Pastori Kai Sadinmaa väittää verkkosivuillaan, että luterilaisen kirkon piispojen kielto vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja olisi lain vastainen. Sadinmaan mukaan avioliittolain muutos myöhemmin säädettynä lakina sivuuttaa kirkon omat säädökset. Vastaavanlaisen kannan on esittänyt myös pastori Árpád Kovács omissa julkituloissaan.
Sekä Sadinmaa että Árpád Kovács katsovat olevansa kirkon pappeina velvoitettuja vihkimään myös samaa sukupuolta olevia kihlapareja. Sadinmaa vetoaa perustuslain 6 § 2 momenttiin, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Sadinmaan mukaan ratkaisu, ettei vihkimisiä ja siunaamisia toimitettaisi, edellyttäisi kirkolliskokouksen nimenomaista ja erillistä päätöstä olla vihkimättä. Tähän hän kuitenkin vielä lisää, että vaikka tällainen päätös annettaisiinkin, olisi päätös silti ristiriidassa muun lainsäädännön kanssa.
Sikäli jos Sadinmaan väitteet pitäisivät paikkaansa, koskisivat ne yhtälailla kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia maassamme. Näin ollen esimerkiksi Suomen vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen 49 §, jonka mukaa avioliittoon vihkiminen on toimitettava Vapaakirkon perinteen edellyttämällä tavalla miehen ja naisen välillä, olisi Sadinmaan tulkinnan mukaan ristiriidassa maamme lainsäädännön kanssa.
Sadinmaan esittämä huomio, ettei Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskevassa kirkkolaissa taikka kirkkojärjestyksessä ole mainintaa vihittävien sukupuolesta, koskee yhtälailla maamme ortodoksista kirkkoa ja sen omaa kirkkojärjestystä. Myös ortodoksisesta kirkkoa koskevassa kirkkojärjestyksessä, sen 1 luvun 7 §:ssä, viitataan puolisoihin heidän sukupuoltaan erikseen mainitsematta.
”Avioliittoon vihittävistä toisen tulee olla ortodoksista uskoa tunnustava. Jos toinen vihittävistä ei ole ortodoksista uskoa tunnustava, kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa, jos ortodoksista uskoa tunnustamaton on muun kristillisen kirkon tai kristillisen yhteisön jäsen.”
Kirkon järjestyksen mukaan avioliittoon vihkiminen on sekä luterilaisessa, että ortodoksisessa kirkossa pyhä toimitus. Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaan pyhiä toimituksia toimitetaan Raamatun, ortodoksisen kirkon perinteen, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen mukaan. Luterilaisen kirkon kirkkojärjestyksen mukaa kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.
Luterilaisen kirkon tunnustus perustuu kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä määriteltyihin asiakirjoihin. Suomen ortodoksinen kirkko puolestaan perustuu Raamatun, perimätiedon, ortodoksisen kirkon dogmien, kanonien ja muiden kirkollisten sääntöjen varaan.
Kumpikin kirkko on siis laintasoisesti sidottu omaan tunnustusperustaansa. Molemmissa kirkoissa pappien kaitsenta kuuluu piispalle.
Molemmissa kirkoissa kirkon sisäisen päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen. Tarkoituksenmukaisuus perusteella hallinto-oikeuteen ei voida kummankaan kirkon säädösten mukaan valittaa.
Perustuslaki on kaikille sama, kuten on myös avioliittolain ja yhdenvertaisuuslain suhde kunkin uskonnollisen yhdyskunnan omiin säädöksiin. Myöskään palvelusuhteen muodolla ei ole asiassa merkitystä, sikäli kun vihkijän katsotaan hoitavan julkista hallintotehtävää. Hallintolaki ja rikosoikeudellinen virkavastuu koskee myös yksityistä silloin kun hoidetaan julkista hallintotehtävää ja käytetään julkista valtaa.
Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu uskonnollisten yhdyskuntien tunnustusperustan arviointi. Niinpä hallinto-oikeus ei voi ottaa omaan harkintaansa esimerkiksi kirkon sakramenttiteologian merkitystä kirkolliseen toimitukseen.
