“Keitä me olemme, mitä kieltä me puhumme?/On vaikea ymmärtää, on vaikea ymmärtää/Me poteroita kaivamme elämään ja astumme niihin asumaan/Elämä on reiässä rattoisaa/Reiässä, jonka ympärillä on vain oma perse.” (Ismo Alanko: Rajat, 1981)
Monokulttuurinen tarkoittaa ”saman viljelykasvin jatkuvaa yksipuolista viljelyä samalla paikalla” tai ”aluetta, joka elää yksipuolisen viljelyn tai muuten yksipuolisen talouden varassa”. Lisäksi sanaa käytetään Kielitoimiston sanakirjan mukaan laajemmin ilmaisemaan ”yhteiskuntaa tai toimialaa, jossa vallitsee yksipuolinen kulttuuri”. Viimeksi mainitusta on esimerkkilauseena ”Piti Suomea syrjäisenä monokulttuurina”.
Sanakirjassa ei kerrota, mistä mallilause on poimittu eikä sanojakaan käy siitä ilmi. Jonkun ulkopuolisen tuomiolta se vaikuttaa, mutta voi olla vaikka sadan vuoden takaa. Kovin tuore näkemys ei voi olla, sillä ei ainakaan minun elinaikanani ole Suomea voinut monokulttuuriseksi määritellä. Oli kyse sitten viljelyyn, talouteen tai henkiseen kulttuuriin liittyvästä yksipuolisuudesta, lienee selvää, että ilmiötä pidetään haitallisena: maaperä köyhtyy, (kansan)talous on haavoittuvainen ja oman navan ympärillä pyöriminen tylsistyttää.
Monikulttuurisuus vaatii kommunikaatiota
Koulun alkaessa oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan edustamat lukuisat kulttuurit kokoontuvat taas yhteen. Yläkoulun äikänopena joudun aina vähän päästä selittämään ”mä niin arvostan, että sä jaksat tehdä sitä työtä” -taivastelijoille, ettei mielikuva kauheista nykynuorista pidä paikkaansa nyt yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Hyvä tietysti, että arvostetaan, mutta olisi parempi, jos se tehtäisiin oikeista syistä. Tunneilla on ehkä levottomampaa kuin 1970-80-luvuilla, 1950-luvusta puhumattakaan, mutta kolikon toinen puoli on se, että lapset ja nuoret ovat myös sanavalmiimpia ja ilmaisuvoimaisempia kuin oma ikäluokkani. Kruuna ja klaava ovat erottamattomia – jos tykkää toisesta, on opittava elämään myös toisen puolen kanssa.
Myöskään monikulttuurisuus ei ole sen enempää rikkaus kuin ongelmakaan. Se on olemassa oleva tila ympäri maailmaa, myös Suomessa, ollut jo useita vuosisatoja. Ja ainoa mahdollinen tapa elää tässä monikulttuurisessa maailmassa/Suomessa/koulussa on jatkuva kommunikaatio. Se taas on vaikeaa, kuten on viimeisen parin viikon aikana huomattu: Ihmiset, joiden mielestä ongelmista ei täällä saa keskustella, tuntuvat pitävän kiusaamisena jo sitä, että heiltä vaaditaan kunnollisia perusteluja. Kotouttamiskoulutusta haukutaan huonoksi ja samaan aikaan se Uudellamaalla kilpailutetaan pääosin kustannusten, ei laadun perusteella. Tai miten samat ihmiset voivat kannattaa “ihmisiä pitää auttaa omissa maissaan” -ajattelua ja kehitysyhteistyövarojen leikkaamista? En ymmärrä.
”Pois ota mestarointi”
Merkillinen on myös se olkiukko, joka “vihervassareiden, kulttuurimarxististen suvakkien” (nimityksiä, joista osa on levinnyt jo Timo Soininkin puheeseen) kuvitelluista ajatuksista on rakennettu. Esim. Matias Turkkila selitti Meillä on unelma -mielenosoituksen jälkeen, että Olli Immonen tarkoitti voittoisasta taistelusta haaveilleessa Facebook-päivityksessään monikulturismia, ei monikulttuurisuutta. Se taas tarkoittaa, että “yhden yhteiskunnan sisään syntyy erilaisia etnisiä tai kulttuurisia klikkejä, joilla on eri säännöt kuin muilla”. (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1438055901640.html) Herää kysymys, ketkä muka ovat moiseen pyrkimässä. Itse en tunne ainuttakaan.
