Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
SELVÄKIELISESTI: Raamatun Vanhan testamentin alkutekstit , joita ei ole enää olemassa, ovat alunperin piirretty pelkkinä konsonatteina ilman vokaaleja ja sana- ja lausevälejä. Siksipä jo Genesiksen 1. lause voidaan kääntää kymmenin eri tavoin eikä KUKAAN – ei edes heprealainen kielitieteilijä- voi olla täysin varma mikä olisi ehdottomasti oikea lukutapa.
Jollei tarkastella Raamattua luotettavana Jumalan tahdon lähteenä, niin sen avulla ei voi myöskään luoda uskon suhdetta Jumalaan. Väite, että VT. olisi muuttunut ratkaisevalla tavalla , on kestämätön. Onhan nyt mahdollista verrata nykytekstiä 2000 vuotta vanhoihin teksteihin.
Pekka: ”Väite, että VT. olisi muuttunut ratkaisevalla tavalla , on kestämätön. Onhan nyt mahdollista verrata nykytekstiä 2000 vuotta vanhoihin teksteihin.”
Pekka,ongelma on siinä ,ettei ole olemassa mitäån sellasiat varmaa alkutekstiä,joka voisi sitten olla tuo ratkaisevasti ’muuttumaton’. Vanhoihin teksteihin voi toki verrata,mutta kas kun emme tiedä noiden vanhojentekstien alkuperäistä muotoa emmekä varmaa tarkoitusta.
Pekka Pesonen. Kyselet hyviä asioita. Lain ja evankeliumin eroa ei saa soveltaa mekaanisena sapluunana eikä irrallaan Kristuksesta. Eikä yksinomaisena raamatuntulkinnan periiaatteena niin,että unohdetaan muut. Lain ja evankeliumin ero käsittelee uskon ja tekojen välistä suhdetta, jonka avaa Kristus. Jeesus on sekä sovittanut meidän syntimme että täyttänyt käskyt. Tämän uskominen ja omakohtainen omistaminen, ”kolahtaminen” saa sitten uskovassa aikaan pyrkimyksen myös soveltaa käskyjä elämässä.
Kun Pekka ja Marko kyselevät tässä lain ja evankeliumin suhteesta, niin tämä on oikeastaan ihan epäoleellinen kysymys luterilaisen opin kannalta. Miksi on näin? Syy on siinä, että luterilaisen opin mukaan Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen. Nämä vain pelastuvat.
Ihmisen tila lankeemuksen jälkeen on se, että hänen tahtonsa on sidottu, hänellä ei ole vapaata tahtoa.
Ihminen ei voi tahtoa, eikä kääntyä Jumalan puoleen.
Jumala antaa joillekin armon toisille ei. Se, että jotkut uskovat johtuu Jumalasta. Se miksi jotkut eivät usko se johtuu ihmisestä ja on hänen oma vika, vaikka hän ei voikaan muuta.
Jumala tahtoo pelastaa kaikki, mutta sitten on hänen salainen tahto jossa hän pelastaa vain valitut.
Tämä on luterilainen opetus.
Lisäksi ne ihmiset jotka tekevät hyviä tekoja ilman uskoa tekevät tosiasiallisesti syntiä. Jumala tosin luterilaisen tunnustuksen mukaan palkitsee tämän synnin tekemisen ajallisilla lahjoilla ja rikkauksilla.
Nyt on mielenkiintoista, sitten miettiä lain ja evankeliumin erotusta, dialektiikkaa ( Lutherin kirja laki ja evankeliumi on hyvä analyysi tämän eron ymmärtämiseen, vaikkakin vaikea) mielestäni se on jotenkin turhaa, jos tämä pääprinsiippi kulkee vanhurskauttamisen suhteen näin.
Vai olenko väärässä? Tai väärinymmärtänyt?
Sami, kuten tietänet, ”luterilainen kirkko ei ole omaksunut kaksinkertaista predestinaatio-oppia, mutta se lähenee yksinkertaista predestinaatiota suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdonvapauteen uskonnollisissa kysymyksissä.” –
Ja – Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan.” Luterilainen kirkon mukaan Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.
”Kuitenkin tiedetään, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa.”
Mistään Jumalan määräämisestä toiset sinne, toiset tänne ei tietenkään ole kysymys.
