Lukijani!
Toivotan lämpimästi menestystä kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon valituille. Voin kuvitella, että parta pärisee ja letti liehuu kun pyritään päättämään, miten kirkon itseymmärrystä pitää päivittää yhteiskunnassa jo tehtyjen ja eteen tulevien muutosten myötä.
Kaksi aiemmissa käänteissä kovia kokenutta kirkollista juhlapyhää on jälleen otettu tulilinjalle. Loppiaisen ja helatorstain kohtalo selvinnee yhteiskuntasopimuksen syntymisen tai epäonnistumisen myötä.
Loppiaisen paluu sukkuloimaan 6.1. läheisenä lauantaina ei ole todennäköistä. Tuskin kajotaan edes helatorstain sijainnin laskentaan varhentamalla Kristuksen taivaaseenastumisen muistoa 35. päivään pääsiäisestä 40. päivän sijaan. On pikemminkin odotettavissa, että helatorstaista tulee palkaton vapaapäivä.
Kun juhlapyhät kipusivat työmarkkinapöydälle, kohosi mieleeni muutakin laskentaa. Loppiainen sitoi ajatukseni jouluun. Paavi Franciscuksen ja patriarkka Kirillin hiljattainen historiallinen kohtaaminen Kuuban kamaralla aiheutti puolestaan sen, että juhlakalenterin pohdiskelu sai lisäväriä kuin huomionosoituksena kirkollisen kädenpuristuksen sillanrakennusluonteelle.
Kuvitellaanpa siis sydänten siltoja sommitellut ekumeeninen avioliitto, jossa yksi osapuoli edustaa Suomen itäistä ja toinen sen läntistä perinnettä. Kuvitellaan myös, että kumpikin puoliso on joulunvieton ystävä ja että sen vuoksi pari yhdistää mahdollisimman tarkoin kummankin perinteen parhaat puolet.
Milloin joulua voi aikaisintaan alkaa odottaa? Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksestä 25.3. – yhdeksän kuukautta ennen joulua, sanoo ortodoksi. Mutta toinen tietää, että luterilainen matematiikka on vähän väljempi. Jos pääsiäistä vietetään varhaisimpana mahdollisena ajankohtana, se osuu maaliskuun 22. päiväksi. Ja sitä ennen pitää viettää palmusunnuntaita. Silloin Marianpäivä on jo 8. maaliskuuta.
Mihin joulu loppuu? Kynttilänpäivään tietenkin. Läntinen juhla vaeltaa. Vastaava itäinen on aina 2.2. Mutta siihen liittyy Herran temppeliintuomisen päättäjäisjuhla viikkoa myöhemmin. Vihdoin 9. helmikuuta pitää joulunvietto tuossa liitossa siis lopettaa.
Oi ja voi! Kuukausi ilman joulua – ja useimmiten ylikin. Kuinka sen kestää…
Sinun
Harmaa rovasti
Kiitos tästä uutisesta. Lukijain kannalta on tärkeää, että kiistanalaisista asioista saadaan kuulla molempia osapuolia, jotta asiasta syntyy kokonaisvaltainen kuva. Nyt kävi ilmi, että piispaa vastaan nostettu syyte on ”Väite on väärä ja röyhkeä.” piispan sanoja lainaten. Piispan sanomasta syntyi väärä kuva, koska osa hänen sanomisestaan oli jätetty harhaanjohtamisväitteessä siteeraamatta.
”Nyt kävi ilmi, että piispaa vastaan nostettu syyte on “Väite on väärä ja röyhkeä.” piispan sanoja lainaten.”
Ei piispaa vastaan sentään ole nostettu syytettä. Tuosta käy itse asiassa ilmi korkeintaan se, että Jolkkosen mielestä väite on väärä ja röyhkeä. Sen perusteella, mitä olen asiasta lukenut, Piispa saattaa hyvinkin olla itse väärässä. Mielenkiintoista joka tapauksessa.
Kirkolliskokouksen puheenjohtaja Johanna ja sihteeri Sari ovat puhuneet, piispat vaietkoon.
Korhonen ei ole kirkolliskokouksen puheenjohtaja vaan jäsen.
