jotain siltä väliltä.
Talouspyyhkeiden valikoima on laaja. Yksikköhintana tapaa näkyä yhden rullan hinta. Se ei ole paras ratkaisu siksi, että harva käyttää pöydän pyyhkimiseen rullan kerrallaan. Rullat ovat sitäpaitsi hyvin eripituisia ja niiden arkit erikokoisia. (Talouspyyherullien korkeus ei onneksi juuri vaihtele, mutta leveys sitäkin enemmän.)
Edulliset ja hintavimmat tuotteet toki erottuvat muista jo nykykäytännön avulla. Mutta jos yksikköhinta vaadittaisiin ilmoittamaan euroina metriä kohden, niin keskihintaisetkin tuotteet asettuisivat helposti ymmärrettävään ja eroja tarkemmin kuvaavaan järjestykseen. Metrihintaa käytettäessä jopa tavaratalojen XXL-kokoiset satametriset jumborullat tulisivat täysin vertailukelpoisiksi 11-14 -metristen perusrullien kanssa.
– – –
Ruokahalu näköjään kasvoi syödessä! Hyvä palvelu johti toiveeseen saada kauppiaalta entistä parempaa palvelua.
Sinun
Harmaa rovasti
PS Tuli mieleen: Jos vähittäiskaupan hedelmävaaka saattaa joskus vilustua, niin voiko sama vaiva esiintyä myös leipomoissa ja einestehtaissa?
[1] Viittaus kirjaan Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Se Lahtisen ja Hietasen keskustelu, jota Vanhala aluksi sisäisesti nauraen mielessään kommentoi, käydään Ensimmäisen luvun VI alaluvun loppupuolella.
Minkähän laatuista dialogia ja/tai reflektioita sotilaitten pappi tahtoo tällä blogilla saada aikaan? Onko tekstissä kyse jonkinlaisesta symboliikasta ,joka pitäisi kaupunkilaisjärjellä ilman muuta ymmärtää ja oivaltaa ,pannen syventävän ajatusketjun liikkeelle?
Sanallinen ilmaisu vilustuneesta vaaàsta saattaa hymyilyttää ,mutta toivon että sotilaiden kanssa tuli keskusteltua muustakin kun kahden gramman erehdyksestä.
Kiitos kysymästä, Markku.
1. Teologinen perustelu löytyy Sananlaskujen kirjasta: ”Kahtalaista punnusta Herra vihaa, väärä vaaka ei hänelle kelpaa.” (Sananl. 20:23)
2. Sotilaiden pappina opin sen, että mahdolliseen pientäkin vaaraa aiheuttavan tilanteeseen ei ole lupa suhtautua olan kohautuksella. Se, että itse kykenee välttämään riskin toteutumisen, ei riitä. Sillä kun aikaa kuluu, joku muu todennäköisesti kärsii vahingon. Siksi havaitusta poikkeamasta on ehdoton velvollisuus ilmoittaa sille, joka voi puuttua tilanteeseen.
Ahaa, tässä keskustellaan siitä, että samoin kuin väärin näyttävä vaaka on korjattava , niin myös eettisten arvojen tulee olla kohdallaan ja lankeemuksista on tehtävä parannusta. Muuten voi pitkällä tähtäimellä koko elämä mennä metsään.
Jälleen kerran tulee mieleen se, että papeille ja muille saarnaihmisille arkielämän funktio on saarnan ainesten keräily.
Markku: ”Jälleen kerran tulee mieleen se, että papeille ja muille saarnaihmisille arkielämän funktio on saarnan ainesten keräily.”
Olet osittain oikeassa. Jotta kykenisi tulkitsemaan Raamatun sanoman oman aikamme todellisuuteen, on viisasta kulkea silmät ja korvat auki. Se ei sinänsä ole uutta, koska niin teki myös Paavali muun muassa Ateenan Areiopagilla: ”Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” (Apt. 17:23)
Toinen puoli totuutta on se, että saarnan uskottavuuden säilyttämiseksi papin elämäntavan on oltava mieluummin sopusoinnussa kuin ristiriidassa sanojen kanssa.
– – –
Kiitos lisäksi siitä, että kommenttisi ahaa-elämys auttoi minua hahmottamaan arkisena pitämälleni kuluttajansuojakäyttäytymiselle lisää teologista perustetta.
Markuksen evankeliumin (ja muidenkin) kuvaus Jerusalemin temppelin puhdistamisesta voidaan tulkita myös kuluttajansuojan näkökulmasta:
”He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” (Mark. 11:15-17)
Tulkinta: Oheistuotteilla eli kylkiäisillä ei saa hämärtää alkuperäisen tuotteen arvoa.
Eniten kaupassa otta pannuun pakkaushuijaus. Useat pakkaukset pyrkivät muotoiluillaan systemaattisesti antamaan väärän vaikutelman sisällään olevan aineen määrästä. Sitä ei mikään mikroskoopisen peienillä fonteilla pakollisena ilmoitettu grammamäärä korjaa. Ei niitä nää eikä aina ehdi kunnolla lukea ja vaikka näkisikin ei pieniä määriä osaa grammojen perusteella arvioida.
Seppo!
Kiitos havainnosta. Saman asian olen minäkin huomannut. Suurennuslasia kai pitäisi kuljettaa mukana.
Entinen Evira, 1.1.2019 lähtien Ruokavirasto, on laatinut vuonna 2016 Eintarviketieto-oppaan elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (17068/1). Se löytyy nykyisin osoitteesta (https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/asiointi/oppaat-ja-lomakkeet/yritykset/elintarvikeala/elintarvikealan-oppaat/elintarviketieto-opas_eviran_ohje_17068_1_fi.pdf).
Oppaan sivuilla 86-87 on seikkaperäinen selostus esille ottamastasi pakkaushuijauksesta eli täyttöasteen ongelmasta. Sen korjaamiseksi on annettu suositus. Yritysten ei ole pakko sitä noudattaa, mutta parhaat niistä kehittävät toimintaansa saamansa asiakaspalautteen, jopa yhden rakentavan ehdotuksen perusteella.