Seutu – Sanomat 03.02.2005
Voiko pappi pelastua?
Uskon, että suuri enemmistö kansastamme vastaa kysymykseeni myönteisesti. ”Totta kai, kyllähän nyt ainakin pappi pelastuu, jos kukaan” lienee useimpien vastaus. Tällainen päättely johtuu siitä että pappisvihkimyksessä kristitty vihitään pyhään virkaan ja juuri viran hoitajana pappi pelastuu. Johtopäätös on kuitenkin väärä. Jumala ei erottele ihmisiä kuin uskoviin ja ei uskoviin. Jos pappi kuolee epäuskossa, lopputulos on sama kuin muidenkin epäuskoisten eli iankaikkinen kadotus. Pappisvihkimyksessä vanha Aadam ei kuole eikä perisynnin turmiollinen vaikutus lakkaa. Murheellista on tänään se, että pappisvihkimyksestä on tullut surmanloukku.
Pappisvihkimyksessä kun toteutuu aivan konkreettisesti kuningas Saulin tuomio: ” Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut.” Ja myöhemmin sanotaan: ” Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä.” Täten, Pyhästä Hengestä osaton, kääntymätön pappi on suuri käyttövara sielunviholliselle. Ja sen kyllä uskovat huomaavat.
Pappisvalassaan, lupauksessaan vihittävä vakuuttaa pysyvänsä, vakuuttaa sitoutumistaan Jumalan sanan mukaiseen oppiin. Hän lupaa, ettei salaisesti suosi, eikä julkisesti edistä Jumalan sanan kanssa ristiriidassa olevaa oppia.
Mutta – mitä on tapahtunut ja tapahtuu? Vihkijänä toimivat piispat ovat luopioita ja synnyttävät luopioita. Luopiot ovat kristittyjä jotka ovat hylänneet Raamatun sanan, Jumalan sanana.
Paavali kertoo kuinka hänen työtoverinsa Deemas, maailmaan rakastuneena, oli hänestä ja samalla Jumalan sanasta luopunut. Deemaksen paluusta takaisin, Raamattu ei kerro mitään.
Luopioilla on surkea elämänmatkan päätös. Ilmestyskirja sanoo että ” pelkurit, luopiot, jne” joutuvat ” tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle”. Siis iankaikkiseen kadotukseen.
N. 1600 vuotta sitten Khrystomos on lausunut: ” Ihme on, jos pappi pelastuu” ? Olen uskomassa, että tänä päivänä tuo ihme on vielä suurempi. Varsinkin kun kirkon korkein opetusistuin viettelee kristittyjä luopion tielle. Tälle luopioitten tielle johdetaan nykyään koko kristikansaamme, sillä ”pappien testamentti on yhtä makkaraa, pysyy yhtenä makkarana ja siitä tulee yhtä makkaraa ” Lutheria lainatakseni. Järkyttävällä tavalla Jumala on, naispappeuden harhan lisääntyessä, levitessä kuin syöpä, paljastanut ettei enemmistöllä papeista, piispoista ole Jumalan sanaa eikä Pyhää Henkeä. He elävät epäuskossa.
Toki on aina suuri ihme kun kuka tahansa kristitty tulee uskoon ja pelastuu. Näin saarnamiehenkin kohdalla. Siksi on hyvä, luottavaisena ja uskolla yhtyä, Vapahtajamme sanoihin: ” Ihmisille, se (pelastus) on mahdotonta mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”.
Herra, auta meitä , myös pappeja, piispoja taivaan tielle. Anna katumuksen ja parannuksen armo.
Jukka Teininen
Voiko pappi pelastua?
Jukka T. On keksinyt uuden tien pelastukselle. Vain ajattelemalla oikein voi pelastua.
Pekka, kyllä Jukka puhuu siitä ikivanhasta tiestä, jota kaikki pyhät ovat kulkeneet. Muuta tietä ei ole Taivaaseen. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan iso osa evl-kirkon papeista ja piispoista ei usko Kristuksen kirkon perustotuuksiin. Kuten Jumalan syntymistä Neitsyt Mariasta ja ylösnousemus.
