On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?
Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.
Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.
Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.
Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.
Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.
Me saamme Kristuksen tähden lahjaksi syyttömyyden vaikka olemme syyllisiä oikeudenmukaisen Jumalan edessä.
Kari R., niin sinähän jo kommentoitkin edellisessä Pekka Velin blogissa, että uskova ihminen on synnitön. Sanopa sitten miksi esim. Messussa on synnintunnustus ja Jeesus opetti Isä meidän rukouksen?
Minkäs minä sille voin, että Raamatussa jossain kohdin annetaan niinkin ymmärtää.
Mitähän vikaa löysit tuosta äskeisestä kommentistani ja miksi? Sehän on myös täysin Raamatun mukainen ilman vanhurskaus-sanaa. Miksi haluat jatkuvasti löytää jotain virheitä kommenteistani?
Mitä sinulla on minua vastaan?
Oletko siis sitä mieltä, että Jumala ei ole oikeudenmukainen?
Kari, luet ehkä Raamatusta vain kohtia, jotka sopivat ajatteluusi. Se on kuitenkin kokonaisuus.
Uskovassa on vallalla taistelu lihan ja Hengen välillä. Tämä siksi että uskovassa on jäljellä vielä turmeltunut luonto, josta kumpuaa syntejä. Taistelua käydään lihan kuolettamiseksi (pyhittyminen). Tämä taistelu ei lakkaa tämän elämän aikana. Jos se lakkaa niin ihminen on joko paatunut tai kuollut.
Se että väittää olevansa synnitön, on itsensä pettämistä. Tosin Kristuksessa hänen lahjavanhurskautensa turvin ihminen on Jumalalle kelpaava siis Kristuksen ansion tähden. Itsessään hän on edelleen vain syntinen. Tämä on se tärkein asia, joka kristitylle tulee valjeta, että häntä voidaan oikeasti sanoa kristityksi.
Niin tekevät näemmä muutkit. Yritän vain osoittaa, että siellä sanotaan asioita toisellakin tavalla, joita sinä et ilmeisesti ole huomannut.
Enkä tosiaankaan ole väittänyt olevani synnitön. Rikot taas 8. käskyä. Osoitin vain Raamatusta pari kohtaa, josta voisi niin ymmärtää.
Kari, kyllä kirjoitit näin: ” joka ei usko on syntinen, joka uskoo, ei ole.” Siellä se on Pekka Velin edellisessä blogissa.
Kari, en myöskään kirjoittanut niin, että juuri sinä sanot olevasi synnitön. Kirjoitin ”jos väittäää olevansa synnitön…”
Niin, siis se mitä siellä kirjoitin, liittyi mainitsemiini Raamatun kohtiin. Ei ollut oma mielipide. Korostaa siis vain sitä, että jos Raamatusta lukee yhden lauseen tai jakeen, voi ymmärtää väärin.
Toivoisin, Riitta, että mieluummin vastaisit kysymyksiini, jos osaat, etkä yrittäisi etsiä virheitä kommenteistani, jotka pääasiassa näköjään ymmärrät väärin.
Täällä on jo ihan riittävästi sellaista ”näsäviisautta” muutenkin. Kaipaisin aitoa keskustelua, kuten Pekka Velikin, joten voisitko sinäkin omalta osaltasi auttaa siinä?
Kari R., niin voi ymmärtää väärin kun ottaa yhden jakeen tai sieltä sun täältä. Ja näinhän juuri siinä teit.
Sama valitus siis jatkuu…
Miten sinä näet 1. Johanneksen kirjeen synnittömyyslausumat?
Vanhurskauttaminen sana hyvin käy hengellisessä kielenkäytössä tarvitsematta miettiä enempää.
Itseäni mietityttää asia onko vanhurskautetuksi tuleminen tai pääseminen sanana sen kokemuksessa hetken hujaus vaikko prosessi mihin Ihminen Jumalan Armosta suostuu.
Perusteluna seuraavaa: Vanhurskauttaminen kirkollisena näyttää kokonaan sivuuttavan katumuksen ja syyllisyyden henkilökohtaisen prosessin mitä ilman arkielämässä Ihminen harvoin muuttuu mieleltään uudeksi, ja jolloin aiemmat kiusaukset eivät samalla tavalla vaivaa uudessa asennoitumisessa.
Sama vaiva on Lutherin ripissä missä katumuksen sisältö on Oikeasta Uskosta syntynyt synnintunto. Näin Ihmisen aiempi käyttäytyminen helposti toistuu seuraavassa epäuskonhetkessä.
Ripissä meidän ehottomasti enemmän tulisi puhua katumuksen ja syyllisyyden asiasta Ihmisen uudistumisessa.