Mikäli siis olisi niin, että valtakunnan yleinen laki sivuuttaa kirkon omat säädökset, koskisi tämä yhtälailla kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia. Tällöin myös ortodoksisen kirkon pappien olisi vastoin kirkon kaanoneita vihittävä samaa sukupuolta olevia pareja.
[Otsikkoa muokattu. Aiempi otsikko oli: Voiko Suomen laki pakottaa ortodoksisen kirkon vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja?]
Lähteet
Kai Sadinmaan verkkosivu:
https://kaisadinmaa.wordpress.com/
Árpád Kovácsin saama varoitus ja sen johdosta annettu haastattelu:
http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00013349
Suomen vapaakirkon kirkkojärjestys yhteisön verkkosivuilla:
http://www.svk.fi/luku-6-muuta/
Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva kirkkolaki ja kirkkojärjestys:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055
Laki ortodoksisesta kirkosta ja ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys:
Erityinen lain säädös menee aina yleisen säädöksen edelle. Tämä on juridiikan tulkinnan perustava avain.
Niinpä kirkollista vihkimistä säätelevä erityissäädös menee yleisten avioliittolain säädösten edelle.
Näin säädetään avioliittolaissa kirkollisesta vihkimisestä.
16 § (16.4.1987/411)
Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.
Koska tässä on uskonnollista yhdyskuntaa koskeva erityissäädös, niin kirkollisten vihkimisten ehdot määrää vain uskonnollinen yhteisö itse. Kaikki puheet siitä, että yleisen säädöstön pohjalla voitaisiin yhtäkään uskonnollista yhdyskuntaa velvoittaa periaatteittensa vastaisiin vihkimisiin ovat tyhjää puhetta.
Esittämälläsi perusteella piispojen ohjeistus, ettei papin tule vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, ei voi olla laiton. Ei sen enempää luterilaisessa, kuin ortodoksisessakaan kirkossa. Ohjetta rikkova rikkoo siis pappisvirkansa velvollisuuksia yhtälailla luterilaisessa, kuin ortodoksisessakin kirkossa.
Puheenvuoroni ottaa esille aivan tavanomaisen oikeusprosessia säätelevän periaatteen.
Sen mukaisesti kaikissa tuomioistuimissa toimitaan, mikäli halutaan pysyä asiallisessa lainkäytössä.
Kun siis uskonnollinen yhdyskunta on oman hallintomenettelynsä mukaisesti määritellyt, mitkä ovat vihkimisen periaatteet, niin avioliittolain yllä olevan pykälän perusteella sen mukaisesti on toimittava.
Hallintomenettelyn näkökulmasta luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat tässä asiassa samalla viivalla.
Ei myöskään tuossa tapauksessa mikään instituutio saa rikkoa yhteiskunnan muita lakeja eikä hyviä tapoja. Eli ei kirkko voi määrätä mitä tahansa ehtoja tai tapoja vihkimisille.
Kummankaan kirkon ei ole pakko vihkiä ketään. Se on oikeus,ei velvollisuus.
Jukka
Aivan oikein. Samalla viivalla ovat.
Samalla tavalla myös kaikki muut uskonnolliset yhteisöt. Kukin yhteisö määrittelee itse millä ehdoin vihkiminen toimitetaan.
Tällä aviolittolain pykälällä valtiovalta on luovuttanut kirkollisten vihkimisten päätösvallan autonomian eli oikeuden itse määritellä avioliittoon vihkimisen edellytykset kunkin uskonnollisen yhteisön omista lähtökohdista käsin.
Onko piispojen ohje sellainen ’avioliittoon vihkimisen edellytysten määrittely’, joka kumoaa valtakunnallisen lain? Pitäisikö asiasta olla kirkolliskokouksen yksiselitteinen päätös?
