Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Kansakoulussa
Nythän oliskin hyvä kysyä muutamaa kohtaa kuinkas niissä lukee.
Siis jo aiemmin otettu vertaus väärässtä profeetasta kuinka heidät tunnistaa huonosta hedelmästä niinkuin ei orjantappuroista koota viinirypäleitä. Mitä tuo tarkoittaa?
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?(Matt.7)
”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak.3:13-18
”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Gal.5:22-25
Huomaatko Ari, nuo hedelmät ovat Hengellisiä, joiden kautta Rakkaus tulee julki. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja teoistaan mies tunnetaan.
Jos pidät Lutheria ja meitä Lutherilaisia Hengettöminä, niin katso, miten Suomi on saanut siunauksen ja Martin hyvät Hedelmät ovat olleet ilmeisiä, Suomen hyvinvointi on nimittäin myös paljolti sen lausuman varassa, mitä Luther sanoi, kun sanoi: Köyhäin ja leskien asiaa ei tule jättää hyvän tekijöiden varaan, vaan on säädettävä laki joka huolehtii vähäosaisista.
Jos Hedelmät ovat Kristillisyyden mitta, niin miksi Ari vainoat meitä Lutherilaisia.
Väärät profeetat ovat niitä, jotka omaansa puhuvat, he tulevat ja esittävät ulkoisesti kaunista ja hienoa, mutta heidän sanansa kietovat heikkoja jälleen lain ikeeseen heidän omaksi hyväkseen. He perustavat omia seurojaan ja puhuvat koreasti Jumalasta, mutta sitovat raskaita taakkoja heikkojen kannettavaksi. Kristuksen tuomasta Armosta ja Vapaudesta he eivät puhu.
Ethän AP. nyt vain ajattele minusta jonkinlaisena asiantuntijana. Sellaisena en tahdo esiintyä. Olen oppipoika ja haluan vain yhä paremmin tutustua tähän suureen salaisuuteen, josta keskutelemme. Minulla on vielä huikean paljon oppimista. Olet Ari auttanut minua nyt jo paljon ja toivon oikeasti, että jatkat.
Pekka enhän nyt ”asiantuntijaa” etsinytkään vaan niinkuin kirjoitit Raamatun Sana on niinkuin se on kirjoitettu eli kaikki lukemaan oppineet sen pystyy lukemaan, siis kuinka lapsi joka on oppinut lukemaan sen lukisi. Tämä siis ilman mitään omaa aiempaa ”oppia”.
Lapsi on vilpitön ja vailla selityksiä eli kun kerran rakkaus ei kenellekkään mitään pahaa niin lapsi selkeästi ja vilpittömästi sanoo ettei isä rakasta äitiä kun lyö, aikuinen taasen alkaa seli seli selittelee että kyllä rakastaa vaikka lyö.
Kiitän kaikkia teitä keskustelun virittämisestä ja jännitteiden luomisesta ja erityisesti niitä, jotka jaksavat rukoilla puolestani. Ihan kiva jos voidaan vielä jatkaa keskustelua.
”Tämä siis ilman mitään omaa aiempaa “oppia”.
Lukemisella tarkoitin tuon opin tunnistamista, josta Vapahtajamme sanoi: ”ettei oppi ole Hänen vaan Isän, joka on hänet lähettänyt. ” Opin sisällön löytyminen Raamatusta ei pitäisi olla liian vaikeaa.
Muuten Raamatussa on paljon sellaista, jonka käsittäisessä saamme raapia vielä pitkään päätämme.
Pekka Jumala ilmoittaa evankeliumin lapsenkaltaisille, siis niille jotka ottavat sen ilman mitään aiempaa omaa ”viisautta ja ymmärrystä”, ajatteleppa kun Isä ilmoittaa lapselleen niin eikö silloin kaikki ole selkeä?
Jotkut tosin ajattelevat niin, että Jumala kutsuu vain eräitä ja jollei kutsua tule, he luulevat, ettei heitä Jumala ole valinnut. Jolloin kääntävät selkänsä kokonaan Jumalan kutsulle. Tuo sinun ajatuksesi, että Jumala ilmoittaa erikseen joilekkin ja toisille ei hylkää monet ulkopuolisiksi.
Jumalan tahto on kuitenkin pelastaa kaikki. Hänen tahtonsa ei voi toteutua, jollei kutsua ymmärretä, tai sitä ei ollenkaan saadaa. Nyt kuitenkin kutsu on selväkielisesti sanassa ja kuka tahansa kykenee sen käsittämään ja ottamaan vastaan. Evankeliumit on kirjoitettu juuri sitä varten .
” nämä on kirjoitettu, jotta te uskoisitte…” Tuo sana kertoo sen, että evakeliumit on kirjoitettu siksi, että jokainen lukija voi helposti ymmärttää sen sisällön ja ottaa vastaan kutsun elämään Vapahtajan yhteydessä.
Pekka koko evankeliumi on selkeä kutsu ”tekää parannus ja uskokaa evankeliumi”, tätä ei voi tehdä ellei Jumala kutsu eli vedä hyvyydellään puoleensa. Eivät terveet tarvitse parantajaa, siis moni ”ulkokultainen”kristitty ei usko tarvitsevansa parannusta (parantajaa) ei vaikka jäisi kiinni aviorikoksesta tai muusta synnistä.
