On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?
Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.
Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.
Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.
Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.
Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.
Marko,
Ei ole kysymys, tai ei tulisi olla omien näkemysten puolestapuhumisesta, kun kysymys on “tulla uskoon”. Helluntaiherätys Suomessa edustaa koko yhteyskuntaa, niin sivistyksen kuin ulkoisten saavutustenkin suhteen. Eli ei ole kysymys oppimattomista, työläisluokan köyhällistöstä. 1900-luvun alussa, kun herätys Pyhän Hengen vaikutuksesta alkoi ja levisi, niin se saavutti heti ulkoista sivistystä saanneet ja heidän suhteellinen osa paikallisissa seurakunnissa oli vähintään se mikä yhteikunnassakin. Parannusta etsivät samalla “alttarilla” piston saanut valkoinen, kiihkokirkollinen ja kommunisti. Tämä ei ole kerrontaa, vaan todellista tapahtumista kokouksissamme. Ei Jeesus tule muovautumaan paikallisiin uskonnollis-kulttuurisiin oloihin vaan Hän muuttaa yhden ihmisen kerrallaan. Kansat eivät pelastu, vaan jokaisessa kansassa se, joka tekee vanhurskauden, mikä on Jumalan teko, että uskova uskoo.
Ilmaiset, että sinulla olisi vaikeuksia ymmärtää, mitä kirjoitan. Voi olla, koska ilmeisesti et lue mitä kirjoitan. Sanoin viittauksin ja selkeästi, että Jeesus ilmoitti lasten aseman hengellisesti. He ovat syntymästään saakka Taivaan Valtakunna kansalaisia, “.. sillä sen kaltaisten on Taivaan Valtakunta”. Näin minäkin koin, kunnes 10-vuotiaana halusin alkaa seurata Jeesusta. Tämä minun kertomukseni ja oma ja lukuisten muiden kokemukset ovat kuin suoraan Raamatusta. Ei ole mikään “kai-voidaan kastaa”, ja mikä” kaivoidaan” oli ikäänkuin Pietarin retoriikkaa, vailla Jeesuksen opetusta, vailla ymmärrystä mitä helluntaipäivänä tapahtui.
Jotenkin ikäänkuin eroat Roomalaiskatolisesta opetuksesta ja erotat vanhankirko- jakamattomana, yksimielisen kannan, johon sitoudut. Katolisuudet, idän ja lännen ovat juuri tuota jakamatonta pohjaa, joka mielestäsi oli sama kuin tämän päivän evlut sakramenttaalisuus, joka kuitenkin luistattaa pois lasten kadotukseen joutumisesta, siis kastamattomien. Kuitenkin juuri viime vuosikymmenille astihan ne vielä olivat jakamattomuutta ja on vieläkin, jos “oikein uskoo”.Paavi poistaa limboa, muttei tee sitä niin, että poistuisi, vaan oppi on vielä kirkon ymmärryksessä.
Jumala pelastaa ihmisen, muttei väkisin, ei edes välinpitämättömästi pelastautumiseen suhtautuvaa. Jumala on reilu, eikä työskentele, muuten kuin luvallamme, mitä iankaikkisuusosaamme tulee. Pitäisi löytyä sinullekin Raamatusta, aivan Mooseksenkirjoista lähtien.
Sitten nuo paikat Raamatusta:
Joh. 3: 5 :
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Jumala loi maailman “veden kautta”, eli kaikki katoava on veden kautta luotu. Täytyy ensin syntyä tähän maailmaan, mutta vain Hengestä syntynyt pelastuu, kun vedestä syntynyt tuhoutuu (liha), vt. 2.Piet. 3:5.
Tiit. 3:5:
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen (paliggenesia) peson (loutron) ja Pyhän Hengen uudistuksen (anakainosis) kautta,
On kysymys Pyhän Hengen uuttasynnyttäväst ja uutta luovasta vaikutuksesta, johon vettä ei tarvita.