Martti Pentti
Myös tässä kohdin evankelisluterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat samalla viivalla. Ne ovat kumpikin kirkolliskokouksessaan useita kertoja yksiselitteisesti hyväksyneet opetuksen, että avioliito on miehen ja naisen välinen. Ortodoksisessa kirkossa tämä nojaa kirkon kaanoneihin, luterilaisessa kiekossa tunnustuskirjoihin. Molemmissa kohdin tunnustusperusta on määritelty lain tasoisesti.
Tunnustaako kirkko jäsentensä avioliitot päteviksi vaikka ne eivät olisi sen opetuksen mukaisia? Miksi se ei näin ollen myös voisi vihkiä liittoja, jotka poikkeaisivat sen opetuksesta. – – – Tulee taas mieleen eronneiden vihkiminen.
Tämän kertaisen blogitekstini tarkoitus ei ole arvioida voisiko ortodoksinen kirkko taikka luterilainen kirkko vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kummankin kirkon piispat ovat antaneen pappeja sitovaksi tarkoitetun ohjeen, ettei samaa sukupuolta olevia pareja tule vihkiä. Julkisuuteen on tuotu lauselma että tällainen ohje olisi pätemätön, koska määräys ei sisälly kirkkojärjestykseen.
Koska perustuslaki, avioliittolaki, uskonnonvapauslaki ja yhdenvertaisuuslaki koskee samalla tavoin kumpaakin kansankirkkoa, eikä kummankaan kansankirkoistamme kirkkojärjestyksessä määritellä vihittävien sukupuolta, on piispojen kielteisen kannan suhde pappien vihkioikeuteen kummassakin kansankirkoistamme täysin sama. Sikäli kun jotkut oikeusoppineet ovat esittäneet kannan, ettei luterilaisen kirkon pappeja voida rangaista samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, tulisi heidän olla, ollakseen johdonmukaisia, samaa mieltä myös suhteessa ortodoksisen kirkon pappeihin.
Luterilainen kirkko määrittelee hallintomenettelynsä mukaisesti vihkimistä koskevat rajoitteet kirkkojärjestyksessä. Siellä niitä on tällä hetkellä kaksi. – Turha sotkea ortodoksista kirkkoa luterilaisten soppaan. Ortodoksit osaavat kyllä itsekin vastata toimistaan oikeuden edessä – jos tarvetta ilmenee.
Vesa Hirvonen
Vesa Hirvonen
Ajatteletko todellakin että hallinto-oikeus suhtautuisi eri tavalla luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon uskonnollisena yhdyskuntana? Yhtä lailla myös ortodoksipapin vihkimä avioliitto olisi lain edessä pätevä. Samalla tavalla myös hänen pappisvirasta erottaminen päätyisi hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.
Hyvä Vesa Hirvonen,
Kristuksen Kirkko on selvinnyt mm. Rooman keisarien, ottomaanien ja Stalinin vainoista. Uskon sen selviävän myös edustamiesi Suomen sekulaari-humanistien vainosta jota tunnut virittelevän.
Roto: ”Niinpä kirkollista vihkimistä säätelevä erityissäädös menee yleisten avioliittolain säädösten edelle.”
Mikä on se kirkkolain erityissäädös, joka kieltää samaa sukupuolta ollevien parien vihkimisen, siis se kirkkolain pykälä, joka määrittelee avioparien sukupuolet vain mieheksi ja naiseksi?
Kirkko ei käsittääkseni ole (vielä)säätänyt sellaista kirkkolain pykälää, jossa määriteltäisiin aviopariksi vihittävien sukupuoleksi ainoastaan yksi mies ja yksi nainen. Aikaa olisi kyllä ollut ilman tupeksintaa, loputonta fundeerausta ja vetkuttelua.
Kyseinen säädös on avioliittolain 16 §
”Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.”
Uuslukutaidottomat lukevat, että määräyksen pitäisi olla kirjattuna kirkkojärjestykseen. Kas kun kumpikaan kansankirkostamme ei ole kirkkojärjestyksessään määritellyt puolisoiden sukupuolta. Kummankin kansankirkkomme piispat ovat kylläkin ilmaisseet, ettei kirkon piispoilla ole lupa vihkiä, muunlaisia kuin miehen ja naisen muodostamia kihlapareja. Kummankin kirkon piispat ovat tämän määrittelynsä suhteen samalla viivalla. Määräys on joko laillinen tai laiton. Kansankirkkojen status uskonnollisena yhdyskuntana on samanlainen.