Joidenkin tuttujen vilauttama ajatus muuttamisesta miellyttävämpään ilmapiiriin on minulle mahdoton. Enhän ole halunnut eroamalla luovuttamista kirkkoa ns. raamatullisten ryhmien temmellyskentäksi, miten siis voisin edes harkita Suomen jättämistä. Pitää vaan Alan Wattsin ajatusta mukaillen toivoa, että yhä useampi “korvaa tuntemattoman pelon uteliaisuudella”, ja vaihtaa päässä pyörivä Hassisen koneen biisi Siionin virren sanoihin “pois ota mestarointi/ja tuomitseva sointi/minunkin äänestäni/ylhäinen ystäväni”. Sillä vaikeudestaan huolimatta vuorovaikutus on ainoa vaihtoehto.
Susse Huhta
Helsinki
Olen äidinkieli ja kirjallisuus sekä suomi toisena kielenä -opettaja Itä-Helsingistä, uskonnollisesti ev.lut. körtti ja poliittisesti sitoutumaton punavihreä.
Tässä kirjoituksessa oli arvokas lainaus: “pois ota mestarointi/ja tuomitseva sointi/minunkin äänestäni/ylhäinen ystäväni”.
Tuomitseminen onkin suurinpiirtein pahinta mitä kristitty voi tehdä.
Sitten tuleekin lunta tupaan väärin eli muutoin kuin ”ev.lut. körttiläisesti ja punavihreästi ajatteleville” : ”Enhän ole halunnut eroamalla luovuttamista kirkkoa ns. raamatullisten ryhmien temmellyskentäksi, ”.
Niin. En ole myöskään ollut vaatimassa ns. raamatullisia eroon kirkosta. Vuorovaikutus on ainoa mahdollisuus kirkossakin. Se on vaikeata, kuten tästäkin tulkinnasta nähdään. Ja syytän siis itseäni taitamattomasta muotoilusta, en tulkitsijaa.
t. Susse Huhta
Aika jännä juttu tuossakin taas tuli esiin. On tyypillistä, että kiihkeästi asiaansa suhtautuvat kirjoittajat paljastavat usein todelliset pyrkimyksensä. Mikäli niissä on takana jotain salamyhkäistä. Suuressa innossaan he juuri sen lopulta paljastavat. Hyökkäämällä Raamatulle uskollisten ryhmien kimppuun, Tulkaa kaikki liike ilmoittautuu tuossa kristillisen uskon vankkumattomien vihollisten joukkoon.
”Hyökkäämällä Raamatulle uskollisten ryhmien kimppuun”? Edellisen kommentin vielä ymmärrän, tätä en enää laita oman taitamattoman ilmaisuni syyksi, vaan erikoisen lukemistavan piikkiin. Missä hyökkäsin?
t. Susse Huhta
Raatelevat sudet lammasten vaatteissa aina lopulta paljastavat itse itsensä. Päälisin puolin he ovat ihan muiden lampaiden näköisiä. Ehkäpä hiukan lihavanpia ja turkki on heillä kiiltävä ja puhdas. Harvoin pääsee näkemään takkuista, tai turkkinsa liannutta. Koska ovat niin erinomaisia, niin heille on tyypillistä muiden polkeminen. Puhdasturkkisen on helppo osoitaa tahroja muissa. Lampaiden puhetta on aina syytä kuunnella tarkasti. Nämä ”lampaat” erottaa muista hieman kovemmasta äänenkäytöstä. Äänensävy on jotenkin susimainen. Lopulta paras tuntomerkki on ulvonta. Susille lammasten vaatteissa on aina tyypillistä se, etteivät he kykene olemaan ulvomatta. Ainakin josksus, tai edes pikkuisen.Jokaisen oikean lampaan on syytä oppia tunnistamaan nämä lammasten vaatteisiin pukeutuneet sudet. Jollei niitä tunnista, niin sattaapa erehtyä jopa niitä ruokkimaan. Tälläisen erheen seurauksena voi joutua itse paistiksi.