Kun kiistellään neitseestä syntymisestä, poljetaan usein jalkoihin kirkon perustotuudet pyhästä yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä. Meidät on kutsuttu rakentamaan sovintoa eikä etsimään erimielisyyden aiheita. Niitä löytyy etsimättäkin. Herra meitä armahtakoon!
Voi ja ei voi.
Voi pelastua, jos tunnustaa syntinsä ja katumuksessa kääntyy Herran Jeesuksen Kristuksen puoleen selvittäen tekemänsä vääryydet.
Ei voi, jos pysyy kääntymättömänä paaduttaen sydämensä.
Nyt vasta hoksasin: Kirjoitus on vanha juttu vuodelta 2005. Toisaalta asiahan saattaa pysyä ennallaan…:)
Tänäpänä evl-kirkon tila on paljon huonompi kuin oli 10 vuotta sitten, mutta pelkään, että evl-kirkon tila on tänään paljon parempi kuin on 10 vuoden päästä. Tarttis tehdä jotain, vai onko tällainen kehitys hyvä?
Jukka Teininen:””Mutta – mitä on tapahtunut ja tapahtuu? Vihkijänä toimivat piispat ovat luopioita ja synnyttävät luopioita. Luopiot ovat kristittyjä jotka ovat hylänneet Raamatun sanan, Jumalan sanana.””
Hyvin tuntuu kirjoittaja ”näkevän” tämän päivän luopumuksen, mutta kuinka hän ”näkee” sen perustan jolle koko kirkko perustuu, siis niiden oppi-isien ”kristillisyyden” josta voisi ”nähdä” onko koko kirkko perustettu Jumalan Sanalle vai ei?
Yksinkertaisesti mitä oli hedelmä esim ns ”uskonpuhdistuksella”, miksi se synnytti sotia vainoa ja pakottamista?
Kiva taistella hyttystä vastaan kun maha on täynnä kamelia, itsellä niin täyteläinen ja viisas olo.
”Yksinkertaisesti: mitä oli hedelmä esim ns ’uskonpuhdistuksella’, miksi se synnytti sotia, vainoa ja pakottamista?” Jumalan valtakunnan etenemisellä on tämäkin puolensa. Ei Jeesus luvannut mitään suloista ulkonaista idylliä: ”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle — ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava — ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.”
Martti Pentti :”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle — ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! Mutta minut on kasteella kastettava — ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! Tästedes saman perheen jäsenet ovat eri puolta: viidestä on kolme kahta, kaksi kolmea vastaan. Isä joutuu vastakkain poikansa kanssa, poika isänsä, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.”
Tuo on murrosikäisen itsenäistyvän ihmisen reaktio. Tuli oli antiikissa se elementti, jonka uskottiin olevan portti taivaaseen, koska sen saattoi tuntea ulkoisesti nuotion lämpönä ja sisäisesti rakkautena. Myös ihmisen minuuden uskottiin olevan kipinä, iskra, tuosta tulesta. Vallankumousten ”kipinät” ovat kyllä lähtöisin ihan eri tulesta.
Juuri. Jeesus-kuva on aivan liian siloiteltu. Oikeamman kuvan anta mm. suomalaisen Tapio Laineen tarkka Jeesus-kirja: ” Kuka hän oli?”
Tuli, maa, vesi ja ilma kuluivat myös antiikin mysteeriuskontojen rituaalikokeiden nimistöön ja nämä elementit ovat havaittavasti läsnä Paavalin vihkimymksessä jonka symbolina on merimatka Maltalle.
Seppo
Sain kerran arvosteltavaksi Laineen kirjan Teologista aikakauskirjaa varten. Totesin että se ei ole sen arvoinen että sitä voisi arvostella tieteellisessä julkaisussa.
