Kirjoitus on julkaistu hieman pitempänä www.luterilainen.net- sivustolla.
__
Vaikka olin lapsi, hurja ylpeys värähdytti minua, kun kuulin isääni ylistettävän. Se tapahtui itse asiassa varsin usein. Uskonnolliset hindut puhuivat hänestä peläten ja kunnioittaen ihmisenä, joka oli riittävän rohkea ja määrätietoinen nousemaan mystiikan korkeimmalle polulle. Monet, myös suurin tuntemani pandiitti, olivat sitä mieltä, että isä oli avatar. Kuulin sen sanan vuosia ennen kuin ymmärsin, mitä se todella tarkoitti. Miten hyvältä se kuulostikaan – ja niin erikoiselta! Tiesin, että minäkin olin erikoinen, koska hän oli minun isäni. Eräänä päivänä minäkin olisin suuri joogi.” (Gurun kuolema, Rabindranath R. Maharaj, s. 12.)
Suomessa on joogabuumi – kuntokeskusten sekä työväen- ja kansalaisopistojen joogatunnit ovat aina vain suositumpia. Siten myös tasaisesti tulee vastaan kysymys, voiko kristitty harrastaa joogaa vaikkapa kuntosalin ryhmäliikuntatunneilla?
Aloitin syksyllä 2017 pitämäni nuortenillan kertomalla Rabi Maharaj’n isästä Chandrabhan Ragbir Sharma Mahabir Maharajasta. Mies oli suuri joogi, joka vietti viimeiset kahdeksan vuotta elämästään lootusasennossa ihmisten palvomana jumalan inkarnaationa, avattarana. Joogi ei koskaan reagoinut kasvavan poikansa puheeseen tai häntä palvovien ihmisten läsnäoloon huoneessa. Hän tavoitteli joogan avulla irtautumista jälleensyntymisen kiertokulusta ja yhtymistä Brahmaniin.
Kertomus ja Rabi Maharaj’n kirja on puhutteleva tarina hindusta, joka kääntyy kristityksi. Rabin isän kaltainen joogaus on kristitylle mahdotonta ilman, että kieltää uskonsa kolmiyhteiseen Jumalaan. Maailmankuva, ihmiskäsitys ja käsitys Jumalasta on yhteensopimaton kristillisen ilmoituskäsityksen kanssa.
Kerrottakoon vielä, että Rabin isä ei lopulta pyrkimyksistään huolimatta tavoittanut Mokshaa, vaan syntyi uskomusten mukaan uudelleen lintuna. Kova kohtalo, kun uhrasi elämänsä asialle ja hylkäsi perheensä.
Alun lainauksen tarkoitus oli herättää syksyn nuortenillan osallistujat ajattelemaan kysymystä voiko kristitty joogata? Vastausta erään nuoren herättämään kysymykseen etsittiin ryhmätyöskentelyn kautta.
Ensimmäisen ryhmän tehtävänä oli kertoa 25 minuutin työskentelyn jälkeen mitä Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Ketola kertoo esitelmässään modernista ja klassisesta joogasta. Esitelmästä käy ilmi Jooga-ilmiön monimuotoisuus. Ilmiön äärilaidat ovat alun lainauksen kaltainen uskonnollinen jooga (Ketolan esitelmässä kts. Klassinen jooga, Ramanandit) ja länsimaiseen ruumiinkulttuurin tarpeisiin muokattu moderni jooga. Jooga voi ohjata siis eristäytymiseen ja elämään luolissa tai ruumiin hyvinvointiin pyrkivään venyttelyliikuntaan.
—
Toinen ryhmä sai nuortenillassa tehtäväkseen esitellä miten heille annetut artikkelit ja video kehottavat suhtautumaan joogaan ja miten asiat perustellaan. Ryhmä luki Leif Nummelan pääkirjoituksen ”Jooga on hindulaisuutta” (UT 42/2012) ja Marion Routtin blogikirjoituksen Voiko kristitty joogata? Videolla Pekka Huhtinen vastaa kysymykseen sopiiko jooga kirkkoon?