Jaa-a. Edelleenkö tarkoitat ”hyökkäystä Raamattuun uskollisten ryhmien kimppuun” vai koskeeko tämä kommentti jotenkin tekstin varsinaista sisältöä eli monikulttuurisuutta?
kysyy Susse Huhta
Pekka Pesonen voisi ajatella niinkin, että jos ei kertakaikkiaan keksi blogista mitään positiivista, edes suhteellisen neutraalia sanottavaa, niin kommentin (kommentit) voi aivan hyvin jättää kirjoittamatta.
Saa tietenkin olla pelkkää negatiivista sanottavaa, mutta se saisi mieluusti kohdistua tekstin sisältöön eikä siitä varsin villisti tehtyihin päätelmiin…
Susse H.
Vaikuttaa siltä, että punaviheriä vasemmisto yrittää luoda kirkossa vastakkainasettelua, jossa heidän ajatuksista poikkeavat leimataan ties miksi esim. natseiksi tai vaikka orjuuden kannattajiin. Yksittäisten persukansanedustajien toiminta ei liity kirkkoon mitenkään. Vasemmiston ääni on yhä heikompi niin yhteiskunnassa kuin kirkossa.
Suden vaikka olisi lampaan vaatteissa edottaa lampaista siitä, että sudella on lampaanvillaa myös hampaiden välissä. Lähetysvihamieliset järjestöt eivät rakenna Kristuksen kirkkoa.
Missä tämän tekstin vastakkainasettelu?
Mitä lähetysvihamielisiä järjestöjä tarkoitat? Itse kuulun Herättäjä-yhdistykseen, jota ei kyllä parhaalla tahdollaankaan voi noin nimittää.
epätietoisena, Susse Huhta
Pitäisikö pysyä hiiren hiljaa, kun oivaltaa kerrankin mitä Tulkaa kaikki liikkellä on todellisuudessa mielessä. Ei ole tuo näkökulma aiemmin päähän pälkähtänyt. Onneksi se oli siinä selvällä suomen kielellä. Vasta tuo blogin yksi lause avasi silmäni näkemään mistä oikeasti on kyse.
Nytkö pitäisi sitten vaieta?
Viehättävää, että olen mielestäsi pystynyt yhdessä virkkeessä kiteyttämään jotain oleellista Tulkaa kaikki -liikkeen todellisista pyrkimyksistä. En vaan edelleenkään ymmärrä, miten sen virkkeen voisi sinun laillasi tulkita, enkä oikeastaan kovin hyvin ole ymmärtänyt, miten olet sen tarkkaan ottaen tulkinnut. Jotenkin hyökkääväksi kuitenkin, vaikka yritin tarkoittaa, että en ole eronnut kirkosta, vaan halunnut jäädä vaikuttamaan kirkon sisällä, en hyökäten vaan kommunikoiden. Mutta kuten sanottua, vuorovaikutus on vaikeaa.
t. Susse Huhta
Mä en kyllä ymmärrä, mitä Tulkaa Kaikki-liikkeellä ”on todellisuudessa mielessä” paitsi mitä liike on julkisesti ilmoittanut eli: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat jyrkästi tervetulleita kirkkoon jäseniksi ja työntekijöiksi, naispappien syrjintä on loputtava sekä se, että erilaisia elämäntapoja ja -ratkaisuja tulisi kirkon yhtäläisesti kunnioittaa.
Kannatan itse kaikkia yllämainittuja asioita. Olen jopa niin ääritulkaakaikki-liikkeeläinen, että minusta kirkkoon sopii hyvin myös edellä mainittuja tavoitteita vastustavat järjestöt, saattaisinpa hövelisti jopa jakaa niille taloudellista tukeakin.
Et ymmärrä? Sen tavoitteena on jatkuvan riidan ylläpitäminen ja kirkon toiminnan häiritseminen. Ennen kuin kukaan oli nähnyt edes pahaa unta TK-liikkeestä oli jo aloitettu naispappeuden syrjinnän vastustaminen.
Mitä elämäntapoja tai -ratkaisuja muuten tarkoitat?
”Jatkuva riidan ylläpitäminen”?