Kun edellinen on kirkon kannalta tarpeetonta mikäpä siinä. Kirkon vanhurskauttamisopissa on silloin kyse mysteerien maailmaa katsovasta uskosta minne tuumaaminen ei yllä.
Jos vielä senverran, painoarvoltaan Raamatussa Jumalan Vanhurskauttamisen mahdollisuus tulisi olla kirkon dokmi.
Ehtoollisessahan asiaa sivutaan muttei kovin painokkaasti.
Kari Roos vastasi otsikon kysymykseen: ”Ei voi. Siksi tuon oudon sanan käyttämisen voisikin lopettaa ja pyrkiä korvaamaan se muilla sanoilla tilanteen mukaan, kuten uudessa 2020 käännöksessä jo on tehty.”
Olen asiasta samaa mieltä.
Ehkä voisikin, mutta Per Excellence kokemukset ovat totta kristikunnan syntyajoista lähtien, ja asia on totta tänäänkin.
Muistinko oikein tarkistamatta ilmiötä mutta jotenkin näin.
Par Excellence piti kirjoittaa, ja tässä asia tarkoittaa yhtäkkistä uskoontulemista.
Veli Pekka Pesonen.
Miksi sanalle ”Vanhurskas ”pitäisi vastata maallista lain sanaston noudattamista
Tuntuisi erikoiselta puhekieleltä, kuinka vanhurskaasti Veli Pekka noudattaa liikenne sääntöjä.
Sana ”Vanhuskas” kuuluu Raamatun sanastoon, joten Jumalan Sanan merkitystä turhennetaan, jos ei ymmärretä eroa sanojen ” Vanhurskaan ja ( maalliesen) lain välillä.
Vahurskas = Oikeamielinen. Se viittaa ensisijaisesti Jumalaan, joka on Oikeamielinen.
Myös ihmistä voidaan sanoa Vanhursnaaksi jos hän uskoo Jeesuksen sovitustyöhön ja siinä lahjoitettuun syntien anteeksi antamukseen
Näin vanhurskas ihminen tarkoittaa henkilöä, joka on uskonsa kautta osallinen Vanhurskaasta Jumalasta.
Kyllä, mutta miten tiedämme onko kyse Lutherin mukaan Oikeasta Uskosta minkä Jumala Yksin voi antaa.
Lisksi vanhurskautetun Ihmisen teot vanhurskautuksesta eteenpäin ovat Jumalan tekemää uudistuneessa Ihmisessä.
Näin aiemmin ymmärrettiin.
Vanhurskauttavan uskon kohde on Vapahtajamme usko, ei meidän. Me emme oikein kunnolla kykene uskomaan kaikkea, vaikka kuinka yritämme. Siksi meidän on jäätävä sen uskon varaan jonka Jumala meille pojassaan antaa. Joten usko ei ole omien ponnistelujemme tulosta.
Aamen, elämme Jumalan Pojan uskossa. Usko on hänen armosta antamaa. Iloista uskoa ilman meidän ponnisteluja. Herra on hyvä ja hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ihmeellistä rakkautta meitä syntisiä kohtaan!
Oikeamielinen on ihan hyvä. Kunhan se käsitetään niin, että oikeamielinen kääntyy aina kysymään neuvoa Jumalan sanasta ja rukouksessa suoraan Vapahtajalta. Keneltäkään ihmiseltä ei voi odottaa oikeamielisyyttä joka asiassa. Olen kuullut että hyvä johtaja kykene tekemään vain noin 50% oikeita päätöksiä. Oikeamielisyyden vaatimus ihmiselle on liikaa vaadittu.
Pekka Veli. Olen kanssasi aivan samaa mieltä tästä: ”Oikeamielinen on ihan hyvä. Kunhan se käsitetään niin, että oikeamielinen kääntyy aina kysymään neuvoa Jumalan sanasta.”
Sanasta vanhurskas on tullut ajan myötä adjektiivi, jolla ei ole juurikaan kosketuspintaa käytännön puhekieleen. Alkuperäiset ilmaukset sekä heprean että kreikan teksteissä olivat ymmärrettäviä aikalaisille. Ei Raamatun teksti ole alunperin tarkoitettu vain jollekin suljetulle ryhmälle. Siksi on hyvin perusteltua, että UT2020 on luopunut sellaisista sanoista kuin autuas ja vanhurskas, jotka eivät aukea, ellei jostakin saa selventävää oheistietoa. Muualla on jo aikaa sitten tehty vastaavia käännösratkaisuja.