Artikkeleista käy ilmi, että kirjoittajat puhuvat hyvin erilaisista ilmiöistä, joihin kaikkiin viitataan sanalla jooga. Nummela suhtautuu lähteidensä ilmentämään jooga-ilmiöön kielteisesti. Marion Routti taas toimii joogaohjaajana ja puhuu asiansa puolesta. Pekka Huhtinen käsittelee aihetta mm. käsitemäärittelystä, kristillisestä uskontunnustuksesta ja ensimmäisestä käskystä käsin.
Omasta mielestäni mielenkiintoisin huomio Huhtisella liittyy erääseen jooga-opettajaan, joka kääntyi kristityksi. Seurakuntalainen oli kasteensa jälkeen tahtonut irtisanoutua joogasta ja myös varoittaa asiasta muita. Tämä tapaus Rabi Maharaj’n esimerkin kanssa herättää ainakin minut pohtimaan, että tietynkaltainen jooga on mahdotonta sovittaa kristinuskon kanssa. Samalla herää kysymys, mitä kristillinen kirkko oikein tarjoaa ihmisille, jos ihmisiä kutsutaan kristilliseen joogaan?
Erityisesti kirkon katolisuus, yleisyys nousi videon ja mainitun esimerkin kohdalla mieleeni. Kirkko ja sen opetus on yleinen, eikä yksittäiseen kulttuuriin tai henkilön mielipiteisiin perustuva. Onko kristillisen joogan kohdalla otettu huomioon se, että jooga on todella asia, josta ihmisen tulee irtisanoutua kääntymyksen hetkellä (vrt. esimerkki ja Ketolan kuvaus klassisesta joogasta)?
—
Kolmas ryhmä piti 25 minuutin raamattupiirin. Keskustelun aiheena oli Paavalin korinttolaisille osoittamat ohjeet epäjumalille uhrattua lihaa koskien (1 Kor. 8:1-13). Ryhmän tuli pohtia mitä ohjeita Paavali antaa seurakunnalle asiaa koskien ja voisiko kohtaa soveltaa niin, että epäjumalille uhratun lihan asemaan laitetaan jooga? Kehotin ryhmää myös pohtimaan mitkä katekismuksen kohdat voisivat olla avuksi etsiessämme vastausta illan kysymykseen.
Raamatunkohdan soveltaminen joogaan koettiin osaltaan vaikeaksi, sillä toisessa on kysymys henkisestä harjoituksessa ja toisesta konkreettisesta lihasta, jota myydään kaupassa. Toisaalta piiriläiset ajattelivat, että joogata voi, jos pyrkimyksenä on liikkua ja kohottaa ruumiin hyvinvointia.
Keskustelimme illassa tässä vaiheessa siitä miten kristitty voi ja ei voi lähestyä Jumalaa. Kristinuskossa ihminen pääsee Jumalaa lähelle niin, että Jumala lähestyy ihmistä Jeesuksessa. Hän ei voi päästä Jumalaa lähemmäksi joogan, ruuan tms. sellaisen kautta.
Puhuimme myös jooga-ilmiön monimuotoisuudesta ja siitä, että on mahdoton yhdistää kristinuskoa ja joogaa, jossa pyrkimyksenä on lähestyä harjoituksen kautta Jumalaa tai vapautua ihmisen rajallisuuden kahleista. Tämänkaltaisen pyrkimysten sijaan Raamatun tiivistelmä katekismus ohjaa kristittyä arvostamaan ruumiistaan. Ruumis on ensimmäisen uskonkappaleen mukaan Jumalan luoma ja niin tärkeä, että tapahtuu ruumiillinen ylösnousemus henkisen kohottamisen tai korotuksen sijaan.
Totesimme myös keskustelussa, että opinkohdat sakramenteista ohjaavat kristittyjä turvaamaan uskossaan Jumalan armon välittäviin välineisiin hiljaisuuden ja joogaan liittyvän meditaation sijaan. Jumala saapuu alas taivaasta syntisten luokse. Joogassa ihminen pyrkii irtautumaan ruumiistaan ja sulautumaan jumaluuteen, joka ymmärrykseni mukaan ei ole persoona (voin olla hindulaisuuden jumalakäsityksessä toki väärässäkin).
