Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Ari, sinun haastamisesi on on mahdotonta, koska olet ainoa, joka on löytänyt tosi Jeesuksen, me muut olemme vain köyhiä Armon kerjäläisiä ja olemme neuvottomia sinua auttamaan. Kysyt sellaisia mihin emme voi vastata.
Itse olemme kysyneet Jumalalta ja saaneet vain yhden vastauksen kysymyksiimme; ”Minun Armossani on yllinkyllin” ja olemme siihen tyyttyneet ja jääneet Kristuksen jalkojen juureen lepäämään elämän tuoksinassa. Olemme sinuakin sinne monesti kutsuneet, mutta sinulla on vielä niin paljon kysyttävää, ettet jouda jäädä meidän kanssamme yhteiseen lepoon, Iloon ja Rauhaan. Voimia sinulle Ari, ehkä saat vielä saman Rauhan, kuten me olemme saaneet.
Ismo malinen mielenkiintoinen tuo kuvauksesi ” yhteiseen lepoon, Iloon ja Rauhaan”, jos siis tietäis missä te kokoonnutte niin näkis kuinka tuo toteutuu?
Ajatteleppa ite mitä sanoitat, voiko teidän kokoontumisissa olla murhaajia, huorin tekijöitä, aviorikkojia jne… siis minä ainakin luen Paavalin kirjoituksista että jos jotakuta sanotaan veljeksi ja hän on em niin eipä siihen porukkaan pidä mennä.
Entäpä miksi täällä niin kovasti sitten ”saman armon” saaneita ”kivitetään” esim avioliitto kysymyksestä, tai homouden hyväksymisestä ym, onko se lepoa iloa ja rauhaa?
Selitäppä nyt miten sinne teidän porukkaan pääsee, siis armon kautta lepoon iloon ja rauhaan kun en todellakaan näe sellasta porukkaa?
Ensin pitää tulla niin syntiseksi, ettei mihinkään omaan tekemiseen voi turvautua. Muuten ei portille löydä tietä.
Niinipä niin, Ari. Meillä Kristityillä on yhteinen tunnustus, jo vuodelta 300, jossa sanotaan, että uskomme yhteisen seurakunnan, siinä ei sanota; että näemme yhteisen seurakunnan… Jos etsit yhteistä näkyvää seurakuntaa, jossa ei ole syntisiä niin voi olla, että et sitä tästä maailmasta löydä. Sen sijaan, voisit mennä lähimpää Kirkkoon, minkä löydät ja yhdessä lausua seuraavat sanat ja jospa löydät kodin… Hyvää Joulua sinulle Ari.
Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
USKOMME Yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
Ismo Malinen oletko koskaan miettinyt kuinka paljon pahaa ovat tehneet ne jotka tuota tunnustustanne ovat lausuneet?
Miksi ns ”kristitty” seuraa sotimaan ja tappamaan? Jos et tätä ymmärrä et ymmärrä ja erota pimeyttä valkeudesta?
Jeesus tuli parantamaan myös sokeudesta, mutta fariseukset eivät myöntäneet olevansa sokeita, myönnätkö sinä?
3v ja 5v on pitäneet huolta, etten olle tänään oikein mukaan ehtinyt. Jospa huomenna olisi rauhallisempaa, kun en enää ole näitä rakkaita kaitsemassa
Oletko koskaan ajatellut Ari, että uskon sankareista monet olivat murhamiehiä, sota sankareita, ynm. Sota on säädetty loppuun asti. Jos ajatellaan, että uskovia ovat vain ne, jotka eivät syyllistys elämässään mihinkää pahaan, niin meistä ei kukaan selviydy, et sinäkään Ari.
Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. (Hebr.11:32-34)
”Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” (Dan.9:26 ) kannattaa lukea koko Danielin kirja. Tuo lause on Gabrielin puheesta, jossa Danielle kerrotaan kansansa päivien lopusta.
Kristittyjä on kuollut sodissa kautta aikojen, he ovat usein tahtomattaan ja maataan palvellen menettäneet henkensä, mutta olleet monesti myös Jumalan asialla.
Kiitän Jumalaa sinusta ja kysymyksistäsi Ari. Sillä ne ovat juuri niitä kysymyksiä, mitä sadoilla muillakin lukijoilla on. He vain eivät tuo epätietoisuuttaan julki. Olen tästä keskustelusta oikein innoissani. Nyt pääsen sinun kysymyksiesi avulla eteenpäin, tuon ihmeellisen evankeliumin tuntemisessa. Evankeliumia vaan ei voi oikein tuntea, jollei tunne lakia ja sen vaatimuksia. En väitä olevani jokin asiantuntija näissä kysymyksissä. Haluan vain oppia tuntemaan Jumalan salisuutta Kristuksessa, yhä syvemmin. Kysymyksesi auttaa minua siinä tutkistelussa.
” Me tiedämme , että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti”. ( 1 Tim. 1:8 )
Lailla on tietty tarkoitus ja lakia meidän on käytettävä oikean tarkoituksen mukaisesti. Meidän on helppo käyttää lakia väärin. Silloin se ei voi meissä suorittaa sitä tehtävää, johon se on tarkoitettu. Ihmisen luonto, kun on sellainen, ettei se halua taipua Jumalan suunnitelmiin, vaan alkaa kehitellä omia.
Aadam piiloutui Jumalalta ja yritti keksiä puolusteluja silloin, kun Jumalan syyttävä sormi osoitti Aadamin sydämeen. Näin mekin teemme lain suhteen. Haemme jotain pakoteitä ja yksi sellainen on yritys kelvata lain täyttämisen avulla. Haluaisimme oikein kovasti täyttää lakia, jotta voisimme saada Jumalan hyväksynnän. Laki vain on meitä kohtaan liian ankara. Se huomaa helposti, kun lukee vaikkapa vuorisaarnaa. Lain tehtävä ei ole tehdä meitä paremmiksi, jotta kelpaisimme paremmin.
Lain tehtävä on osoittaa, ettemme voi kelvata lain tiukimmankaan noudattamisen avulla. Joten tarvitsemme jotakin muuta avuksi. Se jotakin muuta on Jeesuksen sovitustyö, jossa Vapahtajamme on täyttänyt kaikki Jumalan vaatimukset meitä kohtaan. Nyt jos vain uskomme tämän, niin saamme lahjaksi sen mitä emme kykene Jumalan vaatimuksia noudattamalla aikaansaamaan.
Laki ei silti poistu elämästämme. Se vain poistuu omaltatunnolta. Siellä se ei voi enää meitä syyttää, eikä vaatia meiltä mitään. Sen sijaan elämässä se saa vaatia tiukasti täyttämään Jumalan tahtoa.
Joten laki ei katoa mihinkään uskovan elämästä. Todellisen Jumalan armon voi omistaa vain se, jolta laki ei ole mitään vaatimassa.
Pekka hyvin tuot esille lain tehtävää lihalliselle ihmiselle.
Teet vielä hyvän havainnon:”” Ihmisen luonto, kun on sellainen, ettei se halua taipua Jumalan suunnitelmiin, vaan alkaa kehitellä omia.””
Tätä et havaitse omassa uskossasi, siis kuinka ihminen on kehitellyt omaa pelastus suunnitelmaa Jumalan evankeliumin nimissä.
Kun Jeesus selkeästi Sanoi juutalaisille:
Luuk. 13:3
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Nyt ihminen on kehittänyt oman pelastus suunnitelman ilman parannusta.
Pekka mietippä vielä mistä ”näkee” juuri ihmisen oman pelastussuunnitelman, sen hedelmästä, se on tunteeton lähimmäiselle ja keskittyy vain ja ainoastaan julistamaan itselle armoa ja vähät välittää mitä lähimmäiselle tapahtuu, siis joutuu ”hyväksymään” oman oikean uskon sisällä tehdyt väkivaltaisuudet.
Ari. Ei se noin mene. Kristitty on vapaa Rakastamaan lähimmäistään, kuten itseään.
Olet jotenkin ymmärtänyt ja sekoittanut väärin Kristityn ja julki Jumalattoman, joka ei ole kiinnostunut Jumalan tahdosta millään tavalla.
Moni ajattelee, että Faaraon, olisi pitänyt päästää Mooseksen kansan vapauteen orjuudesta, niin Faarao olisi välttynyt tuholta, mutta tosiasia oli, että Jumala näytti Faaraon kautta ihmisen ylpeyden palkan. Faarao ei olisi taipunut Jumalan tahtoon millään keinoin. Hänen täytyi tuhoutua, koska ei voinut nöyrtyä. Joku ajattelee, että olisi voinut toimia toisinkin, mutta jospa onkin niin, ettei itseään jumalana pitävä voi toimia toisin?