Gal.3:
26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Uskon kautta Jeesuksessa on vain Häneen uskova, uskoontullut. Tämä ilmaistaan näin, selventää tätä Kristukseen uppoutumista ja Hän uskovassa sisäisesti. Tämä voi tapahtua vain Jumalan Voimasta, Jumalan työnä niille, jotka antavat itsensä pelastaa. Ihmisen työ, kuten kaste ja muut muotomenot eivät vaikuta mitään.
Eli noissa kastekohdissa ei ole vettä konkreettisesti, ei missään.
Jos pidät omaa kommenttiasi pätevänä, niin tähän ei tarvi kommentoida. Jos kuitenkin sen teet, niin mielelläni sen luen.
Riitta, luin tuon artikkelin. Se oli pettymys. Lutherin monergistinen Jumala kuva liittyy ihmisen antropologiaan, josta hän kehittelee sitten lisää harhaoppeja. On vaikea sanoa kumpi on ensin lutherin teologiassa, predestinaatio vai ihmisen tahdon turmelus. Joka tapauksessa luterilainen monergistinen Jumala on sellainen jossa Jumala on valinnut tietyt ihmiset ennen maailman perustamista. Tämä oppi on kirjattu luterilaiseen tunnustukseen. Pelastusoppi on hirveä koska ei ole mitään universaalia kaikki ovat Kristuksessa valittuja oppia. Revi tästä sitten jotakin lohduttavaa.
Tämäkin artikkeli ei paneudu mitenkään yhtenäisen kirkon teologiaan, vaan lähtökohta on Lutherin kirjoitukset. Niitä pidetään hyvinä. Seuraavaksi sitten esitellään jonkinlainen evankeliumin ja lain noppapeli josta jonkun pitäisi iloita. Ihan ruudin haaskaamista, ajan hukkaa. No tulihan luettua.
Reijo Mänttäri:””. Sanoin viittauksin ja selkeästi, että Jeesus ilmoitti lasten aseman hengellisesti. He ovat syntymästään saakka Taivaan Valtakunna kansalaisia, “.. sillä sen kaltaisten on Taivaan Valtakunta”. Näin minäkin koin, kunnes 10-vuotiaana halusin alkaa seurata Jeesusta. ””
Tuosta voisi kommentoida että onko nyt kyse todella vauvoista kun puhutaan ”sillä sen kaltaisten on Taivasten Valtakunta”, mielestäni ei, ei kaltaisuus ole sama kuin itse kohde eli lapsenkaltainen ei ole lapsi.
Siis kun puhutaan vauvan tai vaikkapa 10 vuotiaan uskoontulosta niin puhutaan lapsen uskoontulosta eli kuinka se sopii evankeliumiin ja kaikesta luopumiseen, jopa isästä ja äidistä?
Tämä on harha helluntalaisuudessa kun kastetaan lapsia, lapset tekevät mitä vanhemmat opettavat ja totuttavat, sen huomaa kaikista uskonnoista ja muista ideologioistakin.
Muuten Reijo. Se mitä kun kirjoitin :”ettei se haittaa”, tarkoitti vain sitä, ettei erimielisyytemme kaste asiassa minua haittaa. Eikä estä pitämästä sinua rakkaana veljenä.
Pekka Veli,
Ei kaste haittaa eikä ole etu. Tätä olen toistanut ehkä liikaakin. Se ei haittaa, jos se ei ”pelasta” perkeleen ja kuoleman vallasta. Ainoastaan tämä on ollut syy ensimmäiseen kastekirjoitukseeni tällä foorumilla n. 11 vuotta sitten.
Koska se ei sinun pelastukseesi vaikuta, asia on kunnossa. Kuitenkin tottelemattomuus, tarkoituksellinen kapina, niinkuin Israelin kansalla oli matkalla Egyptistä Kanaaniin, tuhosi suuren osan aikuisina lähteneistä. Siitä syystä koko muutaman vuoden matka kesti ”kaksikymmentä kertaa” kauemmin. Sovellettakoon tätä(kin) itseensä jos voi.
