Kirkolliskokouksessa esittämästäni kompromissista on kirjoitettu jo paljon, ehkä liikaakin. Myös sellaista, mitä en ole esittänyt, mutta onneksi siitäkin, mitä olen esittänyt. Se, mitä olen esittänyt, on pysyminen kirkon avioliitto-opetuksessa ja siviilivihkimisen salliminen papeille. Se on emer. prof. Eila Helanderin piispainkokoukselle tekemän selvityksen johtopäätösten perusteella muokattu kompromissi.
Todettakoon heti aluksi, että kollegani kirkolliskokousedustaja, teol.tri. Matti Perälä, on jo ennen minua esittänyt samansuuntaisia ajatuksia: papit voisivat Suomen lain niin salliessa ja tuomiokapitulin suostumuksella toimia myös siviilivihkijöinä.
Tällöin ei syntyisi tilannetta, jossa pappi toimisi kirkon virkaa hoitaessaan vastoin kirkon avioliitto-opetusta ja pappisvalaansa. Hän vain noudattaisi valtion lakia toimiessaan tuomiokapitulin myöntämällä sivutoimiluvalla siviiliviranomaisena. Papin virkaa hän alkaisi hoitaa tilanteessa, jossa hän rukoilee vihkiparin puolesta ja kanssa, kuten kirkolliskokous on jo päättänyt.
Mitään uusia kirkollisia vihkikaavoja ei tarvita. Ainoastaan vihkioikeuden laajentaminen niin, että papit voisivat mahdollisen lisäkoulutuksen myötä toimittaa myös siviilivihkimisen.
Mutta vaikeaahan se kompromissin tekeminen on, koska se ei ole asian täydellinen ratkaisu. Kompromissin idea on kuitenkin juuri siinä, että kompromississa joudutaan tulemaan toisia vastaan – yhteyden ja rakkauden tähden. Niin kuin kaikissa ihmissuhteissa.
Ja tässä on monille se vaikein paikka: kuinka voidaan tulla toisia vastaan asiassa, jossa kyse on absoluuttisesta totuudesta – niin kuin minä ja muut samanmieliset olemme sen ymmärtäneet?
Kärjistäen voidaan todeta, että ”liberaaleille” tämä kompromissiesitys on ollut liian vaikea, koska se ylläpitäisi – ja pahimmillaan lisäisi – eriarvoisuutta kirkossa: vain eri sukupuolta olevat pariskunnat voitaisiin vihkiä kirkollisesti, samaa sukupuolta olevat kirkon jäsenet vihittäisiin siviilivihkimisellä – ja todennäköisesti muualla kuin kirkossa, koska kirkossa ei voida toimittaa siviilivihkimisiä. Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys eivät ole kirkossakaan mielipidekysymyksiä, vaan absoluuttinen totuus, joiden valossa myös kirkon kaikkea toimintaa on tarkasteltava. Siksi tämä ei käy. Kirkon avioliitto-opetuksen on muututtava syrjimättömäksi, kuten Suomen laki edellyttää.
Yhtälailla monille ”konservatiiveille” tämä kompromissi on ylitsepääsemätön paikka. Raamattu on yksiselitteisen selvä tuomitessaan homosuhteet Jumalan valtakunnasta karkottavaksi synniksi (1 Kor 6:9, 1 Tim 1:10), jolloin pappi siviilivihkijänäkin syyllistyisi Suomen laissa jo hyväksytyn synnin suosimiseen ja näin jopa ”salaisesti” (siis ei-kirkollisesti) edistäisi harhaoppia vastoin pappisvalaansa. Ja koska Paavali sanoo selvästi, että kyseessä on kadottava synti (onko muunlaisia syntejä olemassakaan?), se on samalla myös pelastuskysymys. Kirkon avioliitto-opetusta ei voida muuttaa, vaikka Suomen laki säätäisi jotain muuta.
