On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?
Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.
Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.
Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.
Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.
Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.
Kirkollista huumoria vai tosiuutinen?
Nyt taisi tulla vastaan asia, josta ei saada aikaiseksi riitaa ”konservatiivien” ja ”edistyksellisten” välillä 🙂 -.
SPR:n veripalvelu ja Valvira ovat pitäneet Droppi Veripalvelua silmällä jo vuodesta 2012. Myös he ovat samaa mieltä kuivaverianalyysin tieteellisyydestä kuin Martti Larikka..
Yrittäjä on tehnyt virheen arvellessaan, kristinuskoisten uskovan myös mitä tahansa muuta yliluonnollista, kuten kuivaverenkuvausta ja sellaisten luontaistuotteiden käyttöön, mitä lääketiede ei ole vahvistanut.
Kristinuskoiset EIVÄT pääsääntöisesti usko oman uskontonsa ulkopuoliseen yliluonnolliseen. Vaihtoehtohoitoihin uskovat ihmiset uskovat usein yliluonnolliseen, mutta eivät mihinkään järjestäytyneeseen uskontoon tai sellaisten jumaluuksiin.
Asiasta on tehty useita tieteellisesti vahvistettuja tutkimuksia. Minusta on muuten uskonnottomana hämmentävää, että enkeleihin uskoo paljon enemmän ihmisiä kuin monoteististen uskontojen jumaliin. Ehkä se on tietynlaista uskontoshoppailua, että otetaan ne kivat asiat, mutta ei sellaisia mikä ei itseään miellytä. Sitten sinne voi lisätä yksisarvisia ja taikapallojakin.
Lienee tyypillinen piirre postmodernille kulttuurillemme, että se hylkää ”suuret tarinat”, mukaan lukien ”modernin” ennakko-oletuksineen, ja sommittelee itselleen jokaiselle sopivan ”oman tarinan”, jonka osana voivat hyvin olla erilaiset yliluonnolliset oliot ja uskomukset, mutta ei niinkään esimeriksi kristinuskon ”suuri kertomus” ehdottomine totuusvaatimuksineen.
Pekka nyt olet kyllä kehitellyt oman ongelman, ei tuota löydy Raamatusta.
Siis lakiin perustuva vanhurskaus on lopetettu jo Johanneksessa, ei ole enää mitään lain kautta saatavaa vanhurskautta.
16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, (Luuk.16)
Ari. Sinähän jatkuvasti olet esittänyt että se mitä evankeliumeissa sanotaan velvoittaa meitä. Se on sama asia kuin laki. Miten voit väittää ettei lakia enää ole?
Pekka eikö Jeesus selkeästi sano ettei laista häviä piirtokaan?
Luuk. 16:17
Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
Mutta mutta lain noudattamisen yrittämisellä ei saavuteta vanhurskautta vaan sydämen uskolla ja uskossa on rakkaus jolla voi noudattaa lakia, siis voima elää Jumalan käskyjen mukaan.
Lahjavanhurskaus on mitätön hokema koska sillä ei ole käytännön merkitystä, sillä ei voi päästä juristiksi, tai tuomariksi, pitää opiskella lakia.
Lahjavanhurskaudella voi maallikko omatoimisesti päästä saarnaamaan synnistä, mutta ” Vanhurskas kansan suoja ” , tarkoittaa paremminkin oikeamielistä Tuomaria, joka tuomitsee Vanhurskaasti.
Ei silmän näöltä eikä kuulolta,
vaan vanhurskaasti, eli oikeudenmukaisesti Lain kirjaimen mukaan.
Tuomari ei saa olla puolueellinen omaa etua tai ryhmän etua ajava, tai väännellä lakia rikkaan eduksi lahjonnan kautta, eikä köyhän eduksi säällistä, koska laki ei ole hyvä eikä paha, se on kullekkin tekojen mukaan ja se muistaen ihan raamatun mukaista.
Tarja parkkila tuot hyvän pointin tähän keskusteluun, kuka on oikea tuomari?
Siis kun ihminen tulee vanhurskaaksi eli uudestisyntyy niin mitä se tarkoittaa juuri ”tuomarina” toimimiseen?
Ei voi toimia toisten tuomarina, siis kun saa armosta kaikki omat SUURET synnit anteeksi niin ymmärtää armahtaa myös kanssa kulkijoita heidän synneistään niinkuin evankeliumissa sanotaan, kun itse on saanut armosta anteeksi niin ei voi vaatia toisiltakaan oikeudenmukaista kohtelua.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki’.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa’.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle’.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”(Matt.18)
Otat Pekka Veli blogeissasi esille mielenkiintoisia asioita, siksi niihin tulee runsaasti kommentteja.
