Seutu – Sanomat 03.02.2005
Voiko pappi pelastua?
Uskon, että suuri enemmistö kansastamme vastaa kysymykseeni myönteisesti. ”Totta kai, kyllähän nyt ainakin pappi pelastuu, jos kukaan” lienee useimpien vastaus. Tällainen päättely johtuu siitä että pappisvihkimyksessä kristitty vihitään pyhään virkaan ja juuri viran hoitajana pappi pelastuu. Johtopäätös on kuitenkin väärä. Jumala ei erottele ihmisiä kuin uskoviin ja ei uskoviin. Jos pappi kuolee epäuskossa, lopputulos on sama kuin muidenkin epäuskoisten eli iankaikkinen kadotus. Pappisvihkimyksessä vanha Aadam ei kuole eikä perisynnin turmiollinen vaikutus lakkaa. Murheellista on tänään se, että pappisvihkimyksestä on tullut surmanloukku.
Pappisvihkimyksessä kun toteutuu aivan konkreettisesti kuningas Saulin tuomio: ” Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut.” Ja myöhemmin sanotaan: ” Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.” Täten, Pyhästä Hengestä osaton, kääntymätön pappi on suuri käyttövara sielunviholliselle. Ja sen kyllä uskovat huomaavat.
Pappisvalassaan, lupauksessaan vihittävä vakuuttaa pysyvänsä, vakuuttaa sitoutumistaan Jumalan sanan mukaiseen oppiin. Hän lupaa, ettei salaisesti suosi, eikä julkisesti edistä Jumalan sanan kanssa ristiriidassa olevaa oppia.
Mutta – mitä on tapahtunut ja tapahtuu? Vihkijänä toimivat piispat ovat luopioita ja synnyttävät luopioita. Luopiot ovat kristittyjä jotka ovat hylänneet Raamatun sanan, Jumalan sanana.
Paavali kertoo kuinka hänen työtoverinsa Deemas, maailmaan rakastuneena, oli hänestä ja samalla Jumalan sanasta luopunut. Deemaksen paluusta takaisin, Raamattu ei kerro mitään.
Luopioilla on surkea elämänmatkan päätös. Ilmestyskirja sanoo että ” pelkurit, luopiot, jne” joutuvat ” tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle”. Siis iankaikkiseen kadotukseen.
N. 1600 vuotta sitten Khrystomos on lausunut: ” Ihme on, jos pappi pelastuu” ? Olen uskomassa, että tänä päivänä tuo ihme on vielä suurempi. Varsinkin kun kirkon korkein opetusistuin viettelee kristittyjä luopion tielle. Tälle luopioitten tielle johdetaan nykyään koko kristikansaamme, sillä ”pappien testamentti on yhtä makkaraa, pysyy yhtenä makkarana ja siitä tulee yhtä makkaraa ” Lutheria lainatakseni. Järkyttävällä tavalla Jumala on, naispappeuden harhan lisääntyessä, levitessä kuin syöpä, paljastanut ettei enemmistöllä papeista, piispoista ole Jumalan sanaa eikä Pyhää Henkeä. He elävät epäuskossa.
Toki on aina suuri ihme kun kuka tahansa kristitty tulee uskoon ja pelastuu. Näin saarnamiehenkin kohdalla. Siksi on hyvä, luottavaisena ja uskolla yhtyä, Vapahtajamme sanoihin: ” Ihmisille, se (pelastus) on mahdotonta mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”.
Herra, auta meitä , myös pappeja, piispoja taivaan tielle. Anna katumuksen ja parannuksen armo.
Jukka Teininen
Voiko pappi pelastua?
Hyvä kirjoitus, kiitos Jukka. Sääli, jos papin uskolliset kuunteliat huomaavat pappinsa joutuvan Helvettiin ja oma vuoro tulee kohta. Jokainen voi kysyä papiltansa oletko uskovainen, jos ei sitä muuten tiedä. Viimeisellä tuomiolla se on myöhäistä.
Samalla tulee mieli kysyä voivatko omahyväiset itsensä ylentäneet muut saarnamiehet ja samanlaatuiset evp. papit pelastua?
Hyvä kysymys, kiitos Seppo. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin pelastut.
Kukaan ei voi pelastua, mutta Jumala voi pelastaa.
Sain tilaisuuden äskettäin osallistua pyöreän pöydän keskusteluun, jossa oanottajia oli myös kristinuskon ulkopuolelta. Kokemus oli mielenkiintoinen ja avasi joitakin kohtia uudella tavalla. Kyse on paljolti Jumala-kuvasta. Jollekkin jumala on kaukainen, johon ei saa yhteyttä tässä ajassa kummastakaan suunnasta. Hän on siis niin suuri! Jollekkin Jumala on lutunen kaveri, jolle käy kaikki. Kummastakaan ei ole ihmiselle avuksi!