Kuinka näiden ääripäiden välille voitaisiin rakentaa mitään siltaa – tai edes jonkinlaisia pitkospuita? Näyttää mahdottomalta. Mutta juuri sellaisessa tilanteessahan kompromissiesityksiä tarvitaan, kun yhteisössä on jääty asemasotaan ja molemmilta puolilta ammutaan kovilla.
Voiko totuudesta siis luopua? Ei tietenkään voi – ainakaan silloin, kun Totuus on Persoona (Joh 14:6). Ja kuitenkin voi – mutta vain siitä totuudesta, jonka itse omistaa.
Tämän oman totuuden voi murtaa vain vielä suurempi voima kuin oikeassa olemisen ja vallankäytön huuma. Sama rakkaus, joka on Isän ja Pojan välillä – se rakkaus, joka on Jumalan sanan terässä totuuden kärkenä ja tekee Isän ja Pojan yhdeksi: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh 17:21).
Tältä pohjalta on etsittävä yhteistä tietä. Yhteyden säilyttäminen asetetaan tässäkin keskustelussa prioriteetiksi – ei kuitenkaan Totuuden kustannuksella, vaan ainoastaan siitä omasta totuudesta periksi antamalla.
Jos yhteyden säilyttämisestä puhutaan vähätellen tai omasta totuudesta on tullut vihapuheen väline ja lyömäase, kuinka kauan yhteys voi sellaisten ihmisten käsissä säilyä edes samanmielisten kanssa? Tällaisella puheenparrellahan on selvä viesti: en halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, jos ette ajattele kuten minä. Eikö se ole pelottavaa puhetta kirkossa?
Nyt tarvitaan sovinnollisia sanoja ja pyrkimystä yhteyden säilyttämisen. Jeesuksen jäähyväispuheen hengessä: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne” (Joh 13:34-35).
Samanmielisten rakastamisessa ei ole haastetta, erimielisten rakastamisessa on. Kyse on lopulta siitä, kenen pöydässä syömme: aterioimmeko samanmielisten kanssa eri pöydässä vain erimielisten kanssa samassa pöydässä?
Kompromissin tarkoitus on pitää erimieliset samassa pöydässä. Kuinka sinä voisit olla edistämässä tätä tavoitetta? Riittääkö sinulle, jos saat paikan edes samanmielisten kanssa samalta puolelta Totuuden pöytää niin, ettei tarvitsisi aterioida eri pöydässä oman totuuden kanssa? Olisiko se hyvä kompromissi?
Omasta puolestani voin vain todeta: minulle riittäisi murukin Totuuden pöydästä.
Jouni Turtiainen, askelmerkit ovat valmiina kristillisen avioliittokäsityksen romuttamiseksi evl-kirkossa. En usko, että on montaa pappia evl-kirkossa saati sitten piispaa, joka ei maailman edessä luopuisi Jumalasta. Toivottavasti olen väärässä. Kristuksen kirkko vai luopiokirkko?
Juha: Entä jos omasi on luopiokirkko? Minun lapsuudessani sanottiin että se, joka toista nimittelee, on itse.
Blogisti: ”Raamattu on yksiselitteisen selvä tuomitessaan homosuhteet Jumalan valtakunnasta karkottavaksi synniksi (1 Kor 6:9, 1 Tim 1:10), jolloin pappi siviilivihkijänäkin syyllistyisi Suomen laissa jo hyväksytyn synnin suosimiseen ja näin jopa ”salaisesti” (siis ei-kirkollisesti) edistäisi harhaoppia vastoin pappisvalaansa. Ja koska Paavali sanoo selvästi, että kyseessä on kadottava synti (onko muunlaisia syntejä olemassakaan?), se on samalla myös pelastuskysymys.”