Siinä ei ole mitään metodia, vaan erilaisia käsityksiä pannaan pötköön sikin sokin, jopa teoreettisesti keskenään ristiriitaisten teorioitten mukaisia väitteitä kytketty yhteen. Siihen on myös kytketty mukaan täysin anakronistisia teknisiä ratkaisuja menneen ajan yhteyteen. Samaten siinä väitetään että Jeesus muka olisi seurannut 1800 -luvun puolivälissä keksittyä joogan lajia. Jne.
Laineen kirja on aivan erinomaisaesti lähteistetty ja mielipiteet erittäin hyvin perusteltuja. Ateena-kustannuksen julkaisukynnys on korkea, ja kirjaan erittäin myönteisen esipuheen laatinut professori Harald Haarman kertoo esimerkin kristillisten kirkkojen vaikutusvallasta Saksan yliopistoissa. Horst Herrmann ja Eugen Drewermann menettivät siellä oikeuden opettaa uskontotiedettä esitettyään katolisen kirkon näkökulmasta liian arvostelevia käsityksiä. Haartmannin mukaan Laine tuo esille tähän asti Jeesus-tutkimuksessa laiminlyötyjä näkökohtia ja onnistuu tällä tavalla asettamaan värikkään kiven Jeesus-imagon mosaiikkiin.
Tietenkin on selvä,että fundamentaliset teologit näkevät Laineen kirjaa lukiessan punaista.
Seppo
Leimakirveesi iskee kiveen.
Kuvaavaa on että Laineen kirjassa siteerataan fundamentalistisia lähteitä aivan tasavertaisesti kriittisten lähteiden sitaattien rinnalla ilman että kirjoittaja on tietoinen siitä missä hän menee.
Historialliseen esitykseen ei kelpaa se mitä Miguel de Cervantesin pilailee teoksensa ”Neuvokas ritari don Quijote Manchalainen” alkupuheessa, että lainaa jostain toisesta teoksesta valmiin lähdeluettelon.
Tarkoitan tällä sitä, että Laine on lueteltu montakin lähdettä, mutta valitettavasti niiden käsittelyssä on merkittäviä puutteita. Niitä ei ole osattu panna oikeisiin yhteyksiinsä, vaan johtopäätökset on tehty vastoin näistä nousevaa informaatiota. Nähdäkseni tämä johtuu siitä että hänen rakentamansa kokonaiskuva on vääntynyt epähistorialliseksi ja siitä syystä myös johtopäätökset päätyvät harhaan.
Matias,etköhän se ollut sitä joka ensin Laineen pään päällä sitä leimakirvestä heilutit…
Laine ei ole ainoa tutkija, joka on päätynyt samoihin johtopäätöksiin, muta suomalsisat ehä parhaan kirjan tältä näkökannalta kirjoittanut. Jo ajat sitten esim.Joel Charmichael korosti Jeesusta myös poliittisena johtajana eikä vain laupiaana lampaana. Jeesus kuva on teologisesti manipuloitu ja kaunisteltu,eufistista kuvaa luotaessa on ajan historialainen tilanne vaikutuksineen tietoisesti unohdettu:
Joel Carmichael’s interpretation of the basis of Christianity is a direct contradiction of the traditionally held beliefs. After years of study of the Gospels, the Acts of the Apostles, Paul’s letters and Josephus’s histories, Carmichael has concluded that Jesus, a zealot, was a challenge to Roman rule as the leader of a group known as the followers of the Kingdom of God. For this rebellion, the Romans – and not the Jews – executed Jesus because they could not tolerate someone who was proclaimed King of the Jews. At a time when many Christians and non-Christians are prepared to examine aspects of religion in film, books and theater, this fascinating account is bound to provoke a lively reaction from the thinking lay person.
Tämä on syytä lukea, erinomainen kiteystys Jeesuksen yhteiskunnallisesta roolista:
http://www.revalvaatio.org/wp/wp-content/uploads/wp-post-to-pdf-cache/1/poliittinen-jeesus.pdf
Seppo
Aikojen kuluessa on tehty jos jonkinlaisia kirjoja Jeesuksen elämästä. Toisinaan niissä on mitä lennokkain mielikuvitus, milloin jonkun aatteen innoittamana, milloin vilkaan mielikuvituksen, aina kirjoittajan oman mielenkiinnon mukaan.