Olen kuullut tarinan viimeisestä patruunasta, joka jäjesti juhlia työntekijöilleen ja piti lyhimmän ja parhaan puheen lopuksi, se sisälsi kaksi sanaa: Minä maksan! Kuinkahan monella on minämaksan-jumala.
Jukka Teininen:” Luopiot ovat kristittyjä jotka ovat hylänneet Raamatun sanan, Jumalan sanana”
Milloin siis vauvasta tulee luopio (siis jos opetetaan vauvan kasteessa tulevan kristityksi)?
Luonnollisesti papit voivat pelastua. Pappien edeltäjät valitsivat Nikeassa 325 ihmisen Jeesuksen jumalaksi. On täysin uskottavaa, että hän toimii valitsijoidensa ja heidän jälkeläisten hyväksi. Tosin tämä kylläkin edellyttää kirkollisveron suorittamista.
Reino
Olet virheellisesti informoitu. Nikean kokouksessa pitäydyttiin vanhaan kristinuskon oppiin että Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Uutuus joka hylättiin oli Areioksen kuvitelma ettei Jeesus ollut Jumala.
Väität siis tasan tarkkaan päinvastaista kuin mitä Nikean kokouksessa käsiteltiin ja miten siellä päätettiin pitäytyä vanhassa ja todeksi osoittautuneessa opissa, että Jeesus on sekä Jumala että ihminen samassa persoonassa.
”Uutuus joka hylättiin oli Areioksen kuvitelma ettei Jeesus ollut Jumala.”
Matias, tämä käsitys ei ollut mikään uutuus,sitä mieltä olivat jo alkuseurakunnan ebioonikristityt.
Seppo, tarkoitatko gnostilaisia, jotka eivät ole kristittyjä?
Harhaoppeja on aina ollut oikean opin rinnalla. Siksi uskontunnustukset ovat tärkeitä, jotta tunnistaisimme harhaopit.
En, ebioonit eivät olleet gnostikkoja, vaan heitä joista Jeesus sano, että ’autuaita ovat hegessää köyhät’:
https://docplayer.fi/18902012-Ebionit-alkuseurakunnan-perillisina.html
.Häkkinen: ”Joka tapauksessa ebionit ovat mielenkiintoisella tavalla säilyttäneet Uutta testamenttiakin varhaisempia käsityksiä Kristuksesta”
Seppo, kiitos hyvästä linkistä. En ollut lukenut näistä harhaoppisista ennemmin. Kristittyjä nämä ei ollut, koska eivät uskoneet Jeesuksen olevan Jumala ja ihminen. Historia toistaa itseään ja samoja oppeja esiintyy ja niille löytyy kannattajia. Voisiko ajatella, että jehovantodistajat ovat näiden perillisiä? Kysyn kun en tiedä.
Eivät olleet niitä kristittyjä, joiden oppi muodostettiin usein myöhäisten kirkolliskokousten äänestyksin. He edustivat aidointa ja läheisintä Jeesus-liikettä ja sen opetuksia,jotka sitten myöhemmin vallan ottaneet julistivat ’harhaopeiksi’.
Jehovantodistajilla ei ole sitten niin mitään tekemistä alkukristillisten ebionien kanssa.
Seppo
Mielikuva siitä, että usko Jeesukseen Jumalana muka olisi syntynyt vasta kirkolliskokouksessa, ei kestä historian todellisuutta. Kirkolliskokouksissahan vain pistäydyttiin vanhaan kristinuskon perustavan sanomaan Jeesuksesta.
Ebjonien historia ei muuta tätä todellisuutta, vaan kertoo siitä, miten juutalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin murroksessa Jeesus -uskon mennessä eteenpäin aikakaudessa esiintyi monenlaisia erilaisia korostuksia, joista osa liukui tiukkaa juutalaisuutta kohti ja osa puolestaan tiukkaa kreikkalaisuutta kohti ja osa ihan omia haihattelijana kohti. Näiden erilaisten suuntausten keskellä kirkolliskokoukset pyrkivät tuomaan esille sen mikä yhteiselle uskolle on uskollisin tapa kulkea alkuperäisen uskon uomaa.
Matias, tässä oli kysymys lähtökohtaisesti ebioneista ja olennaista on että ebionit eivät pitäneet Jeesusta Jumalana ja että heidän käsityksensä ovat evankeliumeja vanhempia (Häkkinen) ja edustavat ehkä alkuperäisintä Jeesus-liikettä joka oli nimenoman köyhien (ebion, ani, φτωχός ) liike.Ja jo Qumranin munkit kutsuivat itsään ebioneiksi.