Miten on, kun kuvitellaan aikaa, jolloin kirkko vihkii homoja? Jos kirkko on sitä, miten se itsensä määrittelee ja vesikaste tarkoittaa sitä, mitä kirkko on päättänyt, niin eivätkö kirkossa vihityt homot ole yhtä taivaskelpoisia kuin vihityt heterot? Blogisti kirjoittaa ”Ja koska Paavali sanoo selvästi, että kyseessä on kadottava synti”, niin eikö kirkko ja kaste olekaan enää pelastava? Jos toiset kirkon jäsenet eivät pääsee taivaaseen kirkon kautta, niin ketkä sitten pääsevät ja millä perusteella erotellaan? Avioliitonko? Kirkko valehtelee, jos kaikki kastetut kirkon jäsenet eivät pelastu.
Entä mikä on minun osani verrattuna kirkossa vihittyyn homoon, joka uskoo kirkon asemaan ja kirkon kasteeseen. Kirkon maksavana jäsenenä en usko kirkon oppeihin, en sen asemaan, en kirkon vesikasteeseen, kaikkein vähiten apostoliseen suksessioon, mutta uskon pyhiin kirjoituksiin, mitään lisäämättä, mitään poistamatta. Kumpi meistä pelastuu, homo vai minä vai pelastuuko kumpikaan?
Tiedoksi pelastuksen kanssa askarteleville, että katolinen kirkko on ainoa The Kirkko ja että vain katolisen kirkon kautta voi pelastua. Jos homojen vihkiminen tuottaa vaikeuksia, niin muistakaa, että ainoan The Kirkon ulkopuolella olette menettäneet jo pelin, pelastuksen, jonka The Kirkko tarjoaa. Vihkikää homoja ja lopettakaa ihmisten tasa-arvolla leikitteleminen ja kikkaileminen. Sen tekee erittäin vastenmieliseksi tapa, jolla poljette ihmisoikeuksia: Raamattu kädessä ja sen sanoja suuhunne ottaen, ihmisiä tuomiten eikä siunaten, Jumalan kuviksi luotuja. Pakanoita me olemme The Kirkon ovien ulkopuolella, niin homot kuin papit ja kirkkoherrat ja piispat.
Te teette homoille samaa kuin katolinen kirkko luterilaiselle kirkolle.
Tuota noin. Jos et usko sen kirkon oppeihin, johon kuulut etkä edes kasteeseen jne, niin miksi yleensä kuulua ko kirkkoon?
Mitä tuohon pelastukseen tulee niin onhan meillä ev.lut. kirkkomme sisälläkin ainakin yksi herätysliike, jonka ilmoituksen mukaan vain sen jäsenet pelastuvat.
”Tuota noin. Jos et usko sen kirkon oppeihin, johon kuulut etkä edes kasteeseen jne, niin miksi yleensä kuulua ko kirkkoon? ”
Saman voit kysyä 95 % luterilaisia. Siinä on myös vastaus kirkon tehtävään. Palveleeko se asiakkaitaan tasa-arvoisesti ja ihmisarvoa loukkaamatta vai käyttääkö pieni klikki valtaansa väärin suhteessa valtavaan enemmistöön?
Kun olin nuori, niin kaikki tuntemani kävivät rippikoulun päästäkseen naimisiin. Nyt kirkko kieltäytyy vihkimästä homoja, vaikka laki sen sallii. Tältä osin pieni klikki käyttää valtaansa väärin suhteessa 95 % enemmistöön.
Jouni, Tiedät hyvin, että nuo homoseksuaalisuuteen liittyvät raamatunkohdat ovat kiistanalaisia siinä mielessä, että puhuvatko ne lainkaan asiasta, jonka tunnemme tänä päivänä. Lisäksi tulee rinnastus eronneiden avioitumiseen. Sekin mainitaan synniksi, mutta kirkko ei sitä enää pidä syntinä.
”nuo homoseksuaalisuuteen liittyvät raamatunkohdat ovat kiistanalaisia siinä mielessä, että puhuvatko ne lainkaan asiasta, jonka tunnemme tänä päivänä.”
Toivo, onko sinulla käsitystä, mihin ko. kohdat liittyvät?
Salme; On!
