Kun puhutaan Suvivirrestä, ihmisten mieleen välähtävät varmaankin tekstin alku, sävelmä ja tilanne, johon virsi on totuttu liittämään. Suvivirrestä on tullut itsenäinen käsite, johon sisältyy muutakin kuin virren teksti. Ehkä siksi Suomen nykyisen luterilaisen virsikirjan virren 571 sävelmää ei ole liitetty kirjan muihin virsiin, toisin kuin 1700- ja 1800-lukujen virsikirjoissa. Muutamat muutkin virret ovat vakiintuneet lähes samalla tavalla. Esimerkiksi Virsi 21 ”Enkeli taivaan lausui näin” on selvästi jouluvirsi. Sen sävelmän liittyminen marianpäivän virteen 50 saattaa tuntua joulun ja marianpäivän yhteyden liialliselta korostamiselta. Virsi 377 ”Sun haltuus, rakas Isäni” taas on liittynyt hautajaisiin niin tiiviisti, ettei kirkolliskokous vuonna 1986 hyväksynyt edes sen sävelmän elävöittämistä. Vastaava sävelmän elävöittäminen on toisaalta varmaan edistänyt uuden virren 600 ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” suosiota – kiinnostavaa on, että Erkki Melartinin sävelmä alkuperäisessä tasatahtisessa muodossaan taas jäi pois suomenruotsalaisesta virsikirjasta.
Virsikirjassa on kuitenkin paljon sävelmiä, jotka on liitetty useaan tekstiin. Virsikirjoja uudistettaessa on aina keskusteltu sävelmien määrästä. Joskus on esitetty määrän rajoittamista muutamaan kymmeneen. Epäilemättä seurakuntalaisten enemmistölle tuollainenkin moninaisuus tuottaa ongelmia. Kanttoritkin tarvitsevat yleensä nuottien apua. Virsikirjan lisävihkon valmistelussa ollaan kuitenkin päätymässä ehdottamaan, että vihkon jokaisella virrellä on oma sävelmänsä, joka ei yleensä ole ainakaan aiemmasta virsikirjasta tuttu.
Valmistelussa tuli juuri eteen hieman yllättävä tilanne. Työryhmä oli jo päässyt joltiseenkin yksimielisyyteen ehdotukseen otettavista virsistä. Säveltäjäseminaariin osallistuneille oli tarjottu varsinkin sellaisia tekstejä, joille ei ollut löydetty sopivaa sävelmää. Uusia sävelmiä tuli viime hetkellä runsaasti. Joukossa oli sävelmiä sellaisiin teksteihin, jotka oli ajateltu ohittaa. Kiinnostavat sävelmät saattavat kuitenkin nostaa näitä tekstejä uudella tavalla esille.
Mahtavatko yleistynyt nuotinlukutaito ja sävelmien opiskelun mahdollisuus vaikkapa Youtuben avulla korostaa virsien tekstin ja sävelmän yhteyden merkitystä, kunkin virren omaleimaisuutta?
Erkki Tuppurainen
Virret ja hengelliset laulut kuuluvat hengellisiin tilaisuuksiin ja ovat aivan kuin ”sydänten avaajina” ja yhteyden luojina. Olimme kerran mieheni kanssa suviseuroissa. Matkasta väsyneenä kuuntelin seuraväen voimakasta virrenveisuuta, joka kertoi Jeesuksesta ja Taivaan Kodista niin hellän hoitavana kuin Gileadin balsami sieluuni.
Veisasimme suvivirren kokonaan eräässä suljetun laitoksen Raamattupiirissä. Osanottajat ihmettelivät, kuinka kauniit sanat on koko virressä, niin miksi kuitenkin siitä yleensä lauletaan vain kolme ensimmäistä säkeistöä.
Olisi toivottavaa, ettei lisälauluvihkossa hengellisen laulun synonyyminä olisi enää ”mahdollisimman raskassoutuinen, monotoninen, synkkä ja vaikeasti laulettava” kuten tähän asti!
Hengellisessä laulussa voi olla myös kaunis melodia ja se voi olla duurissa, sekä kuvastaa omaa aikaansa!