Kosti, ei kai kukaan luterilainen väitä kirkkome opettavan kuten calvin ja sen eri variaatiot. Siitä nyt ei ole kysymys.
Kosti kirjoitit:
” Ja – Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan.” Luterilainen kirkon mukaan Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.”
Jumalan salattu tahto on retorinen keinovalikoima predestinaation kysymyksen synnyttämään ongelmaan. Jumalan salattu tahto ei poista valintaa, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset ja vain he pelastuvat.
Jälleen Kosti,
” Kuitenkin tiedetään, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa.”
Tässä kuvaat vain tätä perusongelmaa, samomatta sitä ääneen, että ihminen ei voi mitään. Loogisesti kovin ristiriitainen, oikeudentajun vastainen ja Jumalasta tulee epämääräinen oikuttelija. Oikeastaan tässä puhut retoriikkaa asettamalla sanoja toistensa perään, mutta et teologisesti pohdi tätä ollenkaan.
Perusväitteeni on siis se, että lakin ja evankeliumin erottaminen on tämän pääopinkohdan perusteella merkityksetöntä, meillä pitäisi olla parampaa tekemistä. Tästä seuraa, että pekan tai kenenkään muunkaan ( itse mukaan lukien) tulisi pohtia oikeastaan mitään tämänkaltaisia kysymyksiä. Jos joku niitä pohtii olisi mukava tietään miten sen voisi perustella.
Tavoitteeni on päästä selkeämmin käsittämään tuota lain ja evankeliumin eroa ja niitä vaikutuksia, joita niiden sotkeminen käytännössä aiheuttaa. Ymmärän hyvin miksi se ratkaisu, jonka Jumala on tähän ktsymykseen meille valmistanut ei näytä ihmisille kelpaavan. Sen sijaan kaikki toimimattomat ratkaisut näyttävät olevan paljon kiinnostavanpia. Jopa kristityissä piireissä hyökätään tiukasti kyseistä ratkaisua vastaan.
Toisin sanoen: mitä tapahtuu jos en lue Raamattua oikein.
Pekka ”härnäät” näillä hyvillä pohdinnoillasi minua vastaamaan, voinen loprttaa tähän yhteen ainoaan jos se ”häiritsee, totea vaan.
Siis ihminen on lihallinen ja on lihan mieli.
Laki on hengellinen, sitä ei voi lihallinen täyttää.
Mikä on siis Jumalan ratkaisu, Hän antoi evankeliumin jonka kautta ihminen uudestisyntyy Jumalan hengestä ja näin ei ole enää lihallinen vaan on saanut Pyhän Hengen ja samalla Jumalan rakkauden. Siis ei enää vaellakkaan lihan mielenmukaan vaan hengen johdattamana.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Muuan jo virkansa jättänyt piispa on aikanaan sanonut, että luterilaisille Raamattu ei ole erehtymätön ”paperipaavi”.
Kirkkomme perinteinen tulkinta on ollut, että Raamattu ei ole erehtymätöntä Jumalan sanaa vaan Raamattu aikakauden ihmisten kirjoittama sana Jumalasta ja hänen työstään.
Mikko N.,
luin tuon saman uutisen muistaakseni Iltasanomista, tai Iltalehdestä. Siinä uutisessa hän, tiedottaja, naisteologi Patrosen kanssa, sai tuolloin täsmennetyksi luterilais-katolisen kannan, mitä Raamattuun tulee.
Mainittujen teologien tulkinta oli samaa tasoa, kuin Pekka Haaviston kanta homoseksualisuuteen ja liittoon, jossa Haavistokin elää. Haavisto, Huovisen lailla valistaa, että tänä päivänä ei ole syytä lukea niistä merkeistä, jotka ovat synnissä elämisen merkkejä, hedelmiä, vt.1.Kor. 6:9. Ne ovat Vanhan Testamentin asioita.
Karkeasti ilmaisten, tällaisia teologisia lausuntoja voidaan antaa vain, kun ei lueta Raamattua. Ei siis tiedetä mitä Sanaan on kirjoitettu, joka kaikkinensa on Jumalan henkeyttämä.
”Ei siis tiedetä mitä Sanaan on kirjoitettu.” Ei Sanaan ole mitään kirjoitettu. Raamattuun on kirjoitettu, että ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa”.