Ja tottakai kirkolliskokoukset muokkasivat kirkon Dogmaa. Se että ko kokoukset vain olisivat vahvistaneet alkuperäiset sisällöt on barthilaisten ns, märkä uni. Kun kerran ebionit eivät uskoneet Jeesuksen jumaluuteen tämä oppi ei siis ollut uskolle yhteinen.
Seppo ja Reino
Tuo oppi ettei Jeesus muka ollut Jumala oli Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana hänen vastustajiensa opetus. Sen sijaan Jeesuksen toiminnan aikana tuli esille pikku hiljaa opetuslapsille valjeten se että Jeesus on Jumala. Tämä opetus tulee esille kaikkein vanhimissa kristinuskoa kuvaavissa lähteissä.
Jo apostoli Tuomas tunnusti Jeesuksen Jumalaksi , ja tämä todellakin tapahtui jo ennen kuin mitään kirkollisia kokouksia oli pidetty.
Joh. 20:28:
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Timoteus oli aluksi Paavalin matkakumppanina ensimmäisen lähetysmatkan aikana. Myöhemmin elämässään hänestä tuli Efeson ensimmäinen piispa. Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä jo todetaan että Jeesus on Jumala.
1.Timoteuksen kirje:
1:1 Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama,
Kun kirkolliskokouksia pidettiin niin niiden muotoiluun vaikutti se kysymyksenasettelu mikä tuolloin oli ajankohtainen. Esim. Nikean kokouksessa Areioksen kreikkalaisesta filosofiasta noussut opetus siitä ettei Jeesus muka ollut Jumala. Tämä harha, tämä uutuus torjuttiin ja kokous pitäytyi kirkon vanhassa opetuksessa, että Jeesus todella on Jumala, samalla kun hän myös on ihminen samaan yhtä todellisesti.
Matias,se että alusta asti oli niitä jotka ehkä pitivät jeesuta Jumalana, ei ole este sille, että oli myös niitä jotka eivät -kuten ebionit- häntä Jumala pitäneet, eivätkä he välttämättä olleet hänen vastustajiaan. Sanoihan Jeesus itse heitä jopa autuaiksi: Autuaita ovat hengessä ebionit…
Tuomaan sana ’jumala’ ei välttämättä viitannut EL ELYONIIN, saatettiinhan jopa profeettoja kutsua jumaliksi. Tuomas ilmaisee Jeesuksen olevan hänen kuninkaansa.
Seppo
Oleellista on huomata miten ebjonien käyttämä evankeliumi suhtautuu Kanonisen Raamatun evankeliumeihin. Tämä kirjallisuuskriittinen todiste kuvaa liikkeen aatteellista asemaa. Se on selvästi lähtenyt kristillisestä kirkosta omaan suuntaansa, sillä jos se olisi tullut suoraan alkuperäisestä alkuseurakunnasta, niin tätä kiertotietä Kanonisten evankeliumien kautta ei olisi tarvinnut tehdä.
Tuossa kirjallisuuskriittisestä todisteesta puhutaan artikkelissakin, kun siinä todetaan mm seuraavaa:
”Koska ebionien käyttämä evankeliumi on kirjoitettu synoptisten evankeliumien pohjalta, sen varhaisin mahdollisen ajoitus on riippuvainen näiden ajoituksesta. Jos Irenaeuksen viittaus koskee tätä teosta, jota todella saatettiin kutsua Evankeliumiksi Matteuksen mukaan, evankeliumi on kirjoitettu viimeistään toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Tätä evankeliumia sinänsä ei voi liittää suoraan kaikkein varhaisimpaan jerusalemilaiseen kristillisyyteen, mutta sen korostukset sopivat yhteen ebionien omaksuman varhaisen kristologian kanssa.”
Haastava blogi Athanasiuksen yhteisestä ekumeenisestä tunnustuksesta voimme huomata seuraavaa.
Ensimmäinen kohta: Jokainen, joka tahtoo autuaaksi tulla, täytyy ennen kaikkea olla yleinen usko.
Toinen kohta: Se, joka ei sitä ehyenä ja puhtaana säilytä, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Kohdissa 3-26 puhutaan sitten Kolmiyhteisestä Jumalasta. Kolminaisuusoppi on näin koko Kristillisen uskon perusta.