Osa näistä on historiallista aikaa kuvaavia, jotkut historiallisen romaanin tasoa, jotkut historiallista skifiä.
Laineen kirja lähestyy joissakin teorioissaan historiallista skifiä, joissakin kohdin hänellä on muutamia viittauksia, jotka tulevat lähemmäksi tuon ajan asiallisia kuvauksia. Valitettavasti nämä ainekset on pantu kokoon sekaisin niin että tulos on kaleidoskooppinen.
Kiitos noista kahdesta muusta viittaamastasi teoksesta. En kuitenkaan ole samaa mieltä noiden esittelemiesi juttujen kanssa.
Laineen kirjan jokainen johtopätös on historian ja ns. Occamin partaveitsen valossa täysin mahdollinen. On helppo leimata perinetisistä poikkeavat perustellutkin tulkinnat skifiksi, se on teologista ja ammatillista itsesuojelua. Mutta monin osin mahdollisesti itsepetosta.
Seppo
Valitettavasti siinä on sellaisia ajallisten väitteiden heittoa, että sitä voidaan verrata vaikkapa siihen että Napoleon lähetti sotajoukkojaan Stalinia vastaan. Tällaisten virheiden takia ei Occamin partaveistä ei tarvita, kun lähteiden käyttö on tätä tasoa.
Kerropa Matias pari esimerkkiä noista bsolutistisesti varmoista virheistä? Täysin virhjeetöntä kirjaa maailmassa on tuskin tehty. Kymmenissä tuhansissa teologisisa väitöskirjoissa on mahdollisia ja todettuja virheitä.
Seppo
Olen jo edellä kertonut enemmänkin kuin ”pari esimerkkiä” siitä missä teoksen ote ei vastaa tieteellistä tasoa. Omalta osaltani lopetan keskustelun tuollaiseen jankaavaan inttämiseen vastaamiseen. Minulle riittää että olen aikoinaan kirjan ilmestyttyä keskustellut kirjan tekijän kanssa tiedekunnassa ja kertonut hänelle missä otetta pitäisi muuttaa, jos mielii saada siitä kunnon teoksen.
Et antanut yhtyään konkreetista paikallistettavaa esimerkkiä.
”Vallankumousten ’kipinät’ ovat kyllä lähtöisin ihan eri tulesta.” Kuinka niin? Ehkä on kysymys vain mittakaavaerosta. Murroksesta ja itsenäistymisestähän vallankumouksissakin on kysymys.
Et muuten siteerannut minua vaan Jeesusta. Lainaus on evankeliumista Luukkaan mikaan (12:49-53).
Martti Pentti :”“Vallankumousten ‘kipinät’ ovat kyllä lähtöisin ihan eri tulesta.” Kuinka niin? Ehkä on kysymys vain mittakaavaerosta. Murroksesta ja itsenäistymisestähän vallankumouksissakin on kysymys.”
Tässä pari linkkiä siitä, mitä käytännössä on suomalaiset ilman kansainvälistä oikeudenkäyntiä maailman pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin syyllistäneen itärajan takaisen ”iskran” kulttuuriperimä:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ortodoksinen_kirkko_ja_nationalismin_tuulet_(opetuspuhe)
https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/09/29/kiusattu-ortodoksipappi-odottaa-turvapaikkapaatosta-heinolassa
Vallankumousten jälkeen jähmettyneet valtarakenteet ovat eri asia. Hiillos hiipuu ja pyritään tarkoin huolehtimaan, ettei missään kipinöi uudestaan.
Martti Pentti, siis nyt kyllä ylitit kaiken sen ymmärtämättömyyden mitä ennen olet saavuttanut, siis Jeesuksen seuraajat voisivat viedä evankeliumia miekalla eteenpäin, ei varmasti ikinä, siis Jeesus selkeää selkeämmin Sanoi ettei niin voi tehdä, vieläpä Sanoi että jos niin olisi niin kyllä siihen Jumalan sotaväki pystyisi.
