Mietitään perinteistä ihannekuvaa papista. Arvokkuutta, älyä, isällisyyttä – tai äidillisyyttä.Teologista säihkettä Sanan säilässä. Hieno juttu, mutta näitä ominaisuuksia lienee vain harvoilla. Niinpä on kai oltavakin mahdollisuus olla toisenlainen.
Ollaanpa inhorealistisia. Pappisvirassa toimimiseen riittää minimissään muutama perusjuttu. Riittää että on onnistunut saamaan itselleen pappisvihkimyksen. Riittää, että pyrkii olemaan joviaali ja mukava työkavereille ja seurakuntalaisille. Riittää, että ilmestyy työpaikalleen ajoissa ja lukee jumalanpalvelusten ja toimitusten kirjasta sanottavansa, ellei mitään omaa viisasta tule mieleen.
Joutua pappina hankalan jurputtajan maineeseen on tietenkin ikävä homma. Olla se, joka puheissaan aina sulkee pois helpot vaihtoehdot taivaan tien kulkijalta. Tai olla se, joka käyttää kaikki porsaanreiät hyväkseen voidakseen jättää kastamatta, vihkimättä ja siunaamatta. Perusteena jonkun sorttinen raamatullisuus, jota haluaa noudattaa.
Toisessa ääripäässä pappi voi tehdä vain sen välttämättömimmän, mitä tulee raamatun käyttöön tai kirkon oppiin. Voi lukea tekstit, mutta saarnassaan keskittyä enemmän Nalle Puhiin kuin Jeesukseen. Voi ideoida jos jonkinlaisia toimintamuotoja seurakuntaan miettimättä niitä teologisesti.
Kirkon eli työnantajan näkökulma on tietenkin omansa. Kirkollinen toimitushan on muutaman edellytyksen täyttyessä pätevä toimittajan taidoista riippumatta. Kun pappi on vihitty pappi ja hän kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, se on osapuilleen siinä. Voidaan siirtyä leikkaamaan ristiäiskakkua.
Pappihan on siinä suhteessa vähän erikoisessa asemassa että kirkko on hänelle eräänlainen väliportaan pomo. Oikea työnantaja on Jumala – ja Hänen ohjeistustaan tunnutaan tulkittavan monin eri tavoin. Siitähän niitä kaplakoita ja kirkon hajaannuksia on syntynytkin.
Arvelen, että useimmat papit käyvät läpi jonkinlaisen sisäisen kehityskaaren. Et ole kolmenkymmenen vuoden päästä se sama pappi, jollaisena aloitit. Opiskeluaikaan saarnasin kesäteologina kirkossa. Muutama ihminen poistui paikalta ja kuulin heidän närkästyneen jyrkkyydestäni.Tulin maininneeksi että taivaaseen voi kyllä päästä ilman rahaa, tavaraa, maallista kunniaa, hyvää mainetta, tai yhtään ihmistä ystävänä. Vain yksi asia tarvitaan: taivaaseen et pääse ilman Jeesusta. Ota Jeesus vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana ja usko evankeliumi, niin pääset Jumalan valtakuntaan.
Saarnaan mielestäni nykyisinkin samaan tapaan, mutta kukaan ei tunnu tuohtuvan niin kuin vuonna kaheksanviis. Olen päätellyt että joko ihmiset eivät enää kuuntele saarnaani tai sitten elämä on pehmentänyt minua niin että puheeni ei enää kuulosta niin jyrkältä kuin nuorena vaikka käyttäisin samoja sanoja. Eipä silti, sinänsä en pidä erityisenä arvona sitä että saan jonkun poistumaan kesken saarnan.
Summa summarum: papin virassa voi siis toimia tumpelokin. Totean sen ainakin sakastin peilistä, kun olen astumassa kirkkosaliin. Ja jos tällainen toimii papin virassa, voi se olla seurakuntalaisille merkki siitä, että taivaaseen pääsee tumpelotkin.