Reijo, olet useaan kertaan arvostellut teksteissäsi myös niitä helluntailaisia, jotka ovat opiskelleet teologiaa. Minun on ihan oikeasti vaikea löytää yhteistä ”kieltä” kanssasi, koska vedät koko ajan jotenkin omaa linjaa ja esität sen samalla Raamatun mukaiseksi hengästyttävän pitkillä vuodatuksilla. Vastaavasti minun on helpompi ymmärtää niitä teikäkäisiä, jotka ovat opiskelleet teologiaa, vaikka ajattelevat asioista eri tavalla kuin minä. He kun näyttävät ainakin ymmärtävän sen, miksi niin monet kristityt ajattelevat eri tavoin ja miksi. Itse yritän ymmärtää, vaikka en aina voi hyväksyä.
Me ajattelemme, että Joh. 3:5 Ja Tit 3:5 puhuvat nimenomaan kasteesta. Ja tässä me ymmärrämme Raamattua eri tavoin kuin Sinä: vesi ja pesu tarkoittavat kastetta, Pyhän Hengen uudistus ja uudestisyntyminen ylhäältä kasteen tärkeitä vaikutuksia. Galatalaiskirjeen 3:26-27 taas puhuu vanhurskauttamisesta: Kristukseen pukeutumista. Olemme aivan samaa mieltä siitä, että vain Kristukseen uskova on uudestisyntynyt. Sen sijaan ajattelemme täysin vastakkaisilla tavoilla siitä, mikä rooli kasteella on tässä uudestisyntymisessä. Sekä siitä, onko meillä ihmisillä kyky ns. uskonratkaisuun vai ei. (Selvennys: ajattelen, että tässä ihmiset ovat ihan vain erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin).
Marko,
Ymmärtää ei ole ongelma, mutta se sotkeutuu kerronnassa hyväksymiseen. Ymmärrän sinua ja helluntalaisia “hovin loistoon”, katseitaan luovia. Sinä olet jo “loiston” keskellä ja sinne päin suunnattu kaiho on sinulle mieluista ja siksi juttu luistaa ilmaisuilla, jotka kertovat, niin …. mistä?
Olemme mielipidepalstalla, jossa kannat pitäisi saada esille. Joskus minuakin hengästyttää, ei niinkään ilmaisun pituus, kuin heikosti tai olemattomasti Raamattuun perustuva jaaritus. Kun sanon lyhyesti se ei sinulle käy ja kun sanon pidemmästi, niin hengästyt.
Raamatunkohtien perustelun katsoin tarpeelliseksi, koska muuta perustelua ei ole. Kohdat ja niihin ympätty konkreettinen vesi oli mielestäni tarpeellista “siivota”. Et juuri syvenny sen enempää, kuin Lutherin ja jakamattoman kirkon kanta asiaan on. Siksi saattaa tympiä, kun minulla ei ole muuta perustetta, kuin Raamattu. Huomioitava on, että samalla tavalla asia aukenee, sulautuu satoihin miljooniin Jeesuksen seuraajiin. Eli en edusta yksinäistä, erikoisuuteen pyrkivää kantaa, sitten helluntaipäivänä alkaneen kastajaliikkeen ensimmäisen paikallisseurakunnan synnyn. Olet kuitenkin sitoutunut Alkuperäisen tekstin viralliseen turhennukseen (pappislupaus, Katekismuksen kaste-pelastaa), jonka uskon jatkuvan maailman loppuun asti.
Sami, minulle vapaan tahdon ymmärtäminen Lutherin tapaan avasi ”paratiisin portit”, aloin ymmärtää Raamatun sanaa, Jumalan armoa Kristuksessa , evankeliumia, vanhurskauttamista, lain ja evankeliumin eroa.
Minusta juuri se että kaikki ovat valittuja Kristuksessa on aivan oivallista ihanaa Jumalan rakkautta. Eihän se mitään varsinaista predestinaatiota edusta. Kaikki ovat predestinoinut pelastumaan Kristuksessa. On vain yksi tie pelastukseen: Jeesus Kristus.
Tämä käy tarkoin yksiin Raamatun kanssa. Esim. Paavali kirjoittaa: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” Ef. 1:3-7 ja ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;” Room. 8:29
Ihmisen vapaan tahdon kysymys liittyy koko Raamatun ja kristinuskon ymmärtämiseen. Se vapauttaa ihmisen hänelle luontaisesta tekohurskaudesta. Kaikki on jo tehty valmiiksi minua varten Kristuksessa. Otan vain lahjan vastaan.
