Paavali piti kastetta kuolemattomuuteen kohoamisen lihaksitulemisena.
Nykykirkkomme lupaa vähemmän jolloin meille kasteessa luetaan kertakaikkiset lupaukset Jumalan yhteyden osallisuudesta ja Jumalan aina valmiina olevasta Armosta kun asiaan olemme valmiit.
Eikö kotiehtoollinen edellisen perusteella olisi saman Jumalan katsomista vaikkakin ilman Uhripappia.
Kotiehtoollinen ei synny kirkon statuksesta olla samalla kertaa hallinnoimiensa substanssien käyttäjä ja kaitsija.
Piispat eivät asiassa sooloile luvassa kun varmasti yhteistä kollegiaalista näkyä tarvittaisiin.
Voisiko ehtoollisen kuitenkin Jumalaan uskova kotona viettää. Asiaa ei tarvitsisi hoitaa striimattuun, vaan omaan tahtiin.
Paavali sakramentalisoi kasteen mikä tähän aikaan katsottuna tarkoittaa Paavalin pitäneen kastetta ensimmäisenä askeleena pyhityksen ja vanhurskauttamisen tiellä.
Näin kotiehtoollinen kävisi seuraavasti: Isä Meidän rukous, syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen, ja huomioiden, leivän murtaminen ja nauttiminen, kiitosrukous vaikkapa lainaamallani rukouksella toisesta blogista, ja päätökseksi Herran Siunaus.
Kiitosrukouksen yhteydessä voi asiaa laajentaa muistamalla läheisiä ja kauempanakin olevia kuin muuta sydämellä olevaa. Toki syntien tunnustaminen katumusta ja syyllisyyttä ymmärtäen vaati hiukka totuttelua mutta kyllä onnistuu kun jonku kerran asiaa koettaa.
Tässä käyttöön sopiva rukous: Min Jesus, jag tror att du är närvarande i altarets allraheligaste sakrament. Jag älskar dig över allt, och min själ längtar efter dig. När jag nu inte kan inte ta emot dig i altarets sakrament, så kom ändå på ett andligt sätt till mig. Jag tar emot dig som om du redan vore här hos mig, jag förenar mig med dig. Jag tillber dig i djupaste vördnad. Tillåt inte att jag någonsin blir skild från dig. Amen.
Ja sama suomeksi: Jeesukseni, uskon Sinun olevan läsnä alttarin kaikkein pyhimmässä sakramentissa. Rakastan Sinua yli kaiken, ja sieluni kaipaa Sinua. Kun nyt en voi Sinua ottaa vastaan alttarin sakramentissa tule kuitenkin hengellisellä tavalla luokseni. Tulen Sinua vastaan kuin jo olisit täällä luonani, haluan olla kanssasi. Ylistän Sinua syvimmälla kunnioituksella.. Salli minun koskaan tulla erotetuksi Sinusta, Aamen.
Edelliseen sopii myös virsikirjamme käyttäminen. Alkuun, loppuun, ja välille löytyy hakemistosta hyviä ja sopivia lauluja oman harkinnan mukaan, ja näitä voi käyttää säkeistöjä lukemalla. Laulaa ei siis tarvitse osata.
Näin haasteemme jatkuu hyvin vuoden loppuun millon katsotaan uusia mahdollisuuksia.
Ehtoollinen on tarkoitettu vietettäväksi seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa. Seurakunnan kokoontumiseen viettämään ehtoolista yksityiskotiin ei ole mitään teologista estettä, mutta näin pandemia aikana se ei ole kovinkaan realistista.
Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa. Tarvittaessa voidaan yksittäiselle henkilölle jakaa ehtoollista kirkkokäsikirjan osoittamalla tavalla myös muualla kuin jumalanpalveluksessa.
Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollisen jakaa pappi., maalikko voi avustaa jakamisessa. Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa.
Vietettiinpä sitten ehtoollista yksityiskodissa tai tarkoitukseen erikseen pyhitetyssä kirkkosalissa, tulee sitä joka tapauksessa viettää Kristuksen asettamalla tavalla. Ehtoollisen asetussanat löytyy kirkkokäsikirjasta.
Katotaan miten etteenpäin mennee.
Arvostan Jukka Kivimäen kommentia, mutta Jeesuksen Kristuksen todistus on voimallisempi.
Älkää katsoko väärin Ihmisiä jotka todistuksestani tekevät mielensä mukaista. Uskollisia olkoot sille ajatukselle olevanne Jumalan luomia ja hyvin ajan mittaan kykynevänne katsomaan parhaimpaamme.
Jeesus ilmeisesti missään sanonut meidän olevan kutsuttuja toistamaan sanojaan sanasta sanaan.
”Teidän kokoontumisenne eivät ole oikeaa Herran aterian viettämistä, koska jokainen syö omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Ettekö voi syödä ja juoda kotonanne? Vai halveksitteko te Jumalan seurakuntaa niin että häpäisette niitä, joilla ei ole ruokaa? Mitä minun pitäisi sanoa teille? Kiittääkö teitä? Tässä asiassa en teitä kiitä.” (1 kor. 11:20 -22)
”Herran aterian vietto” ja yksityinen kotiateria on siis erotettava toisistaan.
Huomatakseni tässä on kysymys silloisen läsnäolevan joukon ravitsemuksesta.
Päivää kohti Ihminen voi nauttia kohtuullisesti, ja siksi vaelluksellakin mannaa tuli aina yhden päivän tarpeeseen ravinnossa itse kullekin.
Ruokailuihmeen yksi mahdollinen selitys onkin Jeesuksen katseen kohtaaminen jolloin läsnäolevat Ihmiset jakoivat omastaan kaikille riittäväksi ateriaksi.
Jeesus kehotti muistamaan tulevaa mutta tarkoittiko Hän muotomenoja.
En huomaa teologiassa viimeisen aterian ja sittemmin syntyneen käytännön yhteyttä mitä teologiakaan pitäisi välttämättömänä Jeesuksen Uhrin muistamisessa.
Pelkistää voi ja silloin kysymys katsoo tarvitseeko Jeesuksen Uhrin muistaminen Uhripappia ollakseen kelvollista harkintaa lyhyenä elinaikanamme.
Uudet asiat ovat tuoneet kipupisteitä entisten lisäksi. Minun raamattuni kertoo Jeesuksen sanoneen: Niin usein… Muistelen Nokian herätyksen ehtoolliskiistaa ja mMaata näkyvissä uutta määräystä. Kumpaa niillä saatiin aikaan Lisää rakkautta vai raakuutta kristittyjen erimielisyyksien käsittelyyn. Olemme kriisiajassa ja uskovilta kielletään se harvinainen voiman ja lohdutuksen lähde, joka ehtoollisessa on vain siksi, että on joskus päätetty jotain ja kirjaan kirjoitettu. Voi jospa Raamatun sanan kanssa oltaisi yhtä tiukasti kirjaimesta kiinni pitämässä.