Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. (Hepr. 10: 25)
Kirkon ovet ovat taas käyneet. Savon Sanomat laskee, että arkkipiispan pääsiäisen seutuun ajoittuneet pakolaispuolustuspuheet olivat jo kolmas kerta, kun Mäkisen sanomiset johdattavat väkeä sankoin joukoin pois kirkon helmasta. ”Tämä oli viimeinen pisara!” ilmoitti muuan lähtijöistä. Hän oli siis ainoastaan odottanut oikeata lähtöhetkeä. Onnea vaan hänen valitsemalleen tielle. Siunausta kun on tässä tilanteessa pikkuisen vaikea toivottaa. Voisi tuntua ilkeilyltä. Mutta tuntuu oikeasti vain surulliselta.
”Kirkonhenkilö, joka uutisissa puhuu maahanmuuttajille annettavan kirkon tuesta, ei tue omaa ajatustani ev.lut. uskonnostani. Henkilö käänsi omalle uskonnolle selän!” perusteli lähtöään toinen. Tässä on toinen ääripää, nimittäin äärimmilleen viety individualismi (lue: itsekkyys ja ylpeys): Minun uskontoni, minun ajatukseni, minun Jumalani. Minulle pitää leipoa oma ehtoollisleipä, olen niin merkittävä ja tärkeä henkilö. Minun mielipiteeni ovat tärkeämpiä kuin kirkon opit tai Raamatun tekstit. Nyt on minun mieleni pahoitettu. En anna anteeksi.
Sanotaan, että suuret sanat eivät suuta halkaise. Kuitenkin Raamatun Jumala ilmoittaa varsin selkeällä tavalla olevansa ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Marssijärjestys on aina vain ja yhä edelleenkin muuttumaton: Jumala vie ja ihminen vikisee.
Jumala lupaa laittaa meidät kaikki kerran tilille sanoistamme ja teoistamme. Tarkkaan ottaen sanatkin ovat jo tekoja. (Matt. 5:) 21. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. 22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
Okei. Jeesus kärjistää asioita osoittaakseen, miten tärkeätä on se, miten lähimmäistemme kanssa tulemme juttuun eli emme. Puukolla tapettu päätyy hautaan, julmilla sanoilla surmattu kuolee pystyyn. Meidän ihmisten on turha yrittää lepytellä Jumalaa, jos meillä on selvittämättömiä riita-asioita lähimmäistemme kanssa. Jumalaton kuvittelee tyhjiin raukeamisella välttävänsä viimeisen tuomion. Viimeisenä päivänä kaikkien ihmisten on kuitenkin polvistuttava Jumalan valtaistuimen edessä. Vähän viime tinkaan selvittely inhimillisesti ajatellen jää, mutta jos tämä on Jumalan mielestä hyvä idea, niin olkoon sitten niin.
Viimeisellä tuomiolla lienee paljon niitä, jotka olisivat toivoneet eläessään saaneensa paremmat perustelut sille, miksi puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa. Olisihan noita perusteluja toki ollut, vaan kun ei ollut aikaa, malttia ja mielenkiintoa selvittää, että elämän tarkoitus on rakkaudessa kasvaminen ja valmistautuminen iankaikkista elämää varten, ei rikkaudessa kasvaminen ja valmistautuminen iankaikkiseen eroon Jumalasta.
Sopimattomista, typeristä, mauttomista tai solvaavista puheista ovat varmasti jäneet itsekin kiinni myös ne, jotka nyt eivät muka ollenkaan ymmärrä, mitä arkkipiispa tarkoitti kielteisen päätöksen saaneitten pakolaisten puolustamisella. Ainahan ihminen ymmärtää, mitä sille sanotaan, mutta usein väärin, ikävä kyllä. Etenkin tahallinen väärinymmärtäminen on tätä nykyä niin suurta huutoa, että sen ilmi tuomiseen tarvitaan vihapuhetta. Se lähtee pienestä, mutta kun porukassa tyhmyys pruukaa tiivistyä, niin äkkiäkös se mopo taas ottaa ja lähtee kansan kärttyisistä känsäkourista pöpelikön puolelle.
(Jaak. 3:) 5 Kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! 6 Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta…. Kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. 9 Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. 10 Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!
Jeesuksen persoonaan kuuluu ehdottomuus tietyissä asioissa. Siis ei sekä-että vaan joko-tai. (Lk. 11: 23) Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. (Mt 18:3b-4) ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4. Sen tähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa”.
Mutta niitä, jotka tulevat Jeesuksen luo, hän ei aja mopollakaan pois. Jeesus tahtoo opettaa meille oikeanlaista eli Jumalalle kelpaavaa mielenlaatua.
Matt. 11: 28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Uskallan väittää, että ihmiset luopuvat kirkosta liian helposti jonkun yksittäisen kristityn huonosti valittujen sanojen vuoksi tai sitten kyseessä on massiivinen yritys joukkopaeta Jumalan kasvojen edestä. Älkää loukkaantuko meihin taitamattomiin kirkon palvelijoihin tai näkyvään kirkkoon näkymättömän kustannuksella, pyydän! Ottakaa mieluummin selvää siitä, mikä kirkko oikein on.