“Sen lisäksi, mitä vihkimisestä säädetään 15 §:ssä, kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.”
Roto puhuu erityissäädöksestä, joka menee avioliittolain säädösten edelle. Sellaista erillissäädöstä ei kirkkojärjestyksessä ole joka kieltäisi vihkimästä homopareja tai yleensäkään määrittelisi aviopuolisojen sukupuolen. Kirkkojärjestys, laki tai mikä sääntö nyt hyvänsä ei kiellä Suomen ev.lut.kirkon pappeja vihkimästä spn-pareja. Jos piispat sen tekevät, niin so what? Kiista ratkaistaneen joka tapauksessa jossain vaiheessa hallinto-oikeuksien eri asteissa. Sittenhän tuokin asia ratkeaa.
Lopputulos siis on, että Suomen laki ei voi pakottaa minkään uskonnollisen yhdyskunnan pappeja vihkimään spn-pareja vastoin heidän uskonkäsitystään.
Näin ollen myöskään minkään uskontokunnan sisäinen kielto papeille vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, riippumatta kiellon statustasosta, ei voi olla lain vastainen.
Kuten Vesa Hirvonen yllä kommentissaan sanoo, niin kirkkojen ”sopat” ovat tässä asiassa kuten muissakin avioliittoon liittyvissä asioissa erilaisia. Esimerkiksi katolinen kirkko ei vihi eronneita, kuten ei ev.lut.kirkkokaan vihkinyt ennen. Ev.lut.kirkolla olisi ollut (ja on kaiketi edelleenkin) mahdollisuus tehdä kirkkolakiin merkintä siitä, että eronneita ei vihitä, mutta koska tätä muutosta ei ole tehty niin kirkko on noudattanut avioliittolakia eronneita vihkiessään. Katoliset myös edellyttävät papeiltaan selibaattia. Ortodoksit edellyttävät puolestaan sitä, että papiksi vihitty ei voi solmia avioliittoa. Ortodoksikirkko on erottanut virasta pappeja jotka ovat menneet naimisiin pappisvihkimyksensä jälkeen.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004866745.html
Teoriassa kirkoilla olisi oikeus olla vihkimättä myös eri etnistä ryhmää edustavia avioliittoon (esim. mustia ja valkoisia), jos se perustuisi heidän sääntöihinsä ja järjestyksiinsä. Tasa-arvolait ja yhdenvertaisuuslait kun eivät ylety uskonnonharjoitukseen, sen enempää naisten, homojen kuin muidenkaan ihmisryhmien tai vähemmistöjen suhteen. Mutta näiden avioliittoesteiden sun muiden on siis löydyttävä kyseisten kirkkojen säännöistä, järjestyksistä ja vastaavista.
Sari Roman-Lagerspetz
Hallinto-oikeuksien asiana ei ole arvioida kirkon sisäisten päätösten tarkoituksenmukaisuutta, eikä esittämilläsi seikoilla näin ole suoraa vaikutusta käsiteltäessä pappien mahdollisia sanktioita. Olennaista on miten päätöstä on perusteltu ja onko niillä perusteilla päädytty lailliseen ratkaisuun. Molempien kansankirkkojemme säädösperusta on asian suhteen samankaltainen., joten ratkaiseva ero tulee perusteluista ja se ero esiintyy samassakin kirkossa eri tapausten välillä.
Nyt tuntuu siltä, että ”tulkaa kaikki -väki” tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen siihen, ettei asiasta ole täsmällisesti lausuttu kirkkolaissa tai -järjestyksessä. Toinen jatkuvasti siteerattu on prof. Urpo Kankaan lausunto, joka tulkitaan asian lopullisesti ratkaisevaksi totuudeksi.
