Tuhat ihmistä on linjoilla ja useita tuhansia paikanpäällä, kun Taizén yhteisön uudenvuodenkokoontumisen hartaus alkaa Facebook-videona suorana lähetyksenä Latvian Riikasta. Lähetys osuu puoliyllätyksenä juuri oikeaan arkihetkeen, kummallisen levottomaan oloon työpäivän päälle.
Taizén veli puhuu rauhallisesti. Siitä, miten Jeesus muistutti, että kohtaamme hänet itsensä, kun kohtaamme yhden vähäisimmistä. Vieraanvaraisuuden merkityksestä perhepiirissä ja Euroopassa. Suuri rukousjoukko puhuttelee pelkällä olemassa olollaan.
Ristin kumartamisen rukoushetki on pitkä ja kiireetön. Kun laskee päänsä, voi jättää ristin juureen omat huolet ja muiden, joita kantaa harteillaan.
Tänä vuonna on paljon ristin juurelle jätettävää. Taakkoja ja huolia maailmasta, joka käy yhä ahtaammaksi. Tuhansien nuorten rukouslaulu on kuin laiva, joka kuljettaa ajatukset kohti Kristusta kaiken keskellä.
On aika jättää ristin juurelle myös menneen vuoden monet kirkolliset mielipiteenvaihdot ja tuumaukset tällä palstalla ja elävässä elämässä: paljon on vuoteen mahtunut tunnetta ja näkemystä. Kannustuksia ja harmistuksia, järjestäytymistä ja kannunvalantaa, kaupunkiviljelmän pystytystä ja purkua, erimielisyyksiä ja näkemyseroja, onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kohtaamisia ja pyrintöjä, oleellisia ja epäoleellisia alleviivauksia, kauan odotettuja kiitoksia, virallisten ja virattomien kysymyksiä, tasa-arvo-kysymyksiä, kirkollisen oikeiston ja vasemmiston asemaan liittyviä kysymyksiä ja niin edelleen. Kaikilla mielipiteillä ja kädenväännöillä on paikkansa, mutta kristityn sisäinen elämä on jotain paljon syvempää. Kristus on jotain paljon suurempaa.
Toivoisin kirkolliseen elämääni sitä, mitä Taizén nuorissa näkee: että yhä useammin kohtaisimme toisemme yhteisen rukouksen merkeissä. Silloinkin, kun toisella on jokin täysin sietämätön ominaisuus tai mielipide, voisimme nähdä toisemme ”rukouksen silmin”.
Kaikesta huolimatta ja kumminkin. Ristin juurelle päättyy tämä vuosi ja olkoon ensi vuonnakin johtotähtenä ajatus Kristuksesta, elämän lähteestä.