Roman-Lagerspetz ei ole edes kirkkovaltuuston jäsen. Hän oli kyllä ehdolla, mutta häntä ei valittu. Tästä huolimatta sanoo hän mitä tahansa missä tahansa, kaikesta Kotimaa24 tekee uutisen. Hän on yksi niistä harvoista, joiden ei tarvitse pelätä kirjoittamiensa sensurointia. Hän voi ihan vapaasti syyttää lähetysjärjestöjä syrjinnästä. Kirjoituksia ei poisteta, vaikka hänellä ei ole mitään todisteita asiasta.
Kiitos uutisesta. Jatkamme siis taistelua kirkkomme puolesta täällä esikioislestadiolaisuudessa. Kiitos etenkin piispalle, joka rohkeasti paljastaa valheen!
Iloitsen näistä painavista sanoista, joiden toivon tuovan ajattelun aihetta etenkin pääkaupunkiseudun suuntaan.
Ihan tasan sama teksti on Johanna Korhosen ja Sari R-L:n tekstissä. On vielä suora linkki Jolkkosen tekstiin.
Tämä viimeinen harhaanjohtamisväite on jatkumoa aiemmille samansuuntaisille väitteille.
https://www.kotimaa.fi/kirkkohallituksen-lahetystyopaperi-osoittaa-vastuuttomuutta/comment-page-5/#comments
Toivoisin tarkkuutta kirkolliseen keskusteluun, uutisointiin ja haastatteluihin. Huomioita tähän erimielisyyteen:
1) Kyseessä ei ole valiokunnan lausunto lähetysmäärärahojen jakoa. On virheellistä ja harhaanjohtavaa puhua lausunnosta kun sellaista ei ole.
2) Kuopion hiippakunnan uutiskirjeen asiaa käsittelevässä kohdassa valiokunnan mietinnöstä sanatarkasti otetun virke jatkuu saumattomasti Jolkkosen omalla johtopäätöksellä: ”Linjaus tarkoittaa, että seurakunnat päättävät avustusvaroista itsenäisesti, mutta ne eivät voi asettaa omia ylimääräisiä opillisia lisävaatimuksia kirkon virallisille lähetysjärjestöille. Kaikki viralliset lähetysjärjestöt ovat samalla viivalla.” Lukija ei voi tietää, että tämä osio ei enää olekaan mietintötekstiä vaan Jolkkosen tulkinta. Siinä mielessä uutiskirjeen sisältö on harhaanjohtava.
3) Jolkkonen viittaa tulkinnassaan ja haastattelussaan oppiriitoihin ja seksuaalieettisen ja virkakysymykseen opillisena asiana. Sitä nämä eivät ev. lut. kirkossa ole. Tarkoittaako Jolkkonen todella, että [b]hänen mukaansa[/b] ko. asiat ovat opillisia, oppiriitojen alaisia asioita kirkossa? Saattaa olla, että kirkon luottamushenkilöt käyttävät epäselvästi termiä ”syrjivä oppi”.
4) Tiedossani ei ole, että mikään seurakunta olisi asettanut [b]opillisia[/b] lisävaatimuksia lähetysjärjestöille. Sellaisia ei tietysti pidäkään asettaa ja jos näin toimittaisiin, olisi asiaan syytä puuttua.
5) Yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa sitä, että seurakunta asettaa kaikille järjestöille samat kriteerit. Jolkkonen väittää, että perustevaliokunta on osoittanut ohjeistuksensa juuri Korhosen ja Roman-Lagerspetzin seurakunnalle (Vantaa). Jolkkonen jättää kuitenkin perustelematta, millä tavalla Vantaan seurakunnat ovat rikkoneet tätä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta eli asettaneet joillekin järjestöille eri kriteerejä kuin toisille päätöksiä tehdessään. Jolkkosen ankaralle syytökselle olisi kohtuullista saada perusteluita.
6) Yhdenvertainen kohtelu ei tarkoita sitä, että seurakunnan on tuettava kaikkia järjestöjä tai vaikkapa kaikkia järjestöjä samalla, yhdenvertaisella summalla. Tästä sentään näyttää olevan yksimielisyys, vaikka toimittaja asiaa jostain syystä kysyykin.
7) Perustevaliokunta ei puuttunut mihinkään tai jos puuttui (mikä sen puuttumistoimivalta on?), niin jää täysin epäselväksi, mihin. Jolkkosen tulkinta puuttumisen kohteesta on siksi mielivaltainen. Voi olla, että jossain on seurakuntia, jotka ovat asettaneet yhden kriteerit yhdelle järjestölle ja toiset toiselle. Se olisi sitten hyvä tuoda esiin eikä syyttää seurakuntia, jotka eivät julkisuudessa olleiden tietojen perusteella ole niin tehneet.