Kirkkomme oppi on siis viimekädessä usko. Silloin kun haluaisi puhua uskontomme sisällöstä, käy useimmiten niin, että puhe halutaan kääntää uskosta julistamiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä kirkon keskiössä pitäisi olla halun selventää jäsenilleen lain ja evankeliumin merkitystä. Tämähän ei muuten ole mahdollista, kuin pitää esillä sananarmonevankeliumia. Tämäkin näyttää tänä päivänä olevan ylivoimasta, kun kirkkomme lupaa armoa ja pelastusta jokaiselle.
Pekalla selkeä ja hyvä kommentti. On tärkeää käydä sellaisessa messussa, jossa kuulee Hyvän Paimenen äänen. Jos laki ja evankeliumi on sekaisin tai toinen niistä puuttuu, niin silloin kuulee kelvottoman paimenen äänen, jota lampaat eivät tunnista. Kavahtakaamme kelvottomia paimenia.
”Järkyttävällä tavalla Jumala on, naispappeuden harhan lisääntyessä, levitessä kuin syöpä, paljastanut ettei enemmistöllä papeista, piispoista ole Jumalan sanaa eikä Pyhää Henkeä.” Tämäkö on kirjoituksesi ydin, Jukka Teininen? Olet ennenkin kohdistanut kritiikkisi juuri ’naispappeuden harhaan’.
Oletko miettinyt perusteellisesti, mihin sellaiseen pappisvihkimys kirkossamme valtuuttaa, joka ei ole muille luvallista. Keskeisin on käsitykseni mukaan ehtoollisen asetussanojen lausuminen seurakunnan yhteisessä messussa. En ole löytänyt Raamatustra minkäänlaista ohjetta siitä, kuka saa toimia Herran aterian jakajana.
Luterilaisittain puhumme saarnavirasta. Naisten pappeuden vastustajilla ei ole ollut havaintojeni mukaan mitään sitä vastaan, että nainen nousee saarnastuolin. Heidän joukossaan on useita Raamatun opettajina arvostettuja naisia.
Vastaus otsikon kysymykseen: Kyllä voi – Jumalan armosta, Kristuksen tähden. Samoin tämän blogitekstin kirjoittaja voi pelastua Jumalan armosta. Kirjoituksen lähtökohta taitaa olla kuitenkin se, että jotkut ajavat edeltä pelastuksen porteista sisälle. Sisään pääsy ja sen järjestys taitaa olla kuitenkin ”suuremmas käres” – onneksi!
Toivo Loikkanen onko todella mielestäsi evlut kirkossa ”suuremmas käres”?
Siis eikö kasteeseen liitetä pelastus, eikö ennen ainakin opetettu ettei kastamaton vauva pelastu, siis peloteltiin vanhempia kastattamaan vauvat?
Entä nykyisin kun kaikkia ei kasteta, siis kuka päättää ja kenen ”käres” on kastetaanko, eikö vanhempien ”pienis käsis”?
Matias Roto.
Olen täysin rehellisesti ja realistisesti informoitu. Kuten näissäkin kirjoituksissa on tullut esille oli useita oppisuuntia ennen Nikean kirkolliskokousta. Myös niitä jotka perustivat oppinsa, käsityksensä, Jeesuksen rehelliseen sanomaan.
Nikean kokouksessa Uuden Testamentin rakentajat halusivat osoittaa valtansa saada kaikki ihmiset oman valtansa alle. Jatkossa myös Konstantinopolin kokouksessa 381. Nikeassa myös perisynti oppi joka on edelleenkin myös kirkon eräs valta pyrkimys, jolla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen sanoman kanssa.
Korostan kuitenkin että sinä Matias Roto olet Juha Heinilän kanssa kirkon opin positiivisia puolustajia.
Reino, Jeesuksen tärkein sanoma oli pelastukseen liittyvä. Ainoastaan Jumala Poika voi pelastaa ihmiset. Ihan jokaiselle pelastus ei kelpaa. Minä ainakin toivon pääseväni Taivaaseen. Jos minut tuomittaisiin ansioni mukaan, niin ansaitsisin Helvetin. Luotan Jumalan armoon ja turvaan Jumalaan Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
(Joh. 3:16-18 FB38)
Reino
Kiitos kehuista että olemme kirkon opin positiivisia puolustajia.
Tämähän on luonnollista, sillä kirkon oppi on totuus. Siksi sen puolustaminen on totuuden puolustamista.
Päteehän myös se ajatus, että mitä syvemmin ihminen paneutuu totuuteen, sitä syvemmin hän myös liittyy kirkon opetukseen.
Paavalin tekstiä
2.Korinttolaiskirje:
4:2 — olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
6:7 totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa;
11:10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
13:8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.