Nuo kiistanalaiset kohdat suhteutettuna ”tämän päivän tietoon” olisi hyvä tuoda myös esille?
Toivo,
voisitko jakaa muillekin mihin nuo kiistanalaiset raamatunkohdat liittyvät. Pyydän siksi, kun sanoit, että sinulla on siitä käsitys.
Salme ja Kosti: Olen ollut niin tiiviisti työssä kiinni etten ole ehtinyt kommentoimaan enkä ehdi nytkään tarkemmin. Yleisellä tasolla sanottuna on katsottu, että Raamatun muutamat homoseksuaalisuuden tuomitsevat kohdat puhuvat muusta kuin nykyisin tuntemastamme ilmiöstä. Mm. Markku Hirn kommentoi asiaa ketjussa alempana. Noissa Raamatun kohdissa on kyse esim. temppeliprostituutiosta, häpäisyraiskauksesta (joka valloitustilanteessa hyvin yleinen) sekä ”hillittömyydestä” jollaista tapojen turmelusta oli antiikin aikana eri kulttuureissa. Homoseksuaalisuus ihmisen identiteettinä ja siitä nouseva elämä, esim. pysyvä parisuhde, on jotakin muuta kuin nuo kohdat. Toki asiaan jää silti tulkinnanvaraa ja siten ongelmaa. Perusjuttu edelleen on se, ettemme voi ottaa ja tulkita Raamattua kirjaimellisesti muissakaan kohdin.
Toivo: Tuosta kirjaimellisesta tulkinnasta tulee mieleeni Lutherin väittely sanasta ”on”. ”Tämä on minun ruumiini ja tämä on minun vereni.” Lutherilta siis varsin kirjaimellista tulkintaa. Onhan ei muutu miksikään. Mikäli perusjuttu on, että emme ”voi ottaa ja tulkita Raamattua kirjaimellisesti, kuten toteat muissakaan kohdin, kuin samaa sukupuolta olevien kohdalla”, niin onko Jumalan sanaa epäiltävä tai tulkittava joka kohdassa? Jumalan Poika, vai adoptoitu Poika? Esimerkiksi.
Salmelle tiedoksi että laitoin tuonne tämän blokin loppuun ihan konkreettista tietoa esim noista Jounin mainitsemista Raamatun jakeista: ”1 Kor 6:9 ja 1 Tim 1:10” joissa ei puhuta mistään homoseksuaalisuudesta vaan nuorten poikien hyväksikäytöstä ja joka ilmenee itse Martin Lutherin Raamatusta vuosilta 1545/1912.
Kiitos Jouni Turtiaiselle kirjoituksesta. Kompromissistä olen erimieltä, mutta kirjoituksessa on paljon sellaista mitä jokaisen kilvoittelevan kristityn on tärkeä kuunnella.
Homoseksuaalisuuden muodot ovat tänä päivänä yhtä vanhoja kuten aikaisemminkin.
Sami: Asia ei ole aivan noin yksiselitteinen. Raamatussa enimmältään homoseksuaalisuus on yhdistetty joko pedofiliaan tai irstailuun. Kahden toisiinsa sitoutuneen samaa sukupuolta olevan aikuisen suhteista on vain pari mainintaa, ne ovat varsin positiivisia.
Saanko kysyä henkilökohtaisen kysymyksen: Mikä sinua koukuttaa näissä homoseksuaalisuuteen liittyvissä asioissa? Toivon, että kristinuskon opetukset ulottuvat laajalti elämääsi ja että seksuaalietiikan kysymykset eivät olisi ainoa asia, mistä olet kiinnostunut.
Sami Paajanen :”Homoseksuaalisuuden muodot ovat tänä päivänä yhtä vanhoja kuten aikaisemminkin.”
Valitettavasti näyttää vaan olevan niin, että ihmisen tietoisuudesta todistettujen tieteellisten faktojen avulla tehty pelkkä Higgsin hiukkasten henkinen ulottuvuus
Seija Rantanen raamatun tekstit eivät erottele homoseksuaalisuuden muotoja, homoseksuaalisuus todetaan vaan luonnottomaksi ( Rm).