—
Ehkä näillä ajatuksilla nuoret ja lukijat pääsevät pohdinnoissaan eteenpäin. Mainittakoon vielä, että soitin myös mielenkiinnosta muutamille kuntosaleille kysyäkseni mm. miten he valitsevat tuntien joogaohjaajat. Helsingin yliopiston kuntosaleilla joogatuntien ohjaajat hankitaan ostopalveluna. Perusteena palvelun tuottajan valinnalle on koetunti. Avoimeksi jää, pohtiiko ostaja mitä joogasuuntauksia palveluissa suositaan ja millaisia yksityisiä tavoitteita palvelun tuottajilla kenties on.
Kun katselin liikuntasalien (esim. Elixia ”Yoga for Athletes”) sivuja, niin ymmärtääkseni monet joogatunnit perustuvat liikunnallisen ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseen uskonnollisten sidonnaisuuksien sijaan.
Kirkko-nimisen yhteisön tarjotessa joogapalveluja blogin otsikon kysymys näyttäytyy erilaiselta kuin yksilön kohdalla. Itse kysyn esim. Suomen ev.lut. kirkon seurakuntien kristillinen jooga -tuntien kohdalla, että mikä on kyseisen toiminnan motiivi ja pyrkimys? Onko kyse meditaatiosta, rauhoittumisesta hiljaisessa tilassa, ehkä lähetystyöstä vai yksittäisen ihmisen innosta?
Onko tämänkaltainen yhteisö ottanut huomioon kirkon katolisuuden tai katekismuksen opinkohdat. Ohjataanko ihmisiä turvaamaan sielun pelastuksessa niihin välineisiin, jotka kirkolle on suotu vai harjoitetaanko jonkinlaista henkisyyttä ohi armonvälineiden?
Juttuun kuuluvat linkit:
Kimmo Ketola:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F7318C39062147C4C2257AC600289790/$FILE/Mit%E4_Jooga_on_Ketola.pdf
Leif Nummelan juttu
https://drive.google.com/file/d/0ByzbH5d3Gh_jTjZKZFJXbjdGQmM/view?usp=sharing
Marion Routti:
http://olemassaolossa.blogspot.fi/2016/07/voiko-kristitty-joogata.html
Pekka Huhtinen: https://www.youtube.com/watch?v=A52h2LWjCtI
Eero,
päitäisikö sinun kertoa myös sukunimesi? Olen ymmärtänyt, että täällä pitää esiintyä koko nimellään. Vai enkö vain huomannut sukunimeäsi.
En tiedä, mutta kiitos huomiostasi. Päivitän profiilin uudestaan.
Hyvä, kiitos.
Kirkon vanhat opettajat joutuivat pohtimaan kristinuskon ja buddhalaisuuden välisissä kosketuksissa kysymystä mikä on kristillisen mietiskelyn ja buddhalaisuuden välinen ero ja yhtäläisyys.
Tämä tuli ajankohtaiseksi kun usko meni itään päin ja kohtasi intialaisen uskonnollisuuden.
Vanhan kirkon opettajien lauselmaksi tuli että kristillisen mietiskelyn ja buddhalaisen mietiskelyn kehykset oli raamit olivat samoja eli siis mietiskelyn psykologinen menetelmä olivat samoja. Käytettiin siis samoja henkisiä persoonallisuuden alueita mietiskelyn prosessissa ja psykologisessa toteutuksessa.
Sen sijaan vanhat isät totesivat että ikonit olivat täysin toisistaan erillään olevia ilman mitään yhteistä. Käsitys Jumalasta ja tämän mukana myös jumalanpalvelus olivat toisensa pois sulkevia. Sanoma jota nuo mietiskelyt julistivat olivat täysin erilaisia.
