Esko Valtaoja on mielenkiintoinen ajattelija ja mediapersoona. Hän on eräänlainen nykyaikainen homo universalis, yleisnero. Enkä tarkoita tätä lainkaan ikävässä merkityksessä.
Eräässä Ylen haastattelussa pari vuotta sitten Valtaoja sanoi perustavansa mielipiteensä tietoon. Hän kertoi olevansa tiedonhaun ammattilainen ja lukevansa erittäin paljon. Omalla asiantuntemuksella voi mielekkäästi arvioida vain murto-osaa hänen kannanotoistaan. Ne, joita kuvittelen voivani arvioida, ovat yleensä ihan hyviä. Kukaan tuskin osuu kaikessa täysin oikeaan, mutta tieto täsmentyy.
Joskus näyttää siltä, että pienikin virhe saa koko rakennelman kaatumaan. Epäuskottavuus yhdessä kysymyksessä luhistaa kaikkien henkilön väitteiden uskottavuuden. Tällaisen mielikuvan saa kun lukee eri sosiaalisen median kanavien uskomusten etiikkaan erikoistuneiden kenttäoikeuksien tuomioita.
Eihän näin tarvitse olla! Edes keskeinen asiavirhe ei välttämättä muuta johtopäätöksiä. Ja juuri ne ovat usein kaikkein tärkeimpiä.
Vastikään Valtaoja esitti, että islamia hallitsee nykyään wahhabilaisuutena tunnettu äärivanhoillinen suuntaus. Sen suurin tukija on Saudi-Arabia, joka levittää ideologiaa muualle islamilaiseen maailmaan.
Vaikka Valtaoja esittää asian ”uskontohistoriallisena faktana”, siinä on monia ongelmia. Moni ääriliikkeitäkään edustava muslimi ei pidä wahhabilaisuutta islamina lainkaan. Muutenkaan wahhabilaisuutta on vaikea pitää islamia hallitsevana suuntauksena. Kaikki konservatiivisuus ei ole wahhabilaisuutta. Mielenkiintoista, ettei tähän kysymykseen puuttunut kukaan esimerkiksi aiheesta virinneessä keskustelussa täällä blogeissa aiemmin.
En tiedä, mihin Valtaoja perustaa väitteensä wahhabilaisuuden merkittävästä roolista. Saudi-Arabia kyllä on wahhabilaisuuden linnake ja edistää ideologiaa aktiivisesti myös muualla. Tästä huolimatta wahhabilaisuus ei ole saavuttanut kovin suurta suosiota islamilaisessa maailmassa. Se ei ole saavuttanut kovin merkittävää jalansijaa edes ääriryhmissä. Se on yksi haara 1700-luvulla alkaneesta islamin sisäisestä uudistusliikehdinnästä. Tästä löytyy helppo ja nopea yleiskatsaus esimerkiksi tästä islamia käsittelevästä Islam-nimisestä kirjasta (Into 2014).
Edes ääriryhmissä ei ole kyse yhtenäisestä joukosta. Jos islamia ajattelee kenttänä, ne ovat sen hyvin eri laidoilta. Ulkoa katsoessa niissä on paljon samaa, mutta moni ryhmä ei tunnusta toisen ryhmän edustavan islamia lainkaan.
Islam-kirjasta löytyy tukea myös Valtaojan ajatukselle islamin sisäisestä uudistumistarpeesta. Tämä oli Valtaojan kannanoton keskeisin ajatus, eikä se kaadu asiavirheeseen wahhabilaisuudesta. Jähmettyneet tulkinnat ja äärivanhoillisuus voi tuntua ongelmalta, vaikka sillä olisi wahhabilaisuuden sijaan kymmeniä muita nimilappuja.