Asenteelliseen kysymykseesi en vastaa.
”Homoseksuaalisuuden muodot…” Tarkoittanet tällä 3. Mooseksen kirjan ilmaisua: ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Onko tämän merkitys aikamme ihmiselle yksiselitteinen? Minä kiinnitän ensimmäisenä huomion siihen, että kielto näyttää koskevan vain miehiä. Olisiko naista kielletty makaamasta miehen kanssa? Ehkä pelkkä ajatus naisesta eroottisesti aktiivisena oli lain muotoilun aikana täysyn vieras; miehet makasivat naisten kanssa ja naiset olivat vain kohteita.
Avioliitosta keskusteltaessa tällainen pohdinta on mielestäni epäoleellista ja asiatontakin.
Jeesuksen sanomasta lähimmäisen rakkaudesta, ihmisten tasa-arvoisuudesta , ei voida tehdä mitään kompromisseja. Siis totuudesta ei voi tehdä kompromisseja.
Kirkon opista, Raamatusta, ihmisten kirjoitelmista , voidaan tehdä mitä tahansa tulkintoja ja sovellutuksia kuten on tehtykin.
Kristillisen Kirkon tulee ottaa vakavasti Raamatun ilmoitus.
Perimmiltään kyse on hauraudesta ja siitä Raamattussa on selkeä ilmoitus. Raamatussa ei tunneta kuin yksi avioliitto ja se on miehen ja naisen elinikäinen liitto. Kaikki muu seksuaalinen kanssakäyminen on haureutta, eli avioliiton ulkopuolista vääryyden harjoittamista.
Teologia on tässä selvä, jos pysytään Raamatussa.
Kysymys kuuluukin, voiko Kirkko luopua tuosta ihanteesta ja millä perusteilla?
Onko oikea peruste luopumukseen siinä, että ihminen on niin helposti hylkäämässä puolisonsa toisen tähden ja haluaa toimilleen Jumalan siunauksen? Vai siinä, että ihminen ei kykene saavuttamaan ihannetta (eli täyttämään tältä osin lakia) ja Raamatun sanaa on muutettava tämän tähden?
On suorastaan hämmentävää nähdä kuinka voimakasta painostusta maailmasta tulee juuri Kristillisen Kirkon suuntaan, että Raamattu on väärässä ja sen ilmoitusta tulee muuttaa ihmisen mieliksi, koska ihminen ei kykene elämään Raamatun ihanteen mukaan. Muslimit, hindut ja buddhalaiset ja kaikki muut uskonnolliset järjestelmät saavat olla maailman suunnalta aivan rauhassa, mutta hyökkäys on kova juuri sen tähden Kristuksen ilmoitusta vastaan, koska se on ainoa, joka julistaa ihmisen synnin todellisuuden. Sen tähden maailma vihaa Kristusta.
Miten me voimme saavuttaa yhteyden, jollemme pysy siinä ilmoituksessa, minkä Jumalan Sana tuo esiin ihmisestä ja maailmasta?
Jos Kirkko lähtee siunaamaan haureutta, siis tarkoittaa tässä tapauksessa myös uudelleen vihkimistä, joka on teologisesti kestämätön ratkaisu, niin onko Kirkon jatkossa luovuttava kaikilta osin haureuden käsitteestä, koska maailma on hiljalleen siitä luopumassa, vai onko Kirkon pidettävä lujasti kiinni Jumalan asettamasta määritelmästä ja Jumalan julkituomasta Sanasta ja julistettava syntien anteeksi saamista Kristuksen nimessä. Jos haureus ei ole vääryyttä, niin mikä sitten?
Onkin vakavasti kysyttävä, onko Jumalan ilmoitus väärä, koska ihminen ei pysty elämään ilman haureutta? Onko Kirkko valmis luopumaan Totuudesta tämän maailman ruhtinaan toiveesta?
