”Se riski, että atomiaseet alkavat puhua, on aivan valtava. Kyllä se merkitsee loppua.” Tasavallan presidentti Sauli Niinistön synkkä puheenvuoro politiikan toimittajien tapaamisessa 7.9. on jäänyt askarruttamaan. Niinistö tosin selvensi lausuntoaan, että puhui teoreettisesta tilanteesta: ”Jos atomiaseita käytettäisiin. Täytyy vain ymmärtää, että se olisi loppu.”
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu maan johdossa tasavallan presidentille. Sekin huomioon ottaen Sauli Niinistön tarmo ja huoli ovat suuntautuneet erityisellä tavalla eurooppalaisen turvallisuuden teemoihin. Tähän on myös ajankohtaisia syitä.
Ukrainan vastahyökkäys etenee hitaasti. Ukrainan sotilaallinen kyky riippuu suuressa määrin Yhdysvaltojen ja Euroopan aseavusta. USA:ssa huomio kohdistuu yhä enemmän presidentin vaaleihin ja maan sisäisiin asioihin. Toisin kuin Suomessa, esimerkiksi Italiassa tai Saksassa huomattava osa kansasta pitää Venäjän hyökkäystä Ukrainaan oikeutettuna. Tämä saattaa heikentää halukkuutta auttaa Ukrainaa.
Kulutussodassa materiaalia kuluu. Ukrainalla on pulaa esimerkiksi tykistön ampumatarvikkeista. Tykistön kranaattien valmistuskapasiteetti EU:ssa on noin 300 000 kpl/vuosi, Venäjällä yli kolminkertainen. EU-maiden kyky ja tahto avustaa Ukrainaa sotamateriaalilla uhkaa heikentyä. Venäjän eteneminen sodassa merkitsee suurta riskiä koko Euroopan turvallisuudelle. Siksi Ukrainan avustamista ei saa unohtaa.
_ _ _
Myös Suomessa huomio Ukrainan puolustustaistelua kohtaan uhkaa vähitellen siirtyä sivummalle, kun kotimaassa keskustelu on vellonut rasismissa ja taloustilanteessa. Myös kotimaiset presidentinvaalit vievät huomiota Euroopan yhteisiltä asioilta. Sauli Niinistö näkee presidenttikautensa päätöksen häämöttävän samalla kun Suomen ja Euroopan turvallisuus ovat uhattuina. Ehkä hän koki tärkeäksi muistuttaa elämälle tärkeistä kysymyksistä, samalla kun poliittinen keskustelu on jumittunut kehällisempiin teemoihin? Mieleeni nousevat virren sanat: ”Eloa kypsyy korjuuseen, lyhyt on toiminnan hetki. Turmion suureen synkkyyteen rientävi ihmisten retki. Kristusta jos ei tunneta, kuljetaan ilman toivoa kolkkoa kuolemaa kohti.” (Vk 434:2).
_ _ _
Helsingin Sanomat pohti pääkirjoituksessaan (13.9.) presidentti Niinistön hyytävää lausuntoa atomisodasta ja sitä, miksi pohdiskelu on herättänyt vain melko vähän keskustelua. ”Mitään yksittäistä syytä presidentin äkilliseen huoleen ei ole pystytty paikallistamaan. Samat syyt, jotka ovat tähän asti hillinneet Venäjän houkutusta turvautua ydinaseisiin, ovat yhä voimassa.” USA teki sodan alussa Venäjälle selväksi, mitä ydinaseiden käytöstä seuraisi. USA tuhoaisi Venäjän Ukrainassa olevat joukot konventionaalisten aseiden iskulla. Venäjä päätyisi eristetyksi paariavaltioksi. Samoin Kiina on todennut, ettei hyväksy Venäjältä ydinaseiden käyttöä. Venäjä on halunnut pelotella länsimaita, etteivät ne tukisi Ukrainaa asein. Alkuun vältettiin antamasta Ukrainalle pitkän kantaman järeitä aseita, mutta pidäkkeet ovat väistyneet. Länsimaita ohjaa vakaumus, ettei Venäjän voida antaa voittaa sotaa. Venäjän pelotetta on haastettu ja samalla se on heikentynyt.
_ _ _
Ydinaseiden luonne on toimia pelotteena. Ydinaseiden totaalinen tuhovoima sulkee pois niiden käytön, jos viisas harkinta saa vaikuttaa käytöstä päättämiseen. Eri osapuolten varustautuminen merkitsee iskulle vastaiskua. Sen varalta ydinaseita on merenpohjassa sukellusveneissä, pommikoneissa ja maa-alueilla liikkuvilla laveteilla. Tämän triadin vuoksi ensi-iskun tekijä ei olisi turvassa. Näin on saavutettu kauhun tasapaino. Voiko tasapaino jostain syystä kaatua? Riskinä on, että Venäjä nurkkaan ahdistettuna lopulta käyttääkin taktisia ydinaseita. Uhkaskenaariona ovat HS:n mukaan myös vahingot tai väärinkäsitykset. Venäjä haluaa lietsoa ydinsodan pelkoa, mutta olisi suurin häviäjä niitä käyttäessään.