Pekka P.
”Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää.”
Tämä on blogisi viimeisen kappaleen alkulauseke. Sanot aivan oikein! Itse olen kokenut, että huoli, ”voisinpa”, on muuttunut, että, minä voin!
Raamattu ruokkii sitä lukevaa, sieltä ammentavaa jokaiseen tarpeeseen. Ei ole kysymys teologian opiskelusta, eli tutkintoon tähtäämisestä, vaan muunmuassa hengellisen ihmisen ruoasta, askelten valosta. Jos ei ole nälkä eikä tunne tarvitsevansa opastusta, niin Sanan ravinto ei houkuta eikä tienviitat näy.
Kosti Vasumäki: ”Niin, se tieteellinen evidenssi? Matt. 24:37-38 todetaan: “Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat…” Ymmärrän, ettei tämä riitä sinulle. Vedenpaisumuskertomus on myös Gilgameš-eepoksen taulussa XI.”
Olet oikeassa. Se, että tarina vahvistetaan kirjassa joka kertoo tarinasta, ei vielä ihan riitä tieteelliseksi evidenssiksi. Mikäli Raamatun vedenpaisumus olisi totta, meillä olisi siitä suoria tieteellisiä todisteita vaikka kuinka paljon. Niin massiivisesta tapahtumasta on kyse, ettei se olisi voinut olla jättämättä jälkiä joka puolelle. Tarinaan liittyy toki myös paljon silkkaa epäloogisuutta ja luonnontieteellisiä mahdottomuuksia.
Kosti Vasumäki: ”Edelleen Atrahasis-eepoksessa vedenpaisumuksen syy näyttää olevan se, että ihmiskunta pitää niin suurta melua, ettei maan pääjumala saa nukutuksi. Kun ongelmaan ei löydy muuta ratkaisua jumalat lähettävät vedenpaisumuksen hävittämään metelöivät ihmiset. Tälläisille käsityksille lienee kuitenkin jokin alkusyy.”
Varmasti. Paikallisia tulviahan on tapahtunut vähän siellä täällä. Niistä on kehitetty aikaisemmin hyvin helposti legendaa tuleville polville, joka on kasvanut mittaansa mitä useammin tarinaa on välitetty eteenpäin.
En itse uskalla väittää niin, että osaisin lukea aina oikein. Olenhan vasta oppipoika Raamatun tuntemisessa. Jatkuvasti opin uuttaa. Enkä uskalla asiantuntijana esiintyä.
Mooseksen opetuslapset käyttävät paljon enemmän aikaa tekstien lukemiseen , kuin ehkä kukaan meistä. Eivätkä silti näe sitä mitä Jumala erityisesti heille tahtoo sanasa kautta puhua. Entäpä me Raamatun lukijat, uskommeko lukevamme aina oikein?
Ari luulee, etten halua hänen ajatuksiaan lukea. Nyt annan tilaa. Minäkin voin muuttaa mieltäni.
Jos vedenpaisumuskertomuksen tähden haluaa Raamatun hyljätä, niin onhan siellä paljon muuta paljon uskomattomampaa tekstiä.
Joku väitti kiven kovaan, että Raamattu ei pidä paikkaansa, koska siellä kerrotaan miten Mooses murensi kultaisen vasikan ja poltti sen tuhkaksi. Kultaa kun ei voi polttaa tuhkaksi. Tarkastin kohdan ja huomasin sieltä pienen sanan, jota väiteeen esittäjä ei ollut huomioinut. Siellä luki: Mooses poltti se, kuin tuhkaksi. Ei siis tuhkaksi , vaan sitä muistuttavaksi hienoksi jauheeksi.
Toinen väite tuli nuorisopapiltani. ( olin silloin vielä nuori) Salomolla oli valtava määrä sotavaunuja. Se mainitaan toisessa kodin ja toisaalla kerrotaan, että hevosia oli paljon vähemmän. Joten pappi väitti, että Raamatussa on siinä virhe.
Sain selville, että Salomon liikekannallepano tapahtui niin, että hänen talleissaan ei kaikikkia sotavaunuja varten pidetty hevosia, vaan ne olivat kansan keskuudessa työssä. Liikekannallepanossa talleissa olevilla ratsuilla koottiin joukot ja hevoset. Sitten vasta haettiin sotavaunut. Joten mitään virhettä ei oikeasti tuossakaan kohdassa ollut.