Jukka Kivimäki,
selvää on ettei hallinto-oiukeuksien tehtävänä ole arvioida kirkkojen avioliittoa koskevien päätösten tarkoituksenmukaisuutta; mihin lie hallinto-oikeudet päätyisivätkään jos rupeaisivat tarkastelemaan esim. katolisen kirkon selibaattisääntöjen ”tarkoituksenmukaisuutta”.
Pekka Kiviranta,
En ainakaan itse pidä kenenkään professorin tai oikeusoppineen näkemyksiä ”lopullisina ratkaisevina totuuksina”. Sen sijaan pidän asiantuntijoiden ja oppineiden, kuten Urpo Kankaan ja muidenkin näkemyksiä varteenotettavina puheenvuoroina.
Sari R-L,
Kirjoitat ”Ortodoksikirkko on erottanut virasta pappeja jotka ovat menneet naimisiin pappisvihkimyksensä jälkeen.”. Tämä ei pidä paikkaansa. Ortodoksisen kirkon papit eivät ole virassa vaan työsuhteessa. Sopimattomasti käyttäytyviä pappeja voidaan määrätä toimituskieltoon, joka on eri asia kuin ”erottaa virasta.”.
Kirkko sallii ekonomisista syistä avioeron ja kaksi kaksi uutta avioliittoa, näin on ollut n. 1500 vuoden ajan. Latinalainen (ja sen myötä ev.lut.) kirkko luopuivat jossakin vaiheessa tästä käytännöstä ja kielsi eronneiden vihkimisen. Tämä oli yksi niiden kummallisuuksista.
Puheesi etnisistä ryhmistä ym. ovat vihapuhetta lähentelevää propagandaa. Kristinuskoon ei ole koskaan kuulunut etninen tai muu syrjintä. Ei siveetöntä elämää voi rinnastaa etniseen alkuperään.
Ihmettelen yhä miksi Sinä ja aatetoverisi haluatte pakottaa kristityt toiminaan on ideologianne mukaan? Ettekö voisi reilusti perustaa omaa uskontoa sen sijaan että pyritte alistaman lähimmäisenne uuteen uskoonne?
Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka Juutalaiset ja Muslimit vihkisivät homoseksuaaleja keskenään… Onko sellaista lakia olemassakaan, joka saisi sellaisen muutoksen aikaan. En usko.
Täytyy tyydyttää mielenkiintosi, Ismo Malinen. Tässä on kuvia juutalaisista sateenkaarihäistä: http://thebigfatjewishwedding.com/2014/10-gorgeous-lgbt-jewish-weddings-in-honor-of-national-pride-month/
Kauniita kuvia onnellisista ja iloisista pareista. Kiitos Martti.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen vaihtelee juutalaisuudessa suuntauksen mukaan. Uudistusmielisimmät suuntaukset eivät näe siinä ongelmaa, ortodoksijuutalaisuus suhtautuu täysin kielteisesti. Näinhän se on myös kristillisissä kulttuureissa. On juutalaisia, jotka eivät usko Jumalaan, on juutalaisia jotka ovat ateisteja. Näin ajatellen, juutalaisuus on muutakin kuin uskonto, juutalaisuus on syntymän kautta tuleva identiteetti. On vähän samaa, kuin sanoisi, Suomalaislla on monenlaisia käsityksiä homoseksuaalisuudesta.
Ismo: ”Onko sellaista lakia olemassakaan, joka saisi sellaisen muutoksen aikaan. En usko.”
Pointti olikin siinä, ettei homoavioliittoihin vihkiminen ollut mielestäsi lainkaan mahdollista juutalaisten keskuudessa.
Israelkin on laillistanut maan ulkopuolella solmitut, samaa sukupuolta olevien parien avioliitot jo marraskuussa 2006 ja selvä enemmistö israelilaisista kannattaa samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeutta, oikeutta adoptioon ja kohdunvuokraukseen.
”Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen vaihtelee juutalaisuudessa suuntauksen mukaan.” Luulisin, että muslimienkin laita on samoin. Ei Islamkaan ole yhdenmukainen järkäle; sekin on uskonnon lisäksi kulttuuripiiri, jossa on varmasti ateistinsa ja seksuaalivähemmistönsä.
