Vl-liikkeen EHKÄISYKIELLOSTA puhuttava NYT

Nyt on aika IHAN OIKEASTI, KÄSI SYDÄMELLÄ ja SELKOKIELISESTI tuoda riviin, poikki ja pinoon KAIKKI vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellosta johtuvat kipeät kohtalot ja moninaiset pahoinvoinnit. Kertakaikkiaan. Kyllä; olen nyt kuin purkautumisillaan oleva tulivuori, sisälläni kuplii karseen kamalasti enkä tiedä keinoa sen hillitsemiseksi. ARGH! Sanalla sanoen: pahalta tuntuu, ihan mielettömän pahalta.

Äläkä tule sanomaan, että suurperheen onnellisuudesta pitää puhua, siitä puhuminen on nyt KIELLETTY tämän postauksen alla. Sille on oma aikansa ja paikkansa, mutta EI nyt. Hehkutellaan siitä myöhemmin. Nyt asiaan.

Vaikka jossakin yhteydessä, kun vl-ihmisiltä on kysytty vl-liikkeen kantaa ehkäisyyn, on annettu ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse henkensä tai mielenterveytensä uhalla synnyttää lapsia, niin vielä ainakin viime kesän suviseuroissa Lopella, asiasta puhuttiin kolmessa eri saarnassa siten, ettei samalla kertaa puhuttu mistään lievennyksistä asian suhteen. Eli saarnoista oli hyvin ymmärrettävissä se, ettei ehkäisy ole luvallista. Raskauttavaa asiassa on se, että suviseurasaarnoja kuunnellaan ympäri maailmaa netin välityksellä.

P.Hintikka (sivu 65):

”Monet isät ja äidit ovat myös välillä väsyneitä. On paljon työtä ottaa vastaan, kasvattaa ja holhota näitä taivaan taimia. Mutta voi olla myös muunlaisia kuormia ja asioita, jotka raskauttavat. Voi olla elatuksen murheita. Erityisenä tämän ajan ilmiönä on tämä järkyttävien taloudellisten uutisten tulva. Meidän kotimaatamme koettelee niin sanottu tietoliikenneteollisuuden rakennamuutos ja suuret joukot, tuhannet ihmiset joutuvat yllättäen ja lyhyessä ajassa jäämään ilman työtä. Niistä monet ovat perheenisiä ja -äitejä, monet ovat myös uskomassa. Haluan erityisesti olla rohkaisemassa teitä, jotka näidenkin hämmentävien ja myllertävien asioiden kanssa kipuilette. Joudutte omassa perheessänne miettimään, että miten tästä eteenpäin. Tiedän, että ne tilanteet voivat olla raskaita. Mutta niidenkin kuormien ja murheiden alta Jeesus kutsuu luokseen: Hän lupaa virvoittaa. Hän lupaa, että häneltä saa voimaa ja hänen on mahdollista auttaa. Ajallisessa elämässä ei ole tilanteita, josta Jumala ei voisi auttaa.

Tekin nuoret isät ja äidit, luottakaa Jumalaan ja ottakaa vastaan ne lapset, jotka Jumala teille antaa. Niin te saatte siunauksen, elävän uskon ohessa kaikki muu teille annetaan.”

K.Huhtala (sivu 74):

”Me tiedämme omasta elämästä ja kokemuksesta, että arki ei ole aina helppoa. Me saatamma väsyä. Silloin me saamme turvautua kaikkeen siihen apuun, mitä meidän hyvä yhteiskuntamme tarjoaa. Meiltä kysytään paljon luottamusta Jumalaan. Perheen kasvaessa, kun Jumala hyvyydessään siunaa lapsia, hän antaa myös tehtävän ja vastuun. Se on monesti työtä ja vaivaa. Muistan, kun veli tästä viime suviseuroissa mainitsi. Perheenisänä hän monesti koko kasvavan perheen keskellä väsymystä ja vaikeita aikoja. Tällöin hänen äitinsä, viisas vanha sisar oli lohduttanut: ”Kuule, vaikeamman ajan jälkeen tulee aina helpompi aika.”

Oletko sinä isä ja äiti, jaksanut luottaa Jumalan siunaukseen ja johdatukseen elämässäsi? Vai onko tullut katkeruus? Onko tullut tilalle järkeily siitä, että ei tässä ole mitään järkeä? Paljon löytyy neuvojia siinä tilanteessa eikä vähiten sieltä sosiaalisesta mediasta. Käytä järkeäsi! Ei tuossa olekaan mitään järkeä. Mutta kuulkaa, luottamus taivaan Jumalaan ei ole järjen, vaan uskon asia. Oliko järkeä vanhan liiton Nooan elämässä? Oliko siinä järkeä, että hän alkoi rakentaa kuivalle maalle tämän suviseurateltan kokoista arkkia? Vuodet ja vuodet sitä rakensi, ihmiset kävivät pilkkaamassa ympärillä.”

J.Hoppa (sivu 81):

”Eikö meillä ole halu lammasten askelissa, entisten pyhien jalanjäljissä edelleen matkaa tehdä? Riittääkö meille tämä entinen, turvallinen, vanha perustus? Jos tällainen uudistumisen halu saa valtaa, niin silloin alkaa kysellä sitäkin, että onko lapset Herran lahja vai voisiko sitä omalla järjellä, omilla teoilla olla jotenkin rajoittamassa. Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Hän antaa elämän ja tietää myös sen, milloin meidän aikamme on siirtyä tästä ajasta pois.”

