(Topi Linjama) Sanotaan, että elääkseen täysipainoista elämää ihminen tarvitsee voimaa, toivoa ja hallinnan tunnetta. Jos yksi on vähissä, toisetkin ovat uhattuna.
Sain käsiini SRK:n Elämänpolulla -sarjan osan nimeltä Kodin hyvinvointi. Sen takakannessa kerrotaan kirjan antavan ”tietoa, tukea ja neuvoja arjen tilanteisiin”. Mietin, mitä näistä kolmesta mahtaa edustaa takakanteen kirjasta poimittu nosto: ”Ilman uskoa Jumalaan emme rohkenisi ottaa lapsia vastaan elämäntilanteeseen katsomatta.”
Nosto kytkee jumalauskon ja lasten vastaanottamisen yhteen. Olipa elämäntilanne kuinka hankala hyvänsä, usko Jumalaan antaa rohkeutta laittaa uutta elämää alulle. Rohkeuden puute kielii siitä, että usko Jumalaan horjuu. Tämä ajatus voi olla haitallinen ja jopa vaarallinen, sillä siinä ei mitenkään huomioida olemassa olevia lapsia, perheen tilannetta ja olosuhteita, joihin uudet lapset syntyvät.
Tiedän perheitä, joissa vanhemmat eivät kykene huolehtimaan olemassa olevista lapsista, lapset oireilevat, heitä otetaan huostaan ja lastensuojelu ja kunta tekevät kaikkensa. Ja kuitenkin pitäisi ottaa vastaan yhä uusia lapsia, jotta vanhemmat voisivat todistaa jumalauskoaan ja päästä taivaaseen. Näin äärimmäinen käsitys elää vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä, mutta onneksi on olemassa muunlaisiakin käsityksiä. Monet ajattelevat, että olemassa oleva elämä ja perheen tilanne on otettava lähtökohdaksi, kun arvioidaan mahdollista uutta elämää.
Suuren sisarusparven keskellä lapsi voi jäädä vaille riittävää huolenpitoa. Nämä näkymättömät lapset ovat liikkeen lisääntymisopin uhreja. On väärin ja synti pitää lasta välineenä, oman uskovaisuuden todistuskappaleena. Uskovaiselle riittää uskovaisuuden takeeksi yksi kertakaikkinen uhri, joka naulattiin ristille kauan sitten. Lapsiuhreja ei tarvita.
Niinpä siis rakas veli taikka sisar, elämäntilanteeseen katsomatta voit kuunnella itseäsi, omaa järkeäsi ja omaatuntoasi, ja miettiä, onko nyt sopiva hetki uudelle tulokkaalle. Kysymys on eettinen, ei uskonopillinen.
Palataan vielä hallinnan tunteeseen. Eräs vanhoillislestadiolainen isä kertoili jokin aika sitten elämäntilanteestaan. Viisi lasta, vanhin kolmannella, vauvoilla koliikki, sairaalareissuja lasten kanssa, talonrakennus, vaimolla vaikeat raskaudet. Elämä oli kaaosta, väsytti, lapset ärsyttivät, valoa ei ollut näkyvissä. Lopulta hän teki vaimonsa kanssa ratkaisun, että ei lisää lapsia tähän elämäntilanteeseen. Isä kertoi, että suhtautuminen lapsiin muuttui viikossa. Ärsyttävät penskat muuttuivat ihaniksi lapsukaisiksi, toivo virisi ja hallinnan tunne palasi.
– Topi Linjama –
Kiitos tästä, Topi.
Jos vanhoillislestadiolaisuus olisi aidosti moniääninen liike, tällaisia kirjoituksia voisi olla myös liikkeen omassa lehdessä, Päivämiehessä. Tai jo tuossa kirjassa, joka pohdintasi käynnisti, olisi voinut olla myös ”toisenlaisia” tekstejä.
Tykkään pohdinnoistasi. Minusta niissä on syvää viisautta 🙂
Ilman ”uskoa” (uhkarohkeutta) emme uskaltaisi hypätä jyrkänteeltä alas.
Minäkin tunnen perheitä ja olen tuntenut vuosien varrella useitakin. Yksi tai kaksi lasta, lapset heitteillä, lasten vanhemmat juopottelemassa, toinen vankilassa, toinen kolmannen osapuolen kanssa kadoksissa jne. Mikä on heidän uskon elämän tilanne. Varmaankin nämä ovat ja ovat olleet onnellisia perheitä, ei liikaa lapsia.
Topi nyt pissaat omaan taskuusi.
Kaleva Tikka, en ymmärrä kommenttiasi.
Topi Linjama: ””Kalevi Tikka, en ymmärrä kommenttiasi.””
– Topi, jos et ymmärrä oikeaa kirjoitusta, niin miksi sitten kirjoittelet typeriä aivoituksiasi tänne?
Missä on ””Joulumielesi?””
Hyvää ja raitista Joulua !
Pauli Kivelä, en ymmärrä, miten Tikan kommentti liittyy lestadiolaisperheiden uupumiseen. Enkä ole koskaan kuullut ilmausta ”pissiä omaan taskuun”. Linssiin pissimisestä olen kyllä kuullut monessakin yhteydessä.
Kysyit, missä on joulumieleni. Täällähän se, joulukuusen ja YleRadio1:n välimaastossa 🙂 Osoitanko kirjoituksellani mielestäni pahansuopuutta, aggressiivisuutta tai ilkeyttä? Jos siltä tuntuu, olen pahoillani. Yritin pysytellä asiassa. Jos haluat saada aikaan asiallista keskustelua, niin voit eritellä vaikka sen, mitä tarkoitat ”typerillä aivoituksilla”. Hyvää joulua sinullekin.
Topi ymmärrät oikein hyvin mitä tarkoitin. Mutta hurskastelu ja suosion tavoittelu tällä palstalla laitta sinut ymmärtämättömäksi.
Toinen kansan viisaus sanoi ”ei saa liata omaa pesää”.
Kalevi, motiivispekuloinnin sijaan keskustelisin mieluummin blogimerkinnän asiasta. Onko perhesuunnittelukielto ongelma lasten oikeuksien kannalta vai ei? Minusta näyttää, että perhesuunnittelukielto voi olla ongelmallista lasten kannalta, sillä lapset eivät välttämättä saa sitä huomiota, jota heidän kehityksensä edellyttäisi. Ottamalla esille tämän asian en halua mitenkään väheksyä maailman muita ongelmia tai suurperheen myönteisiä puolia.
Hyvää ja levollista Joulua ja joulunaikaa Sinulle, Topi!
On erittäin tärkeää, että jaksat nostaa esille niitä ongelmia, joita vl-liikkeen opetuksesta aiheutuu kaikkein kuuliaisimmille ja heikoimmille.
Toivon todella, etteivät Kalevi ja Pauli onnistuneet pilaamaan sinun jouluasi, koska he eivät tiedä mitä tekevät. Mutta sinä tiedät hyvin mistä lähteestä nuo kommentit pulppuavat ja mikä niiden tarkoitus on. 🙁