Huomattakoon, että näiden vanhan kirkon isien hartaudenharjoitukseen kuului kristillinen mietiskely, joka nykyajan länsimaisilta kristityiltä on valitettavan usein jäänyt täysin tavanomaisen hartaudenharjoituksen ulkopuolelle. Niinpä kun muutamat kuulevat puhuttavan kristillisestä mietiskelystä niin jo tuossa vaiheessa tulee virheellisiä assosiaatioita joihinkin intialaisperäisiin mietiskelyn perinteisiin ilman että otettaisiin selville mikä on ollut klassisen kirkon oma mietiskelyyn liittyvä ohjelma, mihin siinä pyritään, millä tavoin ja minkälaisin toiminnoin.
Kiitos Matias hienosta huomiosta. Samankaltaisia esimerkkejä lienee muitakin kristinuskon historiasta. Pitääpä joskus kysyä näistä asioista esim. aasian läheteiltä. Mainitset asian (kristillinen mietiskely ja meditaatio), jossa voisin kasvaa niin tiedossa kuin teossa. Voisitko mainita muutaman ajatuksen idän isien ajattelusta aiheeseen liittyen? Minkälaisia pyrkimyksiä, metodeja ja ohjelmia on ollut?
Kiitos aiheen asiallisesta käsittelystä – vaikka vanhaa ”pelottelukirjaa” alussa siteeratkin. Vastaus otsikon kysymykseen on, että totta kai voi – joogaa sellaisenaan (ehkä pois lukien vahvasti hindulaishenkiset muodot) ja kristillistä joogaa erityisesti, jos tuntee tarvetta senhenkiseen fokusoidumpaan harjoitteluun.
”Kristillistä joogaa kehitti jo 1950-luvulla ranskalainen benediktiinimunkki Jean-Marie Déchanet. [Hän] halusi pitää joogan puhtaasti fyysisinä harjoituksina, mutta tuoda sen kristillisen rukouselämän yhteyteen. Harjunpää kirjoittakin, että joogaharjoitukset ”eivät luo yhtyettä Jumalaan, mutta ne auttavat avautumaan kohti armoa, joka on jo läsnä”.
Oheinen lainuas tekemästäni arviosta Heli Harjunpään kirjaan Hiljaisuuden tie, joka johdattelee aiheeseen:
https://www.kotimaapro.fi/artikkeli/kirja-arvio-kristillinen-jooga-tulee-oletko-valmis/?katselukoodi=20782325930314934b084c486984cd7d41472d78b60afd1c9e1c5dad7591cd30
Kiitos Olli. En tiennytkään, että tuo kirja on ollut “pelottelukirja” kristittyjen parissa ja en ollut tuota linkkaamasi artikkelia lukenut. Harjunpää oli ihan mukavasti artikkelin perusteella eroitellut armonvälineet ja avautumisen armolle (viitannee jonkinlaiseen keskittymiseen joogan keinoin). Voisi joskus lukaistakin perehtyäkseni paremmin aiheeseen. Nämä ihmisyyteen, hyvinvointiin ja henkisyyteen liittyvät asiat ovat kovin vaikeita synnin tähden. Olen itse asioiden väärinkäyttöön taipuvana varovainen monen asian kanssa, mutta toisaalta sitä haluaisi kaikesta hyvästä nauttia Jumalaa kiittäen. Mukavaa tammikuun jatkoa.
