Avioliittolaki muuttuu 1.3.2017. Joitakin aikoja myöhemmin Timo-pappi tapaa morsiusparin Matin ja Maijan. Matti on kotoisin tuiki tavallisesta perheestä, jossa on isä, äiti, sisko ja veli. Vanhemmat ovat jopa edelleen naimisissa keskenään. Maija on puolestaan kasvanut kodissa, jossa on kaksi äitiä. Heti kun laki salli, äidit avioituivat keskenään. Myös Maijan biologinen isä on naimisissa – toisen miehen kanssa.
Toimituskeskustelussa Timolle selviää sattumalta, että Maija on kasvanut sateenkaariperheessä. Tilanne on papille hämmentävä eikä hän osaa ottaa asiaan kantaa keskustelun aikana. Ja eihän se ole Matin ja Maijan vika!
Keskustelun jälkeen Timo konsultoi toisen papin, Kallen kanssa mitä tehdä. Kalle kehottaa pitäytymään kirkon avioliitto-opetuksessa, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen. Oikeastaan perhetausta takia asia olisi hyväkin nostaa esille.
Timo valitsee turvallisen ratkaisun ja käyttää valmiita johdantosanoja: Rakkaat ystävät, Matti ja Maija. Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen. Jumalan sanaa kuunnellen ja yhdessä rukoillen pyydämme avioliitollenne hänen siunaustaan.
Rukoukseksi hän valitsee: Jumala, kaiken luoja. Sinä annat avioliitossa miehen ja naisen kumppaniksi toisilleen. Me kiitämme sinua siitä, että myös avioliitto heijastaa luomistyösi hyvyyttä ja kauneutta. Anna siunauksesi Matin ja Maijan liitolle, niin että he saisivat siinä täyttää sinun antamaasi tehtävää ja ottaa kiitollisina vastaan elämän lahjat. Kuule meitä, sinä, joka olet kaiken hyvyyden lähde.
Varmuuden vuoksi hän lainaa vielä vihkipuheessaan katekismusta: Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea.
Mitä vihkimisen jälkeen tapahtuu jääköön lukijan itsensä pohdittavaksi.
Kuulostaa ihan kirkkomme avioliitto-opetuksen mukaiselta toimitukselta. Se mitä muut ajattelevat, on kinkkinen juttu. Juhlinnan kohteena on kuitenkin Matti ja Maija. Aina on se mahdollisuus että joku voi loukkaantua siitä, mitä pappi sanoo. Se riski on aina olemassa. Joku voi loukkaantua. Asiaa voi sitten käydä läpi niiden kanssa jotka loukkaantuivat. Se mitä puhumme yleisesti on monesti eri asia kuin se, miten kohtaamme ihmiset hvaikkapa kahdenkeskisissä keskusteluissa. Joku voi tosiaan loukkaantua vaikkapa siitä, että puhutaan Jumalasta luojana.
En ymmärrä mitä Matin ja Maijan perhetausta mihinkään vaikuttaa. Miksi siihen pitäisi ottaa kantaa?
Heti korjaisin asiavirheen. Ei ole olemassa ihmistä jolla olisi kaksi äitiä. Jokaisella on vain yksi eli se joka on hänet synnyttänyt. Näin siis biologisesti.
Sosiaalisesti voi olla kaksi äitiä monellakin eri tavalla. Ja jos Maija hahmottaa perheensä niin, että hänellä on kaksi äitiä, niin se on fakta hänen elämässään.
Ajatellaanpa, että aviopari Jussi ja Kerttu eivät voi saada lapsia. He päätyvät adoptoimaan lapsen. Hra Ketomäen mielestä siis tämä adoptoitu lapsi ei saa kutsua Kerttua äidikseen, koska Kerttu ei ole häntä synnyttänyt eikä Jussia isäkseen, koska Jussi ei ole hänen biologinen isänsä. Naurettavaa!
Eikö ongelma tule silloin pappia vastaan, kun Maija ja Miina ovat olleet avioliitossa molemmat miehen kanssa, mutta löytäneet toisensa ja haluavat eronneina tulla vihittäviksi 2017 papin eteen.