Jos tieteen avulla halutaan Raamatun todellisuus kumota, niin tottakai se on helppoa. Raamatun kertomukset kun on koottu sen mukaan mitä sen ajan ihmiset on kyenneet käsittämään. Yhä vieläkin puhumme auringon noususta ja laskusta. Eihän sekään ole tieteellisesti totta. Se ei kuitenkaan kumoa itse asiaa.
Kolmivuotiaat lapset kyselevät kaikkea elämästä ja maailmasta. Vaikkapa tiellä kulkiessa:”milloin maailma loppuu”? Tarkoittaen sitä, kuinka kaus voi maailmassa kulkea. Erään isän vastaus siihen oli : ”kun maa loppuu alaa vesi ja kun vesi loppuu alkaa maa.” Näin tuo viisas isä kuvasi maapallon pyöreyden, jota lapsi ei kykene vielä käsittämään. Kuitenkin hän kuvasi sen juuri , niin kuin se on.
Raamattu ei kuvaa tapahtumia aina tieteellisestä näkökulmasta, vaan sen tähtäyspiste on ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Siitähän vedenpaisumuskin kertoo.
Kuitenkin Raamatussa on paljon tiedemaailmalle uutta ja opittavaa. Negevin alueella, Bersbassa oli hiekka niin hienoa, ettei mikään kasvi juurtunut siellä maahan. Paikalliset huomasivat Raamatusta, että Aabraham kasvatti alueella tamaraskipuita. He istuttivat niitä ja niiden juuristo kykeni sitomaan maan, jolloin muukin kasvillisuus alkoi kukoistaa. Paljon muutakin Raamatun tietoa on kyetty hyödyntöämään uskomattomalla tavalla.
2. Piet.1:3
” Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään”
On kysymys suhteesta, mikä syntyy uskovan ja Jeesuksen, Sanan välillä. Ei ole kysymys, kuten jo sanoin, tietokilpailusta, niinkuin paavin, Huovisen ja Haaviston lausunnotkin sen osoittavat. On kysymys :
”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps. 73:8)
Raamattua voi lukea erossa Jumalasta, mutta se ei hyödytä, koska se ”ei uskossa sulaudu”.
Pekka hyvin toteat:””.” Näin tuo viisas isä kuvasi maapallon pyöreyden, jota lapsi ei kykene vielä käsittämään. Kuitenkin hän kuvasi sen juuri , niin kuin se on.””
Entäpä kun Jumala Sanoo jotain, niin eikö silloin ”lapsenkaltainen” ota sen juuri niinkuin Isä sen Sanoo JA eikö se ole JUURI NIINKUIN ISÄ SEN SANOO?
Kun Jumala lupaa että Hänen rauhansa varjelee niin kuinka silloin voi sen menettää, eikö tämä(kin) ole juuri niinkuin Jumala sen Sanoo?
Tämä rauha oli meinaan ensimmäisiä mitä ”opin” Jumalan Sanasta, siis että Jumalan Sana toimii niinkuin Jumala lupaa.
Oma argumenttini hegellisessä asioissa on se, että mitä korkeammalta taholta jotain asiaa väitetään, niin sitä tarkemmin on tutkittava, pitääkö asia paikkansa.
On surullista, että pidetään kaikkia piispojamme ja pappejamme suurina asintuntijoina, joiden väitteisiin sokeasti luotetaan. Tutkimatta lainkaan Raamatun perusteella, onko heidän väitteillään mitään muuta katetta, kuin heidän oma mielipiteensä.
Pekka tämä on juuri se oikea oivallus että otetaan sokeasti mitä ”ylhäältä annetaan”, siis nykyisin on selkeää että jos vaikka piispa tai paavi käskisi tekemään väkivaltaa toisuskoisille niin eipä kovin moni ”uskovainenkaan” mukaan menisi, mutta tätä ei sovelleta historiaan eli kuinka ns uskonisät ovat saaneet seurajansa tekemään kauheuksia ”kristin uskon” nimissä, ei näitä oppi-isiä kauhistella eikä karteta vaan heiltä otetaan ”se hyvä” mitä he lupaavat ”kuuliaisille seuraajilleen”.