Aika lailla vuosi elettyä elämää konkreettisesti koronan varjossa. Olen…
…vaihtanut työpaikkaa, pelännyt työttömyyttä, opetellut elämään hiljaisuudessa ja yksin, ahdistunut ja oppinut sanoittamaan negatiivisia tunteita. Tuntenut epätoivoa ja yksinäisyyttä, iloinnut ystävistä, etäyhteyksistä ja työyhteisön kantokyvystä. Olen rukoillut, halunnut ajaa hiukset pois, itkenyt. Olen taistellut sen kanssa, että jaksan lähteä päivittäin ulkoilemaan ja pakottanut itseni olemaan reipas. Olen stressannut, opetellut rajojani, syönyt hyvin ja huonosti, juonut aika ajoin lounaalla lasin viiniä ja tahtonut lähes päivittäin nukkua päiväunet. Olen kaivannut matkustamista, ystäviä ulkomailla, baari-iltoja, spontaaneja kohtaamisia, suudelmia, halauksia ja sitä, että joku ottaisi syliin ja sanoisi ”Ei hätää, kaikki järjestyy kyllä.”
…miettinyt, että aikuisuus on jatkuvaa pyykinpesua, tiskaamista, siivousta, ruuanlaittoa, hampaidenharjausta, velvollisuuksia, aikatauluja, maailmantuskaa, pienistä hetkistä iloitsemista, empatiaa, sympatiaa ja jaettuja hetkiä. Välillä en tahtoisi olla aikuinen. Olen lainannut lemmikkejä, terapiakokannut, kirjoittanut, opiskellut, lukenut ja eläytynyt kuunnelmiin. Olen hankkinut vartalotyynyn, jota ilman en osaa enää nukkua, koska sitä voi halata kuin ihmistä. Olen rakastunut tomaattikeittoon, tehnyt lupauksia itselleni ja rikkonut ne. Olen kasvattanut basilikan ja hoivannut sitä, kunnes se nääntyi valon puutteeseen.
…löytänyt uusia ystäviä, yrittänyt pitää olemassa olevista kiinni. Olen välillä lakannut lukemasta uutisia ja väsynyt äärinapaiseen keskustelukulttuuriin sekä sosiaaliseen mediaan, joka tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa tapa pitää yhteyttä maailmaan. Olen tullut valituksi luottamustoimiin ja opetellut sekä oppinut uutta. Olen ollut vihainen Jumalalle ja toisaalta ilman Häntä en olisi pärjännyt. Haluan koko ajan käpertyä omaan pesääni pakoon kaikkea ja toisaalta huutaa ”Katso maailma, täällä minä olen”.
…tuntenut huonoa omaatuntoa itsekeskeisyydestäni ja siitä, että en aina muista ja jaksa tsempata ystäviä. Poden syyllisyyttä siitä, että valitan etätöistä, kun toisilla ei ole työtä lainkaan. Elämänrytmini on kääntynyt iltapainotteiseksi, aamut ovat vaikeita.
…iloinnut viskistä, villasukista, vilteistä ja väreistä. Olen ollut huolestunut, vihainen, surullinen, ahdistunut, energinen, iloinen, tyyni ja uupunut. Olen iloinnut uudesta elämästä, surrut poismenneitä. En jaksaisi jaksaa päivittäin, vaan haluaisin maata välillä lattialla kattoon tuijottaen. Olen hyväksynyt sen, että vanhaan ei ole paluuta. Kiitän siitä, että olen ja että läheiseni ovat.
…pohtinut, että maailman tärkein kysymys on ”Mitä kuuluu?” ja lohdullisin lause on ”Sinä riität.”
Koronavuosi, todellinen matka itseen, kun muualle ei pääse. Jokaisella meillä oma reittimme, vaikka olemmekin ryhmämatkalla.
Artikkeli: ”Raportin mukaan esimerkiksi Etelä-Koreassa lähes 600 Jehovan todistajaa on vankilassa kieltäydyttyään asepalveluksesta. Saudi Arabiassa puolestaan pidätettiin 52 kristittyä, jotka osallistuivat yksityiseen uskonnonharjoitukseen. Kazakstanissa ateistia syytetään vihamielisistä kirjoituksista uskontoa kohtaan.”
”Jaakobin puheet, mutta Eesaun kädet.” Siteeraus erään entisen poliitikon sanonnoista. Tyypillistä ihmisten järjestelmille, toisten edessä sanotaan ja luvataan kaikkea mahdollista, mutta sitten toimitaankin aivan päinvastoin.
Vesa: ”“Jaakobin puheet, mutta Eesaun kädet.” Siteeraus erään entisen poliitikon sanonnoista. Tyypillistä ihmisten järjestelmille, toisten edessä sanotaan ja luvataan kaikkea mahdollista, mutta sitten toimitaankin aivan päinvastoin.”
Näin se usein menee. Teillä Jehovan todistajilla erityisesti.
Mielenterveysseuran projektissa Uskonto ja mielenterveys (1992) selvitettiin uskonnon ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyksiä. Samassa yheydessä työryhmä kehitteli uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet.
Jehovan todistajien edustajana oli Veikko Leinonen, joka myös allekirjoitti nämä periaatteet.
Seitsemäs eettinen periaate kuuluu näin: ”Huolehtivat siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.”
Leinonen siis allekirjoitti tietoisesti vastoin Jehovan todistajien todellisuutta. Toisinsanoen valehteli allekirjoittaessaan eettiset periaatteet.
On kai ihan eri asia, jos joutuu vainotuksi tai rangaistuksi uskonnonharjoituksen, sen tunnustamisen tai julistamisen vuoksi tai sitten sen tähden, että asettuu selvään ristiriitaan maan lainsäädännön kanssa. Tietenkin lainsäädäntöä voi ja pitää kehittää suvaitsevaan suuntaan!
On vain niin kurjasti, että UNHRC on nyt miehitetty osaksi valtioilla, joissa ei ole minkäänlaista uskonnonvapautta (eikä muitakaan ihmisoikeuksia). Pukki kaalimaan vartijana olisi kovin lievä ilmaisu. YK:n uskottavuus kärsii.
Kaikki tuo, mitä kerrot, on normaalia elämää, jos ei itselle, niin jollekin toiselle, jossakin muualla. Minä vertaan aina itseäni huono-osaisimpiin. Siksi minulla menee aina hyvin. Nytkään ei ole valittamista. Sen sijaan huolettaa sairastuneet ja muulla tavoin koronasta kärsivät (myös hoitajat).