Miten heidän lapsensa saavat kasvatuksen kunnioittaa isäänsä ja äitiään ja miten hoidetaan todellisten isien suhde kahteen äitiin, jotka ovat avioitumassa ja ennen kaikkea yhteisiin lapsiin?
Miten pappi toimii mahdollista vihkimistä edeltävässä keskustelussa ja miten tulisi toimia ja mitä opettaa ja puhua, jos Jeesuksen avioliitto-opetus on hänelle rakas sekä Jumalan luomistyö ja Jumalan käskyt (mm. kunnioita isääsi ja äitiäsi). Ruotsissa ollaan jo nyt vahvasti ajamassa papeille pakkoa vihkiä homoparit.
Onko pappi toimiston vastaanottaman vihkimisen tilavarauksen ja toimituksen toteuttajan roolissa vai voiko pappi vielä vaikuttaa asiaan ja tulisiko johdattaa pappina Raamatussa Jeesuksen opettamalle tielle? Ajetaanko pappi pakkorakoon?
Onko nykyinenkin prosessikäytäntö tehnyt papista lähinnä vihkimisen kumileimasimen? Kuinka monta selkärankaista pappia on uskaltanut antaa ohjeita muuttaa vihkiparin suunnitelmia Raamatun opetuksen mukaiseksi?
Edellä oleva oli tietysti mielikuvitukseni tuotetta, koska eihän Suomessa, niin tapahdu kirkossa. Suomi suuntautuu kirkkona Raamattuun ja tulee uusi Raamattuherätys. Voisiko näin käydä? Herra armahda Suomea.
Siis, mitä ei tapahdu kirkossa?
Mielestäni on turhaa luoda kuvitteellisia skenaarioita etukäteen. Uskon, että kirkon kanta pysyy samana kuin nyt on. Kirkolle olisi liian suuri riski muuttaa avioliittokäsitystään. Muuttaminen aiheuttaisi ennennäkemättömän kirkosta eroaallon. Sitä riskiä tuskin uskalletaan ottaa. Siinä jäisi moni pappikin työttämäksi, muista seurauksista puhumattakaan.
Kysymys ei ole on-off. Kysymys on siitä, miten uudessa tilanteessa toimitaan. Onko papilla oikeutta tai jopa velvollisuutta loukata häävieraita tällaisessa tilanteessa?
Suosittelen kirkon luopumista vihkioikeudesta ja Matin ja Maijan siviilivihkimistä. Matti ja Maija voisivat sitten jälkikäteen hakea vähin äänin kirkon siunaiuksen liitolleen, jos katsovat sen tarpeelliseksi.
Eikä kukaan menetä kasvojaan.
Samaa mieltä Kimmon kanssa. Jos paine kirkkoa kohtaan kasvaa liian suureksi, olisi kaikkein paras ratkaisu kirkon luopua vihkimisoikeudesta ja vain siunata ne parit, jotka siunausta haluavat. Myös samaa sukupuolta olevat parit, mutta jättää asiassa myös papeille jouston varaa ja omantunnonvapaus.
Ei tämä mikään kuvitteellinen skenaario ole. Sateenkaariperheitä on olemassa ja niissä syntyneitä lapsia vihitään. Tunnen tapauksia.
Kaikki eivät näköjään ymmärrä sitä, miten loukkaava tuo Heikki Lepän esiin tuoma tilanne olisi hääväelle. Surullista. Parasta lienee kirkon luopua vihkioikeudesta ja siunata ne parit, jotka sitä haluavat. Myös samaa sukupuolta olevat parit tulisi minunkin mielestäni siunata. Toki niin, ettei ketään pappia velvoiteta siihen, sillä vapaaehtoisia kyllä löytyy.
Vihkimisestä luopuminen taitaa vain olla kova pala, koska se on joulun ja hautajaisten ohella kirkon ainoa vielä kauppaksi käyvä tuote suurimmaksi osaksi sekularisoituneelle jäsenistölleen. Eihän kirkossa käydä enää kuin jouluna ja omissa, sukulaisten tai ystävien häissä ja hautajaisissa. Tuskinpa avioliiton siunauksesta siviilivihkimisen jälkeen kovin suurta hittiä tulisi.