Me ulkokultaiset kristityt olemme ehkä pahin este sille, ettei kutsu mene perille.
Muut näkevät kuinka rakkaudettomia me olemme, eivätkä halua tulla kaltaisiksemme. Jos Jumalan Pojan kirkkaus saisi tarttua meihin ja siksi rohkeasti tunnustaisimme alamittaisuutemme ja Herramme kunnian kaikesta, niin tulos voisi olla parempi.
Sarkasmi ei pure tässä tilanteessa vaan ihminen on joko pimeydessä tai valkeudessa ei ole väli maastoa.
Se vaan on valitettavaa että pimeydessäkin olevat uskovat vaeltavansa valkeudessa.
”Oikein” lukemisen perusta on lapsenkaltaisuus, tai oikeastaan kun aikuinen ajattelee mikä olisi lapsen kannalta parasta.
Miten lapsen tuli ottaa vanhemman sanat ja käskyt ja kiellot?
Siis kun on todella rakastavista vanhemmista kyse niin he tahtovat ohjata lapsiaan kaikkeen hyvään, siis silloin heidän ohjeet ovat lapselle parasta ja lapsen tulisi niitä noudattaa, eikö vaan? Vanhempien sanat ensinnäkin on todellinen turva ettei lapsi satuttaisi itseään ellei jopa kuolisi, sitten ne ovat ohje hyvään elämään että lapsi menestyisi eikä joutuisi lain kanssa ikävyyksiin, eikö olekkin helppoa kun lapsi on KUULIAINEN vanhemmilleen, luottaa täydellisesti että vanhemmat kyllä tietävät paremmin ja ohjaavat ainoastaan hyvään?
Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä toimiko ITSE näin?
Nyt sitten aikuisena voi miettiä itseään suhteessa Jumalan Sanaan, onko se kokonaisuudessaan se ohje joka ohjaa elämää mitään pois ottamatta tai mitään lisäämättä niinkuin se kirjoitetaan? Otanko sen lapsenkaltaisesti?
Lapsen kuuliaisuus ei synny vanhempien käskyistä ja kielloista. Se rakentuu rakkauden ja luottamuksen varaan. Jos isä tai äiti ei viesti rakastavansa lastaan ja luottavansa lapseensa, on varmaankin turha komentaa ja kurittaa lasta. Lapsi, jota rakastetaan ja johon luotetaan, rakastaa vanhempiaan ja luottaa siihen, että he toimivat ladtensa parhaaksi.
Martti Pentti miksi kymmenessä käskyssä on lapselle tarkoitettu käsky ”kunnioita” eikä rakasta?
Vastauksesi antaa siis lapselle ”päätäntävallan” mikä on hänelle parasta, siis ei tarvii olla kuuliainen jos….
Et taida ymmärtää mitä haen tällä, siis niinkuin luonnolinen lapsi myös samoin luonnollinen aikuinen on yhtä kykeneviä olemaan kuuliaisia, siis lapsi vanhemmilleen ja aikuinen Jumalalle.
Edelleen kysyn onko lapselle parasta olla kuuliainen vanhemmilleen vai ei, voiko mennä heikoille jäille jos vanhemmat eivät ”täytä” Martti Pentin ”vaatimuksia”?
Onko käsky tarkoitettu lapsille vai aikuisille, joilla on velvollisuus huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan?
Ei anna päätätävaltaa lapselle. Lapsi tietää, että vanhemmat häntä rakastaa ja haluaa hänelle parasta, niin hän tajuaa, että se mitä vanhemmat kieltää ei ole hänelle hyväksi. Eikä mene sitä uhala tekemään.
Pekka mielestäni vastauksesi on irti todellisuudesta, näetkö tosiaan että lapsi ”tietää” ja ”tajuaa” noin omista vanhemmistaan, no jos näin olisi niin miksi sitten lapset eivät toimi sen mukaan vai toimiiko mielestäsi?
Eikö olisikin ideaali maailma jos noin toimisi, aikuinen tekisi virheen ja kun hän opettaisi lapselle ettei niin saa/kannata tehdä niin lapsi ei tekisi, vau kuinka maailma pelastuisi.
Sitä vaan ihmettelen miksi huumeet, haureus, viina, vanhempien kunniottamattomuus, väkivalta jne edelleen rehottaa jos kerran noin toimii vai toimiiko sittenkään?
Vahempien rakkaus vaikuttaa lapsessa kunnioitusta heitä kohtaan. Jollei lapsi saa varauksetonta rakkautta kaikissa tilanteissa, niin hänessä syntyy kapinamieliala. Jolloin hän uhallakin tekee asioita, joita vanhemmat ovat kieltäneet. Lapsen tavoite on silloinkin saada vanhemman huomiota ja rakkautta. Sekin silloin riittä, että saa rangaistuksen. onhan sekin huomiota.
Pekka nyt alkaa asia palaamaan siihen mikä on rakkaus, siis puhut ”varauksettomasta” rakkaudesta, kykeneekö kukaan ihminen siihen luonnostaan? Asetatko tässä vanhemmille ylitsepääsemättömän vaatimuksen?
Siis yksinkertainen lapsellinen kysymys on rakastaako isä äitiä kun lyö (sanoilla tai käsin)?
Minulla oli muuten lapsena todella rakastava isä, en muuten ”uhallani” rikkonut hänen sanojaan vastaan vaan kyllä jokin muu sen sai aikaan.