No on tumpeloita mutta ei pitäisi olla. Pahimmat tumpelot hyppyyttävät kaapuunsa vedoten seurakuntaa mennen tullen. Olen senkin nähnyt ja mielessäni viiteryhmääni hävennyt silmät päästä, kun pappismies otti ja poistui paikalta. Siinä sitä juoksi suntio sovittelijana niin, että takinliepeet liehusivat.
Miten muuten ihminen ylipäätään voi olla tumpelo,, niin lähinnä laiskuuttaan taikka viran puolesta ja pakosta.
Milloin ihminen ei ole tumpelo, niin silloin kun on aidoimmilaan ihminen mutta omaa suuren sydämen, ja jonkin sortin arvovallan työssään.
Luontainen laiskuus yhdistettynä osaamattomuuteen onkin jo säälittävää kuultavaa sekä nähtävää – sitäkin on joutunut sivusta seuraamaan – ikävä kyllä, ja koituu yleensä ihmisen itsensä murheeksi sekä taakaksi.
Tuomo Hirvi perusteli hyvin tumpelo sanan tarkoituksen. Joten minä perun puheeni, kun sanoin, että tumpelo pappi ei ole huono. Jos tumpelolla tarkoitetaan tuota, mitä Tuomo kertoo: ”Pahimmat tumpelot hyppyyttävät kaapuunsa vedoten seurakuntaa mennen tullen. Olen senkin nähnyt ja mielessäni viiteryhmääni hävennyt silmät päästä, kun pappismies otti ja poistui paikalta. Siinä sitä juoksi suntio sovittelijana niin, että takinliepeet liehusivat.”
On ehkä niin, että tumpelo sanalla annetaan eripuolilla maatamme vähän eritarkoitus. Olen toiminut kansalaisopistossa osastonjohtajana, niinpä minulle esitettiin toivomuksia, jos johonkin asiaan haluttiin korjausta. Kerran eräs oppilas esitti toiveen, että minä välittäisin hänen toiveensa kuntaan. Mietin asiaa ja kun idea jonka oppilas esitti, oli hyvä, esitin, että hän esittäisi noin hyvän idean itse. Perustelin, että kunnassa mielellään kuunneltaisiin häntä kun olet noin tompera oppilas.
Oppilas oli jostain etelä- Suomesta muuttanut ja hän oli käsittänyt, että sana tompera merkitsee samaa kuin sana tumpelo. Hän loukkaantui minuun niin, että aikoi jäädä pois koko kansalaisopiston opinto piireistä, kun osaston johtaja haukkuu häntä tomeraksi. No hän kyllä leppyi, kun selitin sanan tomera tarkoituksen ja opiskelee tälläkin hetkellä opistossa, lisäksi meillä on aivan hyvät välit.
Papin tehtävä on hyvin herkkä ja vaativa, sillä hän joutuu olemaan meidän seurakuntalaisten kanssa tekemisessä monissa elämämme herkissä tilanteissa. Luin jostain, en muista mistä tutkimuksesta, että usein narsismiin taipumuksia omaavat henkilöt hakeutuvat saarnamiehiksi ja papeiksi, sillä uskonto tarjoaa mainiot kehykset harjoittaa näitä narsistisia taipumuksia. Juttelin kahden tuomiokapitulin asessorin kanssa, mutta he sanoivat, että kenenkään luonnetta he eivät kykene muuttamaan.
Tämä lienee ihan totta! Kirkkoherran virka on niin hyvä suojatyöpaikka, että virka kyllä säilyy. Muuten aloitus on niin hyvä, että se panee pakostakin ajattelemaan papin virkaa monipuolisesti. Timo Juntunen lienee pappi ja kun näin on, niin ehdotan, että Timo tekisi aloitteen kirkkoherra nimityksen muuttamiseksi. Mielestäni herra sana johtaa meitä kaikkia harhaan, ei pappi ole herran virassa, vaan kaikkein suurimman Herran palvelija!
Miten se menikään…Alussa oli Sana….Sana oli Jumala. Kävisikö, jos vaihdettaisiin kirkkoherran nimi Sananpalvelijaksi? Kuitenkin papin tulisi olla aina tämän Sanan – Jumalan palvelija.