Jos kirkko säilyttää nykyisen kantannsa tai alkaa vihkiä uuden lain mukaan, eroaalto tulee kummassakin tapauksessa. Vain eri syistä.
Vihkioikeudesta luopuminen ei muuta mitään, paitsi että ongelma määrällisesti pienenee. Määrällinen pieneneminen tulisi siitä, että siunattavia olisi vähemmän kuin vihittäviä. Laadullisesti ongelma pysyisi: sitten keskusteltaisiin, mitkä avioliitot voi siunata.
Ja tämän blogin kysymyksenasettelussa: mitä niissä siunauksissa papin olisi järkevää puhua.
Luin tuolta evl.fi sivuilta avioliiton siunaamisesta. En usko olevan suuri työ teologeilta/runoilijoilta kehitellä uusiakin. Tavis seurakuntalaisena en tietenkään tiedä, miten monta työryhmää siihenkin työhön pitäisi perustaa ja mitä kaikkea muutoksen aikaansaamiseksi pitäisi tehdä.
Voi olla, että kirkko pähkäilee taas asiaa niin kauan, ettei kukaan enää lopulta muista kaivatakaan sen siunausta. Kun voihan siunauksen lukea vaikka juhlaväki keskenäänkin. Tai läheiset.
Sen siunauksenhan voi hoitaa vähin äänin myöhemmin vaikka vain papin ja siviilivihityn parin läsnäollessa, jos pari sen tarpeelliseksi katsoo.
Vai eikö se voi olla pelkästään papin ja parin välinen asia? En usko, että kirkko avioliiton siunauksesta muutenkaan kovin suurta hittiä itselleen saisi nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa enää sen jälkeen, kun liitto olisi saanut lain voiman tuomarin toimesta.
Tuo edellinen kommenttini oli siis vastaus Heikin kommenttiin ja mitä tulee vielä siihen mitkä parit tulisi siunata, siitä kirkko voisi mielestäni päättää täysin itse.
Matin ja Maijan avioliitto olisi pätevä siviilivihkimisen jälkeen ja hääjuhla voitaisiin viettää ilman, että kenenkään tarvitsisi menettää kasvojaan tai loukkaantua. Pappi voisi siunata liiton jälkikäteen vähin äänin loukkaamatta ketään, jos Matti ja Maija niin haluaisivat.
”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?”
Tuossa Paavali puhuu siitä rajasta, joka on meiltä hämärtynyt jo selvästi. Maailmassa on eri meininki, kuin seurakunnassa, kaikki ovat maailmassa, mutta seurakunta ei ole maailmasta.
Onhan selvää, että seurakunnassa on tunnettua, mitkä asiat eivät kuulu kirkkoon, siis epäjumalan palvelus ja synnin kieltäminen. Paavali puhuu niistä julki Jumalattomista seurakuntalaisista, jotka eivät osoita mitään katumuksen merkkejä, vaan rienaavat,
halveksivat, hyväksikäyttävät, valehtelevat ja vääristelevät sanaa omaksi turmiokseen. Näitä kirkko on mielestäni sallinut jo liiaksi asti ja voisi sanoa, että kirkko on mukautunut maailmaan huolestuttavissa määrin. Paavali sanoi jo Roomalaisille: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan mukautukaa mielenne uudistuksen mukaan, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää ja täydellistä.”
Homoseksualismi ei edusta sitä, kuten ei mikään haureus. Se että olemme kaikki haureellisia ja avionrikkojan sukukuntaa osoittaa vain kuinka synti vallitsee lihallista olemustamme. Kieltämällä synnin, me eksytämme itsemme ja nekin, jotka Jumalaa palavasti etsivät. On aivan selvää, mitä Raamattu meille opettaa kirkkaasti ja selvästi. Miksi me kiellämme sen? Vai onko niin, että emme hyväksy Jumalan Sanan ilmoitusta?
Synti saa meissä aikaan paljon pahaa, mutta synnin kieltäminen on maailmasta ja sen hengestä, kun taas synnin tunnustaminen on Herrasta, katumus ja anteeksianto ovat Hengen hedelmiä, niitä ei maailma tunnusta, kun se kieltää synnin ja vääryyden.