Sami, sitaattini on vain minun valitsemani kohdat pitkästä artikkelista. En tiedä saako sitä kokonaan kirjoittaa tänne?
Riitta, tässä on se ongelma, että Raamtun kohdat ovat hyviä ja itsekin ajattelen noin. Luterilaisuus se mitä löydämme luterilaisuuden omista tunnustusteksteistä ei jattele noin. Tässä siis sekoitat luterilaisuuden sellaista mitä siinä ei ole. Tämä on petollista, vaarallista ja epärehellistä. Tuokin kohta mitä siteerat tulkitaan luterilaisuudessa toisin. On siis hyvin vaikea keskustella jos näitä tosiasioita ei pysty kohtamaan.
Sami,
mitä tulee tuohon ihmisen antropologiaan syntiinlankeemuksen jälkeen, niin voidaanko olettaa, että Aadam ja Eeva olisivat voineet säilyttää jossain mielessä kykynsä uskoa Jumalaan. Kun he kuulivat Herran askeleet he peloissaan pakenivat kuusikkoon piiloon. Missä nyt olivat usko ja luottamus Jumalaan, joka heillä aikaisemmin oli ollut täydellinen ilman mitään pelkoa. Nyt he lymysivät uskosta alastomina epäuskossa toinen toistaan syyttäen, – ”ilman mitään katumusta mistään”, kuten pappismunkki Ilarion toteaa. Ihmisen usko Jumalaan hävisi savuna paratiisin yöhön, jolloin sieltä tuli myös lähtö.
Alkusynnin käsite (Ilarion) näyttää määräytyvän idän ja lännen välillä käännösten mukaan sanoissa… ἐφ’ᾧ πάντες ἥμαρτον· – ´Sillä hänessä´ – kaikki ovat syntiä tehneet tai – ´jossa/koska´ – kaikki ovat syntiä tehneet. ”Sillä hänessä-sanojen” mukaan me emme ole vastuussa Aadamin synnistä tai ”jossa-sanan” mukaan me olemme kaikki perisynnin vallassa. John Meyendorff (Bysantin teologia) toteaa, että ”muoto eph ho – sanan epi ja relatiivipronominin ho yhteensulautuma – voidaan kääntää sanalla – koska – ja useimmat nykyajan tutkijat kirkkokunnasta riippumatta ovat tätä mieltä sanan merkityksestä” Käännös kuuluu täten (Ro5:12) lopusta ”…koska kaikki ovat syntiä tehneet.”
Meyendorff kuitenkin näyttää päättyneen käännökseen: ”..Sen tähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi ja kuoleman vuoksi kaikki ovat syntiä tehneet.” Kuolema on kylläkin synnin hedelmä, vaan onko – kuoleman hedelmä synti. Logiikka on tässä päinvastainen, kuin mitä se oli syntiinlankeemuksessa.
Hieman mutkia suoriksi vetäen myös Sami kirjoitat tuosta valinnasta. Mikäli halutaan puhua ennaltamääräämisestä lienee hyvä huomioida, että ennaltamäärääminen on sidottu armonvälineisiin. Ihmisen ei siis tule etsiä muualta varmuutta pelastuksen tai ennaltamääräämisen suhteen paitsi Jumalan antamista armonvälineistä.
Kosti ilarionin kirja ja Mayendorff ovat suositeltavia. Ilrionilla on laaja dogmaattinen kirjasarja, en tosin ole lukenut.
Sidottu armovälineisiin. Niin, entä sitten.??? Tuonhan nyt jokainen luterilainen tietää.
Etsiä varmuutta. Tuota voisi verrata kamelikuumeeksi, määrätään lääke joka sekoittaa lopullisesti pään.
Mistäpä muualta pelastusvarmutta tulee etsiä, kuin sanasta ja sakramenteista, jotka itsessään ovat varmat?
Pelastus varmuus sanasta. Kosti, oletko lopullisesti sekoamassa. Typerimpiä vastauksia, mitä olen kuullut.