Eero Pihlava. Tämä oli oikein hyvää ja monipuolista pohdintaa. Kristittynä meillä ei oikeasti ole mitään tarvetta joogata, jos suhteemme Jumalaan on kunnossa ja pidämme ruumiimme ”temppelistä” huolta Raamatun kehoituksen mukaan. ”Kristillisen joogan” tekee ongelmalliseksi se, siinä on irroitettu hindulaisesta traditiosta tämä fyysinen jooga,lähinnä hatha-jooga muovattu siitä tällainen sekulaarille länsimaiselle ihmiselle sopiva ”venyttelymuoto”. Kun joku alkaa harjoittamaan tällaista, tottakai harjoituksen myönteiset vaikutukset on helppo havaita, ja niitä varmasti saa kokea. Näin käy sillenkin, kun aloittaa säännölliset pilates-tai muut harjoityukset. Länsimaiset ihmiset ovat materialisminsa tähden melko vieraanuneet omasta kehostaan ja myös sielustaan, ettei tarvitse olla kovin kummoista harjoitusta niin jotain myöneistä alkaa tapahtumaan. Intiassa kuitenkin näkemys joogasta liitetään aina hengellisiin pyrintöihin, ja fyysinen jooga on vain eräänlaisen perusan luomista hengelliselle harjoitukselle. Samoihin aikoihin kuin Suomeenkin leviettiin ns. Transsendenttistä mietiskelyä (TM)1960-70 luvulla ilmestyi myös Rabi Mahraj´n siteeraamasi kirja. TM on länsimaiselle ihmiselle muokattua henegellistä meditaatiota. Idea on sama, tehdään länsimaiselle ihmiselle sopiva versio perinteisestä hindulaaisuudesta ja näin leviteteään hindulaisuutta länteen. Fyysinen jooga johtaa helppost hengelliseen joogaan, koska sitä harjoittaessa helposti”nälkä” kasvaa ja hengelliset kysymykset alkavat kiinnostaa. Ymmärrän kyllä että tahdotaan esitellä kristillistä joogaa, mutta en vain käsitä mihin sitä tarvitaan? Minunkin seurakunnassani on myös joogaopetusta, mutta siellä ei ole opetusta armolahjoista, Pyhän Hengen täyteydessä vaeltamisesta tai vaikkapa ylistystanssista. En siis ymmärrä sitä, että samalla kuin ei kristillisyyden opetuksessa ole tällaista fokusta pitäisi opetella jotain aivan muuta. Joogaopettajana toimii eläkkeellä oleva naispappi,jolla oli alkoholiongelmia. Nyt hän sitten opettaa muillekin heikoile hatha-joogan ilosanomaa!
Minusta jos vielä tahdot perehtyä joogan korkeampiin asteisiin sinun kannattaa hankkia Patanjalin Yoga Sutra. En tiedä, onko se suomennettu, mutta sen saa helposti engalanninkielisenä versiona netistä. Se ei ole mikään paksu opus. Se on yksi klassisen yogan perusteoksia. Siinä kuvataan noin 70 erilaista okkultistista sielun tekniikkaa, ns. sidhiä. Nämä vat siis hindulainen vaihtoehto meidän kristillisile armolahjoillemme. Yoga Sutra on todella rajua luettavaa ja siitä ymmärtää, mitä yogaharjoitusten hengellisessä ääripässä odottaa. Suomessakin TM-liikkeen puitteissa tutkitaan Yoga Sutraa ja harjoitetaan joitain sen opettamia sidhejä. Raamatussa sanotaan, että rumiimme on Pyhän Hengen temppeli. Tämä on kauniisti sanottu ja silloin kannatta kysyä miten hoidamme kehoamme. Kristittynä elämässä on kyse siitä, että olemme tasapainossa ruumiin, sielun ja hengen suhteen. On täyttä höpö löpöä sanoa, että tässä kristittynä tarvitsisimme jotain joogaharjoituksia.
Länsimaiset ihmiset tarvitsevat täydellisen remontin materialismin vääristämään elämänapaansa, eikä mitään ohjelmia, joissa koetetaan hoitaa oireita, mutta ei puututa syihin. 700 000 suomalsista syö jonkunlaisia psyyken lääkkeitä, nukumme huonosti ja olemme ylipainoisia liikunnan puutteen, stressin ja huonojen ruokailutottumusten tähden. Kirkolla on tässä työmaata vaikka kuinka, mutta kyllä on ymmärrettävä, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat, ja tarjota sitä, mitä meillä oikeasti on:Täyttä evankeliumia joka paranta meidät henkisesti, fyysisesti ja silelullisesti. Evankeliumi on ilosanoma koko ihmiselle, joka kokonaisena tulee Kristuksessa ennalleenasetetuksi omalle paikalleen Jumalan yhteyteen.
”Kristittynä meillä ei oikeasti ole mitään tarvetta joogata, jos suhteemme Jumalaan on kunnossa ja pidämme ruumiimme “temppelistä” huolta Raamatun kehoituksen mukaan.”
Tämä on vaikea keskustelu, jos yleistykset ovat näin kattavia.