Olen itsekin joskus pysähtynyt tämän juhlavan sanan vanhurskas äärellä ja todennut sen jossakin määrin vaikeaselkoiseksi. Ainakin sen kääntäminen samalla sanalla joka kerta on varsin ongelmallista jos ei peräti mahdotonta.
Psalmissa 9:8 tulee hyvin esille sanan ilmeinen perusmerkitys: ”Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.” Vanhurskas menettely on siis Jumalan normien mukaista oikeudenmukaista. Ei aina meidän ihmisten mielestä, me kun olemme voineet imuroida toisenlaisen oikeustajun ympäriltämme.
Roomalaiskirjeeen seuraavassa kohdassa on hyvä esimerkki Kaikkivaltiaan oikeudenmukaisuudesta: : ”osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit”(Ro3:25) Eikö olekin oikeudenmukaisuutta, ettei tietämättömyydessä tehtyjä virheitä pidetä raskaina erehdyksinä?
Roomalaiskirje sisältää myös kohdan, jossa hyvyys on jotakin vielä parempaa kuin vanhurskaus: ”Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla”(5:7KR38). KR92 käyttää tässä kohtaa sanaa ”nuhteeton”.
Miksiköhän hyvyys on vielä tärkeämpää kun vanhurskaus?
Vastaus otsikkoon: ei voi. Siksi tuon oudon sanan käyttämisen voisikin lopettaa ja pyrkiä korvaamaan se muilla sanoilla tilanteen mukaan, kuten uudessa 2020 käännöksessä jo on tehty. Sen joutuu kuitenkin mielessään selittämään aina jollakin tavalla Raamattua lukiessaan. Miksi tuollainen sana on ylipäätään joskus keksitty kieleemme?
”Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.”
Väität Pekka näin, mutta eihän kristinoppi tietenkään yhden sanan selkeämpään muotoon saattamiseen kaadu.
Heprean zaddiq merkitsee kirjaimellisesti ’oikeudenmukainen’. Eli tehdä sen mukaan mikä on oikein. Sanaa ei haluta kääntää tarkasti oikein koska se on selkeästi liian yhteiskunnallinen. Oikeudenmukaista yhteiskunta kun vaati vasemmisto ja sehän ei kirkolle ole käynyt. Eikä käy edelleenkään mikä näkyy oikeudenmukaisuuta kirkkoon vaativan Sadinmaan kohtelusta.
”Sanaa ei haluta kääntää tarkasti oikein koska se on selkeästi liian yhteiskunnallinen.”
Olisikohan noin? Vai olisiko syynä se, että joihinkin vanhahtaviin ja nykyään huonosti ymmärrettäviin sanoihin liittyy jotakin, josta ei tunnesyistä haluta luopua.
Kari R., sinähän voit ehdottaa uudet termit. Käy Raamattu läpi ja vaida tämän vieroksumasi sanan tilalle oma selvempi ehdotuksesi. Katsotaan miten onnistut.
Ei tarvitse, kun se on jo tehty.
Rauli, voiko kenties ajatella, että sen joka jo on vanhurskas kenelläkään ei ole mitään syytä kuolla hänen puolestaan. Eihän Paavali itsekään tarvinnut lunastajaa aikaisemmin, kun hän kuvitteli tulleensa laista vanhurskaaksi. Mutta mitä Paavali tarkoittaa tuolla ”hyvällä” on hieman arvoitus. Onko hyvyys parempi kuin vanhurskaus ja millä tavalla. Nuo molemmat sanat kuitenkin liittyvät jakeeseen (Rom8) Kristuksen kuollessa meidän syntisten puolesta. Vanhurskaus kuitenkin sanana ilmaisee Jumalasta jotakin sellaista, joihin muut sanat eivät mielestäni oikein taivu.
Hyvän edestä kuolee nyt moni kristitty Afganistanissa, kun ei kiellä mestariaan.
Kuten tuossa Seppo jo totesikin, sanan varnhurskas alkukielinen ilmaus on lähellä sanaa oikeudenmukainen.
Vanhurskas ihminen tekee, tai ainakin pyrkii kaikella tavoin tekemään, Jumalan normien mukaan, ja on siis oikeudenmukainen tekemisissään. Ilmeisesti tässä kohden ”hyvään ihmiseen” Raamattu liittää akiivisuuden: rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen saa hänet toimimaan silloinkin, kun mitään ”pykälää” ei ole asiasta olemassa. Rakkaus esitetäänkin Raamatussa Kaikkivaltiaan ykkösominaisuutena, jolle Luojan muut ominausuudet kuten esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja voima ovat alisteisia.
Kosti, olen aivan samaa mieltä! Vanhurskas on nimenomaan Jumalan mielen mukainen, hänelle otollinen, kelpaava. Se ei ole missään nimessä jotain ihmisen kuvittelemaa ja mieltämää oikeudenmukaisuutta.