Yhtään tapausta ei vielä ole ratkaistu hallinto-oikeudessa, joten spekulointi on hieman aikaista. Ev.lut. kirkon meneillään olevat ongelmatapaukset eivät myöskään liity muihin uskontokuntiin.
Kirkolla on käsittääkseni täysi vapaus ja laillinen oikeus kieltää ja jopa estää pappeja vihkimästä homopareja. Olennaista on minusta se, käyttääkö kirkko tätä oikeutta. Esim. Helsingin tuomiokapitulin ratkaisu Sadinmaan tapauksessa osoittaa, että halua koviin kurinpitotoimiin ei välttämättä ole.
Oikeudelliset asiat ovat varmasti jo aikaa sitten olleet kirkon johdolle selviä. Koska tasa-arvoisen vihkimiskäytännön kannatus on kuitenkin kirkossa erittäin vahva, on ymmärrettävää että halutaan mieluiten löytää kompromissiratkaisu.
Oletan, että esim. piispojen keskuudessa moni vastustaa tasa-arvoista kirkollista vihkimistä. Ylimmän johdon täytyy silti malttaa mielensä. Varomattomalla toiminnalla pahimmillaan voisi jopa päihittää Päivi Räsäsen ennätyksen kirkosta eroamisen vauhdittajana.
Parisen vuotta sitten asia vaikutti vielä kutakuinkin selvältä. Lakimuutos ei vaikuta uskontokuntiin, elleivät ne itse muuta päätä. Syyskuussa 2015 Helsingin Sanomat julkaisi Helsingin hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen vieraskynäkirjoituksen, jossa Liimatainen esitti kannan, että hiippakunnan alueella vihkikäytäntö muuttuisi heti maaliskuussa 2017. Tämä siis vastoin jo tuolloin tiedossa ollutta piispainkokouksen kantaa.
Vaikka arkkipiispa Mäkinen vetosi papistoon, ettei vihkimisiin ryhdyttäisi ilman yhteistä päätöstä, oli soppa sekaisin ja kirkon yhtenäisyys oltiin valmiit vetämään vessanpöntöstä alas. Uutta vihkikäytäntöä haluaville ei enää kelvannut Norjan malli, vaan haluttiin Ruotsin mallia, jossa kirkko poliittisella ohjauksella kiristettiin muuttamaan vihkikäytäntöään heti samana vuonna kuin laki muuttui. Norjassa papit eivät vihkineen ennen kuin kirkko oli omaa tahtiaan tehnyt omat päätökset.
Norjassa oli tuolloin valtionkirkko, mutta ymmärrettiin, ettei kirkko ole siltikään mikään valtiollinen uskonnollisten seremonioiden laitos. Suomessa ei ole valtionkirkkoa, eikä suoraa poliittista ohjausta, mutta kaikki eivät asiaa tunnu silti ymmärtävän. Suomessa on kaksi yhdenvertaista kansankirkkoa, joilla kummallakin on lakisääteinen tunnustusperusta, johon niiden toiminta perustuu. Kumpikaan kansankirkoistamme ei ole poliittisten puolueiden ohjauksessa kuten Ruotsin kirkko.
Kivimäki: ”Kumpikaan kansankirkoistamme ei ole poliittisten puolueiden ohjauksessa kuten Ruotsin kirkko.”
Miten se, että on poliittisten puolueitten ohjauksessa voi vaikuttaa kristinuskon opin ja opetuksen sisältöön? Miten samaan luterilaiseen oppiin perustuvat kirkot voivat olla eri kannalla näinkin oleellisesta asiasta kuin avioliittoon vihkiminen? Kumpi on oikeassa, vai onko kumpikaan? Jos molemmat ovat, niin aika taipuisa vakaumus se kristinusko taitaa olla.