Ole kiltti ja tarkenna, miten tämä näkyy.
pyytää Susse Huhta
Kyllä täällä ainakin ongelmista saa keskustella. TK-liike on Suomen kirkon suurin ongelma. On naurettavaa että hän puhuu myönteisesti vuorovaikutuksesta ja erilaisuudesta vaikka hänen oma liikkeensä ei pysty sellaiseen edes oman kirkkonsa sisällä.
Kerro vaikka muutama esimerkki, joka osoittaa, etteivät Tulkaa kaikki -liikkeen edustajat ole kyenneet vuorovaikutukseen kirkon sisällä.
t. ”hän” eli Susse H.
Jotta Tulkaa kaikki-liike ei vaikuttaisi nimikkeensä vastakohdalta, olisi heidän opittava hyväksymään veljiksi ja sisariksi myös meidät, jotka emme voi hyväksyä homoseksuaalisia suhteita avioliiton veroiseksi pyhäksi säädyksi. Voisitte myöskin uskoa, että olemme tosissamme, kun intämme, että emme vihaa homoseksuaaleja ihmisiä. Emmehän vihaa myöskään esim. varkaita tai avionrikkojia, vaikka emme voikaan hyväksyä heidän tekojaan. Muistamme nimittäin itsekin olevamme syntisiä ja rikkovamme toistuvasti milloin mitäkin Jumalan lain käskyä. Vain syntiset tarvitsevat Jeesusta, ei synnittömäksi julistautuminen ketään voi pelastaa.
Yhteisessä kirkossahan sitä ollaan, joten veljiä ja sisaria toki. Se, että on eri mieltä ja yrittää muuttaa maailmaa ja sen instituutioita haluamaansa suuntaan, ei tarkoita, että tuomitsisi vastapuolen tai vihaisi sitä. En myöskään arvele Tulkaa kaikki -joukon ajattelevan, että toisin ajattelevat vihaisivat homoseksuaaleja (joista en blogitekstissäni muuten mitään puhu).
Olisi kiinnostava kuulla näkemyksiänne blogin varsinaisesta aiheesta.
t. Susse Huhta
Yritin viestittää, että todellista vuorovaikutusta ei voi syntyä, jos ei oteta vastapuolta tasaveroisena kumppanina katsomatta alentuvasti ”tyhmiä ja ennakkoluuloisia”.
Alentuvuuteen varmaankin syyllistytään puolin ja toisin. Se näyttäytyy vain erilaisena eri osapuolilla. Aito vuorovaikutus eri mieltä olevien kanssa on todella vaikeaa, ja virheitä tekevät kaikki koko ajan. Tulkaa kaikki -liikkeessä sinun kokemuksesi mukaan itsesi lailla ajatteleviin suhtaudutaan tyhminä ja ennakkoluuloisina. Mahtaako sinua kiinnostaa, miten toinen puoli kokee ”Raamatulle uskollisten”, kuten täällä kommenteissa on nimitetty, puheen? Minua ainakin loukkaa aika lailla siihen sisältyvä oman uskoni mitätöiminen. Niin siis koen. Nämä tuntemukset olisikin aika tärkeää tehdä näkyviksi myös.
kunnioittavasti, Susse Huhta
Oli mielenkiintoista havaita, miten Raamattu on ainoa kanto kaskessa. Mikäli se ei kieltäisi selkeästi homoseksuaalisuutta, niin mitään ongelmaa sen suhteen ei olisi. Liikke ei sentähden voi perustaa väitteitään Raamattuun. Liikkeen on siksi pyrittävä vaientamaan kaikki Raamatulle uskolliset näkemykset ja niiden takana olevat tahot.
Asian pelkistäminen yksinkertaistaa näitä näkemyserojamme. Jatkossa osaa ehkä kiinittää huomioni paremmin ydinkysymyksiin. Joidenkin lillukanvarpujen sijaan.
Kuka on pyrkinyt vaientamaan ja miten?
t. S. Huhta
”Mikäli se ei kieltäisi selkeästi homoseksuaalisuutta, niin mitään ongelmaa sen suhteen ei olisi.” Raamatussa ’kielletään selkeästi’ paljon muutakin. Kuitenkin esimerkiksi syömme kinkkua ja rapuja vailla sen kummempia omantunnontuskia, vaikka niistäkin sanotaan Raamatussa: ”Älkää syökö mitään, mikä on Herralle iljetys.”