Niin, varmuus sanasta ja Sanasta, jonka yksin uskolla omistamme armosta.
Kosti, pidän tuota enemmänkin retorisena kikkailuna, olla lakastaan lutherin kehittämä predestinaatio oppi maton alle.
Tuskinpa vaan varma lapsenoikeus Kristuksessa on lähelläkään retorista kikkailua, kun sana sen vahvistaa elävässä elämässä. Ja Lutherin elämässä.
Harvinainen tilanne tämä, kun omaa blogia ei tarvitse olla ohjailemassa. Enhän siihen enää pystyisikään, kun teologia alkaa mennä yli hilseen. Silti keskustelu soljuu upeasti ja pysyy luetetuimpana.
Tuosta Kostin kommentista tuli vain mieleen se, että Adamin ja Eevan edesottamuksista usein puhutaan. Sen sijaan Jumalan huolehtiva osuus jää vähälle huomiolle. Yllättävää kertomuksessa on tuo, kun ihminen lankesi syntiin, niin Jumalan reaktio siihen on tulla rakkaudellisesti ohjaamaan eteenpäin. Syntisinä paratiisiin olisi ihmiselle ollut hirveän vaarallista jäädä.
Pekan näkökulma on hyvä, Jumala todella rakastaa ihmistä.
Kuten Pekka Veli Raamatusta saamme lukea, Jumala ei hylännyt Eevaa ja Aadamia, vaan rakkaudessaan heitä etsi, vaikka he olivat rikkoneet Jumalan käskyn. Toki nuo ensimmäiset ihmiset odottivat saavansa iankaikkisen tuomion, vaan näin ei käynyt. Jumalan kysyessä Aadamilta, ”missä olet”, nuo sanat ovat kadonneen ihmisen etsimistä Vapahtajan hengessä. Saivathan Aadam ja Eeva myös lupauksen tulevasta lunastajasta, joka toi heille jälleen hyvän omantunnon. Näin ainakin tulkitsen tuon kohdan (1Mo3:15)
Pekka, voin arvata, että monet teologien käyttämät termit ovat kauheita. Monergismi = käsitys, jonka mukaan Jumala yksin saa aikaan uskon ihmisessä; voluntarismi = käsitys, jonka mukaan ihmisen oma tahto saa ratkaisevalla tavalla aikaan jotakin. Synergismi = usko ja/tai uskossa eläminen syntyy Jumalan ja ihmisen yhteistyönä.
Sitaatti Riitan pitkästä sitaatista:
”Jos ihminen on kastettu ja hän on oppinut tuntemaan Jeesuksen jo lapsuudessaan, hän ei yleensä voi muistaa muuta kuin että hän on aina uskonut ja luottanut Jeesukseen.”
Erimielisyydet Helluntailaisten kanssa johtuvat siitä, että he halveksivat lapsikastetta. Eivät voi millään tavoin hyväksyä sitä, että ihminen voi olla vanhurskas kasteesta lähtien, vaikka lapsi on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, joka on oikea kristillinen kaste. Usko voi kuitenkin ”kuolla”. Tämä on todettu monessa kommentissa. Jumala ei kuitenkaan hylkää lastaan, vaan rakkaudessaan etsii häntä, kuten Aadamia ja Eevaa.
Muistan kuinka lapsena uskoin, ja uskon asiat vaivasivat minua silloinkin, kun yritin niitä torjua. Herättyäni 22-vuotiaana ymmärsin, että Pyhä Henki on ajoittain puhutellut minua läpi siihen asti kuluneen elämän aikana.
Eräs helluntailainen näillä blogeilla kertoo halunneensa kasteen 10-vuotiaana. Hän on myös kertonut, että usko oli myöhemmässä elämän vaiheessa etäällä, ja sitten myöhemmin usko ”uudistui”. Luterilainen, vasta aikuisena herännyt, voi käyttää samanlaista termiä; usko uudistui. Kun usko ”uudistuu”, noustaan hengellisestä erämaasta”. Tähän uudistukseen ei vettä tarvita.
Puhutaan samoista asioista ”tukka nuottasilla”?