Joogaa on erilaista, kuten on lähes kaikkia asiota (myös esim. raamattupiirejä). Hindulaista sisältöä opettavaan joogaan tiedostavan (!) kristityn voi olla nihkeää mennä, ja miksi hän menisikään, kun on olemassa muitakin joogamuotoja, jotka ajavat saman liikunnallis-henkisen asian. Henkinen tarkoitta tässä keskittymistä siihen mitä tekee, ei ulkoista suorittamista.
Jooga sopii joillekin, ei kaikille, kuten ei salibandykään. Ei se sen ihmeellisempi asia ole.
Kiitos Antti pitkästä vastauksesta. Yksilötasolla on mielekästä tehdä eroitteluja esim. niin, että on liikuntaa, johon liittyy henkisiä harjoituksia (joogaa) ja sitten on sielu ja uskon elämä, johon kristitylle on annettu toiset välineet. Olli teki myös alla eroitteluja ja mainitsen, että esim. salibandyyn voi liittyä keskittymisharjoituksia ja henkistä kasvua esim. kurinalaisuuden kautta. Joogan ongelma kristitylle on juuri se mitä ilmaisit, eli käsitteeseen ja ilmiöön tietyissä konteksteissa liitetty pakanuus. Esim. Salibandyn kohdalla tällaista uskonnollista ulottuvuutta ei ole, eikä varmaan koskaan tule. Kun jooga sitten tuodaan yhteisöön, jonka perustehtävänä on sieluun ja uskoon liittyvät asiat niin hommassa menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Jooga mielletään tällaisessa kontekstissa helposti sielun elämään liittyväksi kirkon perustehtävän mukaan. Toisaalta taas länsimaisen ruumiin hyvinvointikulttuurijoogan tuominen kirkkoon herättää kysymyksen, että mikäs se kirkon perustehtävä olikaan. Kaikkea hyvää seurakunnallenne ilossa ja vaivassa.
No, kaiken joogan ihan fyysiset liikkeet perustuvat ikivanhaan intialaiseen viisuateen, ja näkemyksiin erilaisten energioiden virtamisesta kehon sisällä je erilaisten sisästen ”tukkojen” avaamiseen. Sitä ei voi mitenkään irrotta vanhasta Vedoihin perustuvasta traditiosta. Pitää pitää mielesä,että Intiassa on vuosituhantiset okkultiset perinteet ja fyysinenkin jooga on kehitetty siihen liittyvästä hengellisestä näkemyksestä. Nämä intialaiset traditiot ovat erittäin syvällisiä ja useimmat ruumiin ja sielunkin tekniikat ovat siksi toimivia. Hinduismi on kenties kaikkein demoonisin ja saastaisin uskonto kaikista pääuskonnoista. Olen nähnyt paljon hindutemppeleitä ja sellaisia nähtyään kuka vaan ymmärtää mitä sanon. Fyysiseen joogaan kuuluu myös erilaiset tantristiset traditiot. Nämä seksuaalisia toimintoja stimuloivat harjoituksetkin ovat vain fyysisiä.
Minun nepalilaiset ystävät sanoivat että länsimaisen pornografian alkujuuret ovat hindulaisuudessa. En siis erottaisi kovin keinotekoisesti fyysistä joogaa koko traditiosta, minkä osa se epäilemättä on. Salibandytraditiothan ovat kyllä vähän erilaiset.
Tämäpä käy kiinnostavaksi.
Entäpä, jos ei usko energioiden virtaamisen kehossa (tai ylipäätään missään) tiettyjen liikeiden seurauksena, niin virtaavatko ne silti? Jos jokin liike vain toistettuna – tai jopa vahingossa tehtynä – avaa pelottavan ja vieraan tradition ajatusten mukaisen energioiden toiminnan, niin sehän vasta oivaa magiaa onkin. Ja eriskummallinen maailmankuva. Sellaiseenko pitäisi uskoa? Ja sen mukaan itsenä kaikkeuteen asemoida? Toki kristillisyyden monenkirjavuudesta sellainenkin pelipaikka varmaan löytyy.
”Hinduismi on kenties kaikkein demoonisin ja saastaisin uskonto kaikista pääuskonnoista.”