”Kirkko tuntee Jumalan sille julistaman ja uskoman kaksinaisen elämän, joista toinen on uskossa ja toinen näkemisessä, toinen pyhiinvaelluksen aikana ja toinen iankaikkisuuden asuinsijoissa, toinen työssä, toinen levossa, toinen tiellä (lat. Via), toinen isänmaassa (lat. Patria)”, kuten kirkkoisä Augustinus aikoinaan kirjoitti.
Kirkko on Kristuksen kroppa maan päällä. Kristus itse on pää, me Kristuksen omat tuon kehon jäseniä. Kristuksella ei ole täällä maan päällä muuta kuin meidän kätemme ja jalkamme apunaan. Jos jalat ottavat jalat alleen ja kädetkin katoavat käsittämättömällä tavalla, niin silloin tällaisen ruumiistairtautumisoperaation lopputuloksena jäljelle jää pelkkä kirkkotorso. Ei kirkko voine kädettömänä toimia?
Suosittelen meille kaikille henkilökohtaista tutustumista Jeesukseen vielä hyvän sään aikana, siis ennen kuin vielä tätäkin pahemmat päivät tulevat. Lähempi tutustuminen arkkipiispaan ei tietenkään olisi pahitteeksi, mutta ei kuitenkaan autuuden kannalta välttämätöntä, sillä hän ei tule lausumaan sinusta viimeistä sanaa viimeisenä päivänä. Sen tekee kaikkien valtojen yläpuolelle korotettu Herra Jeesus Kristus. Tuosta tuomiosta ei enää myönnetä valitusoikeutta, mutta se tulee kuitenkin olemaan ehdottoman oikeudenmukainen.
Onpahan Savon Sanomien toimittaja käsitellyt aihetta yksisilmäisesti; lähteenä ainoastaan eroakirkosta.fi:n vapaa-ajattelijapropaganda. Riittääkö tällainen asenteellisuus savolaisille viäräleuvoille tottuuveks?
Arkkipiispa Kari Mäkinen on joutunut koko kansan silmätikuksi jo aikaa sitten. Pari vuotta sitten bloggasin tällaisen:
https://www.kotimaa.fi/blogit/eroa-arkkipiispa-kari-makinen/
Kumpi on parree: Olla koko kansan silmätikku vai koko kansan tikkunekku? Tikkunekkua siis nuolaisisi jokainen?
Jos joku eroaa kirkosta piispan takia, tarkoittaa sitä, että kieltää Jumalan, jota hän edustaa. Tuleeko ihmisestä ateisti osittain tulee, mutta ei absoluut!
Kun olen taustaltani Esikoislestadiolainen ja olen siitä avautunut näkemään Jumalan valtakuntaa laajemmin, minulle on tullut kiusaus erota kirkosta. En kenenkään ihmisen tai ryhmän tähden, mutta se lokeroiminen esimerkiksi ehtoollisyhteydellä pelaaminen tuntuu vastenmieliseltä. On myös muita syitä, joka vaikuttaa siihen, että etäännyn valon nopeudella kirkosta, tosin en ole ihan varma ikä odottaa siellä mitä lähenen. Harkita täytyy vielä.
”Moni poliitikkokin voisi ottaa mallia” – Parit pääkirjoitukset tukevat näköjään arkkipiispaa eli Iltalehti ja Pohjolan Sanomat kuten sivustolta saa lukea. Arkkipiispan po puhe taitaa olla todella varsin väärinymmärretty.
Mitä noihin eroaaltoihin tulee niin niihin nyt ei näköjään tarvita juuri mitään. Aina voi vauhdittaa ajatustaan erota kirkosta vetoamalla milloin kenenkin sanomisiin. Ja sitten voikin viihdyttää itseään huutelemalla aidan toiselta puolelta.
Hyvä kirjoitus Hannu. Väärin ymmärtämiseen ei vaadita paljon, jos korvat ovat valmiit kuulemaan vääryyden. Asenne on ratkaisevaa. On aina niitä, jotka oikaisevat lukemiset ja kuulemiset ja lopulta vastaavat ennen kuin ovat kunnolla edes kuunnelleet tai lukeneet.
”Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys. Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” Sanal.18:12-13
.
Kertokaa nyt viisaat mitä hän tarkoitti. Mielenkiintoista että meillä on arkkipiispa joka ei osaa puhua niin että häntä ymmärretään.
Juhani. Tekstini lopussa olevasta Savon Sanomien linkistä pääset katsomaan myös arkkipiispan TV-haastattelua. 10-minuuttisen haastattelun viimeisellä minuutilla toimittaja tekee kysymyksen, josta tämänkertainen huuto ja haloo alkoivat. Arkkipiispa vastaa aivan eri tavalla kuin miten häntä on tulkittu. Eli Mäkisen suuhun on pantu paljon sellaista, mitä hän ei todellakaan sanonut! Tsekkaa itse!
Arkkipiispan lausuntoa voidaan tulkita, ja se on huono juttu.
Mitä Arkkipiispa sitten sanoi? Mielestäni sen, ettei Kirkko voi sulkea oviaan hädänalaisilta ihmisiltä, jotka tulevat hakemaan kirkolta suojaa.