Kun ihmiset ovat kautta aikojen ymmärtäneet tuon vanhurskas-sanan, ja jos eivät ole, niin se on heille selitetty, niin onpa varsin kummallista, että sitä nyt nämä meidän nykyajan itseään niin fiksuina ja filmaattisina piämät ihmiset eivät suostu ymmärtämään. Arvaan kyllä mistä kenkä puristaa. Ei mistään muusta kuin aina Raamatun ollessa puheena: Ei halutakaan ymmärtää.
Korjaan sikäli viestiäni siitä, mitä Paavali sanoo vanhurskaan edestä kuolemaan käymisestä. Hän tarkoittaa mitä ilmeisemmin sitä, että jumalasuhdetta ei arvosteta niin paljon, että tuskin kukaan kävisi kuolemaan sellaisen ihmisen edestä. Mutta jos joku on yleisesti hyvä, joku saattaisi hänen edestään kuolla. Filosofit ainakin taitavat uskoa ihmisen hyvyyteen.
Riitta, tuo sana vanhurskas tulee sanasta va’an, vaka, varma, luja. Siihen kun liitetään vielä Pyhä Jumalasta puhuttaessa, niin kyllä tuo sana vanhurskas sisältää mielestäni enemmän, kuin sana”oikeamielisyys.” Mutta muutospaineet ovat kovat.
Sistonen ” Se ei ole missään nimessä jotain ihmisen kuvittelemaa ja mieltämää oikeudenmukaisuutta. ”
No ei ole ei , kun ihmisen inhimilliseen oikeudenmukaisuuskäsitykseen ei todellakaan mahdu esim. pikkuvauvojen elävältä polttaminen.
Vanhurskas viittaa todellakin Jumalan näkemykseen oikeudenmukaisuudesta, ei meidän ihmisten.
Seppo viittaa taas kerran niihin tuhoamisiin, joissa Luoja otti antamansa elämän pois, myös lapsilta. Koska en ollut paikalla, en lähde arvioimaan Jumalan ratkaisuja. Vaikka en niitä voi täysin ymmärtää, siitä olen vakuuttunut, että kaikki meni silloin parhaalla mahdollisella tavalla.
Voimme myös kauhistella Jumalan vanhurskautta eli oikeudenmukaisuutta tulevissa pahuuden hävittämisissä näin etukäteen. Afganistan on tuoreimpana esimerkkinä sellaisesta umpisolmusta, jota eivät suurvallatkaan voi miljardipanostuksilla ja kymmenien vuosien työllä ratkaista.
Mutta Jumalan valtakunnan kuningas voi: ”Sen selässä istui ratsastaja, jonka nimiä ovat Uskollinen ja Totuudellinen. Hän tuomitsee ja sotii oikeudenmukaisesti.”(Ilm19:11UT2020) Sotakirjeenvaihtajan etukäteen laatima taistelureportaasi on Ilmestyksen 19. luvussa. Olkaa hyvät ja kauhistukaa, ken haluaa niin reagoida.
Tuo taistelu on herättänyt kovasti närää, koska se ei noudata meidän demokraattisia oiekeudenmukaisiksi koettuja linjoja. Raamatun kertoman mukaan kuitenkaan ei jälkikäteen valituksia synny lainkaan siitä, että sodat lopetetaan,. Kun se tehdään vanhurskaasti eli oikeudenmukaisesti.
”Parhaalla mahdollisella tavalla..”?
Oletko todella Rauli sitä mieltä, ettei Jumalalla ollut parempaa tappaa ottaa lapselta elämä kuin polttaa hänet elävältä?
Kosti, juuri näin ajattelen myös. Olen kuullut tuon selityksen. En luovu vanhurskas -sanan käytöstä, koska ei sille sopivaa vastinetta voi löytää. Lahjaoikeamielisyys, lakioikeamielisyys?. Oikeamielistää, oikeudenmukaistaa?
Se että Jumala vanhurskauttaa syntisen on varmaankin jo ajatuksena sellainen, ettei tapahtumalle löydy tavallisesta elämästä oikein mitään vastaavaa.
Oikeudessa tuomari ehkä saattaisi tuomita jonkun syyttömäksi. Siitä huolimatta että tietäisi varmasti tämän olevan syyllinen. Tämäkään vertaus ei kunnolla selitä asiaa. Tuomarihan toimisi siinä väärin. Näin Jumala kuitenkin toimii meidän kanssamme.
Mielenkiintoista on huomata se miten vastenmielinen sana varsinkin tuo lahja-vanhurskaus on monelle. Aina kun sen ottaa esille, niin vastareaktio on varma. Sitä vastustavat ns. uskovaiset ja jumalankieltäjät yhdessä.