Tähän voi todeta, että demoninen on se joka demoneista puhuu ja niihin alituiseen uskoo. Ja saastaisin on se joka luulee itseään puhtaimmaksi.
Hämäläinen:
Hinduismi on kenties kaikkein demoonisin ja saastaisin uskonto kaikista pääuskonnoista.
Oletko tutustunut kritinuskon yhden pääarkkitejdin eli kirkkoisä Augustinuksen demonioppiin?
Demonit kuun kuuluvat mitä keskeisimmin kristinuskon hengelliseen reksvisiittaan. Eikös niitä pitänyt mahtua tuhansia jopa nuppineulan päähän?
Mitä saastaisuuten tulee niin aikana kritityyt haisivat kunalapään pesemine oli synti. hygi8eastan huolehtivba arabit olivatki kauhuissaan. Varsin saastaine on myöls kriinuskonhelvettioppi,sillä ihmisen ruumiin palaessa ikuisesti helvetin lieskoissa erilaiset ruumiinnesteet höyrystyvät.lihat kärventyvät ja varsin saastaiset huurut vallitsevat kaikkialla Tuonelan onkaloissa. Kuten Pietarin evankelioumi sattuvasti kuvaa. Anna sille ihanoman tilan.
Hinduismi on kenties kaikkein demoonisin ja saastaisin uskonto kaikista pääuskonnoista. Olen nähnyt paljon hindutemppeleitä ja sellaisia nähtyään kuka vaan ymmärtää mitä sanon. Fyysiseen joogaan kuuluu myös erilaiset tantristiset traditiot. Nämä seksuaalisia toimintoja stimuloivat harjoituksetkin ovat vain fyysisiä. Minun nepalilaiset ystävät sanoivat että länsimaisen pornografian alkujuuret ovat hindulaisuudessa.
Hämäläinen: ”Minun nepalilaiset ystävät sanoivat että länsimaisen pornografian alkujuuret ovat hindulaisuudessa.”
Minä ja monet koulukaverini saivat ensimmäiset pornografiset mielikuvansa kylläkin Raamatun Hesekielin kirjasta.
Olli Seppälä. Hinduismi on erittäin okkultinen uskonto ja kyllä aineistoa kehon sisäistä energioista ja kundaliinista yms. löytyy kaikesta mitä sanoin tässä jos vain etsii. Siis myös muista okkultistisista traditioista. Sanoin siis että joogan perusta oleva ihmiskuva sisältää tällaista, en mitään minkään mahdollisista vaikutuksista kehenkään. Tämähän ei ole kristillistä maailmankuvaa. Kyllä hindulaisuus nimenomaan on monenkirjava uskonto.
”Demoninen on se joka demoneista puhuu ja niihin alituiseen uskoo. Ja saastaisin se, ja lulee itseään puhtaammaksi.” Tähän en osaa sanoa mitään, ajattelitkohan edes itse, mitä tämä tarkoittaa?
Antti ja Olli, toivosin, että keskustelunne jää tähän. Olette molemmat sanoneet asianne tarpeeksi selvästi ja erimielisyydet ratkaistakoon muualla. Terveisin, oman blogin poliisi.
ok, kiitos. Antti
Juuri näin, Eero. Blogisti olkoon oman universuminsa päätoimittaja (käyttöehtojen rajoissa toki) ja heittäköön tarvittaessa pukarit jäähylle. 🙂
Minä kysyn seuraavaa: Miksi tavallinen venyttävä ja rauhallinen voimistelu ei riitä vaan pitää joogata?
Tuttavani harrasti yhdessä elämänsä vaiheessa joogaa ja hän kertoi, että joka kerta ennen kuin harjoitukset alkoivat he kumarsivat tiettyyn suuntaan salissa, jonne oli tuotu esille hedelmiä jne. Mikähän joogamuoto mahtoi olla kyseessä?