Helluntailaiset väittävät, että heillä ei ole mitään oppia? Raamatun tekstejä pidetään esillä, ja sitten selitetään. Selitys on dogmaattista.
Uskoon tuleminen, uskon uudistuminen on upea asia, iankaikkisuutta koskeva, harvinaista jälkikristillisessä yhteiskunnassa, josta Raamattu halutaan kitkeä pois pala palalta. Uskon vanhurskaus etsintäkuulutettuna!
Kari, näin on. Ihminen voi aina langeta pois armosta ja Jumalan yhteydestä. Näin myös Raamatussa sanotaan. Uskon tulee uudistua päivittäisessä parannuksessa.
Peruste sille, että lapsi voidaan kastaa vauvanakin on itselläni Jumalan käskyn lisäksi se, että ihminen on Jumalan edessä aina ansioton. Pelastumme armosta Kristuksen tähden, emme teoista. Usko on myös Jumalan lahja. Kaikki on lahjaa. Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa! Olemme Jumalan edessä akna kuin sylivauvoja. Jumalan valtakunta on lastenkaltaisten.
Riitta, en haluasi ”vääntää” helluntailaisten kanssa, mutta korvaani ”särähtää” todistus puheenvuorossa; ”seurasin Jeesusta kasteelle”. Adventistien todistuksessa kasteelle seuraamisen lisäksi kerrotaan siitä, että oikea pyhäpäivä on lauantai.
Yhtä ihmeellistä on kasteen halveksunta, vaikka Jeesus kielsi estämästä lapsia tulemasta hänen tykönsä (luokseen). Tämä Jeesus ei muka halua, että lapsia kastetaan, käsittämätöntä?
Lasten kastamista ei erikseen mainita perhekuntien kasteen lisäksi Raamatussa, koska kristinusko oli vasta saanut alkunsa ja evankeliumin kuulijat olit lähinnä miehiä ja naisia. Lapsia ei tässä vaiheessa erikseen mainittu.
Lapsi on ansioton kuten kirjoitat. Lapsi tarvitsee Kristuksen ansion osakseen samoin kuin aikuinen. Vanhurskaus puetaan lapselle kasteessa. Helluntailainen ja Lestadiolainen uskovat lapsella olevan uskon syntymänsä tai uskovaisten vanhempien perusteella.
Lestadiolainen antaa kastaa lapsensa. Helluntailainen ei, vaikka opettaa, että usko ensin, sitten kaste. Lapsen usko ei kuitenkaan oikeuta Helluntailaista kastamaan imeväisikäistä? Uskovien Helluntailaisten pieni, puhetta ymmärtävä lapsi voidaan kuitenkin kastaa vanhempien luvalla. Kaste on sidottu ymmärrykseen, vaikka emme täysin ymmärrä Jumalan suunnitelmaa, vaan uskomme, mitä Raamattu lupaa.
Helluntailaiset törmäävät samaan ongelmaan kuin luterilaiset. Kasteen jälkeen voidaan luopua ja kadottaa uskon vanhurskaus. Helluntailainen voi kertoa, että hänet aikoinaan kastettiin vanhempien toivomuksesta, mutta ei hän, kertomansa mukaan ollut silloin uudestisyntynyt.
Samoista asioista ollaan edelleen ”tukka nuottasilla”. Rehellistä olisi myöntää, että vanhurskaus tulee yksin Jumalalta ilman meidän omaa peukaloimista. Synnin juuret sen sijaan löytyvät langenneen ihmisen omasta sydämestä, kertoo Vapahtajamme ja Herramme.
En ole ymmärtänyt mikä Samin mielestä on väärin luterilaisessa teologiassa? Mikä sen predestinaatiokäsityksessä on väärin? Sehän ei nimenomaan ole kalvinistinen eli ns. kaksinkertainen predestinaatio.
Eikö vapaa tahto liity myös juuri perisyntikäsitykseen? Sekin on mielestäni juuri oikein käsitetty juuri lut. teologiassa. Ihminen ei tule syntiseksi siksi että tekee syntiä, vaan ihminen on lankeemuksesta lähtien ollut synnin orja ja tekee syntiä välttämättömyyden pakosta. Synti sitoo ihmistä ja pitää vankinaan. Ihminen ei ole enää Jumalan kuva, vaan Aadamin. Jumalan kuva ihmisessä on tärveltynyt.
