Hyvää Ystävänpäivää kaikille!
Varsinkin teille äideille! Erityisesti haluan nyt antaa lämpimän halin juuri sinulle, joka kamppailet saman ongelman ja tuskan kanssa kuin minä.
Olet varmaan lukenut blogini : Äidin kipu ja tämä pieni kirjoitus on jatkoa siihen.
Minussa asuu taistelija, joka miettii, että jotakin täytyy voida tehdä alkoholistien hyväksi. Varsinkin niiden, jotka ovat ongelmiensa ja sairauksiensa vankina piiloutuneena asuntojensa kätköihin. Heidät tulisi löytää ja antaa apua.
Tehdäänhän meillä monilla paikkakunnilla esim. etsivää nuorisotyötä. Entä sitten nämä aikuiset, joita ei huolita mihinkään, kun eivät voi tulla eri tapahtumiin täysin raittiina.
Nämä ihmiset ovat tuomitut elämään yhteiskunnan ulkopuolella hautaan asti, jos apua eivät saa.
Toki tiedän hyvin, että muutos raittiiseen elämään pitää syntyä omasta halusta. Kaikilla ei sitä halua ole. Mutta entä jos nämä ihmiset saisivat virikkeitä eri asioista, jotka olisivat polkuja parempaan elämään. He saisivat kokea , että heistä välitetään, he ovat tasa-arvoisia muiden kanssa ja heitä aidosti kuunnellaan. Hyvä itsetunto on usein täysin hukassa ja sen löytäminen on avainasemassa parempaan elämään.
Seurakunnilla ei ole resursseja lähteä etsimään näitä ihmisiä eikä muillakaan järjestöillä. Tietäisiköhän kukaan, mikä on kirkon kanta näihin ”kadotettuihin sieluihin” ? Onko kirkolla virallista ns. alkoholipolitiikkaa? Toisaalta me ihmiset, seurakuntalaiset, muodostamme kirkon. Juuri meidän siis tulee toimia täällä ruohonjuuritasolla kaikkien onnettomien ja kärsivien hyväksi, eikö niin?
Itse kaipaisin tällä hetkellä vertaistukea juuri samassa tilanteessa olevilta äideiltä. Niin täällä Lahden suunnalla kuin myös Jyväskylän suunnalla ( tytär asuu siellä).
AL – ANON issa eli nimettömien alkoholistien omaisten yhdistyksessä en koe saavani apua.
Mutta jos meitä olisi useampi äiti pohtimassa näitä ongelmia, mehän voisimme keksiä jotakin.
Minulla on jo ideoita, mutta näitä samaa asiaa pohtivia äitejä haluaisin nyt ensin löytää.
Tuntuu todella pahalta, että alkoholin saantia niin kaupoista kuin ravintoloista ryhdytään nyt helpottamaan valtion taholta vielä lisää. Alkoholia saa jo nyt liian vapaasti. Ainakin näin kärsivän omaisen näkökulmasta.
Lastaan rakastavat äidit ovat takuulla kekseliäitä ja rohkeita.
Mitäs Jeesus sanoi: ”Ei jokainen joka huutaa Herra Herra pääse taivasten valtakuntaan vaan hän joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon!” Jeesus ei tätä tahdontekijää siis muuten laaduta. Taivaallisen isän tahdon kun voi tietämättään tehdä aivan hyvin vaikka ateisti.
On täyttä ennakkoluuloisuutta, ettei homot piittaa Jumalasta, kuten tuossa Martti Ahveninen esittää. Kristillinen vakaumus ei ole tae mistään, tuossa ennakkoluuloisessa kannanotossa se käy ilmi selkeästi.
Mitata ja mitata,onko uskovainen vai ei ?
Se että onko jäsenenä minkäälaisessa kirkossa,ei ole Jumalasuhteen kanssa mitään tekemistä.
Mitä uskon mittaamiseen tulee,tarviiko sitä mittailla ???
Kyllä se ihmisen elämästä ja puheista tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin,
onko kohdannut Kristuksen vai ei.
Joka on kohdannut Jeesuksen Kristuksen ja Hänen tuoman muutoksen elämäänsä,TIETÄÄ 100 VARMASTI KOHDANNEENSA KRISTUKSEN.
Kristuksen kohdanneen ihmisen ei tarvi elää epätietoisuudessa,onko vai eikö ole.
Hänen ei tarvi hävetä Jeesusta Kristusta,eikä ole tarvetta ivata,pilkata Kristusta ja Kristinuskoa,eikä Raamattua
Koska Kristuksen kohdannut ihminen tuntee Kristuksen sisäisesti.