8) Työnjakoasiat päätetään ja säädetään kirkkoa koskevassa lainsäädännössä aivan kuten työsyrjintäasiat sitä koskevassa lainsäädännössä. Lainsäädännön yli ei voida kävellä valiokuntamietinnöllä edes silloin, vaikka se nimenomaisesti koskisi lailla säädeltyä asiaa.
9) Toivoisin kovasti, että Kotimaa24:n toimituskin skarppaisi tämän asian uutisoinnissa ja selventämisessä. Tuntuu merkilliseltä, että asiassa olisi näin paljon epäselvää ja tarkoituksellista termien väärinkäyttöä, uudelleenmäärittelyä jne. Parhamillaan uutisointi voisi selvittää asiat perusteellisesti kerralla. Nyt näyttää siltä, että toimittajiakin viedään kuin litran mittaa jollei sitten ole tarkoitus jatkaa asian vatvomista loputtomiin.
Piispa Jolkkonen koettaa pestä käsiään puhtaaksi.
Kirkonkellari argumentoi huolellisesti Jolkkosen väitteitä:
http://kirkonkellari.fi/jolkkosen-vastaus-ei-ratkaissut-ongelmaa/
Heikki Hiilamon napakymppi vastine Jolkkoselle:
http://kirkonkellari.fi/piispa-jari-jolkkonen-vastaa/#comment-1140
Minun ja Johanna Korhosen vastine piispa Jari Jolkkoselle on julkaistu tänään Kirkonkellarissa otsikolla ”Jolkkosen vastaus ei ratkaissut ongelmaa”.
Haluan vielä antaa yhden täsmennyksen piispa Jolkkosen haastatteluun. En ole missään yhteydessä lähtenyt arvioimaan sitä, mitkä ajattelutavat ovat kirkon näkökulmasta harhaoppeja. Sellaisten arvioiden tekeminen ei kuulu minulle. Puhuessani ”syrjivistä opeista” olen aina käyttänyt sanaa ”oppi” sen arkisessa merkityksessä. ”Opilla” tarkoitetaan arkipuheessa mitä tahansa julkisesti esitettyä yhtenäistä ajattelutapaa tai näkemystä. ”Oppi” sanana tai käsitteenä ei ole vain teologinen. Voidaan esimerkiksi sanoa, että ”Sellainen oppi että ei pidä syödä juuri ollenkaan hiilihydraatteja on väärä”. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta että kyseistä oppia väitettäisiin ”harhaoppiseksi” tai ”vääräoppiseksi” kirkollisessa tai teologisessa merkityksessä.
Joistain rotuopeista (myös ei-uskonnollisista) voidaan sanoa, että ne ovat syrjiviä. Tälläkään ei tarkoiteta, että niitä väitettäisiin teologisessa mielessä harhaopeiksi. Kun olen sanonut että jotkin sukupuolten keskinäisiä suhteita, tai seksuaalivähemmistöjä, koskevat opit ovat ”syrjiviä”, olen tarkastellut niitä eettisinä ajattelutapoina ja näkemyksinä.
Sari R-L ”Puhuessani “syrjivistä opeista” olen aina käyttänyt sanaa “oppi” sen arkisessa merkityksessä”.
Tämä on oleellinen tieto. Tosin se annettiin nyt liian myöhään itse asian kannalta. Olisi varmaan ollut viisaampaa alunperinkin käyttää ilmaisua ”syrjivä puhe”.
Tosin sekin pitäisi voida dokumentoida. Onko sellaista tässä yhteydessä tehty niin, että käytetyille ilmaisuille merkityksen anta niiden lausuja eikä kuulija/lukija. Siis analogisesti Sari R-L:n kommentin kanssa.
Lainaan tähän yhteyteen ajatuksen politiikan puolelta, jossa aiheena on ”Perussuomalaiset avasivat sarjatulen”, johon Timo Seppänen Ajankohtainen kakkoselta toteaa: ”Jos vastustajaan lyö häpeätahran liian heppoisin perustein, vastustajasta tulee marttyyri ja hyökkääjä leimautuu itse vilpilliseksi ja ulkokultaiseksi.”
Tämä vaara on aina olemassa puolin ja toisin myös kirkollisessa välien selvittelyssä.