VTV-jupakassa on suurilta osin kyse hallintokulttuuurin muutoksesta ihmisten odotusten pysyessä ennallaan. Kirkossa tämä muutos heijastuu tuomiokapituleihin. Valtiontalouden tarkastusvirasto ja tuomiokapitulit ovat perinteisiä valvontainstituutioita, jotka tekevät tarkastuksia ja valvovat asioiden hoitoa lain ja määräysten mukaan. Molemmat ovat olleet riippumattomia, hieman pelottavia valvontaviranomaisia.
Yleinen kehitys hallinnossa on kulkenut suuntaan, jossa tällaisen valvonnan sijaan painotetaan yhteistyössä tapahtuvaa ohjausta ja kehittämistä. Taustalla lienee ideologinen muutos modernista postmoderniin, yhdestä totuudesta moneen. Instituutioiden täytyy oikeuttaa asemansa uudessa diskurssissa. Muutos voidaan nähdä myös luottamuksen ilmapiirin rakentamisena.
Kuitenkin ihmiset edellyttävät samalla viranomaiselta riippumattoman valvojan asemaa. Tämä näkyy erityisesti opillisissa kanteluissa sekä rahankäytön ja esteellisyyden valvonnassa.
Valvontaviranomaisella on myös oltava auktoriteettia ja ’hampaita’ jotta se voi puuttua ilmeneviin väärinkäytöksiin. Tässä sillä on hankala kaksoisrooli. Sielunhoidollinen kaitsija ja taipumaton kurinpitäjä.
Hallintokulttuurin muutos on tapahtunut niin VTV:ssä kuin kirkossakin ilman vastaavia lakimuutoksia. Lain nojalla toteutettavat ydintehtävät ovat pysyneet samoina. Instituutioiden muutos on henkilöitynyt niiden johtajiin, vaikka taustalla on myös yleistä kulttuurista muutosta.
Tunnistat nähdäkseni oikein ideologisen muutoksen modernista postmoderniin, yhdestä totuudesta moneen. Ennen kaikkea kunkin henkilön sisäisen totuuden korostuminen suhteessa yleisemminhyväksyttyyn totuuteen. Lain käyttö ei kuitenkaan voi perustua kunkin ihmisen sisätäiseen totuuteen. Ei voi ,yksinkertaisesti siitä syystä, että saman asian osapuolina olevien sisäinen totuus melko varmasti poikkeaa aina toisistaan. Tästä syystä yhteiset pelisäännöt ahdistavat omaa totuuttaan seuraamaan tottunutta postmodernia ihmistä. Edellä olevasta johtuu, että valvontaviranomaisen ratkaisu koetaan vääräksi, silloin kun se rajoittaa henkilön mahdollisuutta jatkaa toimintaansa niin kuin hyväksi näkee.
Sama ilmiö on havaittavissa myöskin konsultoivassa kaitsennassa. Omalle esitetylle ratkaisuvaihtoehdolle vastakkainen ohjaus ja neuvonta koetaan vastenmieliseksi. Erityisesti tämä korostuu tilanteissa, joissa konsultoivan tulkinta-avun pyytäminen ei ole vapaa ehtoista, vaan peräti velvoittavaa. Näin on monesti asianlaita esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinnossa. Toimivaltainen viranomainen voi kyllä tehdä itsenäisesti ratkaisunsa, mutta vain hänelle annettujen ohjeiden puitteissa. Tulkinta siitä, miten kussakin asiassa tulee säädösten ja sopimusten perusteella toimia, ei silloin ole hänellä itsellään, vaan niillä henkilöillä, jotka organisaatio on tätä tehtävää varten asettanut.
Kyllä, kuten Jukka Kivimäki kirjoittaa.
Onko mielestänne kysymys uskontotuudesta katsottuma omantunnon vapauteen miten yhtäläisiä tai erillään katsottavia asioita sikäli kun asianomainen huomaa ymmärryksessään asioilla eroa.
Hieman epäselvä mutta kysymys kuitenkin Jukalle.
Kun pappi lukee synninpäästön kovasti huonosti menetelleelle Ihmiselle onko kysymys synninpäästön lisäksi uskontotuudesta, omantunnonvapaudesta, vaikko työstä mihin päästäkseen on tahtonut, luvannut, ja tunnustanut seuraannon lisäksi.
Edellistä voi sitten katsoa samansukupuolisen tahtomisen asiaan olla asiaa vahvistamassa.
Tässä en katso sielullista asiaa synninpäästön saanutta kohtaan.
Tuomiokapituli. Kirkon oman tuttkimuslaitoksen tekemässä tutkimuksessa, oliko se vuonna 2013, niin puolet niin mies kuin nais papeista uskoi Jeesuksen jumaluuteen. Entä tilanne nut ? Nyt homopareja hyväksytäänn Korkeimman antaman tasapuolisen ihmisarvosteksen perusteella. Erotettujen määrä ?
Tuomiokapitulit eivät voi puuttua yksittäisten pappien salaiseen ajatteluun. Kirkon opin vastainen julkinen julistaminen johtaa kaitsennallisiin toimenpiteisiin.
Ns. kapinapappien rankaiseminen tuli kaitsennan kannalta tarpeettomaksi KHO:2020:97 ratkaisun jälkeen. Pappisviran velvollisuudet asian suhteen eivät ole epäselvät ja kapinapapit toimivat omien virkavelvollisuuksiensa ulkopuolella. Pappisviran velvollisuuksia ei ole mahdollista muuttaa ilman kirkolliskokouksen 3/4 ääntenenemmistöä. Myöskään yksittäisiä seurakuntia ei voida ilman kirkolliskokouksen 3/4 määräenemmistöä velvoittaa järjestämään samaa sukupuolta olevalle parille kirkollista vihkimistä. Rankaisemattomuuden linja antaa tilaa linnarauhalle.
Sinulle tiedoksesi että olen tietoinen kirkolliskokousten valinnasta ja päätösvallasta enenmistöineen. En ole tämän käytännön kannalla.
Pappien salainen ajattelu on asia mihin en usko. Näin asiaan viittaaminen ei mielestäni osunut oikeaan.
Teologimme ovat uskoaan todistaessaan julkisesti tehneet asian sanoissa enemmän sitä kuitenkaan avanneena Itselleen totuudellisesti. Luther myös sananasialla teki Itselleen todeksi mitä katsoi kuin uskoi. Keskimäärin sanan todistus persoonakohtaisesti on totta.
Papin ja opettajan kääntyminen katolilaisuuteen osoittaa ja kertoo minne Ihmismieli yltää Oikean Asian huomaamisessa olisi siihen mitään todellista syytä Itsessään.