Hallitus on vasta löytänyt avokonttoristaan istumapaikat, kun ulkopuolella jo marssitaan hallituksen kaavailuja vastaan. Asioista en juuri mitään tiedä, mutta tuntuu oudolta, että äskeiset hallituskumppanit ovat heti pystyneet vaihtamaan ääninauhan sisimpäänsä, joka leimaa entisen kaverin lähes pahimmaksi viholliseksi.
Vai olisiko samaa strategiaa, jota käytti erään herätysliikkeen rakentajat, kun piti saada vähän erikoinen suunnitelma hyväksytyksi. He laittoivat syötin. Sisäpihalle piirrettiin suihkukaivo. Arvostettujen pappojen eteen leväytettiin piirustukset ja vanhanajan patriarkat vieroksuivat turhuutta. He kiinnittivät huomionsa suihkukaivoon ja vakavin äänenpainoin vaativat sen poistamista suunnitelmasta. Suumnnittelijat ikäänkuin pitkin hampain suostuivat eikä papereita sen enempi tutkittu. Tämä on toisen tai kolmannen käden tietoa. En siis julkaise tätä totuusvelvoitettuna.
Lauri Lahtinen :”Asioista en juuri mitään tiedä, mutta tuntuu oudolta, että äskeiset hallituskumppanit ovat heti pystyneet vaihtamaan ääninauhan sisimpäänsä, joka leimaa entisen kaverin lähes pahimmaksi viholliseksi.”
Kyllä tilanne on se, että lapset päiväkodeissa ovat joutuneet kärsimään resurssien puuttumisesta jo ennen nykyistä hallitustakin. Kun olen jutellut asiasta erityisopettajien kanssa, he ovat olleet huolestuneita siitä, että yhä suurempi osa ikäluokista on syrjäytynyt jo ennen koulun aloittamista, eivätkä kaikki näistä lapsista ymmärrä edes puhetta.
Olen tavannut lastentarhanopettajia, jotka omat lapset saatuaan ovat jääneet perhepäivähoitajiksi, että voivat turvata lapsilleen ja myös heidän hoidettavikseen tuleville lapsille sen paljon puhutun ”lapsen edun”. Joku päiväkodin johtaja sanoi jo vuosia sitten, että päiväkodit ovat pelkkiä säilytyspurkkeja, eikä niissä ole mahdollista toimia lapsiohjautuvasti siten, että huomioitaisiin lapset yksilöllisesti.
Olen kuullut tarinoita, kuinka joissakin päiväkodeissa yhdellä hoitajalla on ainakin tilapäisesti ollut vastuullaan kymmenen yksivuotiasta lasta tai jopa neljäkymmentä vanhempaa lasta ja kuinka erityistä hoitoa tarvitsevan autistisen lapsen hoitajaksi oli valittu kouluttamaton päiväkotiapulainen, kun muu ei ollut mahdollista.
Ilmeisesti hallitusta vastaan protestoivat professorit ovat nostaneet esiin sen perimmäisen syyn opposition kuohuntaan. ”Professorien mukaan lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen heikentää naisten työllisyyttä ja taloudellista asemaa.”
Entäpä jos kotona lapsia hoitaville otettaisiin käyttö se vanha ”kotikanavähennys” työssä käyvän puolison tuloista. Se olisi varmasti julkiselle sektorille edullisempi vaihtoehto kuin nykyinen ”lapsitehtailu”, jossa kasvatusvastuu on monta kertaa sysätty alle kouluikäisille itselleen.
No minun avaukseni ei ollut niin kovin syvällistä pohdintaa, kirjoitin vain mitä havainnoin. Tottakai ahdinkoa on siellä ja täällä. Kenelle se kuuluu, niin siinäpä vastaus, ei kenellekkään. Muistan iiro Viinasen sanat: Lamasta ei nousta toistemme paitoja pesemällä.
Mitä tulee opposition kuohuntaan, niin yllätys yllätys, juuri edellisessä hallituksessa olisi saanut korjata asioita juuri sillä tavalla mistä nyt puhutaan.
Lauri Lahtinen :”Muistan iiro Viinasen sanat: Lamasta ei nousta toistemme paitoja pesemällä.”
Iiro Viinanen on tietämistäni poliiikoista suoraselkäisimpiä ja rehellisimpiä. . Kirjahyllyssänikin on Iiro Viinasen kirja Vaaran vuodet 1991-1995, jonka kansilehdelle hän on kirjoittanut omistuskirjoituksen muistaakseni vasemmalla kädellä. 🙂
Iiro Viinanen jätettiin 90-luvun lamassa yksin selvittelemään 80-luvun poliittisia virheitä, vaikka ”kaikki tiesivät mitä tuleman piti”. Hän teki sen mitä siinä tilanteessa oli mahdollista tehdä eikä ole syyllinen 90-luvun lamaan.
Hän julkaisi maaliskuussa Iiron listan nykyisten ongelmien ratkaisemiseksi. Listalla esitettiin, että verotettaviksi tulisivat mm. lapsilisät, asumistuet ja toimeentulotuet, jota kannatan edellyttäen että EU:n virallisen määritelmän mukaisen köyhyysrajan alapuolella eläviä kotitalouksia ei veroteta.