Muun muassa näitä ajatuksia ovat olleet kuuntelemassa kymmenettuhannet ihmiset Suomessa ja ulkomailla. Monet kuulijoista ovat olleet sellaisia, että heidän olisi pitänyt saada kuulla ihan toisenlaista ajatusta aiheesta. Sellaista, että kenenkään EI TARVITSE oman terveytensä ja mielenterveytensä uhalla ottaa niitä lapsia vastaan.Ja että se on muutenkin jokaisen ihmisen oma asia eikä se kuulu kenellekkään ehkäiseekö vai ei. Kukaan ei tule auttamaankaan tilanteessa, kun voimat loppuvat. Juu yhteiskunta auttaa ja siihen apuun saa turvautua. Vastuu homman kusemisesta kintuille sälytetään yhteiskunnalle, tosi kivaa 🙁

Miksi tätä asiaa ei sanottu saarnoissa ollenkaan, ei edes kevyesti sivuuttaen? Siksikö, että se sanoma on suunnattu kokonaan liikkeen ulkopuolisille, ettei kukaan ei-vl nyt vain ajattelisi, että vl-liikkeessä painostetaan synnyttämään lapsia tilanteessa kuin tilanteessa? Onko tämä totuus asiassa? Vähän siltä tuntuu, koska ikinä tätä lievennystä ei kuule sanottavan vl-saarnoissa tai edes Päivämiehessä mustaa valkoisella. Ihan pluffia taitaa olla koko lievennys!

Tuota lievennystä eivät tiedä kaikki vl-vanhemmat, kun uupumusta ja tragedioita tapahtuu jos minkämoisia. Tietääkö jokainen vl syvällä sydämessään, että lievennys on tarkoitettu ulkopuolisten hämäämiseksi? Uskovainen ei ehkäise, tämä on totuus vl-liikkeessä ja sen tietää jokainen vl.

Jos ja kun joku vl-pariskunta on tilanteessa, että voimat ovat yksinkertaisesti loppu, mutta lapsiputki vain jatkuu, alkaa miettiminen, miten tästä eteenpäin.

Kaikista kuuliaisimmat ja herkimmät liikkeen jäsenet luottavat sokeasti saarnoissa luvattuun sanomaan, minkä mukaan Jumala antaa voimat hoitaa lahjoittamansa lapset, vaikka se ei olisi ollut totta enää pitkään aikaan. On jouduttu turvautumaan masennuslääkkeisiin ja jopa mielisairaalareissuihin. Kuitenkaan he eivät uskalla tehdä sitä, mikä olisi ainut apu tilanteeseen, eli ehkäisy. Itselläni alkoivat voimat palautumaan heti kun vauvoja ei enää syntynyt, kaikki muu ”yhteiskunnan” apu oli vain tekohengitystä, jotta selviäisi hengissä jotenkuten.

Jotkut havaitsevat tilanteen todellisen laidan ajoissa ja alkavat miettimään oikeita selviytymiskeinoja tilanteessa. Osa alkaa reippaasti ehkäisemään eikä puhu asiasta kenellekkään. Osa taas rehellisyyden nimissä ”kieltää uskonsa”, jotta voi alkaa ehkäisemään ja jotta välttää tilanteen luisumasta kohti väistämätöntä tragediaa. Näistä olen kuullut tarinoita, kuinka jokukin kymmenen lapsen nuori äiti oli valinnut kahdesta ”pahasta” paremman, liikkeestä lähtemisen, kun toinen vaihtoehto tuntui olevan itsemurha. Hyvin valitsi tuo nainen. Mutta niin surullista.

Joidenkin ratkaisu syntyneelle tukalalle tilanteelle on avioero. Toinen ei suostu ehkäisemään ja kun toinen ei enää kestä syntynyttä tilannetta, hän lähtee lätkimään. Ja niin surullista.

Kaikkein pahinta tuo ehkäisykielto on siis uupuneitten ja mieleltään sairaitten vanhempien kohdalla. Miksi tätä asiaa ei suostuta katsomaan silmästä silmään? Miksi sairaiden ja uupuneiden ohitse kävellään oikealta ja vasemmalta? Tämä on ihan järkyttävää! MURH!!!

Arvokkaina, vakavina, ankarina ja tinkimättöminä saarnataan pöntöstä, että ottakaa rakkaat isät ja äidit vastaan ne lapset, jotka Jumala lahjoittaa, eikä välitetä pätkän vertaa sanoman hirvittävistä seuraamuksista. Tilanne on itkettävän kauhistuttava. Menkää nyt hyvänen aika kaikki ehkäisykieltoa toitottavat saarnamiehet niihin koteihin auttamaan ja lohduttamaan, joidenka kohdalla julistuksenne seuraamukset ovat sydäntä raastavan hirvittäviä. Siivotkaa sotku, jonka olette itse aiheuttaneet. Teillä on vastuu asiassa. Nyt, eikä viidestoista päivä. Nyt. Heti aloittakaa. Jotta uhriluku kääntyy laskuun.