Ehkä tässä on kyse vähän samasta, kuin ohjatuiden liikuntatuntien suosiossa. On helpompaa mennä valmistelulle tunnille, kuin alkaa itse pohtimaan ja tutkimaan miten tietyt lihakset vahvistuisivat ja pysyisivät kunnossa. Liikuntasalien tunneille osallistumiseen liittyy myös osaltaan se minkälainen ihminen olet. Kun menet Elixian toimipisteeseen olet sporttinen henkilö ja harrastat kuntosalilla käymistä (vaikka et olisi). Jos venyttelet kotona, niin se on mielikuvien tasolla puuhastelua (vaikka olisikin jotain muuta). Salit ja ohjatut tunnit tukevat monen kohdalla motivaatiota, itsetuntoa ym. Kotivenyttely taas vaatii itsekuria, eikä siitä ole hirveästi kerrottavaa muille =) En osaa sanoa hedelmistä ja valvoa kannattaa aina.
Uskallan väittää että valtaosa joogan ohjaajista ja harrastajista ovat hyvin sekulaareja. Heille jooga on ruumiinhoitoa. Usein sitä täydennetään terveellisellä ruokakulttuurilla. Nämä yhdessä liittävät heidät moderniin terveyskulttuuriin.
Joogan megataso on sitten niille jotka elävät New Age kultuurissa.
Koska jooga alkujaan liitettiin uskonnon harjoittamiseen niin sen harjoituksesta puhutaan uskonnollisin termein samoin sen päämääristä.
Mitä tulee kehon lukkiutumiin ,chacroihin, niin ne ovat ainakin psykologinen tosiasia ja niiden laukeaminen tuntuu hyvin kouriintuntuvasti siltä että sidottu energia alkaa kiertää kehossa antaen vapauttavan hyvinvoinnin tunteen. Modernisti puhuen jooga antaa kehon endorfiineille vauhtia tavalla jonka useimmat kuntourheilun harrastajat kokevat oman urheilulajinsa avulla.
Ei joogaaminen sinäänsä tee kenestäkään hindua tai budhalaista. Valtaosa sen harjoittajista lukee jonkun brosyyrin ja se on kaikki mitä he hindulaisuudesta tietävät ja valtaosa on hyvin allergisia sille että heidän joogaamisensa kytketään uskontoon.
Eli siis: Joogaa voi kristitty harrstaa siinä missä salijumppaa ja lenkkeillä käyntiä. Riippuu kokonaan asianomaisesta jos hän haluaa tutustua joogan hindulaiseen taustaan.
Niin, hindulaiset totesivat sukupuoliyhteyden energioita vapauttavan vaikutuksen ja alkoivat kehittää sitä, tehden siitä taiteen ja joogakäytännön. Juuri tätä joogamuotoa ei ehkä ole hyvä harjoittaa seurakunnan tiloissa.
Sekulaari on aika vaikea sana ilman määrittelyä. Uskoakseni suuri osa Suomen kansasta on varsin sekulaaria, instituutioista (esim. kansankirkko) irtautuneita ihmisiä. Se ei kuitenkaan poista uskonnollisuutta, joka on vahvasti läsnä monen ihmisen elämässä, mutta ei niinkuin kirkko opettaa.
Omien tuttavuukseni parissa on usein käynyt niin, että kristityt, jotka ovat kiinnostuneet joogasta, kiinnostuvat myös itämaisesta henkisyydestä ja hengellisyydestä. En tiedä mikä oli portti minnekkin, mutta seurauksena on ollut se, että uudet aatteet myös syrjäyttävät toisia ja tekevät niistä vanhentuneita. Aika vähän heitä enää kiinnostaa kirkossa käyminen tai puhe syntisen armahduksesta. Toki kristillisen uskon syrjäytymiseen varmaan vaikuttaa moni muukin asia heidän elämässään.
Markku Hirn.”Niin, hindulaiset totesivat sukupuoliyhteyden energioita vapauttavan vaikutuksen ja alkoivat kehittää sitä, tehden siitä taiteen ja joogakäytännön. Juuri tätä joogamuotoa ei ehkä ole hyvä harjoittaa seurakunnan tiloissa.”
Tästä voidaan varmasti kaikki olla yhtä mieltä. Sinänsä minusta kyllä salibandyäkin on parempi pelata muualla kuin seurakuntakodilla.