Kristuksen kohdannut ihminen iloitsee saamastaan Armosta ja Lahjastaan.
ei sellaisen ihminen tarvi mittailla toisten uskoa.
.
Blomster: ”Se että onko jäsenenä minkäälaisessa kirkossa,ei ole Jumalasuhteen kanssa mitään tekemistä.”
Juu, ei vissiin niin, mutta seurakuntavaaleissa ehdolle asettumisessa sillä kai on sentään jotain tekemistä, siis sillä kuuluuko kirkkoon vai ei. Luulisin. En tiedä kun olen pakana, mutten insinööri.
Eikös tässä nyt keskusteltavassa uutisessa ole kysymys juuri noitten vaalien ehdokaskelpoisuudesta???
Niin otsikko tässä keskustelussa on Kristillistä vakaumusta ei voi mitata
Siihen otin kantaa.
Seurakuntavaalit on kirkon keksimiä juttuja,siihen en ota kantaa.
Esa B:n kanssa samoilla linjoilla, ei ole epäselvää, jos on kohdannut Kristuksen. Joskus ihmettelenkin, miten sekavaa ääntä monet pitävät vakaumuksestaan.
Vai onko niin, että monet eivät ole varmoja uskossaan?
Näitä pitää tukea kaikin keinoin, että pääsisivät varmalle pohjalle, joka on Kristus meissä kirkkauden toivo.
Vakaumus ja usko eivät ole synonyymeja. Se,että vain Jumala näkee ihmisen sydämeen ei vähimmässäkään määrin tarkoita sitä, ettemme voisi mitenkään arvioida jonkin henkilön kristillistä vakaumusta. UTssa on paljon tekstejä joissa apostolit arvoituaan henkilön kristillistä vakaumusta esim nuhtelevat tätä esim Ananias ja Safiira. Myös myönteisiä esimerkkejä löytyy.
Yksikään ihminen ei kestä Viimeisellä tuomiolla vakaumuksensa varassa. Vakaumuksen kautta ei kukaan pelastu. Uskon kautta pelastuu moni.
Hyvin sanottu! Tämä erottelu ”vakaumuksen” ja ”uskon” välillä on tärkeä oivallus ja saattaa osoittautua hyvinkin hyödylliseksi tulevassa keskustelussa. Tarvitsemme sanoja joiden merkitys on selvä. On välttämätöntä että ihmisten näkemyksiä voidaan arvioida ja luokitella, jotta ylipäänsä voimme keskustella asioista. Vain-Jumala-näkee-sydämeen-argumentti ei edistä keskustelua siitä miten kirkossa tulisi toimia, Siksi tarvitaan sana, joka kertoo henkilökohtaisen uskon näkyvästä, julkisesta puolesta. ”Vakaumus” sopii hyvin tähän tarkoitukseen.
Onellista on tietenkin se, että luottamushenkilöt eivät ole papiston julistus- ja opetustyön valvojia. Vaaran muodostaa kuitenkin se, että sellaiset luottamushenkilöt, jotka eivät pidä uskontunnustusta totena, saatavat henkilövaaleissa suosia niitä, jotka ovat valmiita vesittämään kristillistä sanomaa.
Vakaumuksen ”tunnettuus” on ulkoinen, mitattavissa oleva asia. Kirkkolaki nimenomaan ilmaisee, etteivät pelkkä kirkon jäsenyys ja konfirmaatio riitä ehdokkuuskriteeriksi. Vaalitoimikuntien velvollisuus on seuloa pois esim. julkiateistit ehdokaslistoilta, niillä on siinä lain vahva suoja takanaan.
Oletan, että jos joku ehdolle asettunut itse ilmoittaa julkisesti jo etukäteen, että hän ei usko Raamatun Jumalaan, niin hänen voi hyvällä syyllä katsoa kuuluvan sarjaan ”ei ole tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan” koska itse kertoo asian näin olevan.
V. Mäki: ”Konfirmaatiossa tunnustetaan henkilökohtainen usko. Tuleekin kysyä, miksi kirkko sallii konfirmaatiolla pelleilyn. Eikö se ole sen halventamista?”
Konfirmaatiossa tunnustetaan kirkon usko. Siihen liitytään vastaamalla ”tahdon” kysymykseen: ”tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne”.
Tämä ei ole pelleilyä, vaan Jumalan armoon turvaamista. Siinä ei tulla valmiiksi koko elämän aikana. Siksi Jeesus varmaan kutsuikin seuraansa oppilaita..
Sydänlämpöistä ystävänpäivää sinulle!