Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Ari, suosittelen pohtimaan, mitä esim. Jaakob kirjoittaa Kristityille veljille (Luku 4)
Mieti miksi nuhtelee veljiä, jos näillä ei ole mitään ongelmia synnin kanssa? Vai meinaatko, etteivät ole Kristottyjä, kun sortuvat ja eksyvät kaiken aikaa?
Pelkään pahoin, että sinusta ei ole tullut lain noudattajaa, vaan sen tuomari. Muista, ettei meillä ole valtaa tuomita.
Synnin paljous koskee meitä kaikkia, myös sinua Ari. Rakkaus peittää synnin paljouden ja juuri sen tähden emme tunne enää ketään lihan mukaan, vaan Kristuksen tähden me näemme toisissamme vain Hänen pelastamansa ihmisen. Ilman mitään erotusta. Miksi me tuomitsemme toisiamme, jos olemme itsekin syntiset? Eikö Kristus ole jokaisen uskovan Pelastaja? Vai luotatko vielä siihen, että omat tekosi ja uskosi vievät sinut muiden edelle?
Ikäväkseni sinun kommenteistasi Ari, saa sen kuvan, että ajattelet: ”Onneksi en ole kuten nuo Lutherilaiset, jotka piehtaroivat synnissä, mutta kiitos Jumalan, minä olen saanut Armon elää iman syntiä”
Ismo Malinen kun Jeesus Sanoo ettei kukaan voi olla Hänen opetuslapsensa ellei luovu kaikesta, milloin tämä tapahtui sinulle, kasteessako? Siis eikö sen ole pakko tapahtua juuri silloin koska jos myöhemmin niin silloinhan joutuu heivaamaan kasteenkin pois?
Pekalle senverran että kyllä sydän paranee kun Jumala laitta henkensä sinne ja sen kautta rakkautensa ja lakinsa.
Ari, tämän maallisen loppu on kuolema synnin tähden, mutta se jonka Jumala on luonut pysyy. Olemmehan kasteen kautta haudanneet jo nyt sen elämän, joka on matkalla kuolemaan. Sen sijaan uusi on tullut Kristuksen kautta, jotta me Hönessä eläisimme. Kyllä kasteen hauta on hyvä tälle kuoleman ruumiille. Uuden elämän taas saa elä Vapaana Kristuksen kanssa. ”Joka päivä Armo uus.” Onhan yöllinen unemmekin kuin pieni kuolema jolloin olemme Jumalan Armon varassa, ja lepäämme, tekemättä mitään.
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Room. 6:1-7
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.6:23
Eli kaikesta luopuminen (kuolema synnille) on tapahtunut Kasteen kautta, kun Uskomme Lahjansa, joka on Iankaikkinen Elämä Kristuksessa.
Ismo Malinen joskohan luovuit kaikesta kasteessa, siis vaikka isästä ja äidistä?
Taasko juutumme iänikuiseen väittelyyn kasteesta ? Ei kai nyt sentään. Väittely ei muutoinkaan ole oikeaa keskustelua.
Juu samaa mieltä, nyt ei kasteesta enempää. Uskosta on parempi puhua.
Jos nyt pysyttäisiin siinä, miten luemme Raamattua oikein.
Sanokaahan nyt sitten kuinkas luette Raamatusta mistä te löydätte oikean uskon siltä samalta pohjalta jolta minä en löytänyt? Siis olen vauvana kastettu, pyhäkouluja käynyt, rippikoulunkin läpäsin eli konfirmoitu, miksi minä en todellakaan löytänyt oikeaa TIETÄ vaan harhailin pimeydessä vaeltaen omien himojen ja halujen mukaan, miksi minä en ymmärtänyt mikä on Jumalan tahto?
Näyttäkää Raamatusta kiitos.
Miettikääpä edes hetki mikä on tänä päivänä lasten ja nuorten tilanne samalta pohjalta, ensinnäkin kyllä vanhemmat totuttavat lapset omiin ns ”kristillisiin” arvoihin eli esim hyväksyvät homouden luonnollisena jumalan luomana tai sitten pitävät syntinä, siis haloo kuinka sama henki voisi antaa niin monia vaihtoehtoja, ei mee jakeluun ja tiedän ettei toi ooo Raamatusta löytyvää.
Vaadit Ari meitä jättämään kaikki. Ahtaan portilla jätetään kaikki oma parannus, kaste, Jeesuksen äänen kuuleminen ja kaikki se oma, josta voi uskova löytää jotain muuta lohdutusta ja tukea omalle uskolleen, kuin sula armo. Sinulla on selvästi jäänyt ahtaan portin kautta kulkeminen väliin. se näkyy selvästi siinä miten innokkaasti kerskaat kaikesta omasta suorituksestasi. Lain ja evankeliumin erottamienen on vaikea taito ja kaikilla on siinä omat vaikeutensa. Toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Pekka ei tuo ”vaatimus” kaikesta luopumisesta ole minun vaan kyllä se LUKEE evankeliumissa eli Raamatussa ja on Jeesuksen puhetta. vai onko tuokin mielestäsi ”lakia”?
Näytä Raamatusta missä puhutaan tästä lain ja evankeliumin erottamisesta?
Näytä myös miten sinne armoon päästään eli miten mennään ahtaasta portista?
Pekka edelleen kyselen tästä ”ahtaasta portistasi”, siis kun sen läpi mennään niin sen jälkeen minusta tuntuu ettei olekkaan enää mitään väliä kuinka erottaa lain ja evankeliumin toisistaan, siis toteat siihen vain että toisille se on vaikeampaa kuin toisille, minä saan tästä sen kuvan ettei ole väliä kuinka hyvin osaa erottaa? Vieläpä mieleeni juolahtaa että kyllä sen sinun ”ahtaan portin” jälkeen avautuu todella lavea tie kun ei olekkaan väliä kuinka hyvin erottaa ”lain ja evankeliumin” vaan että on mennyt”ahtaasta portista” sisään ”armoon”?
Aika lapsellisia kysymyksiä, eikö vain?
Tarkoittaako ahdas portti Jeesuksen opetusten ja esikuvan kirjaimellista noudattamista vai tarkoittaako se sen myöntämistä, ettei siihen likimainkaan kykene? Onko ahdas portti nöyrtymistä oman kelvottomuutensa edessä ja suostumista Jumalan armon varaan? Uskon, että ahtaan portin läpi ei mahdu, jollei ensin jätä kaikkea omaansa, omia hyviä tekojaankin.
Martti Pentti siis nythän omilla teoillasi menet ahtaasta portista, no huh huh, eikö kaikki luterilaiset oppineet hyökkää heti sun kimppuun ja huuda ettet omilla teoillasi voi yhtään mitään saavuttaa?