_ _ _
HS kysyy, miksi tasavallan presidentin huoli atomisodan mahdollisuudesta on herättänyt vain vähän keskustelua? 1980-luvulla kymmenet tuhannet marssivat Helsingissäkin USA:n ydinaseita vastaan. Nyt tilanne on sotilaallisesti jännittyneempi, kun Venäjä sotii lännen tukemaa Ukrainaa vastaan. Sota Euroopassa voi ottaa lisää kierroksia samalla kun Venäjä etsii ja saa tukea Pohjois-Koreasta sekä Brics-maista. Helsingissä marssitaan nytkin, protestina hallituksen rasismille. Sotaa käyvä Eurooppa ja valtion talouden tasapainottaminen ovat huolina jossakin kaukana, tai sitten niin monimutkaisia asioita, ettei niihin haluta ottaa kantaa?
_ _ _
Maapallon elämän ainutkertaisuus antaa syyn varjella elämää. Lapsilla tulisi olla oikeus tulevaisuuteen, samoin myös muilla elämänmuodoilla. Luonnossa kaikki eliöt ovat riippuvaisia yhtäläisistä elämän edellytyksistä ja samalla toisistaan.
Kristus kutsuu elämään rauhassa Jumalan, toinen toisemme ja luomakunnan kanssa. ”Sydämin suin ja kätten töin avuksi kiiruhtakaamme. Rukous nouskoon päivin, öin, Herralta Hengen me saamme. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa.” (Virsi 434:3).
Pekka
Kiitos näkökulmasi selkeästä esittämisestä.
Mielestäni tuot esille kaiken oleellisen tilanteeseen sisältyvästä problematiikasta.
Kiitos Matias kommentista!
Kukaan ei halua uskoa, että mitään ydinsodan vaaraa on oikeasti olemassa, joten Niinistön puhe ei herätä keskustelua. Jos sota NATON ja Venäjän välillä laajenee, niin oma maamme voisi olla myös kohteena.
Sitäkään mahdollisuutta ei haluta ottaa huomioon. Se näkyy siinä ettei millään tavalla siviilipuolella asiaan valmistauduta. Totaaliseen sotaan taitaa olla aika hankala mitenkään valmistautua.
”Kukaan ei halua uskoa – – ydinsodan vaaraa.” Näin se varmaan on, emme uskalla ajatella sitä mahdollisuutta, vaan panemme pään pensaaseen. Toisaalta pelkkä asian murehtiminen ei auta, pitäisi tehdä jotain. Ja mitä me tavalliset talliaiset voimme? Rukoilla ainakin.
Kiitos tästä hyvästä kirjoituksesta Pekka Särkiö!
Emme me ole ansainneet mitään taivaallisia apuja, tehdään se nyt kerralla selväksi.
Ihan turhaa hurmostelua koko julistus.
Taivaallisten toivojen julistus on vain harhautusta, jolla pyritään peittämään tosiasiat, kuten sen, että emme me ole halunneet rakastaa vihollista lähimmäisenä, meistä on niin haustaa hurmostella vihassa ja kylvää pelkoa ja ahdistusta.
Varsinkin jos voimme vielä jakaa samanaiksesti muka muka lohdutusta ja kaiken yläpuolella olevaa valhetta siitä, kuinka Kristus kutsuu elämään rauhassa, vaikka hän itse sanoo: ” Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan eripuraa, miekan ja sodan. ”
Tarja, emme ole ansaitseet, silti Jumala auttaa meitä. Suurin rakkaus on se, että antaa henkensä isänmaan puolesta, näin rakastetaan pahoja Putinin käskyläisiä.
Jokainen maa toimii vastaavalla tavalla, rukoillen Jumalaa.
Totaalisen ydinsodan syttyminen maapallolla merkitsisi koko ihmiskunnan tuhoa. Voisiko rakastava Jumala sallia sellaisen?
Seppo, hyvä kysymys. Tosin sodat ovat Raamatussa aina Jumalan rangaistus. Joten miksi ei. Kerran luodaan uudet taivaat ja maat ja kristitty ei rakenna tänne paratiisia, vaan odottaa kaiken aikaa todellista isänmaata.
Keitä varten se uusi taivas ja uusi maa luotaisiin kun kaikki ihmiset olisivat kuolleet?
Loisiko Jumala uuden alku-adamin ?
Seppo, kristityt uskovat ruumiin ylösnousemukseen. Ihminen on aina syntymän hetkestä.
Minnes ne miljardit ruumiit ruumiillisesti ylösnousevat kun maapallo on ydinsodan ja ydissaasteen totalisesti tuhoama.
Jotta ydinsodan uhka olisi todellinen, ensin täytyy saada aikaan tilanne, jossa jokin ydinasevaltio olisi uhattuna niin nurkkaan, ettei sillä omasta mielestään ole enää muita vaihtoehtoja. Tällainen nurkkaan ajamisen tilanne tarkoittaisi, että koko valtion väestö olisi vaarassa hävitä tai kuolla hyökkääjän tai hyökkääjien toimesta.
Lopputuloksen kannalta tällä ei kuitenkaan olisi juurikaan merkitystä. Kuka tahansa painaa ensimmäisenä punaista nappia, sinetöi siinä samalla myös oman kohtalonsa. Ja juuri siinä on ydinaseiden kauhun tasapainon kauneus. Kukaan ei voi käyttää niitä tuhoamatta samalla itseään.
Venäjän sotatoimet ovat osoittaneet sen ettei omista menetyksistä välitetä, kunhan voitto saavutetaan ja se on ainoa mahdollinen lopputulos. Joten rajoitetun ydinsodan mahdollisuus on olemassa. Venäjä on niin suuri maa, että sinne mahtuu monta latausta, ja kansaa jää vielä tarpeeksi.
Miksi sodasta ei voisi syntyä ydinsota, kun muutamasta laukauksesta seurasi kaksi maailmansotaa ?