Viiden peruskoululaisen isänä sanon, että jo voisi alkaa karsimaan wilma-viestejä. Koulujen työrauhan parantamiseksi tarvitaan syvempää kasvattajien heräämistä.
Wilmaan tulvii monenlaista tuntimerkintää, aktiivista osallistumista, oppitunnin häirintää, poissaoloa jne. Minulle tämä on alkanut näyttäytyä opettajakunnan kyvyttömyytenä hoitaa työnsä pätevällä, vastuullisella ja kasvatuksen kannalta kestävällä tavalla. Onko Wilmasta muodostunut väline paeta omaa aikuisen vastuuta kurin, rauhan ja turvallisen järjestyksen ylläpitämisessä kouluissa? Onko Wilma Pilatuksen vesiastia, jossa pestään kädet oppitunnin päätteeksi?
Otan esimerkiksi sellaisen wilma-viestin, jossa opettaja kertoo stressi tekstistä huokuen koko luokan käyttäytyneen huonosti tavalla, toisella ja kolmannellakin, ja esittää vihjeitä toimista joihin on ehkä ryhdyttävä, ellei työrauha parane. Kotona oppilas kertoo opettajan ”ragenneen ihan sikana”. Tietysti on ymmärrettävää, ja terveellistäkin päästää höyryjä pihalle, jos tilanne luokassa ajautuu kaaokseen, mutta jotain on vialla eskaloituneen tilanteen takana. Siellä ei ole riittävästi auktoriteettia, ei johtamista, ei reilua ja kyvykästä ongelmiin tarttumista, ei jämäkkää ja lasta ohjaavaa hellittämätöntä otetta. Näyttää siltä, että lapset vievät ja aikuiset vikisevät Wilmaan.
Tässä on taustalla laajempi ongelma länsimaisessa kulttuurissa, jossa vaikuttaa vääristynyt tasa-arvo-keskustelu, mikä on johtanut siihen, ettei nähdä hyväksyttävänä yksilöiden luonnollista järjestymistä hierarkisesti kyvykkyyden mukaan. Näin lapsista tehdään yhä enemmän oikeuksiltaan yhdenvertaisia aikuisten kanssa, eivätkä aikuiset enää näe, tai osaa, tai uskalla, ottaa vastuutaan kasvattajina niin kuin kuuluisi. Peruskoululainen ei tiedä elämästä vielä juuri mitään ja meidän vanhempien tehtävänä on opettaa ja kasvattaa heistä kyvykkäitä vastuunkantajia, jotka – toivottavasti – kasvavat aikuiksi ja viisaammiksi kuin heidän omat lapsensa ovat alakouluiässä ja sitä kautta osaavat ottaa ja pitää itsellään auktoriteettiaseman suhteessa nuorempaan polveen, ainakin niin kauan kuin se on luonnollista ja kaikille hyödyllistä. Kun näin yhä vähemmän toimitaan, on seurauksena tämä kasvava rauhattomuus ja kaaos myös kouluissa.
Tässä on minun ”wilma-viestini” teille Suomen opettajat: Taas on tällä viikolla ja viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla ja niin edelleen tullut sieltä koulusta runsaasti wilma-viestejä tänne kotiin. Näyttää siltä, että koulurauha häiriintyy toistuvasti samoista syistä. On kännykän käyttöä, pulinaa, karkaamisia jne. jne. Tätä on jatkunut jo niin monta vuotta, että ellei työrauha kouluissa ala kohenemaan, joudun ehkä tulemaan itse sinne kouluun neuvomaan teitä lasten kanssa toimimisessa. En nähkääs täältä kotoa käsin pysty vaikuttamaan sen oppitunnin rauhaan, jonka häiriöistä kuulen vasta kun se tunti on jo kulunut.
Vaihtoehtoisesti annan teille muutamia käytännön vinkkejä tilanteen korjaamiseksi. Ryhdistäytykää ja jämäköitykää. Muistakaa, että te olette kasvattajia, te olette vanhempia, teidän pitää olla viisaampia kuin lapset. Jos olette laatineet säännön, on teidän asianne huolehtia, että sääntöä noudatetaan. Kertokaa tämä myös lapsille. Selventäkää itsellenne ja oppilaillenne niitä seurauksia joita jo näkyy siitä, että opettaja-oppilas -suhde tasapäistyy. Lapsille tietysti lasten tavalla. Tehkää reilusti selväksi mikä on meininki, kuka määrää sekä missä rajoissa ja millä säännöillä pelataan.
On hyvä ennen säännön antamista pohtia yhdessä opettajien huoneessa, pystytäänkö säännön noudattamisesta huolehtimaan, jos ei, ei sääntöä kannata antaa, muuten seuraa vain enemmän häiriöitä. Miettikää yhdessä mihin auktoriteettinne riittää ja toimikaa sen rajoissa. Ohjatkaa hankalia oppilaita ja tarvittaessa heidän vanhempiaan vaikka kädestä pitäen, mutta älkää hellittäkö ja luovuttako auktoriteettianne. Viime kädessä kääntykää viranomaisten puoleen. Olkaa reiluja, vaativia, oikeuden- ja johdonmukaisia. Muistakaa, että teillä on määräysvalta ja sen mukana tuleva vastuu suhteessa oppilaisiin. Välittäkää ja huolehtikaa oppilaista tasapuolisesti. Ohjeistakaa myös koteja ryhdistäytymään kasvatustoimessa yhteisen hyvän nimissä. Mikäli tarvitsette apua tai haluatte keskustella aiheesta tarkemmin, voitte olla yhteydessä tuntemiinne tolkun vanhempiin.
Koulu- ja Joulurauhaa toivottaen: Joni Toivonen
Julkaistu tänään myös Aamulehdessä lyhennettynä. Otin kommentoinnin pois käytöstä.