Haureus on Raamatun mukaan Liiton rikkomista. Esikuvaksi ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, Jumala on asettanut miehen ja naisen suhteen, jotta me näkisimme mikä on Jumalan tahto ja kuinka liiton rikkominen on vahingollista kaikilla mittareilla mitattuna.
Haluaako Kirkko olla edistämässä haureutta pimittämällä sen Totuuden, joka ihmisen täytyy kuulla, löytääkseen Kristuksen Armon ja Jumalan Lahjan oikeaan aikaan? Jumala on sulkenut kaikki ihmiset synnin alle, että Hän voisi kaikkea Armahtaa, mutta jos syntiä ei sanota synniksi, niin kuka voi löytää Jumala Armon ja anteeksiannon Kristuksessa?
Jos suola käy mauttomaksi, niin se kelpaa vain pois heitettävksi.
Jälleen kerran : Paavali oli väärässä!
Paavalilla ei ollut aavistustakaan homoseksuaalisuuden olemuksesta olla osa henkilön persoonaa. Paavali käsitteli homoseksuaalisuutta tekona, eikä ottanut huomioon sitä mikä saa ihmiset elämään homoseksuaalisessa suhteessa-rakkautta!
Hän puhuu himosta. Aivan oikein . Tottakai homoseksuaaliset tuntevat himoa siinä missä heterotkin.Se kuuluu eroottisen elämän luonteeseen. Mutta hän ei ymmärtänyt näiden himojen yhtäläistä funktiota henkilöille eli kahden rakastavan ihmisen halua tulla yhdeksi lihaksi sukupuoliaktissa.
Jos kirkko kieltäytyy vihkimästä homoseksuaalisia pareja,niin se kieltää heidän omalaatuisuuden ja väittää että heidän omalaatuisuutensa tekee heistä ei-jumalankuvia.
Vakaamus on subjektiivisesti koettu totuuden puolustus. Mutta subjektiivinen totuus ei ole välttämättä koko totuus ja joskus ei lainkaan totuus.
”Paavalilla ei ollut aavistustakaan …”
Luterilaisen oppimme mukaan Pyhä Henki on itse valinnut ne tekstit jotka ovat päätyneet Raamattuun.
Jukka Kivimäki
Tunnustuskirjojen kirjoittajilla tuskin oli asiasta ensikäden tietoa. He vain olettivat asian olevan noin .
”Luterilaisen oppimme mukaan Pyhä Henki on itse valinnut ne tekstit jotka ovat päätyneet Raamattuun.” Emme kuitenkaan tiedä, millä perusteella Raamattuun päätyneet tekstit on Hengen johdatuksessa valittu. Tuskin se on tapahtunut juuri seksuaalieettisiä näkökohtia painottaen, ainakaan tulevien aikojen laajempaa tietämystä torjumaan.
Tämä oppi PH:n vaikutuksesta Raamatun teksteihin ja niiden tulkintoihin saattaa Kivimäki olla ja mitä todennäköisimmin on logiikan ja historian valossa yksinkertaisesti väärä.
Yksiavioisuuden merkitys on Raamatun ilmoituksen mukaan selviö, tähän Jeesuskin viittaa:
”Fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?”
Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’?
Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”
He sanoivat hänelle: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?”
Hän sanoi heille: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.”
Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida”.
Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.
Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”Matt.19:3-12
Liiton rikkomisesta on kyse myös, kun Jeesus puhuu toisaalla avionrikkoijien sukupolvesta ja tarkoittaa tuolla koko ihmis-sukua.
Paavali ei ollut väärässä, sen tulemme vielä näkemään.
