Kotimaa24 uutisoi miten vitsiuskonto sai vihkiluvan. On sinänsä mielenkiintoinen kysymys miten uskonto määritellään, Minusta tärkeämpi pointti on kuitenkin toinen.
Oletetaan, että uskonto on täsmällisesti määriteltävissä ja tunnistettavissa. Jokin lautakunta voi siis oletuksen mukaan absoluuttisen varmasti sanoa ”Tämä ryhmä on seurakuntaa vastaava porukka ja sen oppi on uskonto.” Kaikenlaiset vitsiuskonnot voidaan sulkea pois. Tällöin jää toinen kysymys:
Mitä erityisiä oikeuksia pitää saada aatteen, joka on uskonto? Entä ryhmän, joka on kirkko, seurakunta tai vastaava?
Kysymyksiä on kaksi, ja ne eivät ole sama kysymys.
Ensinmainittu viittaa lähinnä omantunnonvapauteen. Pitääkö abortista saada kieltäytyä uskonnollisin syin? Pitääkö koulun tehdä kasvisruokaa adventistille, ei-uskonnollisin syin vegaanille, molemmille vai ei kummallekaan?
Pitääkö passikuvassa saada olla muslimihuivi päässä? Tähän viittaa esimerkiksi vitsiuskonnon, pastafarismin, halua saada kuvauttaa itsensä pastasiivilä päässä.
Toinen kysymys on uskonnollisten ryhmien oikeudet. Miksi evlut kirkolla on vihkimisoikeus, mutta jääkiekkoseuralla ei? Miksi Tapparaa saa pilkata, mutta toisilla ryhmillä on jumalanpilkkalaki suojana?
Tai ottaakseni aivan konkreettisen pienen esimerkin: Miksi kiinteistöjen varainsiirtoverosta on vapautettu uskontokunnat?
Hyviä kysymyksiä. Uskonnonvapauslaissa on hyvin ympäripyöreästi määritelty uskonto. Yleisesti voi sanoa että ei voi etukäteen tietää, millainen uskonto menee läpi. Suomessa esimerkiksi islamilaiset yhteisöt hyväksytään uskontokunniksi mutta ei skientologiaa.