Uudestisyntynyt ihminen uudistuu Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Se on prosessia, joka ihmiseltä itseltään pysyy salassa. Ja niin on hyvä. Jumala tekee ihmisestä yhä heikomman itsessään, jotta Kristus hänessä voisi kasvaa. Mutta kaikki tässä elämässä on vasta alullaan.
Tämän synnin juuren, perisynnin, vanhan Aadamin takia uskovakin tekee edelleen syntiä. Sieltä se synti vain yhä uudestaan pulpahtaa esiin.
Sami Paajanen. Löydätkö Augustinuksen ja Lutherin käsityksistä mitään hyvää? Kuulostaa vähän siltä kuin olisit tykästynyt eräiden ortodoksiteologien intoon leimata Augustinus Idän ja Lännen kirkkojen eron syntipukiksi. Sekä Luther harhaoppiseksi.
Marko, eipä niissä mitään hyvää ole. Augustinus tuli harhaoppisia lahkosta, on arvioitu vaikuttiko tämä hänen perisyntiajatteluun. Luther taas tunsi hyvin Augustinuksen. Ortodoksinen kuten katolinen kirkkolle Augustinus on kanonisoitu pyhä, eli häntä arvostetaan.
Riitta, kalvinistinen! En tunne kalvinistista näkemystä kovin hyvin. Luterilaisuudessa predestinaatio liittyy moniin teologisiin kysymyksiin. Syntiä ei tarvitse tehdä pakosta kuin kauko-ohjattu robotti. Ihminen valitsee tahdollaan ja kantaa teostaan seuraukset. Näin tekevät kaikki ja tahdon teoista meidät tuomitaan.
Yllätyin sinun prosessi ajattelusta kilvoituselämässä. Tosin jälleen luterilaisuudessa, niillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.
Marko, Lutheria pidetään harhaoppisena, se on ihan selviö. Toki nähdään myös jotakin positiivista, kokonaisuudessa häntä pidetään kuitenkin lahkojohtajana.
Marko Sjöblom, kerroppa mulle kuinka sovitat Jeesuksen sanat väärästä opettajasta(profeetasta) Lutheriin, siis voitko ottaa edes yhtä sanaa Lutherilta JOS tekisit Jeesuksen sanan mukaan?
Mietippä ketä kuulet eli valhettelijaa vai Totuutta?
”Marko, Lutheria pidetään harhaoppisena, se on ihan selviö.”
Yhteisö on vaihtunut? Kuka haluaa kuulua hereetikkojen leiriin?
Sami totesit, että ”Ihminen valitsee tahdollaan..” Olikohan tuo vastauksesi minulle (02.09.2021 13:23) ”vapaalla tahdolla” valittu?
Lapsenkaltainen, siis mitä tarkoittaa, voiko lapsi käyttää omaa järkeään ohi vanhempien ohjeiden/käskyjen?
Eikö meille aikuisille tunnu selkeältä että pienelle lapselle on PARASTA olla kuulijainen omille rakastaville vanhemmilleen?
Kuinka sitten on meidän aikuisten kohdalla kun Jumalan valtakunta tulisi ottaa vastaan LAPSENKALTAISESTI, siis nöyrtyä lapsen asemaan, eikö silloin ainoa vaihtoehto ole olla kuuliainen Jeesukselle, siis Hänen sanoilleen?
Nyt kun Jeesus selkeääkin selkeämmin sanoo ettei huonoa hedelää tuottavalta opettajalta/profeetalta tule ottaa mitään, ei yhtä sanaa, niin kuinka me aikuiset toimimme, otammeko heiltä ja luotamme omaan järkeemme että pystymme erottelemaan sieltä sen hyvän vai olemmeko kuuliaiset ja hylkäämme sellaisen opettajan?
Kumpi tie vie iankaikkiseen elämään Jumalan valtakuntaan?
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.