Mikä on maailmasta, on tämän maailman ruhtinaan ja jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän Rakkaus ei ole hänessä. (1.Joh.kirj.2)
Jos me ajattelemme, että tämä ihmisenä eläminen on kaiken onnen ja autuuden antava elämys ja kärsimme vain siksi, kun emme saa toteuttaa halujamme ja himojamme, niin tosiasia on kuitenkin, että maailma on pahan vallassa ja vain synti saa siitä ilonsa.
Herran Henki on maailmaa vastaan, sillä Jumalan Valtakunta on iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.
En näe, että kuvitellussa tapauksessa valitut vihkikaavan vaihtoehdot sinänsä loukkaisivat ketään. Onhan tähänastisessakin tilanteessa voinut olla niin, että eronneiden ja uudestaan avioituneiden vanhempien lapset nimenomaan taustansa kipeiden kokemusten takia toivovat sanamuotoa ”…rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä aina kuolemaan asti.” Kyllähän nuokin sanat voivat aiheuttaa eronneiille vanhemmille piston sydämeen, vaikka he uskoisivatkin toimineensa oikein oman elämäntilanteensa kannalta. Toki papin tulisi toimituskeskustelussa selvittää morsiusparin toiveita käytettävien sanamuotojen suhteen ja toimia näiden toiveiden mukaisesti niissä rajoissa, jotka käsikirja antaa. Kasuaalitoimitus ei ole tilanne, jossa ketään tahallisesti loukataan, mutta toisaalta niissäkin on pysyttävä Jumalan sanan ja kirkon virallisesti vahvistetun opin pohjalla.
Hyvin ymmärretty ja sanoitettu.
Hämmentävän usein kuuluu kirkon piiristä kommentteja ”eihän kirkolla ole selvää kantaa”.
Kyllä on. Se välittyy Raamatusta, tunnustuskirjoista, kirkkokäsikirjasta, katekismuksesta, virsikirjasta.
Se, että osa (luottamushenkilöistä ja papeista) haluaisi muuttaa kirkon kantaa, ei tee kirkon kantaa olemattomaksi.
Juuri näin. Kirkon kanta ei häivy olemattomiin siksi, että se ei joillekin kelpaa ja he haluaisivat sen muuttuvan.
Siitä olen Heikin kanssa samaa mieltä, että asia on syytä tiedostaa. Tästä näkökulmasta en ole tätä ennen ajatellutkaan, joten kiitokset blogistille, että nostit asian esille.
Seija Rantanen. Jälleen puhut läpiä päähäsi. Sanoin että kellään ei ole kahta äitiä. Etkö ymmärrä mitä luet vai etkö halua ymmärtää.
Kuka täällä nyt ei ymmärrä? Mainitsemassani esimerkissä lapsella ihan varmasti on kaksi äitiä.
Mutta kun sinulta asia-argumentit uupuvat, niin heittele vain näitä nimittelyjäsi. Olen sen verran vanha ja monia kokenut mummo, että evvk!
Jos kyseessä on naispari, joiden perheessä on lapsia, silloin lapsilla on kaksi äitiä. Vastaavasti miespari, joiden perheessä on lapsia, niin silloin lapsilla on kaksi isää. Ei se sen kummempaa ole. Kyllä sellaisia perheitä Suomessakin on.
Tätä vihkioikeudesta luopumista esitti jo Eero Huovinen. Luultavasti se olisi paras ratkaisu. Jos siitä olisi luovuttu jo aikaisemmin, koko lakialoitetta avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi tuskin olisi tehtykään.
Ns tasa-arvoisempaan lopputulokseen olisi päästy muuttamalla parisudelakia a kuin että parisuhteeseen seovellettaisiin nimilain säännöksiä puolisoiden sukunimestä. Adoptiolakia olisi voitu muuttaa niin että myös rekisteröity pari voi adoptoida. Käytännössähän se on lähinnä teoreettinen mahdollisuus ainakin Ruotsin esimerkin valossa.
Voi olla että on muitakin juridisia eroja parisuhteen ja avioliiton välillä mutta en nyt keksi niitä. Nämä ovat joka tapauksessa suurimmat erot.