Jumalalla ei asian suhteen ilmeisesti ole kovinkaan vahvaa kantaa – tai hän katsoo ettei ole niin nokonuukaa vihkiikö kirkko myös homopareja – koska antaa ihmisten kirkolliskokouksissaan äänestämällä päättää mikä hänen kantansa on.
Ruotsin kirkon poliittinen ohjaus näkyy selkeästi kirkollisissa vaaleissa jotka käydään puolueiden kesken. Meillä Suomessa poliittiset puolueet eivät ohjaile kirkon luottamushenkilöiden päätöksentekoa edes siltä osin, kun luottamushenkilöitä on valittu tehtäväänsä poliittisin tunnuksin.
Vuonna 2009 Ruotsin kirkolle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko luopua kokonaan juridisesta vihkioikeudesta tai sitten alkaa vihkiä uuden avioliittokäsityksen mukaisesti. Ruotsin kirkko oli jo tuota ennen hyväksynyt siunauskaava rekisteröidyille parisuhteille. Ratkaisua ei tuolloin puitu riittävän tarkasti teologisista näkökulmista käsin, jota seikkaa on nyttemmin pidetty Ruotsin kirkollisissa piireissä ongelmallisena. Ratkaisu oli poliittisen ohjauksen seurausta. Tanskassa ja Islannissa ovat menneet asiassa Ruotsin vanavedessä.
Kivimäki: ”Ratkaisu oli poliittisen ohjauksen seurausta.”
Miten Jumalan sanan oikeellisuus voi olla poliittisesta ohjauksen seurausta? Miten ihmisillä voi yleensä olla oikeus, tieto ja kompetenssi äänestämällä päättää siitä mikä on Jumalan tahto ja mikä ei? Ja sitten – vaikka olisi jo äänestetty ja (määrä)enemmistöpäätöksellä kirjattu kirkon oppiin (uusi)opetus tuore Raamatun tulkinta ja viimeisin Jumalan tahto – alkaa vasta se varsinainen riita, taisto, kina ja skragis eri sorttisten kristillisten kuppikuntien ja niissä vaikuttavien ihmisten kesken siitä, mikä se Jumalan tahto, huolimatta äänestystuloksista, ihan aikuisten oikeasti on. Jokaisen käsityshän on se ainoa oikea taivahan tosi.
Kivimäki: ”Ratkaisua ei tuolloin puitu riittävän tarkasti teologisista näkökulmista käsin, jota seikkaa on nyttemmin pidetty Ruotsin kirkollisissa piireissä ongelmallisena.”
Onko tämä nyt ymmärrettävä niin, että jos asiaa olisi puitu tarkemmin teologisesta näkökulmasta, niin ratkaisu olisi ollut toinen huolimatta ”poliittisesta ohjauksesta”. Eikö syy nykytilaan siis olekaan ”poliittinen ohjaus” vaan Ruotsin sisarkirkon päättäjien asiantuntemattomuus, teologinen epäpätevyys tai peräti harhaoppisuus?
On se vaan varsin metkaa, että Jumala sallii moisen pelleilyn. Olisi Kaikkivaltiaan varmaan syytä puuttua itse jollain tavalla asiaan, etteivät hänen ruotsalaiset ja – suomalaisia lukuun ottamatta – muut pohjoismaiset paimenensa paimentaisi lammaslaumaansa tärkeämmissäkin asioissa suoraan suden suuhun.
Ihan täysin offtopic. Huomasin, että olit Jukka toisella palstalla spekuloinut jäämistäni pois SLEYn hallituksesta ja pohtinut siihen liittyviä kirkkopoliittisia ja SLEYn linjaan liittyviä kysymyksiä.
Tiedoksesi: jäin SLEYn hallituksesta pois kahden kauden jälkeen omasta halustani. Meillä alkaa taloyhtiössä katto- ja putkiremontti, josta olen hallituksen puheenjohtajana vastuussa. Ei riitä aika kaikkeen mahdolliseen.
Tosiaankin tämän blogin suhteen täysin offtopic asia ja oikeastaan selvisi jo silloin alkuperäisessä asiayhteydessään. Kiitos kuitenkin tarkennuksesta.