Olen, muun ohella, Tampereen yliopiston työntekijä ja vapaa-ajattelijoiden jäsen.
Jos vetäisin kouluvierailun ja mainostaisin yliopistoa yleisesti tai sen jotain oppiainetta, tätä pidettäisiin normaalina. Tottakai julkisen vallan koulussa saa mainostaa julkisen vallan organisaatiota. Voisin hyvin kertoa vaikkapa tämän yliopiston matematiikasta, jos pitäisin matematiikan tuntia.
Kenellekään opettajalle ei tulisi edes mieleen kutsua minua mainostamaan vapaa-ajattelua yleisesti. ”Jori, tulisitko ensi viikolla pitämään aamunavauksen? Voisit muistuttaa ettei jumalia ole, kertoa vähän vapaa-ajattelijoista ja ehkä lukiolaisista saa jäseniäkin.” Jos yhteiskuntaopin tunnilla esimerkkinä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta olisi aina eroakirkosta.fi-palvelu, saisi opettaja luultavasti huomautuksen.
Virsivisaa koskeva keskustelu liittyy minusta juuri tähän roolien eroon. Onko Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkisen vallan osa, joka kuuluu luontevana osana mm. kouluun? Vai onko se eräs järjestö, eräs aatteellinen toimija, jolle koulua ei pidä antaa oman aatteen levittäjäksi?
Eihän uskonto ole ainoa asia, josta on keskusteltu. Vegaanit eivät pidä siitä, että Maitotyttö kiertää kertomassa lehmistä. Pasifistit tuskin innostuvat intin esittelystä. Lienee SETAkin jossain käynyt, ja siitä eivät pidä Aito avioliitto -aktiivit.
Kuitenkin kaksoisroolissaan valtionkirkot ovat aivan erityisiä rajatapauksia. Historiallisista syistä kirkkojen rooli koulussa on paljon suurempi kuin mitä ne epäilemättä tänä päivänä saisivat uusina toimijoina. Keskustelu jatkuu, ja minusta olennainen pohjavirta on juuri tämä näkökulman muutos. Se mikä ennen on ollut Kirkko(tm), on yhä useamman silmissä Evlut kirkko ry, järjestö siinä missä monet muutkin.
Tämä on todella hyvä uutinen. Väittikö joku jossain, ettei Raamatun opiskelu kiinnosta..?
Ensi vuoden alussa alkaa lisäksi uusi raamatunopetusakatemia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita opettamaan Raamattua. Lisää voi kysyä TT Eero Junkkaalalta.
Myös Espoonlahdessa (Soukan kappelissa) pidetään helmikuussa yksi kouluspäivä. Olkaa hereillä, jotka haluatte vaikuttaa siihen, että Raamatun tuntemusta lisätään Suomessa: pankaa hakemukset tähän koulutukseen.
Hyvä merkki, että ihmisiä on alkanut kiinnostamaan muutakin kuin hedonismi ja materialismi. Siellä missä julistetaan Sanaa Hengessä, on aina kuulijoita. Siellä missä on ihmismielen mukaista korvasyyhyn saarnaamista, ei ole kuulijoita ja sellaiset huoneet jäävät tyhjiksi.
”Minä muutan teidän juhlanne murheeksi ja kaikki teidän laulunne valitusvirsiksi. Minä panen kaikkien lanteille säkkipuvun ja teen kaljuksi jokaisen pään. Ja minä saatan teidät suremaan, niinkuin ainokaista poikaa surraan, ja se päättyy, niinkuin päättyy katkera päivä. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän.” – Aamos 8:10-11
Ja itse suosittelen myös tutkimaan Raamatun profetioita, sillä ne toteutuvat aivan silmiemme alla, oli kyseessä sitten Lähi-idän tapahtumat, talouden romahdus, Venäjän liittouman nousu, nälänhätä, epidemiat tai luonnonkatastrofit.
http://ennustuksia.com/miksi-kirjoituksien-ennustukset/
Olen ymmärtänyt, että uskonnolliset aamunavaukset ovat nykyisin jokseenkin harvinaisia. Olen ymmärtänyt, että aamunavauksen voi pitää mistä tahansa kelvollisesta aiheesta. Olenko ymmärätnyt väärin? Joku opettaja voisi selittää asiaa.
Olet ymmärtänyt aivan oikein.
Uskonnolliset päivänavaukset ovat poikkeuksia sekä omassa koulussani että tietojeni mukaan muuallakin. Meidän työpaikalla olen käytännössä ainoa, joka siteeraa Raamattua päivää avatessaan.
Meillä päivänavaus kuuluu keskusradion kautta paitsi lukioon myös yläkoulun puolelle. Epäilen, että alakoulun opettajilla on myös ei-uskonnollinen sanoma. Kenties joku sillä puolen koululaitosta työskentelevä tarkentaa asian?
Vaihtelee kovasti paikkakunnan ja koulun mukaan. Mutta harvinaisia ovat sikäli, että suurimmalta osin ei käsitellä uskontoa. Mutta eivät niin harvinaisia, että kyseessä olisi joku vuosittainen käynti.