Jukka, Pyhä Henki on oppimme mukana ohjannut Raamatun syntyä. Silti se on sekä ihmisten kirjoittama, inhimillinen kirja että Jumalan ilmoitus. Se ei ole kuten mormonien kirja, taivaasta täydellisenä ihmisille tipahtanut opus. Raamatussa on sen syntyaikaan liittyvää ainesta.Pitkään on ollut perusvaikeus erotella, mikä on Raamatussa pysyvää tai paremminkin se, mikä siinä ei ole pysyvää. Molempia siinä on. Sen useimmat kristilliset ryhmät tunnustavat.
Toivo Loikkanen
Aivan, Raamattu on sekä ihmisten kirjoittama, inhimillinen kirja että Jumalan ilmoitus. Juuri siksi teologisesti hankalia kohtia ei voi kuitata toteamalla:”Paavalilla ei ollut aavistustakaan….”.
Viime viikolla eri tiedotusvälineissä käsiteltiin uutista maistraattien tulevaisuutta koskevasta selvitystä. Uutisen mukaan maistraattien tulevaisuutta selvittänyt Sitran vanhempi neuvonantaja Jouni Backman uskoo, että siviilivihkimisen voi tulevaisuudessa hoitaa internetissä ilman että tarvitsee mennä käymään maistraatissa. Tällöin ei siis enää tarvittaisi sen enempää laamannia, notaaria, kuin kirkon pappiakaan siviilivihkijäksi. Nykyisen lainsäädännön aikana paikan päällä olevaa vihkijää edellytetään ja kirkollisessa vihkimisessä vihkijänä toimii kirkon pappi.
Saadakseen vihkioikeuden myös siviilivihkijänä papilla tulisi olla suoritettuna oikeustieteellinen loppututkinto. Toki meillä kirkossa sellaisiakin pappeja on ja ehkä joku voisi olla sivutyöstä myös kiinnostunut.
En kuitenkaan näkisi perustelluksi myöntää seurakunnan papinvirassa olevalle sivutoimilupaa toimimiseen siviilivihkijänä. Henkilö joka on vain pappisvirassa, mutta ei papin virassa, ei sellaista edes tarvitsisi.
En puoltaisi sivutoimilupaa, koska järjestely, jossa kirkon pappi toimisi samassa tilaisuudessa kahdessa eri roolissa, hämärtäisi papin roolia nimenomaan hengellisen viran hoitajana. Kirkon hengellinen rooli kostuu, kun kirkon oppien vastaisen vihkimisen toimittaa kokonaan eri henkilö. Näkökulma papista “valtiovallan edustajana” on ollut vahvasti esillä niissä perusteluissa, miksi eräät papit ovat toimineet vastoin piispojensa ohjeita. Tämä ei kuitenkaan vastaa kirkon auki kirjotettua kantaa.
Nykyinen tilanne on jo kompromissi: luterilainen kirkkomme ei, toisin kuin esimerkiksi katolinen kirkko, sovella kirkkokurillisia toimenpiteitä kirkon jäseniin, joiden parisuhde ei vastaa kirkon opetusta. Tälle kompromissille meillä on teologiset perusteet.
Kirkkomme edustaja ei siis vihkitoimituksella edesauta samaa sukupuolta olevien välisen avioliitoon syntymistä, mutta jo vihitty pari voi tulla asiansa kanssa esirukoiltavaksi, kuten kuka tahansa muukin seurakuntalainen. Tässä asiassa hän on siis täysin yhdenvertaisessa asemassa muiden seurakuntalaisten kanssa.
Saamaa sukupuolta olevien vihkimistä on verrattu kirkon käytäntöön vihkiä eronneita uuteen avioliittoon. Tähän ei kuitenkaan ole yksiselitteistä kieltoa Raamatussa. Esimerkiksi ortodoksinen kirkkomme vihkii vielä kahdesti eronneen uuteen avioliittoon. Samaa sukupuolta olevaa paria ei vihitä.