Sanot, että ”Oikeamielisyyden vaatimus ihmiselle on liikaa vaadittu”. Näin varmasti on, koska Tekijämme tasolle eivät meidän ponnistelumme koskaan voi meitä viedä. Mutta voimme pyrkiä jäljittelemään Jumalan oikeudenmukaisuutta, sieltä Raamatusta opetusta ottaen..
”Mutta voimme pyrkiä jäljittelemään Jumalan oikeudenmukaisuutta…”
Tässäpä vasta erikoinen lainsaarna.
Jäljittelemään Jumalaa on samaa kuin yrittäisi olla Jumala. Tässä tulee esiin oma vanhurskaus, joka pyrkii jäljittelemällä tulemaan Jumalalle kelvolliseksi. Ikään kuin Jumalalle riittäisi se, että yritämme kovasti ja Hän sitten hoitaa loput. Ei niin.
Jumala on pojassaan sovittanut koko maailman synnin ja siksi hän voi vanhurskauttaa, eli pitää syntistä ihmistä, joka kääntyy uskossa hänen puoleensa täysin pyhänä ja vanhurskaana. Yhtä pyhänä, kuin Jumala on. Se että ihminen pyrkii jäljittelemään Jumalaa. Eli yrittää kovasti täyttää sitä mittaa ja esimerkkiä, joka Vapahtajan elämä meille antaa; on sen mitätöimistä mitä Jumala on puolestamme jo Poikansa kautta saanut aikaan.
En ole aivan omasta päästäni ottanut ajatusta Jumalan jäljittelemisestä vaan Raamatusta: ”Jäljitelkää siis Jumalaa, koska olette hänen rakkaita lapsiaan.”(Ef5:1)
Eikä Jumaan ominaisuuksien heijastamista ole tehty mahdottomaksi, koska meidät on luotu Jumalan kuviksi. Voimme siis pyrkiä kaikessa tekemisessämme vanhurskauteen eli tekemään asioita Jumalan mielen mukaan. Niinhän se Jeesuskin mallin meille antoi.
Paava ei ohjeella tarkoittanut sitä, että pyrkisimme olemaan Jumala. Tästä Pekka Veli aiheellisesti varoitti.
Rauli, tuo sana ”Jäljitelkää ” seuraa UT2020 käännöstä. 1992 kääntää tuon ” Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne.” 1938 ”Olkaa siis Jumalan seuraajia.” Lieneekö sitten makuasia, mitä käännöstä tässä seuraa. No en tiedä. Tuossa (Ef1:1) on viite (1Kor11:1) UT2020 ”Alkakaa noudattaa minun esimerkkiäni” 1938 ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” Tuossa on edelleen viite (Fil3:17) ”Olkaa minun seuraajiani veljet..” (Fil3:18) vastaa varsinaisesti kysymykseen, missä heidän tulisi olla Paavalin seuraaja, siinä missä hän on Kristuksen seuraaja.
Monet, Paavali aivan itkien kertoo vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina. UT2020 ilmaisee ko. asian lähes samoin. Me emme tietysti voi jäljitellä Paavalia ristin kantamisessa, mutta syvimmältään Kristuksen seuraamiseen liittyy risti, ei itse valittuna tekona, vaan ylhäältä annettuna. Mutta monet vaeltavat, kuten Paavali sanoo eivät tahdo (myöskään nykyään) kantaa ristiä, jota Paavali syvästi murehtii.
Olet oikeassa Kosti siinä, että käännöksissä on on eroa. Ruotsalaisia kehotetaan näin Jumalan seuraajiksi: ”Bli Guds efterföljare, ni som är hans älskade barn.”(Folkbibeln) Monet englantilaisetkin esittävät saman ajatuksen.
Asiayhteys kertoo lapsien taipumuksesta jäljitellä vanhempiaan, hyvässä ja pahassa. Taivaan Isästä me saamme vain hyvää mallia Raamatusta. Esimerkiksi sitä vanhurskautta eli oikeudenmukaisuutta- ja juuri Hänen mittareiilaan.
”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room.10:9-10
Kun ihminen on Jumalan mielenmukainen, (vanhurskas) niin hän tunnustaa Jeesuksen ylösnousemuksen, kuten Jumala on tahtonsa Pojassaan ilmaissut, herättämällä Hänet kuolleista. Kristinusko on ylösnousemus uskoa ja siihen luottamista, että Jumala voi näin meidät herättää kuolemasta. Tähän vanhurskauteen ei tarvita mitään tekoja, vaan on Jumalan tahdon pitämistä, kun pysymme lujasti Kristuksen uskossa.
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”.