Vapise, Jori: Ruttopuiston rovasti on ollut 35 vuotta Ressun lukion koulupappina. Kunnia-Ressun arvonimikin minulle on myönnetty.
Olen ymmärtänyt, että koulu valmistaa oppilaita elämää ja yhteiskuntaa varten. Uskonto yleensä ja kristinusko aivan erityisesti kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan. Kun menen Ressuun, tiedän, että saan olla tukemassa siellä työskenteleviä kirkon jäseniä heidän omalla työpaikallaan. Pyrin myös aamunavauksissa puhumaan nuorten elämään kuuluvista aiheista sillä tavoin, että kirkkoon kuulumatonkin (jos suvaitsee olla kuulolla) voisi noista aamupakinoista saada jotakin itselleen. Kas kun koulu ei ole minun saarnatuolini. Saarnatuolini on Vanhassa kirkossa, Lönnrotinkadun toisella puolella, koulua vastapäätä.
Jo pitkään syksyn ylioppilaat ovat saaneet lakkinsa Vanhassa kirkossa itsenäisyyspäivän alla. Ja jos syystä tai toisesta koululaiset pitäisi evakuoida, on Vanha kirkko juuri se paikka.
Meillä tämä homma on näihin asti hoitunut tälviisiin. Et viitsisi, Jori, koko ajan niuhottaa ja nillittää, sitkeä kristinuskon vainoamisesi kun alkaa pikku hiljaa muistuttaa vainoharhaisuutta. Aamen.
Ei suinkaan se *nyt* voi vainoharhaistuutta entistä enempää muistuttaa. Samalla kaavallahan tässä on toimittu jo kauan aikaa.
Uskonto ja kristinusko kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaan – miten paljon? Miten paljon nyt, entä kun ressulaiset ovat 20-vuotiaita tai 30-vuotiaita? Minusta tämä perustelu pitää joka päivä entistä vähemmän vettä.
Sopii miettiä mitä tästä Suomesta ja suomalaisuudesta on kohta jäljellä.
Talous on kuralla ja erilaiset ongelmat rehottaa.
Meitä yhdistää kansana vahvimmin kaksi tekijää: Meillä on yhteinen kieli ja pyöreästi 75 % meistä on kristittyjä ja perinteisiä ihmisiä. Kristinusko on pitänyt Suomea yhtenäisenä aiemmin kun on ollut vaikeita aikoja. Kristinuskoa kuitenkin tänä päivänä ahdistellaan monelta suunnalta ja jotkut radikaalit kuvittelevat jopa tekevänsä siinä jotain hyvää. Vihamielisyys kristillisyyttä kohtaan raatelee ulkoa päin ja opin haalistaminen/vääristäminen sisältä päin. Poliittisen radikaaliporukan kannattajat pyrkivät hyökkäämään sekä sisältä että ulkoa päin periaatteella kaikki entinen matalaksi. Jos ei tuossa vielä tarpeeksi niin myös Islam haastaa kristinuskon.
Islamin edustajat arvostelevat että Raamattu on ajan saatossa väärennetty. Tuota väitöstä vastaan voi olla entistä vaikeampaa kamppailla jos Mäkinen, Askola & Co julistaa aivan eri tavalla kuin muut. Aika monet kirkossa kävijät toki osaavat kääntyä dokumentaation puoleen ja lukea itse mitä Raamatussa sanotaan. Tietokonealasta poiketen se päivitetty dokumentti ei aina ole se paras.
Meitä riitaisia suomalaisia ei kohta yhdistä mikään jos kaikki yhteiskunnan normit ja perinteinen hyvä mukaan lukien meitä aiemmin vahvasti yhdistänyt kristinuskokin pyritään repimään alas kuten näyttää olevan radikaalihenkisten tahojen poliittisissa tavoitteissa.
Kristinusko on aika lailla kadonnut tuollaisena yhdistävänä tekijänä. Kuoret siitä on kyllä jäljellä, nekin tosin sortumassa.
On mielenkiintoinen blogin aihe mikä oikein yhdistää suomalaisia. Ehkä ei suoraan mikään, vaan kyseessä on verkko. Viittaan jälleen tähän: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=131&id=9379
Rauli Toivonen. Mitä Raamattua siteerata: uusinta vai sitä edellistä vaiko kenties JT:n väärennettyä ns Uuden maailman käännöstä?
Kyllä kaikkien musiikin lajien tuntemus liittyy koulun yleissivistävään tehtävään. Kaikkea voi ja tuleekin kuunnella, ihan kaikkea ei ehkä sovi laulaa. Itse en esimerkiksi sallinut Internationalea yhteislauluna historian tunnilla, vaikka muuan innokas kommunistioppilas sitä pyysi. Levyltä se toki kuunneltiin. Ev.lut. uskontoa opiskeleville virsiin tutustuminen myös itse laulaen on mielestäni ihan asiallista pedagogiikkaa, toisuskoisille riittänee Suvivirren ja Enkeli taivaan tunnistaminen kuultuna.