Entäpä jos Jouni Turtiaisen ajatus käännetäänkin toisinpäin. Voisiko henkilö, jolla on jo oikeus toimittaa siviilivihkiminen liitää siihen mukaan hengellisen osuuden olematta minkään kirkon pappi? Kyllähän henkilöiden puolesta ja kanssa saavat rukoilla muutkin kuin jonkun kirkkokunnan pappisvirassa olevat. Kirkkomme sakraalitiloja ei voida antaa siviilivihkimiseen, mutta muutoin tiloja voidaan kyllä antaa, eikä kirkon papin paikalla olo ole mitenkään pakollista.
Tämäkin osoittaa, kuinka vaikeaa kompromissin tekeminen on. Se on liian kaukana täydellisestä ratkaisusta.
Blogisti: “Raamattu on yksiselitteisen selvä tuomitessaan homosuhteet Jumalan valtakunnasta karkottavaksi synniksi (1 Kor 6:9, 1 Tim 1:10),”
Tähän Hirn reagoi: “Jälleen kerran : Paavali oli väärässä!”
Ei Paavali ollut välttämättä väärässä. Katsotaan, mitä jakeessa lukee:
“Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1Kor 6:9
Samassa kirjeessä Paavali jatkaa, joten voimme olla varmoja hänen puhuvan samasta asiasta::
“Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1Kor.15:50)
Tämä tarkoittaa, etteivät heterot, papit, homot, syntiset, oikeaoppiset, vihityt tai vihkimättömät voi periä Jumalan valtakuntaa. Koska lihalla ja verellä ei ole osuutta taivasten valtakunnassa, niin miten tasa-arvoiseen avioliittoon kirkossa vihkiminen voisi estää pääsyn taivasten valtakuntaan tai ylipäätään homous? Mikä on ihmisen veressä ja lihassa jää kuolemassa hautaan.
Entä sitten Tim.1:10: “siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.”
Listassa on valehtelijat. Käsi ylös, kuka ei ole valehtelija? Surku, ei auta, vaikka käsi nouseekin reippaasti. Liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa.
Kysyn mielenkiinnosta, onko Paavali ristiriitainen itsensä kanssa?
”Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa.” Tämä Paavalin viesti on hyvä muistaa tuollaisia syntilistoja lukiessa.
”Tämä Paavalin viesti on hyvä muistaa tuollaisia syntilistoja lukiessa.”
Juuri näin.
Miksi sitten blogisti lainaa jakeita, joissa on syntilistoja? Miksi kirkon konservatiivit lyövät syntilistoja homojen silmille, mutta eivät valehtelijoiden? Miksi valehtelijoita vihitään,.kun se on kadottava synti. Tai mitä Paavali tarkoittaa syntilistoillaan, kun toisaalla puhuu ylenpalttisesta armosta? Kannattaisi konservatiivien olla sanoissaan varovaisia, kun julkisesti häpäisevät homoja tekemällä näistä kirkoissa toisen luokan kirkkolaisia.
Tässä syntilistaa Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, kadottavista synneistä:
vääryys, pahuus, ahneus, häijyys, kateus, murha, riita, petos, pahanilkisyys; korvaankuiskuttelu, panettelu, Jumalaa vihaava, väkivalta, ylpeys, kerskailu, pahankeksijä, vanhemmille tottelemattomuus, ymmärryksen puute, luotettavuus, rakkaudettomuus ja laupeudettomuus.
Tärkeä huomio Tuomolta. Paavali ei ole ristiriitainen, vaan Paavali osaa erottaa lihan ja Hengen (lain ja evankeliumin) jotka kuuluvat yhteen, mutta niitä ei saa sekoittaa, eikä erottaa toisistaan. Tämä on lihalle mahdoton tehtävä, koska liha ei voi ymmärtää sitä mikä on Hengestä. Lihallinen ymmärtää vain lihallisia, mutta hengellinen tutkii kaiken.
”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1.Kor. 2:10-14
Tuossa Paavali käyttää maaliman henkeä ja luonnollista ihmistä synonyymina.
Luonnollinen ihminen siis edustaa maailmaan henkeä, joka on Pyhää Henkeä vastaan.