Jumalan tahto on, että ne, jotka uskovat ja tunnustavat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi ja kuuntelevat Häntä ja näin tulevat näin Jumalan vanhurskauttamiksi, eli Jumalan mielenmukaisiksi. Tähän ei tarvita mitään tekoja, mutta tämä Jumalan Pojan usko synnyttää meissä Rakkautta ja kaikkea hyvää.
Tämä usko luetaan ihmiselle vanhurskaudeksi Jumalan tahdon mukaan.
Joka taas ei tunnusta Kristusta Herraksi ja Vapahtajaksi, ei tee Jumalan tahdon mukaan, ja tekee Hänet valehtelijaksi, eikä näin ollen pääse vanhurskauteen Jumalan tahdon mukaan, sillä he luottavat omaan oikeudentajuunsa ja väheksyvät Jumalaa omilla teoillaan. Tämä on ylpeyden synti, joka halveksii Jumalan tahtoa.
Jumalan tahto on, että me uskoisimme Häneen jonka on Lähettänyt luoksemme.
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Vanhurskaus tulee uskon kautta, ei tekojen, sillä ensin on usko, jonka Jumala vaikuttaa ja se taas saa aikaan rakkautta. Vanhurskas elää siis Kristuksessa Jumalan tahdon mukaan. Joka ei taas tunnusta Jeesusta Herraksi, on Jumalan tahtoa vastaan.
Timo Eskola arvioi Ut 2020 käännöstä Sti:n sivulla. https://www.google.com/url?q=https://www.sti.fi/images/biblos/Eskola_Digi_Rt2020_arvio_STI.pdf&sa=U&ved=2ahUKEwjopqiujNjyAhX8SvEDHbsQDWYQFnoECAgQAQ&usg=AOvVaw2Yq8Tbx84hx266ZfENzuZP
Tuon arvion lopussa hän kyselee, ”mitä parikymppinen mallilukija lopulta ymmärtää vanhurskauttamisesta.” Kuten hän toteaa: Eipä juuri mitään. Se johtuu siitä, ettei hän lopulta tiedä koko käsitteen esiintyvän Raamatussa.” Se jää hänen mukaansa ”arkisten sanojen, kuten oikeudenmukainen ja syytön taakse.”
Kosti, kuuntelin tuon Eskolan luennon heti kun se julkaistiin. Hän perustelee hyvin kantansa.?
Mielestäni tällaisissa käännöksissä voi sinänsä olla ehkä hyväkin tarkoitus, mutta ne hämärtävät sanomaa ja usein purkavat UT:n ja VT:n välisiä siltoja. Raamatusta tulee näin yhä sekavampi, jota täälläkin on valiteltu.
Selventävää hyvää eksegetiikkaa on tarjolla, mutta kelle se kelpaa?
Tuossa arviossa Eskola toteaa Roomalaiskirjeen kymmenennen luvun alusta, joka on hänen mukaansa teologisesti yksi vanhurskauttamisaiheen olennaisimpia jaksoja, Room. 10:3-4: “He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.”
UT2020, Room.10: 3-4 “He eivät ole alistuneet oikeudenmukaisen Jumalan valtaan, koska eivät ymmärrä hänen oikeudenmukaisuuttaan. Siksi he yrittävät tulla oikeamielisiksi omin neuvoin. Kristus on kuitenkin lain loppu, niin että jokainen, joka uskoo häneen, on syytön.
Kuten Eskola toteaa: ”Tässä vanhurskauttamisteologian avainjaksossa vanhurskauttamis-sanasto toistuu neljä kertaa. Terminologia on alkutekstissä niin ladattu, että lauseiden “käännös” UT2020 ei juurikaan vastaa enää sitä sisältöä, jota se katsoo kääntävänsä. Heti kolmannen jakeen alku on niin vahvasti teologinen, että uuden käännöksen teologinen tulkinta eksyy täysin hakoteille.”
Kun ”tavallinen” ihminen lukee nuo ”vanhurskaat” jakeet, hän on taatusti ihan pihalla ja joutuu kysymään joltain sisäpiiriläiseltä, että mitä tämä tarkoittaa. 2020 selittää sen saman tien. Tästä on kyse.
Taitaa vaan olla niin, että kuten Jumalan Pyhä vanhurskaus on kateissa tältä nykyiseltä ajalta kateissa on myös synti sanan varsinaisessa merkityksessä.
Psalmi 112
Autuas se mies, joka Jumalaa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä,
2. hänen jälkeläisensä tulevat voimalliseksi maassa, oikeamielisen suku tulee siunatuksi.
3. Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa ja hänen vanhurskautensa pysyy iänkaikkisesti.
4. Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus.
5. Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
6. Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisesti muistossa.
7. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Jumalaan.
8. Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla ketselee ahdistajiansa.
9. Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iänkaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
10. Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu.Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin,