Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Tarkentaisin kysymystäsi. Millaista lankeamista AP tarkoitat. Lankeamista uskosta, jostakin tietystä synnistä, tahattomasta,tahhallisesta, vai millaisesta lankeamisesta? Illalla voin sitten koettaa vastata.
”Tuot minulle ilmeisesti kommenttisi ja siinä pyhityksen, olen sen tarpeessa ja koetan elää rauhassa kaikkien kanssa, rakkaudessa julistan parannusta syntien anteeksi saamiseksi Jeesuksen nimessä.” Ari (00:16 20.12)
Kääntyminen (tai parannus) tarkoittaa Kristillisessä viitekehyksessä sitä, että ihminen luopuu omavoimaisesta puuhastelusta Jumalan tekoihin. Kun Jeesus sanoo; tehkää parannus, niin viesti on osoitettu aikansa uskoville juutalaisille, jotka ahkeroivat lakikokoelmien kimpussa, ja ahkeroivat epäolennaisissa ja kuinka täyttäisivät lain piirtoaan myöten, että olisvat kunniallisia Jumalan palveljoita.
Jeesus siis kehottaa kääntymään pois omasta navankaiveluista ja avata silmät lähimmäisille ja heidän hädälleen. Uskon päämääränä on Rakkaus, eikä se, että me suoritamme uskonnolista elämää. Tämä ymmärrys oli aikalaisilta hukassa. (eikä tämä ole nykyisinkään monelle kovin selvää)
On, kuin Jeesus olisi sanonut; Jos jatkatte tuolla tiellä, niin te kaikki hukutte!
Kristittyä ei vaadi enää laki, vaan Rakkaus. Emme siis noudata nopeusrajoituksia sen tähden, että emme saisi sakkoja lain rikkomisesta, vaan sen tähden, ettei lähimmäisemme joudu vaaraan meidän välinpitämättömyyden tähden. Tämä Rakkaus ei tee meistä parempia ihmisiä, sillä tunnemme oman luontomme, joka on ilman Jumalan Rakkautta kelvoton, mutta samaan aikaan kiitämme Jumalaa, ettei Hän lue meidän kelvottomuuttamme synniksi, vaan Hän Rakastaa meitä Kristuksessa, johon olemme kastetut. Uskon kautta me saamme kaiken, mitä jumalisuuteen tarvitaan.
Jumala on erottanut (pyhittänyt) meidät oman Sanansa kautta ja lahjoittanut kaikki suuret lupaukset, joiden varassa on myös meidän Pelastuminen, Pyhitys ja Kirkkaus.
Jumala vaikuttaa meissä kaiken hyvän tahtonsa mukaan. Olkoon jokainen omassa tunnossaan, varma, että Jeesus Kristus on kuollut ja sovittanut juuri minun syntini, niinkuin kaikkien pyhien, ennen minua, ja minun jälkeeni, nyt ja aina maailman loppuun asti. Jos eksymme vääryyteen, niin Hän ohjaa meitä kurituksen kautta takaisin Kristukseen, kunnes opimme, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Tämäkin on suurta Armoa.
Olkoot jokainen uskossaan varma, sillä vihamies käy kimppuumme, sitä varmemmin, mitä lujemmin luotamme Jumalaan Kristuksessa.
Ismo malinen kuinkas luet Jeesuksen Sanat ”kastakaa ja opettakaa pitämään KAIKKI mitä minä olen käskenyt pitää”?
Kuinka tuon voi eritellä laiksi ja evankeliumiksi?
Tuot omaa ymmärrystäsi parannuksesta, entä kun Jeesus Sanoo etteivät terveet tarvitse parannusta, siis olet terve etkä tarvitse parannusta, kuinka olet sitten tullut terveeksi varsinkin kun kokoajan tuot esille kykenemättömyyttäsi?
AP on oikeassa siinä merkityksessä, että Pyhä Henki varoittaa, silloin jos lankeamisen vaara on lähellä. Joskus vain käy niin ettei tuota varoituksen ääntä kuuntele. P-H: varoitus on usein hyvin tiukka ja samalla hiljainen, kuin kuiskaus. Joten herkästi sitä vastaan kapinoi ja varoituksen hylkää. Toisinaan tilanne tulee niin nopeasti, ettei ehdi asiaan punnita. On myös tilanteita, joissa luulee tekevänsä oikein ja jälkeenpäin vasta tajuaa langenneensa. Lankeemus on aina lankeemus, olkoon se pieni tai suuri. Jos omantunnon syytökset tuossa tilanteessa vaientaa, niin sydän paatuu ja sen jälkeen PH:n varoituksia ei ehkä enää kuule. Sen seurauksena, jossain vaiheessa PH lakkaa varoittamasta.
Pyhä Henki kykenee varjelemaan monessa tilanteessa, mutta usein lankeamme ja silloin omatunto syyttää. Omantunnon syytköset on aina vietävä ristin juurelle, muutoin alkaa itse korjaamaan asiaa. Silloin ensimmäinen rakkaus kylmenee, emmekä ole silloin enää täysin riippuvaisia sovituksesta. Uskovan sydämessä asuu arka tunto Jumalan sanan edessä. PH osoittaa yhä useammin ja tarkemmin lankeemuksiamme ja minulla ainakin on hyvin usein aihetta etsiä sovitusta. Minun syntini on aina minun edessäni : sanoi Daavid.
Pekka kun luet evankeliumia niin siellä on Jeesuksen ”kaste käsky”, mitä se sinulle tarkoittaa?
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28)
Siis mitä opettaminen pitämään KAIKKI?
Entäpä kun kylvetään hyvään maahan se kasvaa hedelmää? Mikä on hyvää maata ja mitä on hedelmä?
ToKi pidämme kakki. Mikä siinä nyt on ongelma? Tosin vihastumme joskus ja jo sen vuoksi ansaitsemme Helvetin tulen. Niin Vapahtajamme asian ilmaisi. Jolle olisi syntinen, niin olisin immuuni synnille, enkä milloinkaan lankeaisi yhtään mihinkään väärään, tai pahaan. En vihastuisi veljeeni, enkä sisreeni. Mitään pahaa en edes kykenisi tekemään.
”Tosin vihastumme joskus ja jo sen vuoksi ansaitsemme Helvetin tulen.”
Oletko vakavissasi? Että suututtuasi joudut rakkaudenJumalan armolisesti tuomitsemana käristymään ikuisesti helvetin tulessa. Onko kohtuullista?
Kuka on sanonut että Jumalan tahdon pitää olla kohtuullinen? Se ei voi olla kohtuullinen. Muuten se ei voi tehdä sitä tehtävää, jonka tähden se on meille lahjaksi annettu. Juuri kohtuuttomuutensa tähden laki on jotakin, joka pakottaa meidät etsimään ja löytämään, jotain mikä korjaa tilanteen. Jos laki olisi kohtuullinen ja voisimme sen helposti täyttää ja toteuttaa, niin silloin emme tarvitsisi mitään muuta puolustusta. Voisimme tulla ihan oikeasti Jumalan hyväksymiksi omilla ponnistuksisllamme. Jumala on nähnyt, ettei lain määräykset kykene siihen tehtävään. Jumla on sen tähden antanut meille poikansa ja hän on täyttänyt tuon kohtuuttoman vaatimuksen meidän puolestamme ja me saamme uskoa sen omalle kohdalle. Tämä on Jumalan suuri salaisuus, jota tulisi kuuluttaa kaikille.
Pekka onko laki ”kohtuuton”, siis onko samalla Jumalan tahto kohtuuton?
Mietippä kuinka haluaisit ITSEÄSI rakastettavan, onko kohtuuton toive ettei sinua väärän uskosi tähden tapettaisi, eikä synnin takia tapettaisi, entä jos teet jotain syntiä lähimmäistä kohtaa olisiko kohtuutonta toivoa että toinen rakastaisi sinua silti eikä hermostuisi sinuun?
Onko nyt ”kohtuutonta Jumalalta toivoa että sinä tekisit samoin kuin itsellesi haluaisit tehtävän?
Raamattu on koottu useista kirjoista ja kirjeistä yhdeksi kirjaksi. Toista osaa kutsutaan Vanhaksi testamentiksi ja toista Uudeksi. Uusi tetamettikin koostuu eri kirjoista. Kirjat, jotka ketovat Jeeusksen elämästä on nimitetty evankeliumeiksi.
Evankeliumit sisältävät kertomuksia Jeesuksen elämästä ja puheista. Jeesus on kertonut meille Jumalan tiukan tahdon. Se ei ole mitään ilosanomaa, vaan vaatimuksia siitä miten meidän tulee elä ja olla. Sitä me kutsumme laiksi. Sitten siellä kertomuksissa on myös jotain suuria lupauksia, jotka tuottavat meille suurta iloa ja lohdutusta. Ne ovat sitä ilosanomaa , eli evankeliumia.
Laki on jotain mikä vaatii meiltä jotain tekemistä, olemista ja jopa tahtomista.
Monet niistä ovat kohtuuttomia vaatimuksia.emmekä niitä täytä. Se paljastaa , että olemme syyyllisiä rikkomukseen ja siksi syntisiä. Vapahtajamme on kuitenkin tullut vapauttamaan meitä tästä syyllisyydestä. Ottamalla päälleen kohtuuttoman rangaistuksen, joka kuului meille.
Tämän lahjan saamme omistaa itsellemme ja syyllisyytemme tilalle saamme asettaa Jumalan pojan asaitseman sovituksen, jolla on itse Jumaln hyväksyntä.
Siten, emme enää ole syyllisiä Jumalan kohtuuttoman lain alla, vaan Jumalan rakkaita lapsia, joille Hän haluaa jakaa kaikkia hyviä lahjojaan.
Silloin Jumala muuttuu mielissämme. hän ei enää ole kohtuuton piiskuri, joka tahtoo heittää meidät Helvettiin, vaan rakastava isä, joka tahtoo antaa meille kaiken mitä tarvitsemme. Eikä meiltä odoteta mitään muuta , kuin, että uskomme sen mitä hän meille sanoo sanassaan. Nyt kuka tahansa voi päästä Jumalan lapseksi. Huolimatta siitä, millaiset kyvyt, tai taidot hänellä on.
Vaikeus tässä on vain siinä, että kun vapaudumme syyllisyydestä, niin emme vapaudu syntisyydestä. Emme ole vapaita siinä merkityksessä, että ettemme enää voisi joutua Jumalan tuomion alle. Se käy nimittäin hyvin helposti. Emme ole ollekaan immuuneja synnille. Siksi meidän on jatkuvasti valvottava itseämme, ettemme riko Jumalan tahtoa vastaan missään kohdin.
Näiden kahden asian sotkeminen aiheuttaa sen, että uskon varjolla voidaan tehdä paljon pahaa. Silloin ei oteta tosisaan Jumalan vaatimuksia, koska niitä pidetään kohtuuttomina ja toisaalta vedotaan anteeksiantamukseen. Näin vain annetaan lupa pahan tekemiseen ja peitetään pahantekeminen uskonnollisuuden peitteellä.
Pekka mitä tarkoitat:”” Emme ole ollekaan immuuneja synnille. Siksi meidän on jatkuvasti valvottava itseämme, ettemme riko Jumalan tahtoa vastaan missään kohdin.””?
Entä jos rikkoo, onko siis tekoa jonka jälkeen on turha/mahdotonta mennä enää kerjäämään armoa?
Ensimmäinen rakkaus merkitsee sitä, että kaikessa ensin käännymme Vapahtajan puoleen. Joten aina kun lankeemus tulee ja syyllisyys pääsee sisimpään, niin uskomme Jumalan sanan siitä, että Jeesus on sovittanut syntimme. Ei kuitenkaan poistanut kuitenkaan syntisyyttä, vaan ainoastaan syyllisyytemme kyseisessä rikkomuksessamme. Näin aina voimme pitää omaatuntoamme vapaana syyllisyydestä, mutta samalla olemme tietoisia siitä, että saatamme uudelleen rikkoa Jumalan pyhää tahtoa vastaan ja olemme siksi varovaisia. Sitä sanotaan Jumalan peloksi.
On tosiaan vaikeaa lukea Raamattua oikein, jos laki ja Armo menevät sekaisin. Näiden erottaminen on kaiken aikaan tärkeää. Laki vaatii ja Armo lohduttaa.
Mutta vielä tätäkin tärkeämpää Kristitylle on uskoa Jumalan sovitus synnistä, siis Jumalan vanhurskaus, joka tulee Kristuksen kautta jokaiseen joka uskoo.
Tästä uskosta voi hairahtua pois, jos aloitamme jälleen lihassa, eli lain alla vaeltamisen uudestaan. Silloin Kristus ei ole meille miksikään hyväksi, vaan olemme tehneet Jeesuksesta Mooseksen. Tämä on hyvin yleistä seurakunnissa ja Kristittyjen kesken. Vapaus katoaa, samoin Ilo ja Rauha. Mistä tämä johtuu?
Siitä, että ihminen on oppinut käskyn: Tee oikein, niin saat elää. Ansio ajattelu on meissä syvällä ja ansioton armo ei ole ihmismielen mukaista. Se on kuitenkin se Tie, jonka Jeesus osoitti opetuslapsille. Jeesuksen seuraaminen ei siis ole sitä, että teemme kuten Jeesus teki, vaan että Uskomme , kuten Jeesus uskoi, sillä sanoi: Tapahtukoon sinun tahtosi, ei niinkuin minä tahdon. Jeesus ei puhun tai tehnyt omaansa, vaan kaikessa ilmoitti; puhun vain sen minkä olen saanut tai teen vain sen, minkä lähettäjäni antoi tehtäväksi. Se, joka omaansa puhuu on perkele.
Hyvä on muistaa, ettei lakia ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille, niille, jotka ylpeästi vastustavat Jumalan säätämystä maailmassa. Parhaiten tämä laittomuus ilmenee niissä, jotka eivät pidä Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana, vaan asettuvat omissa voimissaan jumaliksi ja kieltävät Korkeimman Jumalan Armon Kristuksessa.
Monesti he ovat kunniallisia ja lain kuuliaisia ihmisiä, mutta heidän sydämmensä on täynnä myrkkyä ja tuomiota. He eivät ole Armollisia ja laupiaita. Katkeruus ja pahansuopuus on heidän voimansa. Heidän mielestään jokainen saa mitä tilaa ja jokainen on oman onnensa seppä. Jos heille puhuu Jumalan hyvyydestä ja Armosta, niin he kiistelevät hampaitaan ja kätkevät vihansa sisimpään. Synti on heidät pettänyt ja katkeruus on päässyt heidän sieluunsa asti. Jumala heitä Armahtakoon, että saisivat rauhan sydämelleen.
”Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin,
tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät.
Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan- autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.
1.Tim.1:5-11
Terve oppi on Jeesuksen Kristuksen oppi.
Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.
On jotenkin käsittämätöntä, miten nämä yksinkertaiset ja selkeät asiat ovat monille täysin outoja ja uusia. ikäänkuin niitä ei olisi ikinä kuultu. Kuitenkin juuri tätä sanomaa kristikunta on aina julistanut ja julistaa. Siksipä tätä tietoa kutsutaan Jumalan salaisuudeksi. Ei kai se mikään salisuus oikeasti ole, mutta kun ihmisten on sitä mahdoton järjellä käsittää, niin se pysyy monille salaisuutena. Se kun on vain uskolla otettava vastaan, eikä meidän käsityskykymme riitä siihen, mikä taas uskolle on täysin mahdollista..
” Terve oppi on Jeesuksen Kristuksen oppi.”
Kyse ei siis ole mistään Lutherin keksimästä opista, eikä edes kirkon piispojen keksimästä opista.
Terve oppi voidaan ilmaista yksinkertaisesti ja sen vastaanottaminen on yhtä yksinkertaista. Raamatun sanoja on vain luettava, niinkuin ne on kirjoitettu.
Ei pitäisi olla kenellekkään lukutaitoiselle ylipääsemättömän vaikeaa.
Pekka milloin oikein olet ”oppinut lukemaan”? Siis kun sanot ettei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa kun osaa lukea.