Kristitty on Jumalaan uskova ihminen ja Kirkko on Jumalaan uskovien kansa.
Oletko nyt Ari varma, että me, jotka kärsivällisyydellä olemme pyrkineet valaisemaan täällä Pekan blogissa Jumalan Armoa Kristuksessa, olemme jumalattomia ja vailla Kristuksen tuntemista, mutta sinä taas olet yksin oivaltanut Jumalan Armon ja Evankeliumin? Oletko varma, että opetat oikein, taidon ja viisauden mukaan?
”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”.
Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee”.
Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta”.
Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä”.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” –
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. Gal.3:7-14
Ari, me olemme niitä, jotka olemme saaneet Hengen kuulemamme Sanan kautta, mutta me emme ole niitä, jotka pyrkivät täyttämään Jumalan tahtoa omaksi vanhurskaudeksi.
Ari, kumpaan joukkoon luet itsesi? Tämän vain haluiasin tietää? Sallittakoon tämä minulle ja kaikille tätä ketjua lukeville.
Ismo Malinen mitä tarkoitat että olet saanut Hengen kuulemasi Sanan kautta? Miten ja milloin?
Minä sain seuraavasti, huusin Jumalalta apua ja Jumala vastasi näyttäen minun oman synnin ja veti hyvyydellään parannukseen eli tunnustamaan oman syntini ja aloin lukemaan Raamattua ja sieltä Pyhä Henki opetti asioita ja lopulta näytti kasteelle menon ja menin, siis näin sain Pyhän Hengen. Tämä on siis selkeästi evamkeliumin mukaista ja Pietari vielä selkeästi sen sanoittaa Apostolien teoissa:
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
”Mitä tarkoitat että olet saanut Hengen kuulemasi Sanan kautta?” Kelpaisiko tämä vastaukseksi? Jeesus, ihmiseksi tullut Sana, sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.”
Niinpä niin, Ari, en tiedä koska olen ensimmäisen kerran kuullut Jumalan Sanaa, ehken pienenä lapsena ensimmäisen kerran, se ei kuitenkaan ole merkityksellistä kaoka minä olen saanut, vaan se mitä olen saanut ja keneltä. Minulla on vahvoja kokemuksia Jumalan läsnäolosta jo hyvin pieneltä iältä, mutta Kristuksen opin tuntemaan vasta myöhemmin. Häntä kiitän kaikesta, Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan Jumalan.
Mutta aiheeseen palaten. Raamatun loputon lukeminen oli elämäni tärkeintä aikaa, ja ikäväkseni voin todeta, että vain harva tarttuu itse Kirjaan, vaan moni nieleksii valmiiksi pureskeltuja opetuksia, jotka ovat monesti kaukana siitä, mitä Raamatussa lukee. Kristitty ei voi elää ilman Sanaa, hän tarvitsee sitä tavalla tai toisella annosteltuna. Kirkon saarnat ja opetukset ovat tärkeä lähde, mutta ei mikään tervehdytä ihmistä paremmin, kuin Hengen Sana, suoraan Raamatusta ammennettuna.
Puhutaan nyt vain niille , jotka oikeasti haluavat uskoa, Emme nyt puhu tätä niilee, jotka eivät halua uskoa. Eivätkä etsiä Jumalan tahtoa. Emme nyt aio puhua ollenkaan niistä muista, vaan meistä ja siitä mikä on Jumalan suunnitelma ja miten suunnitelma on tarkoitettu toteutumaan. Perusasia on hyvin yksinkertainen. Siinä tulee kuitenkin ilmi Jumalan rakkauden syvyys, laajuus ja korkeus. Joten asiassa riittää tutkimista koko uskovan elämän ajaksi.
Parannus on tietenkin tärkeä asia ja sitä emme ole unohtamassa. Parannusta ei pidä kuitenkaan sotkea tähän asiaan , josta nyt kesustelemme. Muuten yksinkertaisesta asiasta tulee niin monimutkaine, että sitä on melkein mahdoton käsittää.