Se miten maailman ihmiset kohtelevat todellisia Jeesuksen seuraajia on eri asia, siis heitä vainotaan mutta he rakastavat myös vainoojiaan. Vainoojat ja miekkalähettiläät eivät todellakaan ole Jeesuksen seuraajia.
Ymmärsit minut väärin; tahallasiko? Se, että evankeliumin eteneminen synnyttää joskus ristiriitaa ja hämmennystä, ei tarkoita, että sitä voisi levittää luomalla ristiriitoja. Mitä tulee siihen, mitä kirjoitin vallankumouksen ja kapinan kipinöistä ja tulesta, ei tarkoita, että kannattaisin väkivaltaisia vallankumouksia. Todellisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja kuvaaminen ei merkitse hyväksymistä.
Martti Pentti siis sodat vainot ja pakottamiset ovat evankeliumin etenemistä?
Evankeliumi ei aiheuta väkivaltaa vaan sen vastustaminen ja väärä kristillisyys.
Evankeliumia ei vastutettaisi, jos se ei etenisi. Eikö sen väkivaltainen vastustaminen ole siis seurausta sen etenemisestä? Tärkeää on, että evankeliumin julistajat eivät itse käytä väkivaltaa tai mielivaltaa.
Martti Pentti siis kun ns ”kristitty” käyttää väkivaltaa niin ei olekkaan aidon evankeliumin julistaja eli nyt olet ymmärtänyt asian ytimen, voinet sovittaa tuon ns uskonpuhdistukseen ja todeta sen valhe evankeliumin julistaja ksi, mot.
Uskonpuhdistus on kiusallinen sana, väkivaltaiseltakin kuulostava. Ymmärrän, että se saattaa ärsyttää. Monet suosivat sitä korvaavana reformaatiota, joka tarkoittaa uudelleenmuotoilua. Lutherin ja muiden reformaattoreiden toiminnasta seurasi monenlaista, väkivaltaistakin kuohuntaa, mutta se ei tee itse muutoksesta väkivaltaista. Olen nähnyt luterilaisen kirkon tekemän aidosti evankeliumia julistavan työn hedelmiä eri puolilla maailmaa ja pidän kantaasi oikeastaan loukkaavana.
Martti Pentti kuinkas ”uudelleenmuotoiltiin” jokaisen ihmisen usko, siis niiden katolilaistenn jotka jäivät rajan väärälle puolen eli niiden ruhtinaiden hallitsimille alueille joissa otettiin tämä ”uudelleenmuotoiltu” usko?
Onko evankeliumin vastaanotto vapaaehtoista vai ei, siis voiko ”uudelleenmuotoiltuun uskoon pakottaa?
Ei tule sekoittaa käsitteitä. Uskon sanoituksen muotoilu uudella tavalla ei muuta uskoa itseään. Mitä uskon vapaaehtoisuuteen tulee, kannattaa miettiä myös Jeesuksen sanoja: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.”
Martti Pentti sanoitat seuraavasti:”Ei tule sekoittaa käsitteitä. Uskon sanoituksen muotoilu uudella tavalla ei muuta uskoa itseään.”
Siis ymmärrätkö itsekkään mitä tuossa oikein sanot, siis sama usko vain sanoitetaan uudelleen, mitä häh?
Mitä nämä ”saman uskon” ihmiset sitten tekivät, sotivat keskenään ja tappoivat toisiaan, siis sama usko molemmilla, ei ymärä?
Sodat, jota nimitetään uskonsodiksi, ovat harvoin – jos koskaan – todella sellaisia. Uskon erilaisia muotoiluja käytetään tekosyynä yllyttää kansoja toisiaan vastaan. Todelliset tavoitteet ovat ihan muita, valtaan, omaisuuteen ja vastaavaan maalliseen liittyviä.